MIKSI JUMALA KÄSKEE KUOLLEITA PARANNUKSEEN?

kirjoittaja jarrut Ti Syys 08, 2020 7:29 am

MIKSI JUMALA KÄSKEE KUOLLEITA PARANNUKSEEN?

Past. Juha Muukkonen
Thurevikinkatu 8 D 22
95420 Tornio

puh. 050 359 6939
s-posti:
juha.muukkonen@gen.fi
kotisivu: www.gen.fi
Raamatunkäännös: KR 1933/38

JÄSENNYS:
1. HENGELLISESTI KUOLLEEN IHMISEN TAHDONVALINNAT
2. USKO ON JUMALAN TEKO
3. SIDOTTU RATKAISUVALTA ON USKON PÄÄKAPPALE
4. MIKSI KAIKKI KASTETUT EIVÄT OLE ENÄÄ USKOSSA?

1. HENGELLISESTI KUOLLEEN IHMISEN TAHDONVALINNAT

Ihmisen luonto ja kyky tehdä Jumalalle kelpaavia tahdonvalintoja on turmeltunut
lankeemuksessa. Suhteessa oikeaan ja elävään Jumalaan ihminen on sananmukaisesti kuollut.
"... sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman." (1. Moos. 2:17)
Tämä tarkoittaa hengellistä kuolemaa suhteessa Jumalaan, Aadam eli lankeemuksensa jälkeen fyysisesti vielä ainakin 800 vuotta. Tässä Jumala puhuttelee tarkkaan ottaen nimenomaan ihmistä (ei käytetä erisnimeä 'Aadam'), joka sekin kertoo tämän hengellisen kuoleman yleispätevyydestä, koko ihmiskuntaa koskevuudesta.

Tällaisen hengellisesti kuolleen ihmisen on turha kuvitella voivan mitään tehdä. Ajatellaanpa
esimerkiksi Lasarusta, joka makaa martaana ja mädäntyvänä jo neljättä päivää haudassa. Kun
Jeesus huutaa hänelle: "Tule ulos, Lasarus!", niin miten nuo mätänevät korvat ja aivot voisivat
jotain kuulla ja tahtoa? Mikä on Lasaruksen osuus siinä, että hän kuulee ja herää eloon?
Jumala kyllä yksiselitteisesti käskee, mutta pystyykö kuollut käskyä täyttämään? Ei tietenkään!
Sen, minkä Jumala käskyssään vaatii, Hän itse uudeksi luovalla sanallaan, se on
evankeliumilla, täyttää ja toteuttaa.

Jumala itse käskee ja itse Jeesuksessa toteuttaa, ei siinä
ole minulla eikä sinulla osaa eikä arpaa. Osoittautuessamme kyvyttömiksi toteuttamaan
Jumalan käskyjä tulemme kokonaan Jumalan armon varassa oleviksi. Luottamuksemme ei
perustu vähääkään itseemme vaan Jumalaan, joka tahtoo, valitsee ja pelastaa.

Me julistamme toisille Jumalan sanaa: Tee parannus ja usko evankeliumi! Mutta jos ja kun joku
sen uskoo eli tulee Jumalan katoamattoman sanan siemenen ja pyhän kasteen kautta uskoon
ja uudestisynnytetyksi, niin kysymyksessä on alusta loppuun asti Kristuksen sanan kautta tullut
kuuleminen (Room. 10:17): Jumalan sana luo kuulijaansa sekä korvat että halun tuon sanan
täyttämiseen. Usko Jeesukseen on kokonaan Jumalan teko ja osoitus Herran suvereenista
armonvalinnasta ja tahdosta, ei edes 0,01 prosenttisesti ihmisen omasta valinnasta ja tahdosta.

2. USKO ON JUMALAN TEKO

"Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt." (Joh. 6:29) Ihmiset
olivat kysyneet Jeesukselta sitä, mitä heidän pitää tekemän, että he Jumalan tekoja tekisivät.
Näin kysyy aina luonnollinen ja ihmistekoihin erottamattomasti sidottu ihminen: Mitä minun pitää
tehdä? Mutta Jeesus käänsikin asian toisinpäin: Se on Jumalan teko - ei siis ihmisen! - että
uskotte Kristukseen!

