MATKA HALKI RAAMATUN

kirjoittaja Hellevi Ma Elo 30, 2021 10:58 am

Eero Junkkaala 5.1.2012
Raamatun alkukertomukset 1. moos. 1-11 kirjan pääsisältö ja nimi

Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkuluvut muodostavat kivijalan koko Raamatun sanomalle. Niissä on kuvattu maailman luominen, syntiinlankeemus, vedenpaisumus, Baabelin torni sekä kansojen sukutaulu. Sieltä löytyy myös ensimmäinen lupaus Messiaasta. Ensimmäistä Mooseksen kirjaa kutsutaan usein latinankielisellä nimellä Genesis eli alku. Sen hepreankielinen nimi on Bereshit (Alussa) kirjan ensimmäisen sanan mukaan. Kuka kirjan on kirjoittanut, sitä ei tiedetä. Alkulukuja on tapana kutsua taaksepäin katsovaksi profetiaksi samoin kuin Ilmestyskirja on eteenpäin katsovaa profetiaa. Perinteisesti on ajateltu, että Mooses olisi kirjoittaja. Tämä on mahdollista, mutta tekstiä on joka tapauksessa
toimitettu vielä Mooseksen ajan jälkeenkin.

Maailman luominen

Maailman luominen on kuvattu kahteen kertaan. Tämä ei ole mikään ongelma, onhan meillä Israelin kuningasajan elämästäkin kaksi eri kertomusta ja Uudessa testamentissa ja neljä evankeliumia. Ensimmäinen luomiskertomus (1:1-2:4a) kuvaa luomisen viikon mittaisena ajanjaksona. Toisessa (2:4b-25) pääpainona on ihmisen luominen. Kummankin mukaan ihminen Jumalan kuvana on luomistyön huipennus.

Raamatussa on kaksi kirjaa, jotka alkavat sanalla ”alussa”, Johanneksen evankeliumi ja
Genesis. Näistä Johanneksen kuvaama on ”alumpi alku”, sillä siinä sanotaan, mitä tapahtui ennen maailman luomista. Kristus on ollut olemassa jo ennen kuin maailma luotiin. Tästä puhuvat mm. Sananl. 8:22-31; Joh. 1:1-5; Kol. 1:15-20. Tätä ”ennaltaoloa” kutsutaan Kristuksen pre-eksistenssiksi. Betlehemissä hän ”tuli lihaksi” eli syntyi ihmiseksi. Ihmisen luominen Jumalan kuvaksi kertoo, että meidät on luotu Jumalan rakkauden kohteeksi ja ainutlaatuisiksi yksilöiksi.

Lisäksi luomiskertomus korostaa avioliittoa miehen ja naisen välisenä liittona, työtä siunauksena ja ihmistä vastuullisena olentona, jolle on uskottu ”viljeleminen ja varjeleminen”. Tämä tarkoittaa kaikkea toimintaa maapallon ja ihmiskunnan hyväksi,
tiedettä, taidetta, kasvatustyötä, koulutusta, poliittista osallistumista sekä luonnonsuojelua.Tekstimme herättää myös kysymyksen nykyaikaisen tieteellisen maailmankuvan ja Raamatun luomiskertomuksen suhteesta.

Tällöin joudutaan pohtimaan, onko kaikki tapahtunut viikossa noin kuusituhatta vuotta sitten vai voisiko tähän sisällyttää tieteen kuvaamat vuosimiljoonat. Raamattu antaa pienen vihjeen pitkistä ajanjaksoista sanoissa ”Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta
ja tuhat vuotta kuin yksi päivä” (2. Piet. 3:5).

Syntiinlankeemus

Syntiinlankeemus rikkoi Jumalan kuvan. Kertomus sisältää vaikean kysymyksen, mistä paha tuli Jumalan luomaan hyvään maailmaan. Voimme vastata vain sen, että Jumalan sallimatta näin ei tapahtunut. Jumala loi ihmisen vastuulliseksi olennoksi. Kertomus selittää pahan olemassaolon tässä maailmassa. Sen jälkeen jokainen ihminen syntyy syntisenä. Tätä kutsutaan perisynniksi. Paratiisiin jäi hyvän ja pahan tiedon puu, jonka me kohtaamme uudelleen Ilmestyskirjassa nimellä elämänpuu. Siinä välissä on ristinpuu, jolla Jumala ratkaisee pahuuden ongelman.

Alkukertomusten yhteydessä on myös herätetty kysymys, miten ihmissuku saattoi jatkua Kainin surmattua veljensä Abelin. Tähän meillä ei ole varmaa vastausta, mutta koska Adamille ja Eevalle syntyi myöhemmin muita lapsia, niin kenties perheen sisäinen suvunjatkaminen ei vielä ihmiskunnan aamuhämärissä ollut ongelmallista.

Vedenpaisumus ja Babylonin torni

Ensimmäinen Messias-ennustus on kerrottu heti syntiinlankeemuksen jälkeen. Vaimon siemen tulee polkemaan rikki käärmeen pään (1. Moos. 3:15). Synnin lisääntyminen johti vedenpaisumukseen. Kyseessä on Jumalan maailmalle antama havainto-opetus siitä, kuinka vakava asia synti on. Se on myös esikuva viimeisestä tuomiosta. Veden kautta pelastuminen muistuttaa myös kasteesta pelastuksen välineenä. Nooan kanssa tehty liitto on Jumalan ja koko ihmiskunnan välinen. Myöhemmin liitto
Abrahamin kanssa rajaa sen yhteen kansaan.

Kansojen sukutaulu kertoo maista, kansoista ja kielistä, jotka historian kuluessa ovat tavalla tai toisella tekemisissä Israelin kanssa. Niiden lukumäärä, 70, on usein toistuva symbolinen luku. Babylonin torni oli ihmiskunnan ylpeyden osoitus ja siitä rangaistuksena oli kielten sekoittuminen. Ensimmäisenä helluntaina saatiin esimakua asioiden korjaantumisesta, mutta vasta lopullisesti taivaassa kielimuurit ylitetään uudestaan.

