Olavi Peltola: Oletko Hengellä kastettu?

OLETKO HENGELLÄ KASTETTU?
Olavi Peltola

1. Olemmeko saaneet Pyhän Hengen?

Paavali teki yllättävän kysymyksen muutamille opetuslapsille Efesossa: "Saitteko Pyhän Hengen, kun tulitte uskoon?" (Apt 19:2). Jos otamme tämän Paavalin kysymyksen irralleen muusta Raamatun opetuksesta, se näyttää viittaavan sellaiseen ahdistavaan ja mielettömään mahdollisuuteen, että olen voinut tulla uskoon ja kuitenkin olen ilman Pyhää Henkeä! Mutta Jeesuksen tuntomerkkihän Johannes Kastajan mukaan oli juuri siinä, että hän kastaa Pyhällä Hengellä (Joh 1:33). Ahdistusta lisää vielä Apostolien tekojen kuvaus siitä, kuinka nämä Johannes Kastajan opetuslapset saivat Pyhän Hengen näkyvällä tavalla ja puhuivat kielillä. Hengen saaminen ja ulkonainen merkki näyttävät kuuluvan yhteen. Meidän on huomattava, että kyseessä oli Johannes Kastajan opetuslapset, ei kristityt.

Raamattu sanoo myös mahdollisimman selkeästi, että "se, jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei ole hänen omansa" (Room 8:9). Paavali opettaa: "Me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi" (1 Kor 12:13). Jos siis uskon Jeesukseen olen Kristuksen ruumiin jäsen ja olen saanut henkikasteen! Jeesus itse myös vakuutti, että Isä lähettää hänen nimessään opetuslapsille Pyhän Hengen (Joh 14:26). Juuri Pyhässä Hengessä hän on läsnä jokaisen uskovan elämässä ja on meidän kanssamme joka päivä (Matt 28:20). Ei voi olla mahdollista, että Jeesus asuu Pyhässä Hengessä lupauksensa mukaan uskovassa ja kuitenkaan tämä ei muka olisi saanut henkikastetta, jos hänellä ei ole Efeson opetuslasten kaltaista erikoista kokemusta. Uudessa testamentissa jumalallinen lupaus - siis myös Jeesuksen lupaus Pyhästä Hengestä on aina armollisesti suotu lahja eikä neuvotteluteitse saavutettu tulos (Bruner).

Jeesus on aloittanut hyvän työnsä sanansa kautta meissä, paljastanut jotain synneistämme, antanut sydämeemme uskon hänen ristinuhriinsa ja halun seurata häntä. Mutta nyt tuon yhden Raamatun kohdan, Apt 19:1-7 pohjalta voidaan väittää, että monien kohdalla Jeesus onkin keskeyttänyt lupauksensa täyttämisen eikä olekaan antanut täyttä lahjaansa. Hän on antanut kyllä syntimme anteeksi, mutta ei Pyhää Henkeä! Hän on lunastanut vapaaksi lain kirouksesta ja kuitenkaan hän ei olekaan antanut luvattua Pyhää Henkeä (Gal 3:13-14), ei ainakaan, jos Hengen saamiseen on liityttävä samanlaiset merkit kuin Efeson opetuslasten elämässä. Sama näkyvien merkkien vaatimus näyttää kohtaavan miedät myös Markuksen evankeliumin lopussa (Mark 16:17-18), tosin nyt sananjulistajien kohdalla.

Kaiken lisäksi joka kertaa kun alamme tutkia itseämme, näemme kuinka puolinaisia ja penseitä olemmekaan uskossamme. Ja silloin väistämättä tulee houkutus ajatella, että syy kurjaan uskonelämämme on siinä, ettemme ole tarpeeksi rukoilleet, lukeneet Raamattua, todistaneet, uhranneet, antautuneet, katuneet, selvittäneet syntejämme. Nyt meidän pitäisi ponnistaa ja tehdä jotain saadaksemme oikein todella Hengen ja sen seurauksena merkit! Mutta jos näin on, niin silloinhan ei enää Hengen saaminen ole lahja vaan palkka.