Pelastavan uskon syntymisessä ihminen on aina objekti, eli passiivinen kohde, ja Jumala
subjekti eli aktiivinen toimija, tekijä ja aikaansaaja.
"Sillä Moosekselle hän sanoo: 'Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä
armahdan.' 16. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan
Jumalan, joka on armollinen. 17. Sillä Raamattu sanoo faraolle: 'Juuri sitä varten minä nostin
sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan
päällä.' 18. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo." (Room.
9:15-18.

Jos reformoidut (ja Tapio Nousiainen heidän joukossaan) olisivat oikeassa siinä, että ihmisen
on kyettävä itse täyttämään joku osuus, vaikka sitten se 0,01 prosenttia, oman kuolemattoman
sielunsa iankaikkisessa pelastustyössä, ja ilman tuota ihmisen osuutta ihminen ei pelastu
taivaaseen (se ihmisen osuus on ratkaiseva, kirjoittaa Nousiainen ja samoin opettavat vapaat
suunnat), niin minä joutuisin helvettiin. Ja niin joutuisit Sinäkin - ja Tapio Nousiainen itse ja joka
ainoa miehestä ja naisesta tähän maailmaan syntynyt. Sillä yhdenkään meidän tahtomme ja
sydämemme eli oma osuutemme ei ole edes pienen murusen vertaa Jumalan edessä
kelvollinen. Meidän oma kelvollisuutemme on Herran edessä saastaista, kuin kuukautisveren
tahrima riepu (tällaista kuvaa Raamattu käyttää).

Jumala käskee meitä syntisiä kääntymään, käskee meitä olemaan pyhiä ja täydellisiä niin kuin
Hän itse on. Mutta kukaan meistä ei siihen pysty. Kaikki ovat pois kääntyneitä ja kelvottomaksi käyneitä.
Ei ole yhden yhtäkään joka hyvää tekisi. Jo äidin kohdusta alkaen olemme
turmeltunutta lihaa, eikä meillä kenelläkään ole mitään mahdollisuutta tehdä yhtään mitään
iankaikkisen pelastuksemme eteen. Olemme hengellisesti kuolleita. Emme me oikeasti mitään
totuutta ja rakkautta elämäämme halua.

Haluamme itsellemme ja meidän elämäämmevaikuttaville ihmisille hyvää, nautinnollista,
helppoa ja turvattua elämää, eikä Jumalalle kuuluva kunnia, totuus ja rakkaus eli Jumalan sana,
ole meille luovuttamaton itseisarvo. Se, että ihminen alkaa kaivata absoluuttista totuutta ja rakkautta,
Herran kunniaa - syntyy Jumalan sanan nälkä ja jano - on jo Jumalan työ ja Hänen vaikuttamaansa. Jos joku kokee
synnintuntoa Jumalan edessä ja ennen kaikkea, jos jollakulla on luottamus Jumalan
armolupauksiin Jeesuksessa, niin se on kokonaan, alusta loppuun asti meidän
ulkopuoleltamme tullutta, meille annettua ja lahjoitettua, sanan ja sakramenttien kautta.

Siksi on niin äärimmäisen tärkeää, että me pidämme esillä ja saarnaamme Jumalan sanaa ja
ylläpidämme seurakunnassa Herramme asettamat armonvälineet. Sanan ulkopuolella ei ole
mitään Pyhää Henkeä eikä pelastusta. - Se on Jumalan teko, että me uskomme Häneen,
jonka Isä on lähettänyt.

3. SIDOTTU RATKAISUVALTA ON USKON PÄÄKAPPALE

Luther piti 'Sidottu ratkaisuvalta' -teostaan (De servo arbitrio) pääteoksenaan. Itse olen
täsmälleen samalla linjalla: Jos emme tunnusta ihmisen luonnollista lihanmukaista jo
sikiämisestä asti vaikuttavaa hengellistä kuolemaa suhteessa Jumalaan ja siitä johtuvaa
sidottua ratkaisuvaltaa, niin sen jälkeen on turha puhua mistään muustakaan uskonkohdasta.

Jos langenneella ihmisellä olisi Jumalalle kelpaava ja Häntä miellyttävä kyky tehdä uskon- ja
tahdonvalintoja ja ratkaisuja suhteessa Jumalaan ja pelastukseen, niin silloin kristinuskokin olisi
vain yksi uskonto muiden uskontojen joukossa. Toki ulkoisesti kristittyjen keskellä on paljon
uskonnollisia ihmisiä; sellaisia, joiden mielenkiinto on suuntautunut siihen, mitä ihmiset tekevät
ja miltä ihmisistä tuntuu - ei siihen, mitä Jeesus on tehnyt ja miltä Jumalasta tuntuu.