Raamatun alkukertomusten merkitys meille

Nämä perustavalaatuiset luvut asettavat ihmiskunnan oikeaan suhteeseen Jumalaansa nähden. Hän on Luoja, me olemme luotuja. Hän on kaikkivaltias ja hyvä; näin silloinkin kun me emme sitä ymmärrä. Elämä ei ole loputonta kiertokulkua vaan maailmalla on alku ja loppu. Luotuina olemme arvokkaita ja ainutlaatuisia. Järkemme on Jumalan luoma, mutta syntiinlankeemuksen sokaisema. Näin ollen käsityksemme Jumalasta ja maailmasta on hämärtynyt ja tarvitsemme Pyhän Hengen valoa oikeaan ymmärrykseen.

Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan kuului hänen Poikansa tulo ihmiseksi. Vaimon siemen antaa vihjeen neitseestä syntymiseen. Käärmeen pään polkeminen muistuttaa, että Jeesus on aina Saatanaa väkevämpi. Kristittyinä olemme siis voittajan puolella.

www.matkahalkiraamatun.fi
https://sro.fi/images/radio/MHR/mhr_vt01.pdf

kirjoittaja Hellevi Ma Elo 30, 2021 11:12 am

Timo Junkkaala 12.1.2012
1. Moos. 12-50

Jeesus vahvisti Vanhan testamentin Jumalan sanaksi

Jotkut ihmettelevät, miksi kristityt lukevat Vanhaa testamenttia. Miksi lukea juutalaisten muinaisesta historiasta? Vanha testamentti voi tuntua liian vaikealta ja vanhanaikaiselta. Tosiasiassa se on kuitenkin suurenmoinen ja erittäin antoisa kirjakokoelma, joka avaa Jumalan pelastussuunnitelman. Luemme Vanhaa testamenttia, koska Jeesus vahvisti sen Jumalan ilmoitukseksi. On sanottu, että Uusi testamentti on Pyhän Hengen antama Vanhan testamentin kommentaari, selitysteos.

Genesis eli Ensimmäinen Mooseksen kirja on kaiken perusta

Ensimmäinen Mooseksen kirja on koko Raamatun ja elämän ymmärtämisen avain. Se kertoo, mistä kaikki on saanut alkunsa, kuka on kaiken takana ja mikä on ihmisen paikka maailmassa. Se kertoo, että kaikki on alun perin luotu hyväksi ja että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, yhteyteen Jumalan kanssa. Raamatun alkulehdiltä löytyy myös selitys sille, miksi elämä on nyt monin tavoin vaikeaa. Syntiinlankeemus ja sen seuraukset luovat kaiken ylle pitkän varjon. Ihminen on karkotettu
paratiisista.Yhteys Jumalaan on poikki.

Jumala on enemmän kiinnostunut ihmisestä kuin maailmankaikkeudesta

Ensimmäinen Mooseksen kirja voidaan jakaa seuraavasti: 1-4 Luominen, lankeemus ja veljesmurha; 5-11 Vedenpaisumus ja Babylonin torni; 12-25 Abraham; 21-28 Iisak; 25-36 Jaakob ja Esau; 37-50 Joosef ja veljet.Raamatun alkuluvut kertovat maailman synnystä, mutta Jumala näyttää olevan kiinnostuneempi ihmisistä kuin maailmankaikkeudesta. Alkukertomukset kuitataan 11 luvulla, mutta jo yksistään
Abrahamista on tekstiä yhtä paljon. Meidän pelastamisemme syntiinlankeemuksen seurauksilta on Raamatun mittainen projekti. Raamattu on enemmän Jumalan pelastusilmoituksen kuin maailman synnyn tai kehityksen kirja.

Jumala valitsi Abrahamista polveutuvan kansan pelastusilmoitusta varten

Abrahamin kutsumisesta alkavat Israelin kansan vaiheet. Jumala valitsi tietyn kansan valmistaakseen sitä ja ihmiskuntaa vastaanottamaan pelastuksen. Jumalan valitsi Abrahamin ja hänestä polveutuvan kansan, koska Jumalan Poika tarvitsi kotimaan.
Abraham sai lupaukset (1) jälkeläisestä, josta polveutuu suuri kansa (2) omasta maasta ja (3) siunauksesta, joka tulee kaikille maailman kansoille (12:1-3; lupaus toistetaan seuraavissa luvuissa hieman eri sanoin useita kertoja). Abrahamin saamat lupaukset ovat pelastushistorian käänne ja kulmakivi Raamatussa.

Abraham – uskon isä

Abrahamin elämässä oli monia merkittäviä vaiheita. Hän kohtasi sekä arvoituksellisen Melkisedekin että kolme miestä, jotka toivat lupauksen lapsesta. Abraham kävi merkittävän rukoustaistelun Sodoman puolesta, joka kuitenkin tuhoutui syntiensä tähden. Abraham sai yli-ikäisenä pojan – ja sen jälkeen häkellyttävän käskyn pojan uhraamisesta. UT.ssa Abrahamia kutsutaan uskon isäksi ja Paavali ottaa hänet esimerkiksi, kun kirjoittaa vanhurskauttamisesta (Room 4:3, Gal 3:6-14).

Iisak - lupausten lapsi ja ylösnousemuksen ennusmerkki

Ensimmäisestä lupauksesta oli kulunut 25 vuotta Iisakin syntyessä (1. Moos. 12:4 ja 21:5). Heprealaiskirjeen mukaan Abraham oli valmis uhraamaan poikansa, koska päätteli, että Jumala kykenee herättämään kuolleen ja ”sai poikansa takaisin ylösnousemuksen ennusmerkkinä” (1. Moos.22: 1-14; Hepr 11:19). Myös Iisak ja Rebekka kärsivät pitkään lapsettomuudesta. Näinkö syntyy erityi-sesti rukousten lapsia?

Jaakob – petturi siunauksen perillisenä

Kaksospoikien Jaakobin ja Esaun tragedia alkoi siitä, että vanhemmilla oli kummallakin oma suosikkilapsensa. Pelastushistorian ketju kulki Jaakobin kautta, mutta tämä yritti vielä varmistaa asemaansa petoksella. Pakomatkalla Jumala ilmestyi hänelle ja vakuutti huolenpitoaan (1. Moos. 28:10-22). Lopulta monien vaikeiden vaiheiden ja Jumalan kanssa käymänsä taistelun jälkeen Jaakob oli valmis luvattuun siunaukseen (1. Moos, 32:23-33).

