Asema ja käytäntö

kirjoittaja jarrut Ma Toukokuu 04, 2020 8:20 am

Asema ja käytäntö

Uuden testamentin sisällön avautumiseksi ei ole olemassa parempaa avainta kuin se, että oppii ymmärtämään, että on olemassa ero uskovan asemalla ja hänen olotilallaan käytännössä. Jos et osaa erottaa näitä kahta asiaa toisistaan, tulet takuulla törmäämään Raamatun kohtiin, jotka tuntuvat sinusta todella sekavilta tai jopa näennäisen ristiriitaisilta.

Sanottakoon lyhyesti, että kristityn asemalla tarkoitetaan hänen asemaansa Kristuksessa - kaikkea sitä, mitä uskova on Kristuksessa. Kristityn käytännön olotilalla tarkoitetaan sitä, mitä hän on omassa itsessään - tai pikemminkin sitä, mitä hänen tulisi olla käytännössä. Hänen asemastaan puhuessamme tarkastelemme asiaa opilliselta kannalta, kun taas käytännön olotilasta puhuttaessa kyseessä on kristityn velvollisuus.

On olemassa ero sen välillä, mitä uskovaon Kristuksessa ja mitä hän on omassa itsessään. Armo on antanut Kristuksessa olevalle ihmiselle täydellisen aseman Jumalan edessä. Hänet on hyväksytty Rakastetussa (Ef. 1:6) ja hän on vapaa kaikista vajavaisuuksista ollessaan Kristuksessa (Kol. 2:10). Hänen syntinsä on annettu anteeksi ja hän on saanut pukea ylleen Jumalan koko vanhurskauden (2. Kor.5:21).

Ei ole millään tapaa julkeaa, jos uskova sanoo itsestään:
Lähellä, niin kovin lähellä Jumalaa
En voisi enää lähempänä olla;
Sillä Jumalan Pojassa
Olen yhtä lähellä Jumalaa kuin Hän.
Rakas, niin kovin rakas Jumalalle,
En voisi enää rakkaampi olla;
Rakkaus, jolla Hän Poikaansa rakastaa,
On sama, jolla Hän rakastaa minua.

Uskovan käytännön olotila onkin sitten taas jotain aivan muuta.

Valitettavasti se on kaukana täydellisestä. Useimmiten se vaihtelee päivästä toiseen. Joskus uskova on kuin vuoren huipulla hengellisesti. Toisinaan hän on kuin tappion tantereilla. Jumalan tahto on kuitenkin, että Rakkaudesta Häneen, joka antoi henkensä puolestamme, meidän jokapäiväisen elämämme tulisi jatkuvasti kasvaa kohti suurempaa Kristuksen kaltaisuutta.

Tietenkään emme voi koskaan saavuttaa täydellistä olotilaa tässä elämässä; se ei ole todellisuutta meille kuin vasta jättäessämme tämän elämän tai Vapahtajan palatessa maan päälle. Mutta tämän prosessin tulisi olla
jatkuva; meidän tulisi olla käytännössä yhä enemmän sen kaltaisia kuin olemme asemaltamme Kristuksessa. Kun saamme nähdä Vapahtajan, muutumme automaattisesti Hänen kaltaisekseen (1. Joh. 3:2). Tämä muodonmuutos tapahtuu Jumalan voimasta ilman meidän puuttumistamme asiaan.

Mutta voimme tuoda Jumalalle enemmän kunniaa, jos Hänen kansanaan kasvamme Herran Jeesuksen kaltaisuudessa jo tämän elämän aikana. Mutta miten pystyt sitten sanomaan, milloin tietty raamatunkohta käsittelee asemaamme Kristuksessa, milloin omaa käytännön olotilaamme? Sinun tulisi kiinnittää huomiosi sellaisiin lauseisiin, joissa esiintyy sanat "Kristuksessa", "rakastetussa" tai "Hänessä".

Kun törmäät tällaiseen raamatunkohtaan, voit tavallisesti olla varma, että kirjoittaja puhuu siinä asemastamme Kristuksessa (ks. Ef. 1:3–14). Paras tapa tunnistaa, milloin kirjoittaja puhuu käytännön olotilastamme, on tarkastella jakeita, joissa puhutaan, mitä meidän tulisi olla tai tehdä. Uudessa testamentissa järjestys on poikkeuksetta sellainen, että asema tulee ensin, sitten käytännön olotila.

Useat Uuden testamentin kirjeistä on muotoiltu tätä järjestystä noudattaen. Esimerkiksi Efesolaiskirjeen kolme ensimmäistä lukua kuvaavat, mitä olemme Kristuksessa; kolme viimeistä lukua puolestaan kuvaavat, millaisia meidän tulisi olla päivittäisessä elämässämme. Kolmessa ensimmäisessä luvussa olemme taivaallisissa Kristuksessa; kolmessa viimeisessä luvussa taasen käsittelemme kodin ja liike-elämän kiperiä ongelmia.

Katsotaanpa nyt, kuinka paljon helpompaa on lukea Uutta testamenttia, kun on oppinut erottamaan toisistaan nämä kaksi asiaa. Seuraavassa seitsemän esimerkkiä, joissa meidän on tehtävä ero uskovan aseman ja hänen käytännön olotilansa välillä.

Esimerkki 1:
Uskovan asema: 'Sillä Hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.' (Heb.10:14) Uskovan käytännön olotila: 'Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.' (Matt.5:48) Ensimmäinen jae sanoo, että kaikki uskovaiset ovat täydellisiä; toisessa sanotaan, että kaikkien uskovaisten tulisi olla täydelliset. Tällainen puhe saattaisi kuulostaa hyvinkin ristiriitaiselta, ellemme ymmärtäisi, että ensimmäinen jae puhuu asemastamme ja toinen olotilastamme.

