– Vain Jeesuksen sovitustyö antaa lopussa kestävän turvan

kirjoittaja Hellevi To Joulu 31, 2020 7:40 am

– Vain Jeesuksen sovitustyö antaa lopussa kestävän turvan

Muistan Helsingin teologisen tiedekunnan opettajani professori Osmo Tiililän erittäin hyvin. Hän herätti minussa syvää kunnioitusta. Hän oli opettajista se, joka käsitykseni mukaan oli lukenut alansa kirjallisuutta enenemän kuin kukaan muu. Hän tuntui tietävän kaiken kaikesta. Samalla hän oli opiskelijoihin nähden erittäin vaativa. Siksi Tiililä oli miltei pelottava. Eräällä luennolla koimme kai kaikki yllätyksen kun huippuopettajamme alkoi kertoa eräästä henkilökohtaisesta kokemuksestaan.

Sellaisten kertominen oli poikkeuksellista luennoilla. Tiililä kertoi kuinka hän aiemmin oli ollut matkalla johonkin suureen konferenssiin Etelä-Amerikkaan. Hän oli matkustanut laivalla, mikä 1960-luvulla oli vienyt sekä aikaa että melkoisesti voimiakin.Jo laivalla Tiililä oli tuntenut olonsa heikoksi ja kun laiva saapui Buenos Airesin satamaan, hänet vietiin autolla paikalliseen sairaalaan. Hän kuvasi meille sairaalan epähygieenisiä oloja, sairaanhoitajien ja lääkäreiden kielitaidottomuutta ja ennen muuta sitä, miten hän koki sairautensa pahenevan. Lääkärit saattoivat vain neuvottomina katsella potilaansa riutumista. Sitten Tiililä tuli muistelmiensa ytimeen.

Hän kertoi, miten hän sairasvuoteella kertasi kirkkohistorian tapahtumia ja lukemattomia opinkappaleita, joita kirkot historiaansa aikana ovat muodostaneet. Toinen toisensa jälkeen nuo opit alkoivat menettää merkityksensä, kertoi Tiililä meille, jotka hämmästyneinä kuuntelimme kertomusta. Tuntui oudolta että
dogmatiikan professori luopuisi dogmatiikastaan. Sitä mukaa kuin Tiililän mieleen oli noussut yhä todennäköisempänä mahdollisuutena, että hän ”palaisi sinkkiarkussa akaisin Suomeen”, kuten hän sanoi, sitä harvemmiksi olivat merkittävät opinkappaleet käyneet.

Lopuksi, hän sanoi, hänelle oli jäänyt vain Jeesus Kristus ja se totuus, että hän on sovittanut ihmisten synnit ristin puulla Golgatalla. Muuta oppia hän ei kuoleman edessä tarvinnut. Siinä oli dogmatiikan professorin koko dogmatiikka. Myöhemmin olen miettinyt hurskasta Arseniusta, joka on tunnettu siitä, että hän vietti koko elämänsä erityisen pyhästi ja pidättyväisesti. Hänestä tuli lukuisille ihmisille esikuva siitä, kuinka ihmisen tulee kilvoitella elämässään.

Arseniuksenkin kohdalla kuolema alkoi lopulta lähestyä; hänen kohdallaan syy oli korkea ikä. Kuoleman läheisyys oli synnyttänyt pyhässä Arseniuksessa suunnatonta pelkoa. Kun hänet tunteneet ihmiset ihmeissään kysyivät, miksi Arsenius pelkäsi kuolemaa, vaikka hän oli koko elämänsä elänyt niin pyhästi ja Jumalaa palvellen, hän vastasi, että hän oli elänyt hyvin vain ihmisten mittapuiden mukaan.

”Jumalan arviointitapa on toisenlainen kuin ihmisten”, oli vanhus selittänyt. Kun kuoleman läheisyys pani Tiililän luopumaan kaikesta tiedostaan ja turvautumaan yksi Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön hänen puolestaan, Arsenius oli elämässään kiinnittänyt huomion elämäänsä ja tekoihinsa siinä määrin, että Kristus ja hänen merkityksensä oli jäänyt etäiseksi. Siksi hän koki itsensä turvattomaksi ja pelkäsi.

Per-Olof Malk

Numero 6/2010 Armo riittää

kirjoittaja Hellevi Pe Tammi 01, 2021 6:12 am

(Oppikoulun eri luokilla olin tietämättäni vihreänä kateellinen Mäkelälle. (Vuosikymmeniä myöhemmin yhdistin vasta hänet kateuteni kohteeseen, n. 12 v. sitten).
(Hämeenlinnassa saakka ylistettiin usein hänen lahjakkuuttaan, ahkeruuttaan yms. vaikeista oloista huolimatta meille muille esimerkiksi ja nuhteluksi, kun emme olleet samanlaisia. Tuli vielä inhottua ja kostettua näille parille "uskovaiselle" naismaisterille. (Olen saanut siis armon havaita itseni todella pahaksi ihmiseksi.)
(Hellevin suloiset, viattoman näköiset kissatkin ovat petoja sisimmässään, pahempia kuin monet koirat.))

Kiitos Herralle Jeesukselle, että minä tällaisenani...

Kiitos Herralle Jeesukselle, että minä(kin) tällaisenani….

Kilteinkin ihminen pehmeydessään ja suloisuutensa viattomuudessa
voi olla kuin kissa, jonka pehmeän tassun sisällä on raatelevat pedon kynnet.

Olen sen saanut kokea, kissoistakin, jo lapsuuteni akana,
sillä minulla oli oma kissa, jonka kynsien jäljet ovat muistona vieläkin.
Siksi kissoihin ja ihmisiin on saanut oppia suhtautumaan varovaisesti.

Kaikista noista tänne laittamistani kissoista, vain se Armas jahtasi lintuja ja
kanojen pieniä tipusia, sillä niitäkin oli. Kanat olivat kyllä harvinaisen
huolehtivaisia tipusistaan ja Kukko vahti kanaperheitä.
Kukko ei kissaa pelännyt, vaan kissa pelkäsi kukkoa.
Onneksi kukkoja oli siihen aikaan useampia.
Mutta Kissa osasi olla ovela, eikä Kukko aina kaikkea nähnyt.

Nyt ei enää ole kanoja eikä kukkoja eikä ankkoja eikä
kanejakaan. Ketut vierailivat liian usein ja vanha huuhkaja
ja näädät myös.

Naapurissa oli samaan aikaan fasaani viljelyä, ja nekin kärsivät lähipedoista.
Nykyisn faasaniviljely onkin kiellettyä, muista syistä.

Tyttreni tykkäsi kananhoidosta, ja viihtyi usein niitten seurassa,
kanat ovat oikeita persoonallisuuksia, ja nekin oppivat juttelemaan,
kun niitä jututtaa, kokemusta on.

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30

– Vain Jeesuksen sovitustyö antaa lopussa kestävän turvan

– Vain Jeesuksen sovitustyö antaa lopussa kestävän turvan

Vs: – Vain Jeesuksen sovitustyö antaa lopussa kestävän turvan