Lopputulos on, että "Hengellä kastetuksi tuleminen on Kristuksen omaksi tulemista. Pyhän Hengen kaste liittää ihmiset Kristukseen sillä tavalla, että vastaanottajista tulee hänen omiaan eli kristittyjä" (Bruner). "Kristuksen osallisuuteen pääseminen merkitsee myös Hengen lahjan saamista. Kristuksen nimessä syntien anteeksiantamus sisältää aina Hengen lahjan. Anteeksiantamus ratkaisee suurimman ongelmamme, ja lahja tuo meille tärkeimmät varustuksemme" (Bruner). "Kautta koko (Apt) kirjan apostolien saarna todistaa Kristuksesta, hänen työstään ja pelastuksestaan, eikä Pyhän Hengen riippumattomasta, toisesta työstä. Pyhän Hengen kasteen voima on Kristus-keskeisyys" (Bruner).

2. Millä ehdoilla saamme Pyhän Hengen?

Raamattu näyttääkin opettavan selvästi, ettei kukaan voi olla otollinen Jumalan edessä eikä omistaa Pyhää Henkeä ilman täydellistä kuuliaisuutta Jumalan laille ja tahdolle: "Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia" (Room 2:13,uk). Raamattu näyttää opettavan myös, että Jumala antaa Pyhän Hengen vain "niille, jotka häntä tottelevat" (Apt 5:32). Jumala ei hyväksy koskaan syntiä ja pahuutta eikä muuta oikeuttaan ja siksi hän voi Pyhässä Hengessä tulla asumaan vain sellaiseen sydämeen, joka on täysin puhdas, kuuliainen ja antautunut hänelle.

Nyt meillä on mahdollisuus kohdata tämä täydellisen kuuliaisuuden vaatimu kahdella aivan eri tavalla: joka lain tai evankeliumin pohjalta. Näitä kahta eri perustaa ei voi koskaan yhdistää. On valittava jompi kumpi. Uskoaan ei voi rakentaa samaan aikaan molempien päälle.

Jos voisimme aina elää ja toimia kaikissa tilanteissa täysin Jumalan asettaman pyhyyden lain mukaisesti, meissä toteutuisi Mooseksen sana: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa sillä elämän" (Room 10:5,uk). Totuus on kuitenkin se, ettei yksikään meistä pysty elämään Jumalan ehdottomien vaatimusten mukaan ja sen perusteella saada ja säilyttää Pyhää Henkeä. "Lain teoistako saitte Hengen vai uskosta kuulemisesta" (Gal 3:2). Syynä tähän on se, että "kaikki ovat tehneet syntiä" eikä "yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla" (Room 3:23, 20). Langennen syntisen luontomme tähden emme koskaan voi olla otollisia Jumalalle oman toimintamme perusteella. Jumala kysyy meiltä vain yhtä - uskoa!

Koska Jumala ei koskaan tingi pyhyydestään, ainoaksi mahdollisuudeksemme jää, että Jeesus meidän edustajanamme täyttää joka päivä Jumalan lain juuri sillä tavoin kuin meidän itsemme olisi pitänyt se täyttää. Hän myös puolestamme kärsi lain vaatiman rangaistuksen, joka meidän jokaisen olisi pitänyt ja pitää itse kärsiä syntiemme tähden. Kristus sovitustyössään täyttää kaikki ne vaatimukset, joiden perusteella Jumala voi antaa ja vuodattaa Henkensä kaiken lihan päälle.

Kun Jeesus huusi ristillä "se on täytetty!", silloin kaikki Hengen täyteyttä rajoittavat esteet poistettiin. Edelleenkin Pyhä Henki annetaan ehdottoman tottelemisen perusteella - mutta nyt se kuuliaisuus ei ole enää meidän vaan Sijaisemme kuuliaisuutta. Henkeä ei anneta meidän saavutustemme vaan yksin Kristuksen sovituksen tähden. Vain hänen täytetystä teostaan pulppuaa Henki elämäämme. Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta, että "me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen" (Gal 3:13-14). "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon" (Joh 7:17). Meidän ainoaksi "tehtäväksemme" jää ottaa lahja vastaan.