Jeesus-usko kertoo Jumalan armoteoista; uskonto kertoo ja keskittyy siihen, mitä ihminen tekee
tai mitä ihmisen tulee/tulisi tehdä. Pelastava usko on seuraus Jumalan valinnasta, ihmisen oma
valinta on harhaoppi (kreikankielinen sana hairesis eli heresia, harhaoppi, tarkoittaa
sananmukaisesti 'valinta') Miksi Jumala käskee kuolleita parannukseen?

Olen itse sanonut, että vaikka tässä maassa ei minun lisäkseni olisi ketään muuta sidottua
ratkaisuvaltaa opettavaa ja uskovaa, niin minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin siinä pysyä. Jos
minun pitäisi astua Jumalan eteen viimeiselle tuomiolle jonkun oman uskonratkaisuni kanssa,
niin tulisin helvettiin heitetyksi. Tiedän, näen ja uskon kirkkaasti, että minussa, se on minun
lihassani, ei asu mitään hyvää (Room. 7:18, joka Jumalalle pelastuksen perusteeksi kelpaisi.

Minun ns. uskoontuloni 7.1.1986 klo 19 ei ollut puhdas, enkä voi sitä pelastukseni perusteeksi
asettaa. Ainoa, joka kestää viimeisellä tuomiolla, on synnitön ja täydellinen Jeesus. Ja Häneen
minut on Pyhässä Kasteessa kätketty ja liitetty jo 26.12.1963 klo 14; kasteessa - se on materian
kautta, johon Jumalan sana on liittynyt - minut pestiin Kristuksen uhriverellä puhtaaksi ja pelastettiin.

4. MIKSI KAIKKI KASTETUT EIVÄT OLE ENÄÄ USKOSSA?

Usko eli uusi hengellinen elämä syntyy Jumalan sanan vaikutuksesta (kastekin on nimenomaan
ja vain materiaan sidottua Jumalan sanaa, verrannollinen siihen, kun Jumalan Sana tuli
materiaan eli lihaksi Kristuksessa) ja Jumalan sanan vaikutuksesta tuo usko pysyy yllä. Ilman
hengellistä ravintoa, taivaan leipää, Jumalan sanaa, se on Raamattua ja armonvälineitä,
hengellinen ihminen kuihtuu ja lopulta kuolee. Niin kuin kuihtuu ja kuolee myös fyysinen ihminen
ilman maallista ravintoa.

Itse olen yksi esimerkki tällaisesta. Minut uudestisynnytettiin Jumalan sanan ja pyhän kasteen
kautta, minut liitettiin Kristukseen, pestiin Jumalan edessä puhtaaksi, sain syntini anteeksi ja
Pyhän Hengen lahjan (1. Piet. 1:23, Tiit. 3:5, Joh. 3:5, Ap.t. 2:38, 22:16, Gal. 3:27, Ef. 5:26,
Heb. 10:22, Ilm. 7:14 jne.).

Vanhempani ja seurakunta eivät kuitenkaan huolehtineet siitä, että
minut olisi opetettu pitämään kaikki se, minkä Jeesus on käskenyt (Matt. 28:20). Vailla
hengellistä Jumalan sanan ravintoa, ehtoollis- ja seurakuntayhteyttä, kuihduin hengellisesti jo
ennen kuin tulin tiedostavaan ikään. Nuorena oikeustieteen opiskelijana olin jo julkinen
kristinuskon pilkkaaja niin elämälläni, puheillani kuin kirjoituksillani. Voi miten nyt jälkeenpäin
hävettää!

Mutta tällaisen pystyyn kuolleen puun, herjaajan, Herra armossaan palautti elämään. "... tämä
minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja jälleen löytynyt!" (Luuk. 15:24)
Sain armon palata jo kasteessa osakseni tulleeseen pelastukseen.
Kiitos ja ylistys Sinulle, ristin Kristus!

https://docplayer.fi/19213887-Miksi-jumala-kaskee-kuolleita-parannukseen-past-juha-muukkonen-thurevikinkatu-8-d-22-95420-tornio-puh-050-359-6939-s-posti-juha-muukkonen-gen.html