Väinö Hotti // OMANTUNNON IHMINEN

kirjoittaja Hellevi To Helmi 29, 2024 10:11 am

OMANTUNNON IHMINEN Väinö Hotti
Teh.VHn

Omatunto
Kuvaus

Omatunto on ihmisen henkilökohtainen tuntemus tai "sisäinen ääni",
joka kertoo, onko teko moraalisesti hyvä tai oikein. Omantunnon
ajatellaan antavan intuitiivisesti oikean vastauksen, kun yksilö pohtii
jonkin toimensa moraalista oikeutusta. Yhdistyneitten kansakuntien
ihmisoikeuksien julistus vetoaa omatuntoon: Wikipedia

16. OMATUNTO

Omassatunnossamme puhuu Jumalan ääni. Omatuntomme valvoo
mielialaamme ja vaatii meitä tekemään, minkä tiedämme oikeaksi,
mutta kieltää meitä tekemästä, minkä tiedämme vääräksi. Kristitylle
Jumala on sanassaan ilmoittanut, mikä on oikeaa ja mikä väärää.
Omantunnon toiminta osoittaa meille, että joka hetki olemme Jumalan
kasvojen edessä.

”Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton
omatunto Jumalan ja ihmisten edessä” (Apt.24:16).
”On väärin ja turmiollista toimia omaatuntoaan vastaan.” Martti Luther Wormsin
valtiopäivillä. (KO/1948/16).'''

On sanottu, että uskovan omatunto on aikamme suurin marttyyri.
Jokaisella ihmisellä on sisimmässään tuo JUMALAN PIENI YSTÄVÄ. Se ei kuitenkaan aina pääse neuvomaan ihmistä eikä ohjaamaan hänen kulkuaan. Toinen asia taas on se, ettei omatunto ole aina ”toimintakunnossa” uskovien heikon raamattutuntemuksen takia. Moni uskova viettää liian vähän aikaa Raamatun äärellä; tästä on taas seurauksena ”epäkuntoinen omatunto”. On tarpeen KALIBROINTI Raamatun avulla!

MARTTI LUTHER

Martti Luther oli saksalainen munkki ja teologi, jonka opetukset käynnistivät uskonpuhdistuksen katolisessa kirkossa ja johtivat protestanttisen luterilaisen kirkkokunnan syntymiseen. Luther piti Raamatun kääntämistä latinasta kansan kielelle tärkeänä. Wikipedia
Syntyi: 10. marraskuuta 1483, Eisleben, SaksaKuoli: 18. helmikuuta 1546, Eisleben, Saksa

MARTTI LUTHER JA OMATUNTO

Lutherilla oli johtotähtenään Jumalan sana ja sen valaisema omatunto.
”Hän (Luther) syvimmältään ei huolehtinut muusta kuin oman sielunsa
pelastumisesta, oikealla kohdalla pysymisestä Jumalan ja omantunnon
edessä” (Kares, Luther, s.154).

”Luther oli taistelijanakin ennen kaikkea omantunnon ihminen. Omatunto johti hänet taistelijan tielle, ja omatunto oli hänen vartijansa siinä jokapäiväisessä sodassa, miksi hänen elämänsä muodostui. Yrjö Alanen sanookin kuvaavasti, että omatunto on ollut inhimillisesti katsoen Lutherin kohtalona. Katseltaessa hänen vaelluksensa viittamerkkejä havaitaan, että omatunto johti hänet tielle, missä hänestä tuli uskonpuhdistaja.

Omantunnon velvoittamana hän naulasi teesinsä Wittenbergin linnankirkon oveen. Omatunto kielsi häntä peruuttamasta piirtoakaan totuudesta, mikä hänelle oli kirkastunut. Omatunto oli hänen tukensa Wormsin valtiopäivillä. Omatunto teki hänestä profeetan. Hän oli alusta loppuun asti omantunnon taistelija. Hyvä omatunto oli hänelle samaa kuin usko Kristukseen. Paha omatunto oli sen sijaan hänelle pelottava vihollinen.

Hän on itse sanonut: ´Ei ole muuta niin suurta surun ja murheen syytä kuin syyllinen omatunto, joka on vaivattuna ja hädissään. – Ei mikään tuota sellaista tuskaa ja murhetta kuin paha omatunto`” (167,168).

