JUMALASTA SYNTYNYT RAKASTAA

kirjoittaja Hellevi Pe Huhti 05, 2024 7:50 am

JUMALASTA SYNTYNYT RAKASTAA

"Jokainen joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt" (1. Joh.4:7).
Yhtä mahdotonta kuin on saada lunta ja jäätä lämpimäksi niiden
sulamatta, yhtä hedelmätöntä on pakottaa itseänsä rakastamaan oikein
Jumalaa ja lähimmäistänsä, ennen kuin sydän on muuttunut, ennen kuin
olet saanut uuden sydämen, joka itsestänsä rakastaa. Rakkaus on
sydämen vapaa asia, sitä ei voi pakottaa.

Vaikka voitkin pakottaa itseäsi
puhumaan ja elämään määrätyllä tavalla, et voi kuitenkaan pakottaa
sydäntäsi rakastamaan sitä, mitä se ei tahdo. Sen tähden on hulluutta
saarnata rakkautta uudestisyntymättömälle sydämelle. "Lihan mieli on
vihollisuutta Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle eikä se
voikaan." Kaikki se rakkaus Jumalaan, jonka ihminen luulee itsellänsä
olevan ennen uudestisyntymistä, on kuviteltua, itsekästä ja rajoitettua.

Sinä rakastat Jumalaa ainoastaan silloin, kun hän tekee ja puhuu sitä,
mikä sinua miellyttää; mutta kun hän asettaa sinut kokeelle tai tarjoaa
sinulle jotakin sellaista, mitä et tahdo, silloin nuriset häntä vastaan ja
tavalla tai toisella syytät hänen käskyjänsä liian ankariksi. Niinikään et
rakasta lähimmäistäsikään niinkuin itseäsi, vaan olet aina taipuvaisempi
katsomaan omaa etuasi kuin hänen.

Sellaisia ihmissydämet luonnostaan ovat, niin, kaikki, poikkeuksetta. Jos
kysytään, kuinka saadaan uusi sydän, joka oikein rakastaa, niin huomaa:
sinulla ei ole koskaan oikeata rakkautta Jumalaan ennen kuin hän on
osoittanut sinulle niin paljon rakkautta, että sydämesi on ikään kuin
sulanut tämän hänen rakkautensa lämmöstä.

Älä aloita antamalla
hänelle rakkauttasi, vaan ala vastaanottamalla sitä häneltä; niinkuin
apostoli Johannes sanoo: "Siinä on rakkaus - ei siinä, että me
rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa
meidän syntiemme sovitukseksi." Jeesus sanoo: "Te ette valinneet
minua, vaan minä valitsin teidät."

Mutta nyt ei ole mitään Jumalan rakkautta, joka niin sulattaisi ja
muuttaisi koko sinun olentosi kuin se, joka sulkee syliinsä koko sinun
olemuksesi ja tekee sen autuaaksi, se rakkaus, joka tarkoittaa itse
elämää ajassa ja iankaikkisuudessa, nimittäin sinun armoittamisesi,
sinun syntiesi anteeksiantamus ja sinun autuas Jumalan lapseksi
ottamisesi.

Tästä Herra itse puhui fariseus Siimonin luona. Syntinen
nainen tulee sisään, lankeaa hänen jalkoihinsa, pesee ne kyynelillään ja
kuivaa ne päänsä hiuksilla. Fariseukset ihmettelevät tätä; mutta Jeesus
selittää asian: "Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa
viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut millä
maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis
rakastaa häntä enemmän?"

Simon vastaa ja sanoo: "Minun mielestäni
se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." Ja Jeesus lisää: "Oikein sinä
ratkaisit; ja tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut. Sentähden hän
rakasti paljon."