Mitä puhtautemme, kuuliaisuutemme ja antautumisemme merkitsee, tulee ehkä havainnolliseksi seppä Högmanin ja Paavo Ruotsalaisen kohtaamisen avulla. Sehän tapahtui täällä Jyväskylän seudulla. Paavo oli ennen tuota sepän tapaamista 16 vuotta lukenut ahkerasti Raamattua, oli rukoillut ja oli yrittänyt tehdä vaikka mitä saavuttaakseen armon ja rauhan. Toki hän oli Raamatusta lukenut senkin, että Vapahtaja on hänetkin lunastanut.

Nyt seppä osoitti ahdistuneelle Paavolle, että hänen vaikeutensa oli juuri tuossa yrittämisessä. Paavo ei ollut suostunut "myymään kaikkea", ei luopunut omista ponnisteluistaan kelvata Jumalalle. Hän sittenkin kaikella antautumisellaan, rukouksellaan, Raamatun lukemisellaan pystytti vain omaa vanhurskauttaan ja meni ohitse Jeesuksen todellisen, s.o. sisällisen tunteminen. Jeesus ei ole yrittämisen ja ponnistelujen jälkeen savutettu palkinto, vaan lahja, jonka jokainen saa ilmaiseksi ilman mitään yrittämistä, sen kun vain ottaa vastaan. Jeesus joka hetki alttiisti ottaa vastaan syntisiä. Hän on armollinen kaikkein heikoimmallekin ja osaamattomammallekin. Siksi ihmisen tulee jättää kaikki oma yrittäminen ja uskaltaa tulla sellaisena Kristuksen armahdettavaksi. Näin tulee tehdä joka päivä ja saada kaikki Jeesukselta.

Kaikessa omassa ponnistelussaan ja yrittämisessään Paavo oli mennyt Kristuksesta poispäin. Hän ei osannut panna sivuun kaikkea omaa yrittämistään. Mekin saatamme pitää kouristuksenomaisesti kiinni jostain asiasta. Mutta syntinen tulee vanhurskaaksi yksin armosta ilman lain tekoja. Kristuksen sisällinen tunto on tietoa ja luottamusta siihen, että Herra on armollinen heikoimmallekin syntiselle. Se on "salainen ja hiljainen rauha Vapahtajalta: nyt tohdin omistaa Kristuksen auttajakseni - olempi pienempi tahi suurempi jumalaton" (Paavo Ruotsalainen).

Siksi Hengen saaminen on aina armosta ja lahjaksi saamista niinkuin kaikkien muidenkin Jumalan lupausten täyttyminen elämässämme. Sana lahja (doorean) UT:ssa tarkoittaa ilman hintaa, ansiotta, aiheetta. On huikeaa ajatella, että jotain niin suurta voisi saada nyt niin "helposti" kuin ilmaiseksi. Juuri tätä ajatusta vastaan koko luonnollisen ihmisen järki nousee.

"Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää" (Jes 55:1, KR-38). Pyhän Hengen lahja on ilmainen ja annetaan aina ja poikkeuksetta kaikille, jotka uskovat.

3. Minkä kautta Herra antaa meille Henkensä?

Katolisen opetuksen mukaan kirkon sakramenttien kautta jokainen niihin osallistuva saa tehtynä tekona Hengen ja elämän. Helluntaiseurakunnissa korostetaan, että Henki saadaan erillisessä hurmoskokemuksessa ja sen merkkinä on kielilläpuhuminen.

Apostolit ja uskonpuhdistajat näkivät, että Henki annetaan aina evankeliumin sanan kautta. Pyhä Henki käyttää sanaa. "Hengen miekka, Jumalan sana" (Ef 6:17). Evankeliumi on Jumalan voima (Room 1:16). Sana ja Henki ovat aina sopusoinnussa. Niitä ei voi erottaa. Minkä Henki tekee, sen hän tekee sanalla ja sanan kautta. Olemme uudestisyntyneet Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta (1 Piet 1:23). Se sana, jonka Jeesus on puhunut, on puhdistanut meidät (Joh 15:3, Ef 5:26). Jeesuksen sanat ovat henki ja elämä (Joh 6:63). Jumalan elämä on hänen sanassaan. Sanalla Jumala loi maan ja antoi elämän ihmiselle. Tämä elämää luovan sanansa Jumala on antanut meille Raamatun evankeliumissa.

