ISRAELIN ASEMA UUDEN TESTAMENTIN SEURAKUNNASSA

ISRAELIN ASEMA UUDEN TESTAMENTIN SEURAKUNNASSA


Apostoli Paavali opettaa Israelista perusteellisesti Roomalaiskirjeessä luvuissa 9-11. Jos haluamme päästä selville, mikä Israelin asema on Uuden Testamentin aikana, meidän on erityisesti tutkittava näitä lukuja. Vanha Testamentti sisältää paljon ennustuksia ja opetuksia Israelista. Mutta useat ennustukset ovat toteutuneet jo Vanhan Testamentin aikana. Lisäksi useat ennustukset sisältävät värikästä kuvakieltä: On ajallisesta elämästä otettuja kuvia, jotka on tulkittava hengellisesti. Tätä eivät kaikki ole ymmärtäneet. Jopa monet Jeesuksen ajan juutalaiset Herodesta myöten käsittivät Messiaan valtakunnan maalliseksi. Sen tähden saamme olla erityisen kiitollisia, että Pyhä Henki on puhunut suoranaisesti apostoli Paavalin suulla ja selittänyt meille Israelin arvoituksen.

Samoin kuin Jeesuksen aikana monet käsittivät Messiaan valtakunnan maalliseksi, niin nyt monet tulkitsevat hengellistä Israelia koskevia asioita maallista Israelia koskeviksi. Niinpä ei ole harvinaista, että aivan vakavissaan opetetaan lihallisen Israelin kääntymystä kansakuntana Jumalan puoleen. Kun syvennymme Roomalaiskirjeeseen, näemme, ettei "koko Israelin" pelastuminen suinkaan tarkoita sitä.

Israelin suuri lahja ja paatumus

Apostoli Paavalilla oli "suuri murhe ja ainainen kipu sydämessä" israelilaisten tähden. He olivat hänen veljiään, sukulaisia lihan puolesta. He olivat saaneet osakseen Jumalan suuren siunauksen: "Heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, heistä on Kristus lihan puolesta, hän joka on yli kaiken, Jumala ylistetty iankaikkisesti." Apostolin tuska on ymmärrettävää tässä valossa. Israelilaiset olivat se kansa, jonka Jumala oli armossaan valinnut liittokansakseen.

Sen keskuudessa Jumala oli armossaan läsnä. Se sai Jumalan lain, Kristuksesta todistavan jumalanpalveluksen, profeetat ja lopulta itse Jumalan Pojan. Ja kuitenkaan se ei uskonut. Suuri osa paadutti sydämensä. Suuri osa jäi epäuskonsa tähden kirouksen alle. Apostoli Paavali toivoi, että hänet olisi kirottu heidän sijastaan. Mutta se ei ollut mahdollista. Jo Jeesus joutui todistamaan heille, etteivät he ole Aabrahamin lapsia. Me voimme ymmärtää Israelin aseman paremmin, jos vertaamme sitä omiin seurakuntiimme. Niissä on opetettu paljon Jumalan sanaa, kirkkaasti ja puhtaasti. Kenenkään ei olisi tarvinnut jäädä epätietoiseksi siitä, miksi Karitsa on kuollut ristillä. Tarjolla on ollut opetusta lapsille pienestä pitäen, rippikoulussa on erityisellä huolella opetettu uskon asiat ja seurakunnat tarjoavat opetusta jatkuvasti.

Mutta moni on mennyt maailmaan, moni on tullut haluttomaksi kuulemaan Jumalan sanaa. Nämä eivät ymmärrä olla ollenkaan kiitollisia siitä suuresta armosta mikä heille on tullut varsinkin kun vertaamme niihin, jotka ahdistuneina rämpivät epäselvän opetuksen ryteikössä. Kun sitten joku tulee tuntemaan seurakuntamme ja totuuden ja liittyy mukaan, hän ei voi olla ihmettelemättä sitä paatumusta, mitä monella seurakunnissamme syntyneellä ja kasvaneella on. Nämä paatuneet ovat verrattavissa niihin juutalaisiin, jotka olivat saaneet kaiken tämän valtavan kirkkauden ja armon osaksensa, aivan lähellensä, ja Jumalan Pojan keskellensä, mutta eivät kuitenkaan ottaneet häntä vastaan.

He olivat lihan puolesta Paavalin sukulaisia. Paavali korostaa sanaa "lihan puolesta". Samoin jos ajattelemme niitä keskuudessamme kasvaneita, jotka eivät ole omaksuneet uskon asiaa, me voimme sanoa, että he ovat syntymänsä perusteella "meikäläisiä", he ovat historiallisesti meikäläisiä, mutta ei uskon mukaan. Heidän ovat isät, kuten juutalaisillakin oli isät.

