Per Olof Malk :: Sinä tiedät, oi Jumala, minä olen sinun

kirjoittaja Vierailija Ti Elo 02, 2022 8:25 am

Sinä tiedät, oi Jumala, minä olen sinun
Per-Olof Malk

Per Olof Malk :: Sinä tiedät, oi Jumala, minä olen sinun Jumala11

Joillakin meistä on omais- tai ystäväpiirissä ihmisiä, joitten muistikyky on heikentynyt. Asianomaisille muistamista heikentävät sairaudet ovat suuriakin huolia aiheuttavia. Muistamista heikentävät sairaudet aiheuttavat murhetta ja huolia myös terveiden joukossa, joiden lähipiirissä joku elää muistinsa heikkenemisen aiheuttamassa surussa. Moni meistä saattaa tuntea muistiltaan sairaan, monilla saattaa olla ystävä, jonka läheinen sairastaa dementiaa. Muistan vuosien takaa pitkäaikaisen tutun, joka kokouksen jälkeen tuli kertomaan minulle, että hän sairasti dementiaa. Posket kiilsivät salin valojen loisteessa kyynelten tähden.

Minua riipaisi syvästi. En sen jälkeen enää tavannut häntä. Hän ehkä jo tiesi, että tapaavamme viimeisen kerran. On joskus sanottu, että jo ikääntymisemme tähden alamme ajatella ja käyttäytyä yhä enemmän perimmäisen olemuksemme mukaisesti. Dementia nopeuttaa tätä muutosta. Elämän varrella me keräämme olemuksemme perimmäisen ytimen ”päälle” monenlaisia käyttäytymisen kerroksia ja tapoja, joista ulkopuoliset saattavat uskoa näkevämme meidät. Mutta kuinka usein me annamme vaivastaamme helposti: ”Ihan hyvin minä jaksan”, vaikka vointimme voi olla huono.

Kun ihmisten puheisiin ja käytökseen alkaa vaikuttaa ikääntyminen ja toisilla lisäksi vielä muistisairaus, he alkavat luopua ”perimmäisen itsensä” ympärille kertyneiden ”suojakerrostumien” käyttämisestä. Esiin tulevat ihmisten perimmäiset piirteet; he alkavat ilmaista ajatuksensa ja mielipiteensä perimmäisen olemuksensa mukaisesti. ”Roolit” jäävät takaalalle.

Luin tänä vuonna iäkkäästä rouvasta, joka oli jo unohtanut entisten ystäviensä ja naapuriensa olemassaolon ja joka siksi eli riipaisevan yksinäisyyden vallassa – siinä määrin kuin yksinäisyyden ajatus toisinaan valtasi hänen mielensä. Kun häntä käytiin katsomassa, hän saattoi kertoa, ettei kukaan ollut käynyt hänen luonaan moneen viikkoon. Silti vierailijoita oli saattanut käydä häntä tervehtimässä aikaisemmin samana päivänä ja lähes joka päivä kuluneiden kuukausien aikana.

Mutta tämä surullinen tilanne ei kertonut kaikkea rouvan olosta. Kun joku vanha ystävä, jonka nimeä iäkäs rouva ei enää muistanut, kävi muistisairaan henkilön kanssa ulkona pienellä hitaalla kävelyllä, niin epävarmoin askelin kulkeva yksinäiseksi usein itsensä tuntenut rouva saattoi miltei joka askeleella sanoa: ”Isä, älä anna minun kaatua.”

Ne, jotka pienillä ulkoiluhetkillä kuulivat rouvan näin sanovan, arvelivat, että rouva ulkona ollessaan muisti lapsuudestaan oman isänsä, joka oli saattanut jäädä pysyvästi rouvan mieleen vaikka siksi, että oli pitänyt lastaan kädestä, kun he kävelivät ulkosalla kymmeniä vuosia aikaisemmin. Usein on niin, että vanhat asiat pysyvät muistiltaan heikkojen ystäviemme mielissä pisimpään.

Eräänä päivänä tuon rouvan aikuinen poika kuitenkin oivalsi, ettei hänen äitinsä puhunut ulkosalla omalle edesmenneelle isälleen, vaan hän puhui taivaalliselle Isälleen. Rouva oli kristitty ja elämänsä varrella hän oli usein ollut vaikeissa tilanteissa, joissa hän oli rukoillut Jumalalta apua keskellä vastoinkäymisiä ja huolia.