Siksi meidän tulee varoa käsitystä, jonka mukaan Jumala Henki toimii sanasta riippumattomana ja laskeutuu ihmiseen jossain sanan ulkopuolella olevassa kokemuksessa. "Se vaara on aina olemassa, että tunteen luomiseksi kaivataan jotakin sellaista, mitä sanassa ei löydy. Tällä keinolla Saatana johtaa monet Jumalan sanasta inhimillisten päähänpistojen, vaikutelmien, mielijohteiden ja fanaattisen käytöksen pauloihin ja lopuksi selvästi Jumala sanan vastaiseen toimintaan. Olemme turvassa vain jos käyttäydymme huolellisesti Jumalan sanan mukaan. Siinä on kaiken totuuden ja voiman lähde. Jumalan elämä on hänen sanassaan. Sanansa välityksellä Jumala antaa Henkensä ihmisille" (Robert D. Brinsmead).

4. Millä tavalla saamme Pyhän Hengen?

Kristus on täyttänyt puolestamme Hengen saamisen kaikki ehdot. Nyt Kristuksen evankeliumissa oleva Jumalan sana on se väline, jonka kautta Henki annetaan. Henki tulee meihin evankeliumin sanassa.

Siksi Hengen saamme yksinkertaisesti uskossa kuulemalla evankeliumin sanaa: "Saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumiin?" (Gal 3:2, uk). Evankeliumin ydin on sanoma ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Evankeliumi asettaa silmiemme eteen aivan avoimesti Jeesuksen Kristuksen ristiinnaulittuna (Gal 3:1).

Korva on kaikkein toimettomin jäsenistämme. Se ei itse luo mitään uutta eikä näe mitään. Se on hiljaa ja vain ottaa vastaan, mitä sille annetaan sen ulkopuolelta. Sen tehtävä on ottaa vastaan. Emme mekään voi itse hankkia Pyhää Henkeä tai tarttua häneen. Kuuntelen evankeliumia, avaan korvani ja sydämeni ja otan evankeliumin sanan ja samalla aina myös Pyhän Hengen vastaan. Koin mitä koin tai olin kokematta. Evankeliumin snassa on henki ja elämä.

Tässä Jumalan ihmeestä meillä on esimerkkinä tilanne Corneliuksen kotona Pietarin julistaessa evankeliumia (Apt 10: 34-48). Sitä lukiessamme näemme, että Pyhä Henki ja pyhitys saadaan ainoastaan uskossa kuuntelemalla. Todellakin, vain kuuntelemalla ja ottamalla vastaan kuultu sana, ei tekemällä jotakin, ponnistelemalla, vaan suostumalla siihen, "että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi" (Apt 10:43). "Voi, tämä on kuin sivallus meidän kurjalle, ylpeälle ja omahyväiselle luonnollemme: Sinä et voi mitään" (Rosenius).

Jos siis tahdot saada Hengen ja tulla pyhäksi, on sinun oltava hiljaa. Sinun on koettava, että olet kuollut etkä voi mitään. Saat vain kuulla, mitä joku toinen on tehnyt. Ja vain kuulemalla, hiljaa olemalla ja mitään itse tekemättä, kuulemalla ja ottamalla vastaan laupeuden ja anteeksiannon olet saava elämän, Pyhän Hengen ja hänen hedelmänsä, ilon, rauhan ja rakkauden.

Ellet halua kuulla ja uskoa tätä, niin mene sitten, yritä vielä kymmenen, kaksikymmentä vuotta valvoa, taistella ja rukoilla ja salli meidän sitten nähdä oletko saanut Pyhän Hengen! Helpompi on epäuskon erämaassa nääntyä vaikkapa tuhansia kertoja ja kohdata vihdoin kuolema, kuin lain alaisena saada Henki ja sen elämä, rauha, rakkaus, alttius ja voima.