Onko Jumalan sana mennyt harhaan

Kun kerran kaikki eivät usko, niin onko Jumalan sana sitten mennyt harhaan? Näin
ajattelevat ne jotka uskovat, että koko Israel kääntyy. He nimittäin väittävät, että jos koko Israel ei käänny, niin silloin Jumalan sana ei pidä paikkaansa. Mutta apostoli Paavali selittää asian toisin. "Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia." Apostoli tekee selvän eron lihallisen Israelin ja hengellisen Israelin välillä. Kaikki israelilaiset eivät ole paatuneet. Jumalalla on kaikkina aikoina ollut uskova "jäännös" (9:27). Lihallinen Israel perusti tekoihin (9:30-32) eikä voinut pelastua. He eivät olleet todellisia Aabrahamin lapsia (Joh. 8:39, 40). "Ne jotka uskoon perustautuvat , ovat Aabrahamin lapsia" (Gal. 3:7).

Koko pitkän Israelin historian aikana on aina ollut niin, että vain osa on uskonut. Erämaavaelluksen aikana suuri osa Egyptistä lähteneistä jäi taipaleelle. Vain Joosua ja Kaaleb pääsivät Kaananin maahan (1. Kor. 10. luku). Profeettojen aikana Jumala sai tavan takaa nuhdella kansaa ja rangaista sitä. Oli epäjumalanpalvelusta, karkeata syntielämää ja sydänten paatumista Jumalan sanan varoituksilta. Profeetat tunnustivat, että vain jäännös oli jäänyt jäljelle. Vanhan Testamentin aikanakin vain jäännös pelastui, ja niin tapahtuu Uuden Testamentin aikana. Mutta Jumalan sana ei mene harhaan. Epäuskoiset eivät ole todellinen Israel. He ovat lihanpuolesta, mutta eivät hengen puolesta.

Kymmenennessä luvussa apostoli Paavali vie tämän asian huippuun. Koko luku puhuu uskosta ja uskon syntymisestä. Paavali torjuu juutalaisen luulon, että vanhurskaus voitaisiin saavuttaa lain kautta. "Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo" (10:4). "Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi" (j. 10). "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään" (j. 11).

"Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu" (j. 13). "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (j. 17). Näin apostoli Paavali osoittaa, että todellinen Israel syntyy siten, että on Jumalan sana, jota julistetaan ja joka sitten uskotaan. Ja tässä asiassa "ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat" (j. 12). Ei siis kansalaisuus ja syntyperä sinänsä merkitse mitään.

Sillä on kyllä ollut merkitystä sikäli, että Jumalan sana tuli, tulivat lupaukset ja liitot, tuli jumalanpalvelus, tuli Kristus. Mutta se kaikki menettää pelastavan, todellisen ja lopullisen merkityksensä, jos ei ole uskoa. Ilman uskoa ei saada hengellisen Israelin kansalaisuutta. Ja niin tässä 10. luvussa Paavali tuleekin siihen, että suuri osa lihallisesta Israelista paatuu: "Herra kuka uskoo meidän saarnamme koko päivän minä olen ojentanut käsiäni tottelematonta ja uppiniskaista kansaa kohden" (j. 16, 21).

Pelastuuko juutalaisista enää ketään?

Ajatelkaamme tuota tilannetta sellaisena kun Paavali sen koki. Ajatelkaamme, mitenkä apostolien aikana Jumalan sana julistettiin selvästi ja kirkkaasti juutalaisille, mitenkä he olivat nähneet Jeesuksen ihmeet, joita he eivät voineet kieltää. He olivat nähneet, kun rammat kävelivät ja sokeat saivat näkönsä. He olivat läsnä kun Jumalan poika riippui ristillä ja sovitti heidän syntinsä. He kuulivat kun pakanallisten sotilaiden täytyi tunnustaa: "Totisesti tämä on Jumalan poika". Ja kuitenkin, kaikesta huolimatta he paaduttivat sydämensä eivätkä uskoneet. Eikö silloin tule mieleen ajatus: mitä sellaisesta kansasta, kyllä he ovat nyt kokonaan ja lopullisesti hyljänneet Jumalan ja Jumala on hyljännyt heidät. Samoin me saatamme niistä meikäläisistä, jotka kuuluvat seurakuntiimme tai ovat kuuluneet, mutta jotka paaduttavat sydämensä.


Tähän kysymykseen Paavali vastaa 11. luvussa. " Minä sanon siis: ei kaiketi Jumala ole hyljännyt kansaansa? Pois se! Sillä olenhan minäkin israelilainen, Aabrahamin siementä, Benjaminin sukukuntaa" (j. 1). Paavali oli hyvä esimerkki. Hän oli vastustanut Kristusta. Mutta hän kuului Jumalan valittuihin, siihen "kansaan, jonka Jumala on edeltä tuntenut" (j. 2). Paavalista tuli oikea hengellisen Israelin jälkeläinen, kun hän kääntyi ja uskoi Jeesukseen. Samoin eivät kaikki ne, jotka elivät epäuskossa Paavalin kirjoittaessa kirjettään Roomalaisille, jääneet epäuskoonsa. Profeetta Eliaan aikana oli jäännös, joka pelastui.

"Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan" (Room.11:5). Ne valitut, jotka eivät uskoneet olivat tosin "evankeliumin kannalta vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden" (Room.11:28). Tässä jäännöksessä Jumala sitten toteutti armovalintansa siten, että nämä kääntyivät ja uskoivat. Epäuskossa ollessaan he olivat öljypuun kuivia pois hakattuja oksia. Mutta kun he kääntyivät, heidät oksastettiin uudestaan.

"Epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää" (Room.11:20). "Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen" (Room.11:23). Apostoli ei sano, että kaikki oksastettaisiin. Hän puhuu vain jäännöksestä. Totuudeksi jää Jeesuksen sana: "Se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät" (Matt.7:13). Tämän Jeesus sanoi juutalaisille, jotka luulivat pääsevänsä taivaaseen teoillaan.

Vaikka siis paatumuksessa elävien juutalaisten synti on erittäin raskas. Jumala voi antaa heille vielä etsikon ajan ja totuuden hetken ja kääntää heidät. On olemassa jäännös armonvalinnan mukaan. Jos juutalaisille oli ihme, että pakanat oksastettiin jaloon öljypuuhun, niin samanlainen ihme oli pakanoille se, että Jumala oksasti vielä juutalaiset takaisin. Sen tähden apostoli sanoo: "Sillä minä en tahdo, veljet, ettette olisi oman viisautenne varassa, pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut" (Room.11:25).

Paatumus ei siis ollut koko Israelia koskeva, vaan vain osaa, joskin hyvin suurta osaa. Tämä paatumus vallitsee siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle, siis maailman loppuun asti. Professori Aapeli Saarisalo lisää käännökseensä "osaksi" sanan jälkeen sanan "aikaa", mutta sitä ei ole alkutekstissä ja se on vastoin koko yhteyttä. Apostoli on koko näissä luvuissa 9-11 puhunut siitä, että osa uskoo ja osa ei usko.

"Kaikki Israel on pelastuva"

Kun apostoli sanoo, että "niin kaikki Israel on pelastuva" (Room.11:26), viittaa hän edellä puhumaansa. "Niin" on sama kuin "sillä tavalla". Alkukielen sana ei tarkoita "sen jälkeen". Sen jälkeen kun pakanain täysi luku on tullut sisälle, ei kukaan pelastu. "Kaikki Israel" pelastuu edellä kerrotulla tavalla: Jumala oksastaa jälleen katkenneet Israelin oksat uskon kautta jaloon öljypuuhun, hengelliseen Israeliin eli Jerusalemiin eli Siioniin. Se on sitten se todellinen Israel. Jos "kaikki Israel" tarkoittaisi lihallista Israelia, niin silloin kaikkien juutalaisien täytyisi pelastua, ei vain jonakin lopunaikana, vaan kaikkina aikoina. Mutta siitähän tässä ei ole kysymys.

Ne, jotka opettavat koko lihallisen Israelin kääntymystä, ovat yleensä myös tuhatvuotisopin kannalla. He luulevat, että Israelin kääntymyksen jälkeen juutalaiset tekevät lähetystyötä menestyksellisesti pakanain keskuudessa ja silloin vallitsisi erityinen rauhan aikakausi. Tähän he etsivät tukea jostakin Vanhan Testamentin ennustuksista. Erehdys on siinä, että nuo ennustukset eivät puhu maallisesta, vaan hengellisestä rauhasta ja siitä, kun evankeliumi lähti apostolien toimesta kaikkeen maailmaan. Apostolithan olivat juutalaisia.

Kysymys ei ole jostain vielä tulevasta ajasta, vaan Uuden Testamentin ajasta, jota apostolit sanoivat "viimeiseksi ajaksi" (esim. 1. Joh. 2:18). Juutalaiset eivät voisi luullun kansallisen kääntymyksensä jälkeen tehdä lähetystyötä menestyksellisesti, koska juutalaisten paatumus kestää siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle? Lähetystyö olisi sen jälkeen turhaa ja toivotonta. Tässä näkyy, mihin ristiriitoihin joudutaan, kun ei pysytä selvässä Jumalan sanassa.

Israelin maallinen valtakunta

Monet eivät pysy siinä yksinkertaisessa uskossa, että jäännös juutalaisista kääntyy ja pelastuu ja että osa paatuu ja joutuu kadotukseen. Sen lisäksi, että he hylkäävät tämän selvän Raamatun opin, he panevat erityistä merkitystä Israelin maalliselle valtiolle. On tosin totta, että Israelin kansa on merkkinä täällä maailmassa, Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat." (Matt.24:34; Kirkkoraamattu puhuu tässä harhaanjohtavasti ´sukupolvesta´, kysymyksessä on juutalaiset, siis sukukunta, eikä vain yksi sukupolvi.) Sitten Jeesus lisäsi "taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa" (Matt.24:35).