Joosef – kuoleman uhasta pelastajaksi

Synti periytyi: Myös Jaakob oli puolueellinen ja rakasti yhtä poikaa enemmän kuin muita. Tähän suuttuneena toiset veljet myivät Joosefin orjaksi ja uskottelivat isälle pojan kuolleen (1. Moos. 37). Joosef eteni vuosien orjuuden ja vankeuden jälkeen faaraon omaisuuden haltijaksi – ja veljiensä pelastajaksi. Kun he kohtasivat vuosien jälkeen, Joosef antoi anteeksi veljilleen (1. Moos. 39-50).

Messias ensimmäisessä Mooseksen kirjassa

Jo Raamatun ensimmäinen kirja sisältää paljon sellaista, mikä UT:n valossa paljastuu Messiasta ennakoivaksi. Lupaus vaimon siemenestä, joka polkee rikki käärmeen pään (1. Moos. 3:15) toteutui, kun Jeesus kesti kiusaukset toisin kuin ensimmäinen Aadam ja mursi kuolemallaan syntiinlankeemuksen seuraukset (Luuk. 4:1-11; Room. 5:12-21). Jeesuksen veri ei huuda kostoa kuin Abelin veri vaan sovintoa (Hepr. 12:24). Vedenpaisumus ja ympärileikkaus ovat kristillisen kasteen ennakkokuvina (1. Piet. 3:21; Kol. 2:11-14), helluntain kieli-ihme Babylonin kielten sekoituksen vastine (Ap.t. 2:4-11), lupaus jälkeläisessä tulevasta siunauksesta toteutui Jeesuksessa (Gal. 3:16),Iisakin uhraaminen jaJoosefin vaiheet olivatylösnousemuksen ennusmerkkejä (Hepr. 11:17-19; Luuk. 24:36-47). Runsas viini on messiaanisen ajan merkki (1. Moos. 49:10-12; Joh. 2:6-11).

Mitä voimme oppia patriarkkakertomuksista?

Lapsettomuus puhuu siitä, että Jumala koettelee, muttei hylkää, vaan kutsuu rukoukseen ja vastaa ajallaan. Abraham opettaa luottamaan Jumalan lupauksiin kaikissa vaiheissa, myös vastoin kokemusta ja todennäköisyyksiä. Useampienkin vanhempien käytös varottaa suhtautumasta puolueellisesti lapsiin. Jaakobin vaiheet kertovat, että Jumala rakastaa petturiakin ja ajaa häntä takaa – siunatakseen. Joosefin koko värikäs elämänkaari kertoo konkreettisesti, että Jumala voi kääntää kaiken pahan hyväksi ja että on mahdollista antaa anteeksi itseensä kohdistuneet kaikkein suurimmatkin vääryydet.

www.matkahalkiraamatun.fi

https://sro.fi/images/radio/MHR/mhr_vt02.pdf

kirjoittaja Hellevi Ma Elo 30, 2021 11:25 am

Jukka Norvanto 19.1.2012
Toinen Mooseksen kirja

Paikka ja aika raamatussa

Toinen Mooseksen kirja (Exodus) on Raamatun toinen kirja,
ja se kuvaa aikaa noin 1200 eKr., jolloin Israelin
kansa vapautui Egyptin orjuudesta.

kirjan keskeiset teemat:
Israelin kansa kaipaus vapauteen Egyptin orjuudesta
Mooseksen valinta Jumalan sanan välittäjäksi
Herra ilmoittaa itsensä
Herra on Egyptin jumalia suurempi
Israelin kansan pääsy orjuudesta vapauteen
Kymmenen käsky liiton solmiminen Israelin kansan ja Jumalan välillä
Pyhäkköteltan valmistaminen

ERITYISESI MUISTETTAVAA

Jumalan nimi

Kirjan tärkein yksittäinen ilmoitus Jumalasta liittyy hänen nimeensä, jonka hän paljastaa Moosekselle Siinainvuoren luona. Jumalan nimen merkitys suomeksi on lähinnä: Minä olen. Jumala on kaiken olemisen lähtökohta. Siksi oleminen on Jumalan olemuksessa todellisempana kuin missään muussa. Hän on itse oleminen Kukaan muu kuin Jumala ei sitä nimeä olisikaan voinut ilmoittaa. Heprealaisessa ajattelussa nimeä ja nimen kantajan luonnetta tai olemusta ei voi erottaa toisistaan. Nimen merkitystä ei ilmaistakaan missään muualla koko VT:ssa kuin 2 Moos 3:14:ssa. Nimen merkityksen ilmaisee itse Jumala. Vain Jumala voi ilmaista, millainen Jumala on. Kaikki muu puhe Jumalasta on aina vain arvailua ja Jumalan kuvan tekemistä, minkä Raamattu kieltää. Raamatussa on t riittävä Jumalan ilmoitus itsestään. Sen, mitä hän tahtoi meidän itsestään tietävän, on luettavissa sen sivuilta.

Karitsan veri

Israelin kansa viettää pääsiäistä Egyptistä vapautumisen muistoksi. Aivan tarkkaan ottaen kansa koki kuitenkin pelastuksen jo Egyptissä, tuhoojaenkeli, joka surmasi Egyptin esikoiset, kulki niiden talojen ohi, joiden kamanat oli merkitty karitsan verellä. Veren merkin suojaan turvautuneet ihmiset saivat elää riippu-matta heidän elämänsä laadusta. Tämä on esikuvallista, jonka lopullinen toteutuma tapahtui Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Karitsassa. Vuodattaessaan ristillä verensä hän valmisti pelastuksen koko ihmiskunnalle. Sen pelastuksen saa jokainen ottaa uskolla vastaan.

Kymmenen vitsausta

Jumala käytti Moosesta ja tämän veljeä Aaronia yhteensä 10 Egyptiä ahdistaneen vitsauksen välittäjinä tai ilmoittajina. Lopulta nämä tunnusteot saivat aikaan, että Israelin kansa pääsi vapauteen. Vitsaukset suun tautuivat Egyptissä palvottuja jumaluuksia vastaan ja osoittivat Herran olevan niitä kaikkia mahtavampi. Epäjumalien palvojat saivat kuitenkin aikaan myös monia ihmetekoja. Onkin hyvä muistaa, että ihmeet sinänsä eivät todista Jumalan teoista.

