Jumala on armollinen

kirjoittaja Vierailija Ma Heinä 03, 2023 6:25 am

Jumala on armollinen juhannuspäivä 24.6. luuk. 1:57–66

Johannes tarkoittaa hepreaksi: Jumala on armollinen. Mutta millä tavalla Jumala on armollinen? Siihen Johannes toiminnallaan osoitti: “Katsokaa Jumalan karitsa, joka kantaa maailman synnin!” Johannes osoitti Jeesukseen. Jeesus tarkoittaa hepreaksi: Herra pelastaa. Totisesti, Jumala on armollinen, koska Jumala pelastaa!

Johannes oli myös suurin profeetta. Miksi? Vanhan testamentin profeetat olivat kyllä ilmoittaneet väkevää Jumalan sanaa kansalle, opettaneet hyvin, näyttäneet esimerkkiä, tehneet suuria ihmeitä, julistaneet Jumalan armoa, mutta silti Johannes oli heitä suurempi, koska Johannes osoitti konkreettisesti Kristukseen.

Siinä, missä profeetat ennen häntä olivat ilmoittaneet Messiaasta, olivat viitanneet häneen — suoraan tai salatusti — olivat antaneet lupauksia, olivat puhuneet Jumalan Sanasta, Johannes oikein sormella osoittaen näytti: Tässä on Jumalan karitsa. Siksi Johanneksella ei voisi olla parempaa nimeä. Jumala totisesti on armollinen. Ai etkö usko? Katso, Herra pelastaa!

Jumalan armo on lihana keskellämme. Jumalan tahto vai ihmisen tahto? Sakarias ei ollut uskonut Jumalaa. Voisi sanoa, että hän jopa kapinoi Jumalaa vastaan, kun ei uskonut enkelin sanaa. Siitä hän menetti puhekykynsä. Tästä voisi kuvainnollisesti ajatella, että kun emme usko tai seuraa Jumalaa, olemme mykkiä. Jos emme perusta identiteettiämme Jumalaan, menetämme henkäyksemme, sen, jonka avulla ilmaisemme minuutemme. Ilman Häntä, joka antaa elämän henkäyksen ja ilman keuhkoihimme, emme ole ketään. Olemme vain mykkiä.

Jumala on kuitenkin armollinen. Sakarias sai uuden mahdollisuuden. Vieraat kysyivät ensin Elisabetilta, mikä olisi lapsen nimi ja kun eivät pitäneet vastauksesta, tulivat Sakariaan luo. Varmasti moni sukulainen oli ihmeissään ja kyseli Sakariaalta, että eihän asia voi olla näin Sakarias oli kuitenkin oppinut läksynsä. Hän luotti Jumalaan ja kirjoitti tauluun: “Hänen nimensä on Johannes” (Ἰωάννης ἐστὶν ὄνομα αὐτοῦ).

Tässä on kaksi tärkeää huomiota. Ensinnäkin Johannes on lauseen alussa. Sakarias halusi painottaa nimeä Johannes. Toiseksi Sakarias käytti preesensiä: Hänen nimensä on Johannes. Hän ei kirjoittanut: “Hänen nimekseen tulee Johannes.” Vaikka nimi Johannes oli yllätys vieraille, Sakarias ei ilmoita tässä mitään uutta. Hän toteaa vain sen, minkä enkeli Gabriel oli hänelle jo ilmoittanut. Jumala oli nimennyt lapsen Johannekseksi jo ennen raskautta.

Sakarias ilmoitti vieraille vain Jumalan totuuden, ilmoituksen: Johannes on hänen nimensä (kuten se on ollut jo siitä lähtien, kun enkeli siitä minulle ilmoitti). Samalla hetkellä, kun Sakarias tämän teki, hän sai puhekykynsä takaisin. Sakariaan olisi varmasti ollut helppo sortua yleisen mielipiteen alla. Vieraat ihmettelivät ja vetosivat yleiseen tapaan ja traditioon: eihän nimi voi olla Johannes!

Mutta kun vastakkain ovat Jumalan sana ja ihmisen tahto, jälkimmäisen valitseminen on vain karhunpalvelus. Se miellyttää hetken kaikkia, mutta lopulta jokainen on vain mykkä sielu. Jos emme puhu Jumalan Totuutta, emme oikeastaan sano mitään. Sakarias tiesi paremmin ja luotti Jumalaan.On myös tärkeä muistaa, että kyseessä oli Jumalan pelastushistoria. Siihen ei ole ihmisellä vastaan sanomista. Pelastuksemme tulee yksin Häneltä ja Hänen ilmoittamallaan tavalla: Hän on armollinen ja Hän pelastaa. Jos rupeamme epäilemään ja tarjoamaan omia ansioitamme, jäämme vain mykiksi hengettömiksi sieluiksi. Unohtakaamme siis omat ansiot.
Jumala yksin pelastaa!

Silminnäkijätodistukset“Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä.” Tämä ei ole ainut kerta, kun Luukas kuvaa asioiden mieleen painamista. Hän mainitsee tämän kaksi kertaa Marian kohdalla (2:19, 51). Miksi Luukas erikseen mainitsee tällaista? Miksi kuulijan tai lukijan tarvitsisi tietää tällaisesta? En voi olla kuulematta taustalla Luukkaan evankeliumin johdannon sanoja: “Jo monet ovat ryhtyneet työhön ja laatineet kertomuksia niistä asioista, jotka meidän keskuudessamme ovat toteutuneet, sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon – –” (Luuk. 1:1–3).

En näe mitään ongelmaa siinä, etteikö Luukas puhuisi tässä totta, etteikö hän olisi voinut haastatella itse silminnäkijöitä tai vähintään luotettavia lähteitä, jotka olivat kuulleet kertomukset silminnäkijöiltä. Kun ottaa huomioon sen, kuinka paljon Luukas keskittyy Mariaan ja hänen sukuunsa, ei ole historiantutkimuksellisesti ollenkaan kaukaa haettua ajatella, että Luukas olisi haastatellut jopa itse neitsyt Mariaa!

Joka tapauksessa juhannuspäivän evankeliumiteksti (1:66) Luukkaan evankeliumin alun pohjustamana viittaa vahvasti siihen, että Jeesus-traditio ei liikkunut anonyymisti ilman kontrollia, vaan silminnäkijöillä oli tärkeä rooli tradition levityksessä ja kontrolloimisessa. Tätä vahvistavat myös apostolisten isien kuten Papiaksen ja Quadratuksen sekä kirkkoisä Ireneuksen kommentit silminnäkijöiden roolista tradition levittämisessä.

Miika Koistinen,
seurakuntapastori, Hämeenkylän
seurakunta, Vantaa

https://sti.fi/wp-content/uploads/2023/05/sa23_3.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30