Katso tässä näiden apostolin sanojen merkitystä: "Missä synti on
suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi." Kuta enemmän laki
vallitsee omassatunnossa, sitä enemmän tuntuvat synnit ja niiden
myrskyt; kuta enemmän syntiä tunnetaan, sitä suuremmaksi tulee armo,
kun kaikki se saadaan anteeksi; ja kuta enemmän armoa saat, sitä
suuremmaksi tulee rakkautesi, ilosi ja kiitollisuutesi. Tämä on Uuden
Testamentin hallitusmuoto, että Jumala, joka käski meidän rakastaa
vihollisiamme ja hyvin teoin koota tulisia hiiliä heidän päänsä päälle,
tekee samalla tavoin meille.

Hän sulattaa ja voittaa meidät ylenpalttisen
armonsa hehkuvilla hiilillä. Ja nyt vasta sinä alat rakastaa Jumalaa.
Nyt muuttuu sinunkin sydämesi niin, että sinä aivan uudella rakkaudella
rakastat kaikkia ihmisiä. Sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämeesi
Pyhän Hengen kautta, joka on sinulle annettu.

Tämä rakkaus lähimmäiseen on kahdenlainen, yleinen rakkaus ja veljiin
kohdistuva rakkaus. Yleisellä rakkaudella rakastat kaikkia ihmisiä ja
teet heille hyvää missä tahansa voit ja kaikissa heidän tarpeissansa.
Tämä rakkaus ei edellytä mitään luottamusta, ei mitään ystävyyttä; sillä
se ei vaadi mitään muuta kohteeltansa kuin että hän on ihminen. Tästä
rakkaudesta Jeesus sanoo: "Rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää
niille, jotka teitä vihaavat" jne.

Tämä on tärkeätä huomata, jos tahdot
olla kristitty. Sinä et saa rakastaa ainoastaan niitä, jotka ovat sinun
ystäviäsi, ja tehdä hyvää vain heille - rakastaa vain niitä, jotka ovat
rakastettavia. Ei niin, jos tahdot olla kristitty! Sinun tulee ajatella vain,
virtaako heissä samaa ihmisverta kuin sinussa; polveutuvatko he ja
ovatko he lähtöisin samasta taivaallisesta Isästä ja samasta esi-isästä
maan päällä kuin sinä ja ovatko he samalla verellä puhdistetut kuin
sinäkin. Se rohkaisisi sinua suuresti rakastamaan, jos katsoessasi apua
tarvitsevaa ajattelisit: tämä on minun veljeni, minun sisareni! Lihan
mukaanhan me olemme kaikki veljiä.

Toinen laatu kristillistä rakkautta on veljellinen rakkaus. Veljellinen
rakkaus on sitä rakkautta, joka yhdistää kaikki keskenänsä veljiä olevat
Jumalan lapset maailmassa autuaaksi, sydämelliseksi ja
luottamukselliseksi veljespiiriksi. Tämä veljeys ei tunne mitään rajoja eri
kirkkokuntien tunnustusten välillä, ei mitään muotoja eikä paikkoja, ei
eri säätyjä eikä elämän ehtoja, vaan se katsoo jotakin muuta, jotakin,
mikä on kaikkialla siellä, missä Kristusta saarnataan, nimittäin Jumalan
lapseutta, Jumalasta syntymistä.

Tämän veljellisen rakkauden perustana
näet on ainoastaan tämä: "Jokainen, joka rakastaa häntä, joka on
synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka on hänestä syntynyt." Ja tässä
on syy siihen, että Kristus ilmoitti juuri tämän rakkauden tuntomerkiksi
oikeille opetuslapsillensa: "Siitäkaikki tuntevat teidät minun
opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Kaikkea muuta tekopyhät
voivat jäljitellä, mutta eivät tätä keskinäistä rakkautta, joka etsii niitä,
jotka ovat Jumalasta syntyneet (1.6).

https://www.missiosakarja.net/rosenius.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
		1	2	3	4	5
6	7	8	9	10	11	12
13	14	15	16	17	18	19
20	21	22	23	24	25	26
27	28	29	30	31