Vapaasana


Join the forum, it's quick and easy

Vapaasana
Vapaasana
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Kesäkuu 2021
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930    

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit


Luther ja juutalaiset

Siirry alas

Luther ja juutalaiset Empty Luther ja juutalaiset

Viesti kirjoittaja Hellevi Ti Toukokuu 11, 2021 5:52 am



Koska se, mitä Luther kirjoitti juutalaisista, herättää jatkuvasti paljon kysymyksiä, julkaisemme tästä aiheesta kaksi kirjoitusta. Ensimmäisessä messiaaninen juutalainen tilittää tuntojaan ja toisessa saamme perusteellisen analyysin ja eri näkökohdat huomioon ottavan selityksen aiheeseen.---




Luther ei ollut antisemitisti


Kirjassaan Mein Kampf Adolf Hitler onnittelee Lutheria. Hän kutsuu tätä yhdeksi Saksan ja Saksan kansan suurimmista sankareista. Mutta hän ei ylistänyt Lutheria hänen uskonpuhdistustyönsä tähden eikä myöskään hänen ”yksin Raamattu”, ”yksin armosta” ja ”yksin uskosta” -kirjoitustensa tähden, vaan sen tähden, mitä hän on sanonut eräässä vuoden 1543 kirjoituksessaan juutalaisista.

Hitler luki oman rotuajattelunsa ja antisemitistisen tuhoamisohjelmansa Lutherin lausumiin. Jos Luther olisi aavistanut, että hänen sanojansa esitettäisiin puolustuksena jollekin niin kauhealle kuin natsismin tuhoamisleirit ja kaasukammiot, olisi hän varmasti punninnut sanansa tarkemmin joillakin kirjoituksensa Juutalaisista ja heidän valheistaan sivuilla.

Luther ei ollut sanan nykyisessä merkityksessä antisemiitti tai juutalaisten vihaaja (näistä sanoista on tullut samaa merkitseviä), ts. että juutalaiset ovat syntyjään ominaisuuksiltaan halveksittavia ja muodostavat alempitasoisen rodun. Yhtä vähän kuin muillakaan tuon ajan ihmisillä, hänen toimintansa lähtökohtana ei ollut käsitys ihmissuvun korkeampi- tai alempitasoisista roduista. Se tuli darwinismin myötä (Hitler muuten omisti Mein Kampfinsa juuri Darwinille, jota syystä voidaan kutsua nykyaikaisen rasismin isäksi).

Kun Luther kolme vuotta ennen kuolemaansa kirjoitti kirjan juutalaisista, niin se tapahtui kiistassa ”heidän valheitaan” vastaan, ts. heidän vääriä oppejaan ja Kristusta rienaavia lausumiaan vastaan. Luther oli julkaissut vuonna 1523 juu-talaisia kohtaan epätavallisen myönteisen kirjoituksen otsikolla, Että Jeesus Kristus syntyi juutalaisena. Se oli epätavallinen siksi, että juutalaiset olivat yleisesti epäsuosiossa lähes koko Euroopassa.

Heitä syytettiin ahneudesta ja kaikesta mahdollisesta kavalasta ja pahasta juonittelusta. Kaikki onnettomuudet, jopa musta surma, pantiin heidän kontolleen. Useimmista Saksan maista ja ruhtinaskunnista juutalaiset ajettiin pois tai heidät saarrettiin ankaralla lainsäädännöllä, joka rajoitti voimakkaasti heidän liikkumisvapauttaan.
Maurien islamilaisen vallan murruttua 1400-luvun lopulla alkoi Espanjassa julma juutalaisvaino. Ne, jotka eivät välittömästi kääntyneet katolisen kirkon jäseniksi, ajettiin ulos maasta. Paavi antoi 1517 bullan, jossa vaadittiin, että juutalaisten tuli kantaa erityistä merkkiä vaatteissaan, myydä omaisuutensa ja asua getossa ( juutalaisten asuinalue). Lutherin mielestä Rooman kirkko kohteli juutalaisia hyvin pahasti, ”ikään kuin he olisivat koiria”. Hän ilmaisi ymmärtävänsä, että he tätä taustaa vasten eivät tahtoneet tulla kristityiksi. Mutta hän toivoi, että juutalaiset kuitenkin nyt, kun Sana ja evankeliumi jälleen loistivat kirkkaana uskonpuhdistuksen kirkoissa, kääntyisivät ja tulisivat uskoon Kristukseen.

Hänen juutalaisia kohtaan ystävällisestä kirjoituksestaan otettiin useita painoksia ja sitä levitettiin paljon. Juutalaiset arvostivat sitä, vaikkakaan eivät ehkä sillä tavalla kuin Luther oli ajatellut. Osa rabbeista vaali tiettyä toivoa siitä, että Luther voitaisiin suorastaan voittaa juutalaisuuden puolelle.