Esimerkki 2:
Uskovan asema: "Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?'

(Room.6:2) Uskovan käytännön olotila: 'Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina.'(Room.6:11) Sinä olet kuollut pois synnistä – tähän asemaan armo on sinut asettanut. Ole siis kuollut synnille joka päivä; tällainen tulisi olla sinun käytännön olotilasi.

Esimerkki 3:
Uskovan asema: 'Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.' (Joh.1:12) Uskovan käytännön olotila: "Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset.'(Efes.5:1) Heti kun ihminen syntyy uudesti, hänestä tulee Jumalan lapsi. Siitä lähtien hänen tulisi seurata Jumalaa niin kuin rakas lapsi. Kaikkien Jumalan lasten tulisi muistuttaa Isäänsä eli olla jumalisia.

Esimerkki 4:
Uskovan asema: 'Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen.' (1.Kor.1:9) Uskovan käytännön olotila: 'Niin kehotan siis minä ... teitä vaeltamaan, niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii.'(Efes.4:1) Meidät on kutsuttu ihmeelliseen yhteyteen. Etuoikeuteen liittyy kuitenkin vastuu. Meidän tulee vaeltaa saamamme kutsumuksen arvon mukaisesti.

Esimerkki 5:
Uskovan asema: 'Kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille.' (Room.1:7) Uskovan käytännön olotila: '... että otatte hänet vastaan Herrassa, niin kuin pyhien sopii.' (Room.16:2) Paavali kutsuu Rooman kristittyjä pyhiksi; he olivat "erilleen asetettuja". Jos he kerranolivat pelastuneet, niin he olivat pyhiä. Mutta pyhien tulisi myös käyttäytyä pyhästi; tämä on asian käytännöllinen puoli niin kuin se tulee esille esimerkissämme, Room. 16:2.

Esimerkki 6:
Uskovan asema: 'Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta.' (Efes.2:8. Uskovan käytännön olotila: '...ahkeroikaa... pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte.' (Filip.2:12) Asemamme olemme saaneet lahjaksi Jumalalta. Käytännön elämällämme meidän tulisi ilmaista hänelle kiitollisuuttamme.
Huomaa, että asema tulee aina ennen käytännön olotilaamme. Meistä ei tule kristittyjä elämällä niin kuin kristityt, vaan pikemminkin me elämme kristittyä elämää, koska meistä on tullut kristittyjä.

Esimerkki 7:
Viimeisenä esimerkkinämme tarkastelemme Kolossalaiskirjeen lukua 3, jakeita 1–5, ja näytämme, kuinka Paavali käsittelee siinä vuoroin asemaamme, vuoroin käytännön olotilaamme. ”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa (uskovan asema), niin etsikää sitä, mikä ylhäällä on, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella (uskovan käytännön olotila). Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä (uskovan käytännön olotila).

Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa (uskovan asema). Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne (uskovan käytännön olotila)”. Paavali sanoo itse asiassa, että "Sinä olet kuollut; pysy siis kuolleena". "Sinä olet noussut ylös kuolleista; elä nyt siis ylösnousemuselämää." Asia, joka saattaisi muuten tuntua aivan käsittämättömältä, selkenee, kun ymmärrämme, että apostoli puhuu yhtäällä asemastamme Kristuksessa ja toisaalla siitä, mitä meidän tulisi olla itsessämme.

Salli minun lopuksi kertoa, kuinka selvisin kerran vaikeasta ajasta elämässäni, koska olin oppinut ymmärtämään, mikä eroon asemallamme Kristuksessa ja käytännön olotilallamme. Uskoon tultuani kuulin usein, miten ihmiset omasta uskostaan todistaessaan lainasivat 2. Korinttolaiskirjeen lukua 5, jaetta 17: 'Siis, jos joku on Kristuksessa, niinhän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.'

He kertoivat usein ihmeellisestä muutoksesta, joka oli tapahtunut heidän elämässään - kuinka kaikki vanhat asiat olivat kadonneet ja kuinka kaikki oli muuttunut uudeksi. Siinä istuessani ja kuunnellessani minun oli tapana ajatella: "Voi kunpa minäkin voisin sanoa, että kaikki vanhat asiat ovat kadonneet elämästäni ja että kaikki on muuttunut uudeksi". Mutta niin ei vain ollut.

Elämässäni oli yhä jäljellä joitain entisistä huonoista tavoistani, pahoja ajatuksia, vihan puuskia ja monia muitakin kuolin kääreitä kääntymystäni edeltävältä ajalta. Joskus epäilin jopa, olinko edes todella pelastunut. Sitten eräänä päivänä huomasin tuohon jakeeseen sisältyvän lauseen "Kristuksessa", ja se sai sydämeni hyppäämään ilosta. Silloin ymmärsin, että tuo jae puhuikin minun asemastani - eikä minun käytännön olotilastani.

Ja tietysti "Kristuksessa" koko tuo jae onkin aivan totta. Hänessä kaikki vanha on todellakin kadonnut - tuomio, Saatanan valta, kuolemanpelko jne. Hänessä kaikki on uutta - anteeksiantamus, hyväksyminen, vanhurskautus, pyhitys ja monet muut siunaukset. Tuosta päivästä lähtien en ole enää pelännyt kyseistä raamatun kohtaa. Nyt minä rakastan sitä. Ja tietäessäni nyt, mitä olen Kristuksessa, haluan elää niin, että Hän saa olla koko elämäni Herra.

William Mac Donald'¨

Armo & Totuus -lehdestä
http://www.jeesusonherra.com/AT2008_2.pdf
04.05.2020

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30