BibelFocus // Haluan nähdä armoa enkä uhrauksia

kirjoittaja Hellevi Pe Huhti 26, 2024 7:16 am

"Haluan nähdä armoa enkä uhrauksia"

"Haluan nähdä armoa enkä uhrauksia
Sinä, joka olet lukenut paljon materiaalia täältä BibelFokuksesta, saatat arvostaa pientä itsekritiikkiä minulta? Minun on siksi jaettava kanssanne tiistaina kokemani kokemus, joka vain työnsi minut sivuun Herran nuhteena. Se, mitä koin, puhutteli minua voimakkaasti, ja toivon, että se voi resonoida myös sinun kanssasi, muuten en luultavasti olisi ottanut tätä esille.

Aamiaispöydän ääressä
Varhain aamulla 12.9. istuin ja luin Raamattua ennen töihin lähtöä. Juuri silloin löysin itseni Jeremian luvusta 7. Erityisesti silmäni kiinnittyivät jakeisiin 22-23:

"Sillä sinä päivänä, jona minä toin teidän isänne pois Egyptin maasta, en antanut heille käskyä enkä käskyä polttouhreista ja teurasuhreista. Käsky, jonka annoin heille, oli tämä: 'Kuule minun ääntäni, niin minä olen sinun Jumalasi ja sinä olet minun kansani. Kulje kaikessa sitä tietä, jonka minä sinulle käsken, niin sinun käy hyvin. "

Tämä teksti sai minut etsimään joitain rinnakkaisia kohtia, joita Ihmisten Raamattu ehdottaa. Aloitin lukemalla Miika 6:6-8:

"Millä minä tulen Herran eteen ja millä kumarran korkeuden Jumalan edessä? Tuleeko minun hänen eteensä polttouhreilla ja vuotuisilla vasikoilla? Ilahtuuko HERRA vuohista tuhansittain, öljyvirroista kymmenistä tuhansista? Annanko esikoiseni uhriksi rikkomukseni tähden, elämäni hedelmän syntiuhriksi sieluni edestä? Hän on ilmoittanut sinulle, oi mies, mikä on hyvää. Mitä muuta HERRA sinulta pyytää, kuin että teet sitä, mikä on oikein, että rakastat armoa ja vaellat nöyrästi Jumalasi kanssa? "

Nämä ovat melko selkeitä ja yksinkertaisia käskyjä, jotka Jumala on todella antanut meille, ajattelin. Siten kaikki uskonnolliset työmme eivät merkitse paljoa verrattuna siihen, että olemme nöyriä Jumalan edessä, kuuntelemme häntä Jumalana ja osoittaisimme armoa. Ajatuksena oli kaikki tämä ylistysuhrien runsaus, jota suoritamme lähes kaikissa kristillisissä kokoontumisissamme tänään, uskoen, että se avaa siunauksia. Itse asiassa aika keskittynyt, ajattelin. rullasin eteenpäin. Nyt laskeuduin Aamos 5:21-24:

”Vihaan juhliasi, halveksin niitä, en kestä lomaasi. Sillä vaikka uhraat minulle sekä polttouhreja että ruokauhreja, en löydä niistä mitään iloa, en tahdo nähdä lihotettuja vasikoitasi. Ota pois minulta laulujesi melu! En halua kuulla kielesi soivan. Virtakoon oikeus kuin vesi ja vanhurskaus kuin alati virtaava virta."

No, tässä sain vahvistuksen. On selvää, että armo tekee vaikutuksen Jumalaan. Kaikki ylistyslaulumme ja hienot konsertimme voivat väsyttää häntä, jos emme ole ennen kaikkea tottelevaisia Jumalalle ja kiinnostuneita harjoittamaan vanhurskautta ja armoa.

Tämä vei minut Jaakobin kohtaan 1:27 (ja nyt aloin tuntea oloni hieman stressaantuneeksi töihin pääsemisestä, mutta…):

"Mutta pitää huolta orvoista ja leskistä heidän tarpeissaan ja pitää itsensä maailman tahrattomana, se on puhdasta ja tahratonta palvelusta Jumalan ja Isän edessä."

(Lue myös Ps 51:18-19, Hos 6:6, Jes 1:11-17, Jes 58:6-10 jne.)