Kymmenen käskyn liitto

Siinainvuoren juurella Jumala teki liiton Israelin kansan kanssa. Liiton viesti tiivistyy elämää suojelevaan kymmeneen käskyyn, kahteen lain tauluun, joita säilytettiin liiton arkissa kaikkeinpyhimmässä, aluksi
pyhäkköteltassa myöhemmin Jerusalemin temppelissä.

TOISEN MOOSEKSENKIRJAN SISÄLTÖ

1. Egyptin orjuudesta vapauteen

• Israelin kansa asui Egyptissä noin 400 vuotta. (Apt 7:6)
• Suosio vaihtui orjuudeksi (2 Moos 1:13)
• Uudet hallitsijat unohtivat Joosefin ja alkoivat orjuuttaa heprealaisia (2 Moos 1:8

2. vapauttajan valmistaminen

• Jumala valitsi kansalle vapauttajan, Mooseksen
• Mooses on VT:n tärkein henkilö
• Mooseksesta tuli ennakkokuva siitä, millainen tuleva Messias olisi.
• Mooseksen elämää seuraamalla opimme paljon myös Jeesuksesta.

3. Jumala ilmoittaa itsensä

• Jumala paljastaa nimensä Moosekselle. Vain Jumala voi ilmoittaa itsensä – kaikki muu puhe hänestä
on vain arvailua ja Jumalan kuvan tekemistä
• Jumalan nimi merkitsee: Minä olen. Jumala on kaiken olemisen lähtökohta. Hän on itse oleminen,
vrt. Apt 17:28a.

4. Jumala tekee liiton kansansa kanssa

• Siinainvuoren juurella Jumala tekee Israelin kansan kanssa liiton (24:7-8
• Liiton ytimenä ovat kymmenen käskyä, jotka Jumala kirjoitti kivitauluihin (32:15-16; 34:1)
• Kivitaulut sijoitettiin liiton arkkuun, jonka kannen päällä suoritettiin kansan syntien sovitus
(Hepr 9:4-5)

5. ohjeet pyhäkköteltan valmistamiseksi

• Israelin kansa sai oppia, että Jumalaa voi lähestyä vain Jumalan ilmoittamalla tavalla
• pyhäkköteltta kuvaa taivasta maan päällä; se on uhrien uhraamisen ja Jumalan kohtaamisen paikka

6. Jeesuksen ja pelastuksen esikuvia

• Mooses – Vapahtajan esikuva
• karitsan veren sively oven kamanoihin toi turvan veren merkin suojaan menneille (12:3-13)
• kansa pelastui kuolemalta jo Egyptissä – Kristus tuo pelastuksen jo tässä maailmassa (12:13, 23)
• Kaislameren ylitys, vrt. 1. Kor. 10:1-2 (kaste meressä)

7. varoitus ajallemme!

• 2 Moos paljastaa, kuinka pahuuden voimat kykenevät myös ihmetekoihin, joita on vaikea erottaa
aidoista. Paholainen jäljittelee Jumalan tekoja eksyttääkseen ihmiset. (7:11,22, 8:3)
• Egyptin kokemat vitsaukset olivat myös taistelua Egyptin epäjumalia vastaan. Niiden avulla kansa
ymmärsi, että Herra on kaikkia mahteja voimakkaampi.

www.matkahalkiraamatun.fi
https://sro.fi/images/radio/MHR/mhr_vt03.pdf

kirjoittaja Hellevi Pe Syys 03, 2021 5:59 am

KOLMAS MOOEKSEN KIRJA
Arto Antturi 26.1.2012

Tiivistelmä

Egyptin orjuutta paennut Israelin kansa on saapunut autiomaavaelluksella Siinain vuorelle, missä Jumala on antanut Moosekselle laintaulut. Vuoren luona valmistetaan pyhäkköteltta Jumalan antamien ohjeiden mukaisesti. Tähän päättyy 2. Mooseksen kirja. Seuraavaksi tarvitaan ohjeet pyhäkössä toimitettavaa uhripalvelusta
varten (3Ms 1-7), että voidaan viettää vihkimysjuhlaa (8-10). Juhlan jälkeen tarvitaan yhteiset pelisäännöt arkeen ja elämään (11-25). Säännöt koskevat muun muassa ruokaa, sukupuolisuutta, tarttuvia tauteja, juhla-aikoja, ihmisten välisiä suhteita.

Sääntöjen rikkomisesta seuraa rangaistus, mutta niiden noudattamisesta siunaus, sillä ne ovat Jumalan ja kansan välisen liiton merkkejä (26-27). Autiomaassa, Siinain vuoren juurella, Jumala Mooseksen johdolla luo paenneesta orjajoukosta itselleen kansan.

Pappien ja leeviläisten kirja?

3 Ms on lähes kauttaaltaan Jumalan puhetta Moosekselle. ”Herra sanoi Moosekselle” toistuu kirjassa 35 kertaa. Jumala kertoo tahtonsa valitsemansa henkilön välityksellä; Mooses on jokaisen Raamatun profeetan esikuva ja viittaa Kristukseen (Hp 3:2-5).
Hepreaksi Mooseksen kirjoja kutsutaan yhteisnimellä Toora (opetus, laki) ja yksittäisiä kirjoja niiden ensimmäisen sanan mukaan; 3. Moos. = wajjiqra ”ja kutsui”. Ja-sana antaa ymmärtää, että kirja on osa suurempaa kokonaisuutta.

Kreikkalainen nimitys leuitikon (lat. leviticus) on yllättävä, sillä kirjassa viitataan leeviläisiin vain ohimennen (25:32-34). Merkittävä osa kirjan sisällöstä käsittelee pyhäkköteltan papillisia tehtäviä.Kristillisen kirkon suhde 3. Mooseksen kirjaan on ollut monitahoinen. Jeesus varoittaa jättämästä laista pois yhtäkään käskyä, vaikkapa kaikkein vähäisintä (Mt 5:18-19). Silti Mooseksen laista ei paljon saarnata, sitä ei juuri käytetä kasteopetuk¬sessa eikä raamattuopetuksessa.