Juutalaiset, vaikka he eivät suureksi osaksi uskokaan Jeesukseen, joutuvat olemassaolollaan todistamaan Jeesuksen sanan pitävän paikkansa. Niinpä kaikki ne, jotka ovat yrittäneet hävittää juutalaisia, ovat epäonnistuneet. Juutalaisia ei voi hävittää maailmasta, koska heidän täytyy olla merkkinä Jeesuksen sanan paikkansapitävyydestä. Siitä syystä he eivät ole myöskään sekaantuneet muihin kansoihin, vaan ovat vieraissa maissa vuosituhanten kuluessa säilyttäneet kansallisuutensa. Mutta juutalaiset eivät pelastuneet sen tähden, että he yhä olisivat Jumalan pyhä kansa.

Uudessa Testamentissa ei ole selvää kohtaa Israelin maallisesta valtakunnasta. Eräs kohta saattaa siihen viitata. Opetuslapset kysyivät; "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan? (Ap.t.1:6)" Jeesus vastasi: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka" (Ap.t.1:7-8.

Jumala hallitsee paitsi armonvaltakunnassaan myös voimanvaltakunnassaan käyttäen siinä täällä maailmassa hyväkseen valtakuntia ja esivaltaa. Jeesuksen vastaus saattaa viitata siihen, että hän rakentaa voiman valtakunnan alueella Israelille valtakunnan. Sen ajat ja hetket Isä olisi asettanut oman valtansa voimalla. Sitä ei voisi ennustaa Raamatun nojalla, koska kristittyjen asia ei ollut lainkaan sitä tietää. Se olisi muutenkin asia, joka ei ollenkaan olisi hengellinen eli seurakunnan asia. Jeesus kehottaa opetuslapsia tekemään oman työnsä: saarnaamaan evankeliumia Kristuksesta kaikkialla maailmassa.

Mitä Jumala sitten tekee oman voiman valtakuntansa alueella, siitä kristittyjen ei tarvitse murehtia eikä se asia heille kuulu. Jos siis Jeesuksen sana sisältää viitteen Israelin maallisesta valtakunnasta, mikä on hyvin mahdollista, koska Jeesus on kaikkitietävä ja pitää kaiken voimassa, niin se sama sana tekee Israelin valtakunnasta puhtaasti maallisen asian. Tämä merkitsee myös sitä, että jos Israel ajetaan maasta pois tai jos se häviää sodan, Raamattu ei ole rauennut tyhjiin. Uskomme ei kaadu, vaikka Israelin sotajoukot kaadettaisiinkin. Sen kyllä tiedämme Raamatusta, että Israelin kansa tulee olemaan vainottu, koska se on itsensä kironnut. Mutta silti sitä ei voida hävittää sukupuuttoon.

Lopuksi

Lopuksi vielä korostaisin sitä, että menettelemme väärin, jos otamme jotakin Vanhan Testamentin kuvaannollisia kohtia ja lähdemme niistä liikkeelle. Sen sijaan menettelemme oikein, kun lähdemme siitä, mitä Kristuksen apostolit opettavat. Paavali selvittää Israel-kysymyksen näissä luvuissa (Room. 9-11). Siitä on etsittävä Israelia koskeva selvä Raamatun oppi. Sen opetuksen valossa meidän on sitten tutkittava muita raamatunkohtia, jotka puhuvat Israelista.

Israelia koskeva Raamatun opetus on vakava varoitus kaikille seurakunnille ja kristityille, joille Jumalan sana on tullut. Vain Kristus pelastaa eivät arvokkaimmat perinteet. Sen tähden meidän tulee valvoa ja säilyttää usko Kristukseen, syntiemme sovittajaan. Seurakuntien velvollisuus on nuhdella penseyttä ja käsitellä Jumalan sanan mukaan kaikkea paatumusta. Mutta samalla Israel on myös lohduttavana esimerkkinä. Siinä voi olla kymmeniä epäuskon sukupolvia, kun sitten joku löytää Kristuksen. Kun Jumala on estänyt maailmaa hävittämästä juutalaisia, hän on siten toteuttanut omia suunnitelmiaan ja selin palvellut hänen parasta. Samoin nykyään. Me voimme huoata raskautettuina niiden vuoksi, jotka hylkäävät evankeliumin. Mutta joskus, ehkä sukupolvien päästä, voi näiden jälkeläisistä nousta miehiä ja naisia, jotka kulkevat isien pyhiä uskon polkuja.



Markku Särelä