Tästä tavasta oli tullut hänen toinen ”luontonsa”, kuten joskus sanotaan. Mitä sinä, hyvä lukijani, arvelet muistavasi elämässäsi pisimpään. Tiedän, että tähän ei kukaan pysty antamaan varmaa vastausta. Mutta oletan, että mikäli asiaa hetken miettii, ajatuksiin tulee ainakin sellaisia asioita, joita ei usko loppuun saakka muistavansa. Pisimpään mielessä säilyvien asioiden joukossa tuskin ovat sellaiset (joskus tärkeinäkin pidetyt) asiat kuin koulun päästötodistuksen keskiarvo, työnhaussa käytettyjen ansioluetteloiden sisältö tai vaikka eläkevakuutusyhtiön nimi.

Pisimpään mielessä pysyvien asioiden joukossa tuskin monilla on työelämässä saadun kuukausipalkan suuruus tai kunniamerkki, joka annettiin pitkäaikaisesta palvelusta. Jos on mahdollista, että ystävien ja jopa läheisten olemassaolo häviää muistista, niin tuskin mikään keskiarvo tai palkkasumma on sen arvoinen, että se säilyisi muistissa, kun sen toimintakyky alkaa rajautua.

Mikä sinun elämässäsi, kaikkien suojakerrosten sisäpuolella, voisi aidosti olla sinulle muuta tärkeämpää? Mikä sinun sydämellesi, niin kuin sanomme, mikä sydämesi syvintä ydintä ajatellen, on oleellisinta? Kun sodan jälkeen tunnetuksi tullut saksalainen pastori Dietrich Bonhoeffer vankilassa odotti kuolemantuomionsa täytäntöönpanoa, hän vastasi kysymykseen siitä, mikä hän ytimeltään oli, kirjoittamalla runon nimeltä ”Kuka minä olen? Runo polveilee alussa erilaisiin suuntiin, mutta lopussa hän kirjoittaa:

Kuka minä olen? Minun ajatusteni harhailevat kysymykset pilkkaavat minua. -Kuka tahansa minä olenkin, sinä tiedät, oi Jumala, että minä olen sinun!

Bonhoefferin tavoin taidamme olla epävakaita, ajatuksissamme sinne tänne kulkevia, kuolemaamme asti. Jos muistimme hiipuu kohti loppua, ajatuksemme kenties hidastuvat ja hapuilevat vähemmän asioita sieltä ja tuolta. Oleellista on, mikä meille on tärkeintä, mikä on ”ydinasiamme” niin kauan kuin jotakin kykenemme ajattelemaan. Aiemmin mainitsin iäkkäästä rouvasta, joka oli unohtanut naapureittensa ja omaistensakin olemassaolon.

Mutta kun ulkona oli se vaara, että hän voisi kompastua ja kaatua, hän tunsi turvattomuutta ja aavuttomuutta. Se ajatus oli hänen sydämensä ytimessä. Ja sellaisen ajatuksen tullessa hän oli elämänsä aikana tottunut turvaamaan Jumalaan. Hänen sydämensä ytimessä oli tapa kertoa huolensa Jumalalle, jota hän kutsui Isäkseen. Sama avuttomuus ja samalla luottamus Jumalaan näkyy Bonhoeffer runon lopussa sanoissa: ”Kuka tahansa minä olenkin, sinä tiedät, oi Jumala, minä olen sinun.”

Vaikka sinä (ja minä) et enää muistaisi edes sitä, kuka sinä itse olet, niin Jumala tietää kuka olet, mitä olet, missä olet ja että tarvitset hänen pelastustaan. Kaiken muistamisen muututtua lopulta pelkäksi pimeydeksi, jossa yksikään ajatus ei kulje, Jumala on valkeudessa, hän tietää kaiken ja hän kutsuu sinut ulos haudasta niin kuin hän kutsui Poikansa haudasta iankaikkiseen elämään. Hän on Jumala, joka sen tekee.

https://kristitynfoorumi.org/lehdet/AR232018.pdf

kirjoittaja Vierailija Su Kesä 25, 2023 7:58 am

Luettavaksi

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30

Per Olof Malk :: Sinä tiedät, oi Jumala, minä olen sinun