Uhrisäädöksiä, puhtauslakeja ja kuolemanrangaistusta on suorastaan vierastettu. Toisaalta 3Ms on vaikuttanut yllättävänkin paljon, erityisesti papiston rooliin ja ehtoollisen viettoon. Ylimmäisen papin, papiston ja leeviläisten roolijako jatkui kirkossa piispan, pappien ja diakonien muodossa. Monet näistä vaikutuksista ovat edelleen havaittavissa.

Kirjaimellisen lukutavan lisäksi Mooseksen lakia on tulkittu kristillisessä perinteessä allegorisesti, sillä tällaista kuvaannollista tulkintaa käytetään jo UT:ssa.

Uhri

Uhraaminen on kuulunut ihmisten uskonnonharjoitukseen aina. Uhraaminen on sen palauttamista Jumalalle, mikä on häneltä saatu (Ps 50:10). Uhrilahjaa merkitsevä yleissana hepreassa on qorban. Sana esiintyy Mk 7:11, missä Jeesus asettaa VT:n profeettojen tavoin uhraamisen vastakkain oikeudenmukaisuuden kanssa. Vanhan
testamentin kokonaisilmoitukseen kuuluu uhrisäädösten rinnalle vahva oikeudenmukaisuuden korostus. Jos laupeus ja oikeudenmukaisuus puuttuvat, uhrit ovat turhia (Am 5:21-24).

Uhrisäädöksiä on kahdenlaisia. Kasuistinen eli tapauskohtainen säädös on avoin (”kun/jos joku haluaa...”). Apodeiktiseksi kutsutaan määräystä, joka on ehdoton (”sinun tulee joka päivä uhrata”, 2Ms 29:38. Säädökset polttouhrista, ruokauhrista ja yhteysuhrista (luvut 1-3) koskevat ketä tahansa kansalaista. Syntiuhri (4-5) tuodaan synnin sovitukseksi ja sen tuomista edeltää rikkomuksen tunnustaminen (5:5, vrt. Mt 5:23-24).

Uhrin tuojan varallisuus otetaan huomioon (5:11). Hyvitysuhri (5:14-26) toimitetaan hyvitykseksi rikotusta tai väärin perustein hankitusta omaisuudesta. Luvut täydentävät uhrisäädöksiä pappien tehtävien näkökulmasta. Uhri säädettiin sovitukseksi ainoastaan rituaalisista tai uskonnollisista rikkomuksista, mutta ei lainkaan yhteisöllisistä synneistä.

Uhria ei myöskään voinut antaa tahallisen synnin, edes rituaalisen tai uskonnollisen rikkeen, poistamiseksi, vaan ainoastaan rikkomuksista, jotka oli tehty tahattomasti. ”Nämä kaksi rajausta, joille ei löydy vastinetta muualta, määräävät Tooran uhrilakien koko laadun. Uhreja ei käsitetä lahjoina loukatulle Jumalalle, jonka viha olisi lepytettävä tai korvauksena vääryydestä, joka on aiheutettu lähimmäiselle. Niiden päämääränä on ihmisen pyhyys ja kaikki, mitä siihen kuuluu uskonnollisen ja moraalisen uudistumisen ja täydellisyyden näkökulmasta” (Isidore Epstein).

Puhtaus ja sovitus

Pyhällä tarkoitetaan sellaista, mikä on asetettu erilleen. Aihe nousee esille heti pappien vihkimisen jälkeen (10:3), kun kaksi Aaronin poikaa saa surmansa. Jumalan pyhyyden läsnäolo on sekä riemun (9:24) että pelon aihe. Jae 16:1 osoittaa, että luvut 10 ja 16 kuuluvat yhteen. Niiden väliin jäävien lukujen 11-15 puhtaussäädökset on luettava ihmisen jumalasuhteen näkökulmasta, ei niinkään hygienian ja terveyden kannalta. Ihmisen pyhyys on erottumista kaikesta siitä, mikä saastuttaa.

Koska ihminen ei voi pysyä täysin pyhänä ja puhtaana, tarvitaan sovitusta (luku 16). Heprealaiskirje osoittaa tässä yhteyden Kristuksen sovitustyöhön. Suuren sovituspäivän keskeinen toimenpide oli kahden syntipukin valitseminen, toinen Herralle, toinen Asaselille.

Pyhyys

”Olkaa pyhät, sillä minä, Herra, teidän Jumalanne, olen pyhä” (19:2; vrt. 11:44; 20:7; 1Pt 1:16) on koko kirjan keskeisimpiä lauseita. Jumalan pyhyys on hänen erilaisuuttaan suhteessa ihmiseen. Tätä korostaa lukujen 19-25 säädösten perässä toistuva lause ”Minä olen Herra (teidän Jumalanne)”. Lause ilmaisee samalla täydellistä erilaisuutta ja läheistä suhdetta. ”Minä, Herra, olen pyhittänyt teidät kansakseni” 20:8.

Pyhyyteen kuuluu taju oikeudenmukaisuudesta. Tämä taju on yleismaailmallinen, eikä rajoitu vain Jumalan erityiseen ilmoitukseen Raamatussa (24:20, vrt. Hammurapin laki). Mutta Israel kutsuttiin naapurikansoihin verrattuna täysin toisenlaiseen jumalasuhteeseen. Siihen eivät kuuluneet yksityisten uhrialttareiden pystyttäminen
(17:5), sukupuolinen siveettömyys (18:6-23), eivätkä lapsiuhrit (18:21).

Ihmisoikeuksia ei ole 3Ms:ssa koottu teemallisesti yhteen, mutta ne tunnistettavissa: oikeus elämään (20:2), oikeus omaisuuteen (19:13), oikeus toimeentuloon (19:10). Ihmisen persoonaa on kunnioitettava, siksi kiellot vihata, kostaa tai kantaa kaunaa. Juuri tähän liittyy rakkauden kaksoiskäsky: ”Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (19:18). Sama käsky koskee myös suhdetta muukalaisiin (19:34).