Ajan myötä Lutherin näkemys juutalaisista muuttui. Juutalaiset eivät osoittaneet mitään ymmärtämystä evankeliumin kutsua kohtaan. Mitä enemmän Luther syventyi juutalaisiin Talmud-kirjoituksiin ja siihen, mitä rabbit todellisuudessa opettivat, sitä enemmän hän alkoi ottaa etäisyyttä heihin ja varoittaa heidän vaikutuksestaan.

Hän muun muassa näki juutalaisen propagandan sen takana, että osa luterilaisista oli ympärileikkauttanut itsensä ja väitti, että sapattia täytyy noudattaa juutalaisella tavalla. Tämä antoi hänelle aiheen vuonna 1538 kirjoittaa pamfletti Sapattilaisia vastaan.

Ulkonaisena vaikuttavana syynä siihen, että Luther kirjoitti Juutalaisista ja heidän valheistaan, oli eräs rabbiininen kirjoitus. Eräs ystävä lähetti sen hänelle pyytäen häntä vastaamaan siihen. Kirjoituksessa sanottiin muun muassa, että Jeesus oli äpärä. ”Hänen äitinsä oli huora, joka synnytti hänet aviorikoksessa erään sepän kanssa.” Luther havaitsi myös, että juutalaiset odottivat maallista Messiasta, joka tekisi heistä pakanoiden ( joihin myös Saksan kristityt laskettiin) herroja.

Hän ei nähnyt heidän oppiaan ainoastaan koko kristillisen uskon kumoavana, vaan myös valtiolle vihamielisenä ja yhteiskuntaa kumoavana. Kauhuissaan ja tukahdutetussa vihassa juutalaisten näkemyksestä Luther tarttui kynään. Juutalaisista ja heidän valheistaan on noin 180-sivuinen kirja. Suurimmaksi osaksi se koostuu raamattuteologisista selityksistä. Luther lainaa joukon VT:n messiaanisia profetioita ja osoittaa perusteellisesti, että ne eivät tarkoita ensinkään sitä, mitä juutalaiset halusivat niiden tarkoittavan. Rikkaalla todistusaineistolla lähinnä VT:sta, juutalaisten omasta Raamatusta, hän kumoaa heidän käsityksensä.

Samalla hän syyttää heitä paatuneesta sokeudesta, kun he eivät tahdo nähdä, et-tä Jeesuksen elämä ja teot sopivat täysin yhteen Raamatun lausumien kanssa lu-vatusta Messiaasta. Luther ei mene tässä yli sen, mitä Uusi testamentti ja Jeesus itse sanovat surullisina ja vihassa oman aikansa juutalaisuutta kohtaan, esimerkiksi Matt. 23:n leimuavissa voihuudoissa fariseuksista ja kirjanoppineista.

Voidaan myös huomata, että Luther – toisin kuin monet aikalaisensa – ei pitänyt tässä eikä muissa kirjoituksissaan juutalaisia vastuullisina Kristuksen kuolemaan. Hän painottaa usein sitä, että me kaikki olimme synteinemme syyllisiä siihen.


Jos Luther olisi päättänyt kirjoituksensa tähän, olisi se tuskin herättänyt mitään suurempaa huomiota, mutta sitä hän ei tehnyt. Sen sijaan hän lisäsi muutamia sivuja siitä, mitä kristittyjen tulee tehdä ”hylätyn ja kirotun kansan” kanssa, etteivät he tule osallisiksi heidän valheisiinsa ja rienauksiinsa. ”Meidän täytyy rukouksella ja jumalanpelolla harjoittaa ankaraa laupeutta, pelastaaksemme, jos mahdollista, joitakin heistä tulisista lieskoista.
Kostaa emme saa. Heitä uhkaa tuhat kertaa pahempi kosto, kuin me voimme heille toivoa. Siksi annan uskollisilleni seuraavan neuvon.” Sitten seuraa seitsen-kohtainen toimintaohjelma.

Tulee
1) polttaa heidän synagoogansa ja koulunsa,
2) hävittää heidän asuntonsa ja antaa heidän asua erityisissä paikoissa kuten mustalaiset,
3) ottaa heiltä pois kaikki rukouskirjat ja Talmud-kirjoitukset,
4) kieltää rabbeja hengen menetyksen uhalla opettamasta tulevaisuudessa,
5) kumota oikeus vapaaseen suojaan (= matkustuskielto),
6) kieltää heidän koronkiskontansa, lainakorkojärjestelmä ja ottaa heiltä pois käteisvarat,
7) ”nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki tai värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä”.