Jos haluat tuottaa parempia hedelmiä kuin tällä hetkellä, on sinun ensin päästävä oikeaan evankeliseen ja autuaalliseen uskonyhteyteen Vapahtajasi kanssa. Ja sen tulee jopa tapahtua ennen kuin olet voittanut syntisi. Sinun on kokonaan päästävä eroon jokaisesta oman vanhurskautesi ja oman voimasi ajatuksesta. Niin, on toden totta, ettet voi muuta kuin tehdä syntiä. Siksi anna vihdoinkin Kristuksen tulla yksin sekä sinun vanhurskaudeksesi että voimaksesi (Rosenius).

Kaikkivaltias Henki on evankeliumin Kristussanassa luomassa sydämissämme uskoa. Kun otamme vastaan tämän evankeliumin sanan, otamme vastaan Hengen. Siksi meidän ei tule odottaa jotain erillistä Hengen vuodatusta sillä Jumalan sanan kysyy meiltä: "Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?" (Gal 3:5, uk). "Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä" (Kol 2:6, KR-38). Kaikki siunaukset uskonelämässämme on läpi koko elämämme sidottu Jumalan sanaan.

Pyhä Henki tulee meihin Jumalan sanassa ja hän jatkaa työtään meissä sanan kautta. Kuka tahansa kuulee, ottaa vastaan ja uskoo evankeliumiin, hän saa aina ja ilman ehtoja Pyhän Hengen.

"Olennainen oppi Pyhän Hengen saamisesta Apostolien tekojen mukaan voidaan muotoilla seuraavasti: Pyhän Hengen antaa Jumala yksin evankeliumin äänen kautta Isän lupauksena, ja ihmiset ottavat hänet yksinkertaisesti vastaan Kristuksen nimessä ilmaisena lahjana kasteella sinetöidyn uskon kautta" (Bruner).

Hyvä meidän on palauttaa mieliimme mitä uskonpuhdistaja kirjoitti oman aikansa tilanteesta: "Hokiessaan henki, henki, henki Karlstadt repii sitä siltaa, polkua, tietä, tikapuuta ja kaikkia niitä välineitä, joilla Henki tulisi luoksemme". Se silta on Jumalan sana.

5. Mikä on merkkinä Hengen saamisesta?

Jeesus kyllä varoittaa meitä tavoittelemasta merkkiä (Matt 12:39). Tähän kai pysyvä jännitys eri Raamatun kohtien välillä. Sellaisen kohdattuamme joudumme aina selvittämään itsellemme, mikä on pääasia, mikä taas sivuasia tai seurannaisilmiö. Keskeisin todiste Hengen vaikutuksesta on syntisen ja langenneen ihmisen tunnustus, ettei hän voi elää ilman Jeesuksen armon osallisuutta ja veren puhdistusta. Hengen vaikutus on aivan tavallista ja vaatimatonta uskoa Jeesuksen evankeliumiin. Juuri se korottaa Jeesuksen Herraksi eikä kukaan voi sanoa tällä tavoin Jeesus on Herra muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta (1 Kor 12:3).

Hyvä on toistuvasti kerrata Jeesuksen perusopetusta Hengen saamisesta (Joh 16:7-15):

1. Pyhän Hengen aina lähettää Jeesus (16:7b).

2. Hengen tulon näet siitä, että hän paljastaa oman väärässä olemisemme, paljastaa, mitä synti on (16:8a).

3. Hän paljastaa myös ihmisen lihalle ja verelle käsittämättömän salaisuuden - vanhurskauden. Siihen sanaan kätkeytyy kristillisyyden syvä salaisuus (Room 3:21-26). Jumalan vanhurskauden julkituloon keskittyy koko Jeesuksen elämä: "Herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden" (Room 4:25). Meidän pyhityksemme on vain vanhurskauttamiseen vakavasti suhtautumista.

4. Hän paljastaa myös se, että käärmeen pää on murskattu. Jeesus on voittaja.

5. Ennen kaikkea "hän kirkastaa minut" (16:14). Henki ei johda meitä johonkin toiseen kokemukseen, vaan uskon kautta vahvistaa meitä pitämään yhä lujemmin kiinni vanhurskauttamisen ihmeellisestä taivastodellisuudesta.