Liiton tuomat siunaukset ja sen rikkomisen kiroukset

Jumalan ja kansan välisen liitto tuo mukanaan siunauksen. Mutta jos liitto rikotaan, seuraa rangaistus (luku 26). Seuraamuksien kirjaaminen kuului muinaisen Lähi-idän liittosopimuksiin. Juuri rangaistukset oli erityisen tärkeää luetella: sairaudet, vihollisten hyökkäykset, nälkä. Lopuksi mainitaan pyhäkköjen tuhoutuminen. Siunauksia ovat taloudellinen hyvinvointi (j. 4-5), turvallisuus (j. 6-8, henkinen hyvinvointi (j. 9) ja lopulta hengellinen hyvinvointi (j. 11-12). Vaikka kansa rikkoisikin sopimuksen, Jumala pysyy uskollisena ja pitää liittonsa voimassa (26:44-45).

Yhteenveto

Juhla-ajat kertovat paitsi vuoden kierrosta myös terveestä suhtautumisesta satoon ja ruokaan. Rangaistusmääräykset avaavat näkökulman yhteisön sisäiseen järjestykseen. Puhtauslait auttavat ymmärtämään pyhän ja epäpyhän välistä eroa. Kristillinen kirkko lukee Vanhaa testamenttia Kristuksen kautta ja vastaavasti Vanha testamentti avaa meille Kristuksen merkityksen. Jeesus on uuden liiton ylipappi, joka astui pyhäkön kaikkein pyhimpään ja omalla verellään toimitti sovituksen kaikkien ihmisten puolesta (Hp 9:12-14).

https://sro.fi/images/radio/MHR/mhr_vt04.pdf

kirjoittaja Hellevi Pe Syys 03, 2021 7:01 am

Eero Junkkaala 2.2.2012
NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA

Kirjan jako ja pääsisältö

Kirjan latinankielinen nimi on Numeri (engl. Numbers), joka tarkoittaa laskemista. Hepreankielisen kirjan nimi on alkusanojen mukaan Wayyedabber (”Ja hän puhui”) tai tunnetumpi Bemidbar (”Autiomaassa”). Koko 4. Mooseksen kirja käsittelee israelilaisten vaellusta Egyptistä kohti luvattua maata. Se voidaan jakaa kolmeen osaan seuraavasti:

4. Moos. 1.1-10:10 Viimeiset tapahtumat Siinainvuorella
4. Moos. 10:11-20:13 Vaellus Siinailta Kadesiin
4. Moos. 20:14-36:13 Vaellus Kadesista Jordanvirran itäpuolelle

Väkimäärä ja leeviläisten tehtävät

Israelilaisten suuri lukumäärä jakeessa 1:46 herättää raamatunlukijassa kysymyksen, kuinka näin iso joukko voi kulkea autiomaassa. Määräksi ilmoitetaan 603 550 yli kaksikymmenvuotiasta miestä. Tämä tarkoittaisi vähintään kahden tai kolmen miljoonan suuruista ihmisjoukkoa. Suunnilleen samansuuruinen määrä on ilmoitettu myös 2. Moos. 12:37; 38:26 ja 4. Moos. 26:51.

Liian suurelta tuntuvan väkimäärän ongelmaan on esitetty erilaisia ratkaisuja. Heprean sana ’tuhat’, elef, voidaan kääntää myös muun suuruista ryhmää tarkoittavaksi tai ’päälliköksi’. Vaikka kansainvaelluksissa tunnetaan isojakin joukkoja, miljoonien suuruinen väki ei ole todennäköinen, sillä arkeologisen tutkimuksen mukaan rautakauden alun asukasluku Israelissa oli alle 100 000.

Eri leeviläisryhmille annettiin kullekin oma tehtävänsä ilmestysmajan siirtämisessä. Jokaisen hoitaessa oman osuutensa Jumalan pyhäkkö siirtyi uuteen paikkaan ja toimi hyvin. Jos jotkut eivät huolehtineet tehtävistään, seurakunnan jumalanpalveluselämä kärsi. Samalla tavoin uuden liiton seurakunnassa jokaisella on oma paikkansa ja tehtävänsä ja yhdessä Jumalan seurakunta rakentuu.

Lähtö siinailta

Kuudennessa luvussa luetellaan nasiirin tehtävät. Kyse oli määräaikaisesta sitoutumista erityisellä tavalla Jumalan palvelemiseen. Raamattu kertoo Simsonista (Tuom. 13), joka oli näin Herralle pyhitetty. Samanlaisia piirteitä on Samuelin kutsumisessa (1.Sam. 1:11) ja Johannes Kastajan kutsussa Luuk. 1:15. Paavali teki kerran vastaavan lupauksen (Ap.t. 18:18. Kuudennen luvun lopussa on Aaronin siunaus, jonka me tunnemme Herran siunauksena. Tämä siunaus oli Hinnomin laaksosta vuonna 1979 löydetyssä hopealevyssä.

Varsin pian Siinainvuoren lähdön jälkeen kansa alkoi jälleen napista ruoan puutetta. Se oli kyllästynyt pelkkään mannaan. Jumala lähettää sille viiriäisiä syötäväksi. Samassa yhteydessä Mooses valittaa, ettei jaksa yksin johtaa suurta kansaa. Hänelle annetaan avuksi 70 vanhinta. Näiden saama Jumalan Hengen kosketus johtaa joukon hurmoksiin. Mooseksella ja Joosualla on erilainen käsitys tämän karismaattisen ilmiön merkityksestä.

Kanaanin maahan lähetetään vakoilijoita, jotka tuovat mukanaan huonoja uutisia. Vain kaksi heistä, Joosua ja Kaleb, ehdottivat matkan jatkamista, mutta yleinen mielipide oli heitä vastaan. Näin autiomaavaellus keskeytyi Kades Barnean tienoille lähes 40 vuodeksi.

Vettä kalliosta ja pronssikäärme

Toistamiseen kansa valittaa autiomaavaelluksella veden puutetta. Edellisellä kerralla (2. Moos. 17) Mooses oli kallioon lyömällä saanut heille vettä. Nyt Jumala käskee Mooseksen puhua kalliolle, mutta tämä kuitenkin lyö kalliota (4. Moos. 20:11). Tästä syystä Jumala rankaisee Moosesta niin, että tämä ei itse pääse koskaan luvattuun maahan. Julmalta kuulostava rangaistus muistuttaa siitä, että Jumala tarkoittaa täsmälleen sitä, mitä hän sanoo.
Seuraava koettelemus on myrkkykäärmeiden tulo kansan pariin (21:4-9).