Wormsissa (18.4.1521) – tässäkin hän vetosi omaantuntoon:
”Teidän Keisarillinen Majesteettinne pyytää minulta vastausta ilman
sarvia ja hampaita. Minä tahdon siis antaa sellaisen. Minä en usko paaviin
enempää kuin kirkolliskokouksiinkaan, sillä on aivan ilmeistä, että
molemmat ovat usein erehtyneet ja antaneet itseään vastaan ristiriitaisia
lausuntoja. Sen tähden olen kirjoittanut kirjani vain Jumalan sanaan ja
omantuntoni vaatimuksiin perustuen. Ellei minua kumota Jumalan oman
sanan todistuksilla tai muilla selvillä ja ilmeisillä syillä, niin en voi enkä
tahdo peruuttaa tai oikaista ainoatakaan kirjoittamaani sanaa. Sillä on
väärin, vahingollista ja vaarallista tehdä mitään vastoin omantuntonsa
vaatimusta. Jumala minua auttakoon! Amen” (Hjalmar Holmquist, Martti
Luther, s.76).

”Hänet julistettiin tosin Wormsissa huhtikuussa 1521 valtakunnankiroukseen, mikä merkitsi, että kuka tahansa sai ilman rangaistusseuraamuksia tappaa hänet” (Pinomaa, Kuka Luther todella oli, s.46).
”Hänellä oli arka omatunto ja herkkä sydän, joka usein oli vapissut Jumalan kasvojen edessä” (Kares, Luther, s.217).

”Hän ei osannut etsiä sivuteitä ja oikopolkuja, vaan omantunnonihmisenä oli aina ehdottomuuden edessä” (emt.s.273).

Yliherkkä omatunto
Lutherin ongelma

”Hätänsä ahdistamana Luther turvautui korkeimpaan kaikista kirkon sakramenteista, jota nominalistinen teologia eniten ylisti: rippisakramenttiin ja erikoisesti ns. kenraalirippiin eli suureen rippiin. Luosterisäännön mukaan hänen oli ripittäydyttävä ainakin joka viikko, mutta kuumimman kilvoituksen aikana Luther ripittäytyi joka päivä, jopa useamman kerran päivässä…

Lutheria piiskasi ripittäytymään sairas omatunto…
Lutheria jäi aina hänen ripittäydyttyään vaivaamaan ajatus, että hän oli
mahdollisesti ripittäytynyt väärin, unohtanut jotakin tai ennen kaikkea
tehnyt rippinsä ilman vilpitöntä katumusta… (Kares, Luther, ss.280-282).

Paatunut omatunto

”Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus,
aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden
nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon,
jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet. Niitä
ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen antanut saatanan haltuun,
kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi” (1. Tim.1:18-20).

”Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut: "Hän
on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he
eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja
etten minä heitä parantaisi" (Joh.12:39,40).

”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen
sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehoittakaa toisianne
joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan
synnin pettämänä paatuisi” (Hebr.3:12,13).

Jos ihminen toistuvasti toimii omaatuntoaan vastaan, hän paatuu!

EKKLESIA ja omatunto

Ekklesia on tuotu Raamatussa toistuvasti ja selvästi esille. Kun monet
uskovat kuitenkin ovat sen sijaan valinneet ”lahkovaihtoehdon”, siinä on
lähellä ”paatuminen”!

”Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on
synniksi” (Jaak.4:17).
Raamattu lukee selkeät ”madonluvut” kaikille lahkolaisille:
”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat,
juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut
senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen
sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan
valtakuntaa” (Gal.5:19-21).
5

AARO LEIKKARI
Sokaistunut seurakunta

”Syntiinlankeemus heijastuu uskovissa tuhoisimmillaan siinä, että uskovat
eivät tunne toisiaan samasta Hengestä syntyneiksi, vaan ”lihan mukaan”.
Uskovat ovat totuuden nimissä tunnistamista varten aidattu erilaisten
nimien ja kylttien alle. Jotkut puhuvat uskovien hajaannuksesta
jopa hengellisenä rikkautena, mutta paljolta pitää sulkea silmänsä sekä käytännön
elämässä että Raamattua lukiessa ennen kuin tällaiseen ajatukseen voi
yhtyä. Toivottavasti tällainen asenne ei heijasta paatumusta. Rikkinäinen
seurakunta on uskoville Herran kutsuna parannukseen ja kuuliaisuuteen
Häntä kohtaan” (Aaro Leikkari, Armahdettu yhteyteen Kristuksessa, s.25).

https://www.missiosakarja.net/wordpress/wp-content/uploads/2024/02/omantunnonihminen.pdf

Väinö Hotti // OMANTUNNON IHMINEN