6. Hengen lahjan täyteys

Samaan aikaan meidän on muistettava, että Pyhän Hengen lahja elämässämme on vasta esikoislahja, ensi lahja (Room 8:23), sinetti, joka on tulevan perintöosamme vakuutena (Ef 1:13-14). Se merkitsee sitä, että kaikki Pyhä Hengen vaikutus meissä jää tässä elämässä jää aivankuin alulleen. Varsinainen täyteys on vasta rajan tuolla puolen. Aina jäämme kaipaamaan jotain enempää ja syvempää, isoamaan ja janoamaan vanhurskautta. Henki auttaa meitä tässä heikkoudessamme huoaten ikävöimään ja odottamaan (Room 8:26) iankaikkista ja määrätöntä kirkkautta (2 Kor 4:17).

Tänään meidän on vaellettava uskossa nähden ja kokien monella tavoin, ettemme ole täydellisiä ja kuitenkin uskoen siihen, että Kristus on kaiken täyttänyt puolestamme jo tänään. Lohdutuksemme on yksin siinä millainen ja kuka Jeesus on, ei siinä millaisia itse olemme ja mitä olemme kokeneet tai saaneet aikaan.

Se Hengen täyteys, mikä meillä on, kun otamme vastaan armon evankeliumin on tässä elämässä ylittämätön. Kolossalaiskirjeen vastaanottajia hämmensivät sellaiset opettajat, jotka väittivät voivansa antaa jotain enemmän - vajoamista näkyihin (Kol 2:18). Heillä oli määrätty harjoitusohjelma, jota seuraamalla uskovat voivat saavuttaa tämä korkeamman tason elämän (Kol 2:8,16,20).

Ihmisluonto on haluton kestämään heikkouden, synnillisyyden ja rajallisuuden tunnetta. Se ei tahdo mukautua siihen päivittäiseen todellisuuteen, että emme voi elää ilman likaisia astioita, kuluneita hermoja ja hellittämätöntä taistelua lihaa vastaan (Brinsmead). Kolossalaiset alkoivat etsiä sellaista Hengen täyteyttä, jossa he hurmahenkisyyden siivin voisivat leijailla kurjien, kamppailevien ja maallisten uskovien yläpuolella. He halusivat jättää "pelkän" Kristuksesta ja uskonvanhurskaudesta nauttimisen ja päästä yksin uskosta opetuksesta eteenpäin.

Paavali koettaa osoittaa kuinka huimaavan hengellisen kokemuksen tekeminen kaiken keskukseksi johtaa aina lakihenkisyyteen: "Älä tartu", "älä maista", "älä koske" (2:21). Uskova sensijaan on kutsuttu tavoittelemaan sitä, mikä on ylhäällä ja missä Kristus on (3:1). Sillä Kristus on kaikki (3:11) ja kaikki täyteys asuu hänessä (1:19).

"Kristus, meidän sijaisenamme, ei vain maksanut Jumalalle kaikkea sitä kuuliaisuuden velkaa mikä meidän olisi pitänyt maksaa, vaan hän myös sai Jumalalta kaiken sen, mitä hän kaipasi antaa meille - niin jopa hänen oman elämänsä kaiken täyteyden. Kristuksessa ihmiskunta on saanut Jumalan elämän jokaisen pisaran. Hänessä meidät on täytetty Jumalan kaikella täyteydellä. Sitä ei voida koskaan tehdä millään muulla tavalla kuin hänessä, sillä ei keneenkään muuhun kuin tähän Jumalaihmiseen voinut mahtua kaikki iankaikkisuudessa karttunut täyteys. Usko ei arvostele Jumalan Kristuksessa meille antaman lahjan suuruutta, vaan tunnustaa, että Jumala on Kristuksessa antanut kaiken. Yksinkertaisessa uskossa kristitty omistaa kaiken, "te olette täytetyt hänessä" (Kol 2:10). Tässä mielessä kristitty ei voi koskaan saada mitään enempää kuin mitä hän saa ottaessaan vastaan Kristuksen pelastajanaan ja elämänsä herrana. Hän elää "mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken" (2 Kor 6:10). Usko omistaa Kristuksen ja hänessä asuvan täyteyden. Toivo odottaa perintöä kärsivällisesti tietäen, ettei tässä elämässä täydellistä täyttymystä koeta" (Brinsmead).