Jumalan antaman ohjeen perusteella Mooses pystyttä tangon päähän pronssikäärmeen ja jokainen siihen katsova paranee. Tämä kertomus on yhden Uuden testamentin tunnetuimman Jeesusta koskevan opetuksen taustalla (Joh. 3:14-16). Arkeologit ovat löytäneet Negevin autiomaasta pronssikäärmeen. Se saattaa olla yksi niistä, joita israelilaiset ryhtyivät myöhemmin rakentamaan ja palvomaan (2. Kun. 18:4).

Bileam, outo Jumalan sanansaattaja

Yksi kirjan erikoisimmista kertomuksista on Bileamin, Beorin pojan tarina (luvut 22-25). Tämä moabilainen näkijä tulee Israelin maan ja uskon ulkopuolelta. Hän saa tehtäväkseen kirota Israelia, mutta ei voikaan sitä tehdä, vaan sen sijaan hän siunaa sitä. Kertomukseen liittyy myös puhuva aasi sekä Messiaan ennusmerkkinä oleva tähti (24:17). Lopulta outo tapahtumasarja näyttää johtavan israelilaiset palvelemaan epäjumalia. Tästä syystä Uusi testamentti useassa kohdin varoittaa seuraamasta Bileamin, Beorin pojan tietä (2. Piet. 2:15, Juud. 11, Ilm. 2:14). Arkeologisissa kaivauksissa hollantilaiset löysivät vuonna 1967 Deir Allasta Jordaniasta tekstin, jossa mainitaan Bileam Beorin poika, jumalallinen näkijä.

Luvussa 27 tapaamme Selofhadin tyttäret, jotka tulevat rohkeasti kertomaan Moosekselle perinnönjakoon liittyvästä ongelmasta. Mooses vie heidän asiansa Jumalalle ja saa heitä koskevan uuden säädöksen.

Luvatun maan rajat ja turvakaupungit

Luvussa 34 kuvataan luvatun maan rajat. Kyseessä on pienempi alue kuin aikanaan Abrahamille luvattu (1. Moos. 15:18, mutta vähän suurempi kuin se, jonka Israel Joosuan aikana valloitti.

Viimeisessä luvussa on säädös turvakaupungeista. Näihin sai paeta sellainen, joka tahattomasti oli aiheuttanut jonkun kuoleman. Sukulaisten verikostoa varten piti olla tällainen pakopaikka. Sieltä pääsi pois vasta virassa olevan ylipapin kuoltua (35:28. Tässä on kaksi piirrettä, jotka viittaavat Kristukseen.

Hän on meidän turvakaupunkimme ja hän on ylipappimme. Hänen kuolemansa merkitsee meille vapautta.

https://sro.fi/images/radio/MHR/mhr_vt05.pdf

kirjoittaja Hellevi Pe Syys 03, 2021 7:30 am

Timo Junkkaala 9.2.2012
Viides Mooseksen kirJa

1. Merkittävä kirja

5. Moos. kuuluu psalmien, Jesajan ja 1. Mooseksen kirjan kanssa eniten Ut:ssa lainattujen Vt:n kirjojen joukkoon. Tämän kirjan lainauksilla Jeesus torjui kiusaukset (8:3, 6:16, 6:13, 10:20; Matt 4:4,7,10) ja tähän vedoten lainopettajat ja fariseukset vaativat Jeesukselta vastauksia (22:22;25:5;Joh 8:4-5 ja Mark 12:19-25). Ehkä juuri tämä kirja löytyi temppelistä Joosian aikana ja sai aikaan uskonpuhdistuksen (2 Kun 22:8- 23:24; 2 Aik 34:30-33, 35:1-19). Voisiko tämä jälleen olla uskonpuhdistuksen alkuna ja antaa meille aseet kiusauksiin ja muihin vaikeuksiin?

2. Mitä sanotaan kun on jäähyväisten aika?

Mooses oli johtanut kansaansa 40 vuotta Siinain autiomaassa. Nyt oli jäähyväisten aika. Mies, jolla oli ollut hidas puhe ja kankea kieli, piti nyt viisi pitkää puhetta. Mitä sanotaan, kun on niin paljon koettu yhdessä ja nyt on erottava? Mitä me sanomme läheisillemme, kun lähtömme aika tulee?

Mooseksen sanoman pääasia, joka toistuu puheissa lukemattomia kertoja, on: Noudattakaa Jumalan käskyjä, niin teidän käy hyvin. Jos alatte palvella epäjumalia, teitä kohtaa rangaistus ja tuomio. Erityinen varoitus kuului: Älä unohda Herraa, kun kaikki menee hyvin (6:10-15)

3. käskyjen ja lain merkitys

Kirjan lat. nimi Deuteronomium tarkoittaa toinen laki, oikeampi lain jäljennös (17:18. Mooses toistaa kymmenen käskyn lain (5:6-21 vrt 2 Moos 20:1-17). Jumalan käskyt ovat elämän oma laki, jonka noudattamisesta seuraa siunaus ja rikkomisesta rangaistus (esim. 7:12-15). Epäjumalanpalveluksesta piti rangaista kuolemalla; ihmeetkään eivät saa johtaa palvelemaan muita jumalia (13:1-15; 17:2-7).

Samalla käy kuitenkin myös ilmi, ettei Israelin kansa noudattanut Jumalan käskyjä. Siitä syystä se joutui viettämään autiomaassa 40 päivää, vaikka matkan olisi pystynyt kävelemään muutamassa viikossa (1:2). Ut:n mukaan se on varoitus meille 1 Kor 10:1-22; Hepr 3:7-19..Käskyt eivät pysty antamaan voimaa siihen, mitä ne vaativat.. Ut:n mukaan laki ei pysty tekemään vanhurskaaksi, vaan se osoittaa syyllisiksi (Gal. 3:19-25). Se on kuin peili, joka paljastaa meidät ja ajaa etsimään apua.