Matkalla töihin
Nyt minulla oli paljon ajateltavaa matkalla töihin. Voi kuinka monta kertaa vedimme väärin, ajattelin. Ajattele kaikkia näitä ilmentymiä, kaikkia sisäisiä, suljettuja toimintoja, kaikkia meluisaa laulamista, kaikkia egokeskeisiä henkisiä harjoituksia. Voi, oi, ja Jumala haluaa enemmän kuin mitään näkevänsä meidän osoittavan armoa. Se on ulospäin katsovaa, itsestäni poispäin kääntynyt, ja se on uhraus, koska minun täytyy antaa aikaani, rahaa, energiaa jne. Pohdiskelin tätä autossa matkalla töihini Göteborgiin.

Smyrnan kahvilassa
olin aiemmin suunnitellut, että juuri tänä päivänä söisin lounasvoileivän yhdessä hyvän ystävän kanssa ja jatkan keskustelujamme harhaoppista ja luopumuksesta. Tapasimme klo 11.00 Smyrnan kirkon kahvilassa. Tämä oli luultavasti kolmas tai neljäs kerta, kun tapasimme siellä.

Kun istuimme siellä juttelemassa ja juomassa kahvia, näin yhä enemmän outoja ihmisiä kokoontuvan Smyrnan kirkon ulkopuolelle. He näyttivät hylkiöiltä, alkoholisteilta, huumeiden käyttäjiltä, hulluilta jne. Outoa, ajattelin, aikovatko he hyökätä kirkkoon? Mutta sitten Roland Utbult kokoontui kaiken keskellä, ja kuten tiedätte, hän ei ole juoppo. Sitten hän työskenteli pelastusoperaation parissa.

Yhtäkkiä hyvä ystäväni (joka istui kaukana näkemästäni) sanoi, että Charles Finney (1700-luvun suuri amerikkalainen herättäjä) ei ollut huolissaan vain henkisestä tilasta. Hän oli myös hyvin huolissaan sosiaalisista asioista. Esimerkiksi. hän taisteli lujasti orjuuden poistamiseksi Amerikassa. Kyllä, muistin tämän, koska luin Finneyn elämäkerran. Mutta oli vähän outoa, että hyvä ystäväni sanoi tämän juuri nyt, emme ehkä ole koskaan ennen puhuneet Jumalan tahdon sosiaalisesta ulottuvuudesta elämäämme varten.

Sitten oli aika palata töihin. Hyvä ystäväni ja minä vaihdoimme kirjallisuutta ja DVD-levyjä ja jätimme toisillemme lisää ajatuksia luopumuksesta ja harhaoppista.

Koskettavaa!
Kun pääsin sisäpihalle Smyrnan kirkon ulkopuolella, ymmärsin yhtäkkiä, mitä oli tekeillä. Siellä oli pitkä ja laaja jono kaikenlaisia syrjäytyneitä, joilla oli syvästi traaginen riippuvuus, kodittomuus, yksinäisyys ja huono terveys. Kaikki nämä oli kutsuttu Smyrnaan - missä luulisin olevan - jonkinlaisiin joulujuhliin. Ajattele, minkä armonteon Utbult & Co teki tässä!

Ajattele kuinka oikein suhteessa kaikkiin Raamatun sanoihin, joihin Jumala oli johdattanut minut aamulla! Ajattele, kuinka paljon minä itse jään vajavaiseksi näiden Raamatun sanojen ja armon tekojen edessä, joita monet harjoittavat evankelioimisen ohella! Kyllä, tämä oli todellakin työntö puolellani; tässä minä ja monet meistä epäonnistumme.

Tietenkin on tärkeää suojella opetuksia ja estää tuhlausta, muuten olemme ulkona. Mutta emme saa unohtaa armon tekoja keskellä taistelua virhettä vastaan. Armo on lähellä Jumalan sydäntä ja sen pitäisi olla niin meidän kaikkien kanssa, olipa kutsumuksemme Jumalan lammastarhassa mikä tahansa! Mutta HUOM! Se ei ole meille pelastuskysymys, me olemme pelastetut armosta!

Pieni tervehdys
Mieti nyt, jos joku tarvitsee armoasi juuri tänä aikana. Pyydämme Jumalaa tekemään meistä uhrautuvia, kuuliaisia ja armollisia ja antamaan meille nöyrän sydämen ja sitten vaeltamaan hänen voimassaan. Meidän ei pitäisi työntää itseämme kovasti tehdäksemme asioita omissa voimissamme, silloin olemme joko laiskoja ja ylpeitä saavutuksistamme tai masentumme siitä, mitä emme onnistu. Anna Jumalan tehdä työ sinussa! Fil 2:13:

"Sillä Jumala vaikuttaa teissä sekä tahdon että tekemisen, jotta hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi."

/ Lennart
https://bibelfokus.se/barmhartighet