Raimo Mäkelä // Joulun ilo myös puolustaa uskoa

kirjoittaja Hellevi Ke Joulu 15, 2021 6:47 am

Joulun ilo myös puolustaa
uskoa

Kristillisen uskon puolustaminen on olennaista ja välttämätöntä. Koska se on totuus ja sen vastaväitteet ovat yleisesti ottaen valheellisia, uskon puolustaminen on myös mahdollista. ”Julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä”, sanoi apostoli Paavali (2. Kor. 4:2KR 1938). Hän sanoi myös suoraan, että hänet ”oli pantu evankeliumia puolustamaan” (Fil. 1:7, 16). Hän käyttää kreikan sanuetta apologia. Nykyaikana kristillisen uskon älyllinen, katsomuksellinen puolustaminen on entistä tärkeämpää, koska länsimainen ajattelu ja elämänmuoto ovat etääntyneet kristillisestä uskosta ja paljossa kääntyneet suoraan sitä vastaan.

Uskon puolustaminen älyllisesti ei kuitenkaan riitä eikä sinänsä ole vielä Jumalan sanan julistamista. Se on tien raivaaja.
Sen rinnalla ja sitä ilmeisesti paljon väkevämpänä ovat kristittyjen kokemus ja elämän todistus. Jos me elämme Herraamme seuraten, elämämme muodostuu väistämättä erilaiseksi kuin ympäristömme elämä. Emme elä niissä synneissä, joissa maailma elää itsevarmana. Päinvastoin osoitamme sellaista rakkautta, jota ihmiset eivät muilta saa osakseen.

Eläminen tällä tavoin on myös uskon vahvaa puolustamista. Siihen ei välttämättä tarvita edes sanoja uskosta. Niillä on tietysti paikkansa välitettäessä Jeesusta henkilönä. Hänet voidaan tuntea vain Jumalan sanasta. Kenenkään elämä ei sitä voi välittää. Tämän numeromme sananselityksistä joulun sanoma välittyy monipuolisesti. Enkelin viesti oli ennen kaikkea: ”Ilmoitan teille suuren ilon.” Ilon juhlana joulu on saanut sen aseman, joka sillä kristillisen uskon läpäisemässä kulttuurissa yhä on, vaikka itse ilon lähde olisikin jo kadonnut useimpien näkyvistä.

Jouluun liittyy kyllä käytännössä paljon pahaakin stressiä, mutta se on vääristymä. Joulun hyvä stressi tähtää ilon valmistamiseen mahdollisimman monille. Joulun ilon lähde, joka yhä muuttaa monien yksilöiden elämää ratkaisevasti ja vaikuttaa kokonaisiin kulttuureihinkin, on samalla uskon puolustusta. Jotain tällaista hyvää ihmisissä ja heidän välityksellään monille ihmisille saa aikaan joulun ainutlaatuinen sanoma Vapahtajasta.

Meidän elämämme ei kuitenkaan sinänsä muuta eikä voita ketään, ei meidän uskon puolustuksemmekaan. Jeesuksen rinnalle ristiinnaulituista rikollisistakin vain toinen nöyrtyi uskomaan häneen, niin että pilkka muuttui syntien tunnustamiseksi ja anteeksi pyytämiseksi pilkan kohteelta, Jeesukselta. Toinen rikollinen pysyi epäuskossaan ja pilkassaan loppuun saakka. Jeesus ei saanut häntä kääntymään puoleensa. Kristillisen uskon puolustukseen kuuluu myös sen älyllinen hulluus.

Tämä on toisaalta Jeesuksen jumalihmisyydessä, toisaalta Jumalan kolmiykseydessä. Kumpikin voidaan esittää mahdottomalla matemaattisella kaavalla. Edellinen väittää, että 1 + 1 =1: yksi Jeesus on Jumala ja ihminen. Jälkimmäinen väittää, että 1 +1 +1 = 1:yksi Jumala on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Näitä kahta asiaa ei voi selittää järjellisesti. Silti ne ovat todellisia. Niitä ei voi puolustaa. Ne ovat perimmäinen todellisuus.

Sellaisina ne ovat jokaiselle kristitylle itsestään selvät ja samalla jatkuvan ihmettelyn ja ilon aihe. Perimmäisenä todellisuutena ne eivät ole ensimmäinen todellisuus. Niistä kristillinen sanoma ei ala, vaan niihin se päätyy. Ensimmäiseksi esitämme kaikille – joulunakin – Jeesuksen ihmisenä, joka kuitenkin väistämättä osoittautuu enemmäksi kuin ihminen, Jumalaksi, ja sellaisena muuttaa kaikki, jotka häneen turvautuvat.

• Raimo Mäkelä

https://www.perustalehti.fi/wp-content/uploads/2015/02/perusta_6_2013.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30