Israelin kansa ei tullut Jumalan kansaksi lakia noudattamalla vaan Jumalan valinnan perusteella (Gal 3:17-18. Israelin kansankin pelastus perustui siihen, että Jumala on armollinen, hän kääntää kansan kohtalon ja taivuttaa sydämet (30:3-6). Ulkonainen Jumalan kansaan kuuluminen ei riitä, vaan kyse on sydämestä (10:14). Jumalaan turvautumisesta käytettiin myös ilmausta:riipu hänessä kiinni (10:20; 11:22) Käskyt velvoittavat meitäkin, mutta Jumalan yhteyteen me tulemme armosta, kasteen ja uskon kautta (Mark 16:16; Ef 2:8-9).

4. kenet Jumala valitsee?

Miksi Israelin kansa valittiin? Ei siksi että se olisi ollut suuri tai erinomainen, vaan koska Jumala rakasti ja halusi pitää antamansa lupauksen (4:37;7:7-8. Profeetta Aamos täydentää: Valinta ei merkitse helpommalla pääsemistä, vaan päinvastoin sitä, että joutuu erityisesti tilille teoistaan (Aam. 3:2) Ut:ssa Paavali kirjoittaa, että Jumala valitsi sen, mikä oli heikkoa tai mikä ei ollut mitään (1. Kor 1:27-28

5. Juutalainen uskontunnustus, rakkauden käsky ja lasten opetus

Juutalainen uskontunnustus kuuluu: ”Kuule, Israel, Herra meidän Jumalamme, Herra yksin (Herra on yksi)” (6:4, ks. Mark 12:29,32). Ja se jatkuu: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ...” (6:5). Rakkauden kaksoiskäskyn toinen osa on 3 Moos 19:18 (Matt 22:37-39).Jumalan laki tulee opettaa lapsille (6:7). Heille tulee kertoa Jumalan suuret teot (6:20-25)

6. Miksi kanaanilaiset tuli tuhota?

Israelilaiset saivat käskyn tuhota kanaanilaiset, koska nämä muuten viettelivät israelilaiset palvelemaan epäjumalia (7:2-4; 20:18. Jumala rankaisi kanaanilaisia heidän syntiensä tähden. Syntien mitta oli tullut täyteen (9:4-5). Myöhemmin Jumala salli samalla tavalla Assyrian ja Babylonian olla Jumalan ruoska Israelin ja Juudan
kansaa kohtaan. Jumala johtaa myös kansojen vaiheet. Ei ole yhdentekevää, miten me ja kansamme suhtautuu Jumalan sanaan.

7. ilo pitkästä itkusta: niskurikansan perillepääsy

Kansa joutui viettämään neljäkymmentä vuotta autiomaassa, jotta se nöyrtyisi koettelemusten alla (8:1-6). Hepr mukaan perillepääsyn esti epäusko (3:19). Vaikeuksien tarkoitus on saada meidät luopumaan omavoimaisuudestamme ja kääntymään Jumalan puoleen. Luvattu maa esitellään hedelmällisenä maana, joka kasvaa maitoa ja mettä (8:7-9). Perillepääsystä tuli kiittää Jumalaa. Ei tullut ylpistyä ja ajatella, että itse on saanut kaiken hyvän aikaan (8:10-18 tai että Jumala on antanut menestyksen meidän vanhurskautemme tähden (9:4-6). Autiomaavaellus kuvaa elämäämme ja luvattu maa taivasta.

8. erikoisia määräyksiä ja kovia tuomioita

Kirjassa on outoja säädöksiä ja kovia tuomioita. Monet esim. puhtauteen tai ruokiin liittyvät määräykset tuntuvat kummallisilta ja pieniltäkin tuntuvista rikkomuksista lausutut kuolemantuomiot kohtuuttomilta (12-26). Osa ohjeista lienee varjellut taudeilta, osa oli ehkä vain sen osoittamista, että Jumalan kansan tuli erottautua muista kansoista. Ut osoittaa, että tällaiset käskyt olivat vain vanhaa liittoa varten. Jeesus on enemmän kuin Mooses ja laissa vain tulevan varjo (Hepr 3:1-6; 10:1).

Kovat rangaistukset olivat pelote ja osoitus siitä, että Jumalan tahdon rikkominen on aina vakava asia. Valtaosa käskyistä on kuitenkin yhä täysin ymmärrettäviä ja tärkeitä meillekin. Tulee rakastaa muukalaista niin kuin Jumala rakastaa ja tulee auttaa avun tarpeessa olevia (10:18-19; 15:7-11; 24:14,17-21). Juhlat ovat tärkeitä, jotta muistamme Jumalan suuret teot (16. luku; 26:1-11). Kaikki noituus ja taikuus kielletään (18:9-14).
Sukupuolisuhteita koskevat lait osoittavat, että koskemattomuus ja aviolupaus ovat hyvin tärkeitä (22:13-29).

9. Messias 5. Mooseksen kirjassa

Kun Johannes Kastaja aloitti toimintansa, ihmiset kysyivät, oliko hän ”se profeetta” (Joh 1:21). Samoin kysyttiin Jeesukselta (Joh 6:14; 7:49). Silloin tarkoitettiin Mooseksen kaltaista profeettaa, joka 5 Moos 18:15,18 luvataan. Samaan kohtaan viitataan Apt 3:22 ja se on taustana Hepr 1:1-2. Erityinen Messias-ennustus on Paavalin mukaan: ”sillä puuhun ripustettu on Jumalan kiroama” (21:22-23, vrt Gal 3:13). Jeesus kantoi meidän puolestamme synneistämme aiheutuvan kuolemanrangaistuksen. Hän joutui kirotuksi ja Jumalan hylkäämäksi, jotta meistä kenenkään ei tarvitsisi sitä kokea.

10. näin sanotaan jäähyväisiksi

Mooseksen puheen päätöksessä on suurenmoinen sanoma: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.” (33:27) ”Herra säälii palvelijoitaan, kun hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa.” (32:36) Mooses muistuttaa, että Jumalalla on kaikki valta.”Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan, minun vallassani on kaikki” (32:39). Jumalan sana ”ei saa olla mikään tyhjä, merkityksetön sana. Se on teidän koko elämänne.” (32:47).

www.matkahalkiraamatun.fi

https://sro.fi/images/radio/MHR/mhr_vt06.pdf

kirjoittaja Sponsored content

MATKA HALKI RAAMATUN