Tämän sijasta voi Luther myös ajatella, ”että ainiaaksi ajaa juutalaiset heidän omaan maahansa”. Miten olisi mahdollista pelastaa muutamia juutalaisia liekeistä tämän seitsenkohtaisen ohjelman avulla? Ne sivut, jotka puhuvat tästä, sisältävät paljon loukkaavia, karkeita ja halventavia ilmauksia juutalaisista. Ne aiheuttavat tänä päivänä useimmille niitä lukeville mielipahaa. Mutta myös siihen aikaan, kun juutalaisista oli tapana puhua halveksivasti, oli luterilaistenkin keskuudessa niitä, jotka ottivat etäisyyttä tämän kirjoituksen terävään ja vihamieliseen äänensävyyn. Näin menet-teli esimerkiksi Melanchthon.  

Kirjaa levitettiin hyvin vähän ja niillä seitsemällä kohdalla, joita ei ollut osoitettu yksittäisille ihmisille vaan esivallalle tai ruhtinaille, oli vähän tai ei mitään vaikutusta. Kukaan ei seurannut niitä. Lutherin kirjoitus on sittemmin saanut pääasiassa levätä unohdettuna – aina siihen saakka, kunnes se jälleen 1900-luvulla joutui parrasvaloihin natsismin syntymisen myötä.

Hitler tulkitsi Lutherin kirjoitusta juu-talaisista tietoisesti väärin. Hän ei tuntenut mitään myötätuntoa uskonpuhdistuksen uskoa, Raamattua, Kristusta ja evankeliumia kohtaan. Hitler oli raivopää, jota riivasivat jumalattomat, nietzscheläiset yli-ihmiskäsitykset ja ajatus juutalaisten täydellisestä hävittämisestä rotuna. Mitään sellaista ei ollut Lutherilla. On aivan mieletöntä tehdä Lutherista vastuullinen toisen maailmansodan tuhoamisleireihin.

Jos jotakin on sanottava Lutherin puolustukseksi, niin se on se, että hänellä on juutalaisia kohtaan vihamielisessä kirjoituksessaan lähtökohtana omansa ja uskonpuhdistajien käsitys siitä, miten uskonnonvapautta olisi harjoitettava. Kaikilla oli ajatuksen- ja uskonvapaus.

Mutta jos ihminen halusi harjoittaa toista uskoa kuin hallitsevan ruhtinaan, niin vapaus oli siinä, että sai muuttaa toiseen maahan tai toisen ruhtinaan alueelle (periaate cujus regio, eius religio ’kenen maa, sen uskonto’). Eräässä Nya Väktaren -lehden artikkelissa (5/1983) huomauttaa Tom Hardt, että Luther oli itse valmis alistumaan siihen periaatteeseen, jota hän sovelsi juutalaisiin: ”Jos esivalta ei ole luterilainen, minun luterilaiseni lähtevät mielellään tiehensä.

– – Ei siis ainoastaan juutalaisia, baptisteja ja roomalaiskatolisia voida pakottaa häipymään ja jättämään kaikki, vaan myös tohtori Martti Luther itse ja hänen luterilaisensa.” Meidän ei kuitenkaan pidä puolustaa liikaa Lutheria. Hän oli syntinen kuten me kaikki. Hän ei suinkaan ollut erehtymätön. Hän itse myönsi, että hänen temperamenttinsa ajoi hänet toisinaan liian pitkälle taistelun kuumuuteen, erityisesti kun hän raivostui rienaavista hyökkäyksistä Kristusta ja hänen sanaansa kohtaan.

”En voi kieltää, että kiivastun toisinaan enemmän kuin minun pitäisi”, kirjoittaa hän eräässä kohdassa. Viimeisessä saarnassa, jonka Luther piti, hän sanoo juutalaisista: ”Tahdomme menetellä heidän kanssaan kristillisessä rakkaudessa ja rukoilla heidän puolestaan, että he kääntyisivät ja ottaisivat Herran vastaan.” Siihen me yhdymme.

Lutheranen 1/2005 ( julkaistu aiemmin Concordia-lehdessä).
•Staffan Bergman Suomennos: Hannu Lehtonen


Alleviivaukset teki Hellevi
Hellevi
Hellevi

Viestien lukumäärä : 1061
Join date : 13.11.2017

Rea Aalto likes this post

Takaisin alkuun Siirry alas

Luther ja juutalaiset Empty Vs: Luther ja juutalaiset

Viesti kirjoittaja Morosus Ti Toukokuu 11, 2021 7:37 pm

Juutalaisten lisäksi sai vapaat kristityt kuoleman tuomion ja siunauksen murhaamiselle.
Ikävä kyllä.
Kaiken sen hyvän lisäksi paljastui pimeäkin puoli Lutherista.

Jumala varmasti salli näin, jottemme palvoisi Lutheria. Ja silti palvotaan.

Morosus

Viestien lukumäärä : 106
Join date : 24.02.2020

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa