USKOVAT DEMONISIA OLENTOJA?

USKOVAT DEMONISIA OLENTOJA?

Petri Hiltunen, kirkkoherra, Valkeala



Kaikkiin luterilaisiin seurakuntiin on tänä syksynä jaettu kirjanen ”Kirkot sanovat EI! naisiin kohdistuvalle väkivallalle”. Se on Luterilaisen maailmanliiton Lähetyksen ja kehityksen osaston toimintaohjelma kirkoille. Vihko on siis ilmeisesti jaettu 60-miljoonaisen maailmanliiton kaik­kiin jäsenkirkkoihin ja seurakuntiin. Suomessa sen on painanut Kirkkohallitus ja se ilmestyi kir­kon naistyön neuvottelukunnan aloitteesta pastori Riitta Virkkusen suomentamana. Teos tulee siis varsin arvovaltaiselta taholta.

Monien aiheellisten ja asiallisten ohjeiden lisäksi vihkosesta löytyy varsin pöyristyttävää luetta­vaa. Siinä vaaditaan mm. Raamatun lukemista feministisestä näkökulmasta siten, että karsitaan pois kaikki tätä vastaan sotivat kohdat. Jumalasta ei siksi pitäisi enää käyttää nimityksiä Isä, Kuningas tai Herra vaan sukupuolineutraaleja nimiä, kuten Jahve tai Jeesuksen ”Minä olen” -ilmaisut.

Jeesuksesta ei enää saisi puhua niinkään uhrina vaan ennemmin kuoleman ja väkivallan voittaja­na: ”Uhrin käsite on ollut naisille taakka. Taakan tekee vielä raskaammaksi perinteinen käsitys opetuslapseudesta. Sen ytimenä on itsensä uhraaminen, itsensä kieltäminen, halu kärsiä, nöy­ryys ja palveleminen... Naisten mitään kyselemätön opetusten seuraaminen johtaa siihen, että he kieltävät itsensä, palvelevat ja alistuvat”. Joku siis saattaa uhrautua, jos Jeesuksenkin kerro­taan uhrautuneen. Siirrytään siksi ristin teologiasta kunnian teologiaan!

Vihkosessa toistetaan myös useaan kertaan sitä, miten Raamattua pitää tulkita siten, että naiset voivat päästä mukaan kirkon päätöksentekoon ja johtajuuteen. Ei siis ole välttämättä lainkaan kyse väkivallan ehkäisemisestä vaan vallan lisäämisestä. Raamattu on saatava palvelemaan itse valittuja päämääriä.

Keinoina tilanteen muuttamiseksi vihkonen ehdottaa mm., että ”varataan määrärahoja, joilla kaikille kirkossa toimiville varmistetaan mahdollisuus osallistua feministisen teologian kursseille ja sisällyttää se heidän täydennyskoulutukseensa”.

Myös jumalanpalvelukset pitäisi muuttaa. Vihkosen mukaan ”eri puolilla maailmaa tehdään työtä jumalanpalveluksen muodon ja kielen uudistamiseksi niin, että se voisi palvella tasa-ar­voa. Jumalanpalveluksiin tulisi sisällyttää yhä enemmän erilaisia kokemuksia myös väkivallas­ta ja väkivaltaa ehkäisevästä työstä”.

Vihkon loppuun sisältyy roomalaiskatolisten asiakirjojen tapaan myös anateema eli toisinajatte­levien kiroaminen. Muun muassa ”fundamentalisteista”, ”fanaatikoista” ja ”karismaatikoista” todetaan ykskantaan näin: ”Pitäisikö uskonnollisten ääriryhmien kannattajat nähdä palavina uskovaisina ja ajattelijoina vai demonisina olentoina?”

Tästä ei ole enää kuin pieni askel Raamattuun pitäytyvien uskovien vainoamiseen. Kaikkihan näet tietävät, mitä demoneille pitää tehdä. Heidäthän pitää vaientaa, kahlita, ajaa ulos, tuhota tai syöstä kalliolta järveen. Että se siitä väkivallan ehkäisystä!

Niin, ihminen ei halua pysyä pienenä, eikä  anna Jumalan olla Hänen, joka
on Kaikkivaltias. Jumala on määrännyt kuinka häntä pitää palvella ja säännöt
joita tulee  noudattaa, mutta aina ihmiset kapinoivat. Feminismi on yksi kapina.
 Ja sen tulokset ovat nähtävissä.


Kaikenlainen modernisoiminen on jo Vanhantestamentin ajoilta tunnettua.
Modernissa yhteiskunnassa pitää olla modernit periaatteet ja siihen kristillisyyskin
luetaan. Itse olen  nähnyt tämän "uudistumisen" helluntaiseurakunnankin sisällä.
Pikkuhiljaa vanhat hengelliset laulut ovat  antaneet sijaa uusille räväköille lauluille.
Arvokkuus on muuttunut vitsailuksi ja he jotka kaipaavat oikeita Jumalanpalveluksia ja
vanhoja lauluja, ja arvostelevat naispastoreita, leimataan hengen sammuttajiksi
tai vikoilijoiksi ja jopa demonien riivaamiksi.

Vanhassa Testamentissa on vakava esimerkki modernisoimisesta, kun
Jumala oli määrännyt, että Leeviläiset kantoivat Jumalan Liitonarkkia.
Kuitenkin oli eräitä jotka rohkenivat tehdä oman päänsä mukaan,
ja laittoivat Arkin uusiin vaunuihin.


. Aikakirja 13

Liitonarkku siirretään Kirjat-Jearimista Obed- Edomin taloon

7 He nostivat Jumalan arkun Abinadabin talosta uusiin vaunuihin.
Ussa ja Ahjo lähtivät ajamaan vaunuja,
8 ja Daavid ja kaikki israelilaiset karkeloivat riemuissaan
Jumalan edessä ja lauloivat soittaen lyyraa ja harppua,
rumpuja, symbaaleja ja torvia.

9 Mutta kun he saapuivat Kidonin puimatantereen kohdalle,
härät alkoivat vikuroida, ja Ussa tarttui arkkuun tukeakseen sitä.
10 Silloin Ussaa kohtasi Herran viha. Herra löi häntä, koska hän
oli koskenut arkkuun, ja niin Ussa kuoli siellä Jumalan edessä.
[4. Moos. 4:15]


1. Aikakirja 15

Liitonarkku tuodaan Jerusalemiin
1 Daavid rakennutti itselleen taloja Jerusalemiin,
ja hän määräsi myös paikan Jumalan liitonarkulle ja
pystytti sitä varten teltan. [2. Sam. 6:17; 1. Aik. 16:1]
2 Sitten hän sanoi: "Ainoastaan leeviläiset saavat kantaa
Jumalan arkkua, sillä heidät Herra on valinnut kantamaan
sitä ja palvelemaan häntä ikuisesti." [4. Moos. 4:15]


14 Papit ja leeviläiset puhdistautuivat ja pyhittivät itsensä
Herran, Israelin Jumalan, arkun noutamista varten.
15 Sitten leeviläiset nostivat Jumalan arkun tankojen
varassa olkapäilleen, niin kuin Mooses Herran sanan
mukaisesti oli käskenyt. [2. Moos. 25:14; 4. Moos.

Aiheesta lisää:
Soili Haverinen, TM soili.haverinen@opko.fi



Kirottu patriarkaalisuus – siunattu feminismi?


----§         Kristinuskon mukainen hierarkia on RAKKAUDEN HIERARKIA!

§         Ei alistamista vaan itsensä alentamista.

§         Seurakunnassa hierarkia tarkoittaa vastuun jakamista, tehtäväjakoa, jota ilman yhteisöllisyys ei ole mahdollista. Hierarkia on yhteisöllisyyden ja yhteyden välttämätön edellytys. Toinen toisemme tarvitsemista, toisella on valta minuun siinä, missä minä tarvitsen häntä. Olemme kaikessa Jumalan rakkaudesta riippuvaisia => hänellä on rajaton valta ja auktoriteetti.

§         Feministisen tasa-arvoihanteen tuloksena on vain individualistinen yksinäisyys => ”täysi-ikäisyys” Minä en tarvitse ketään eikä kukaan tarvitse minua, kenelläkään ei ole valtaa minuun. Lopulta olen täysin yksin ja hyödytön, koska minulla ei ole kenellekään mitään merkitystä. Tähänkö jokaisen naisen tulisi pyrkiä?

§         Feminismin täysi-ikäisyysihanne on rakkaudettomuuden ja yksinäisyyden ihanne, jossa maailma on pelkkää valtataistelua. Uhrautuva rakkaus tai sen tarvitseminen ei ole ihanne vaan osoitus ”alaikäisyydestä”.

·         Feministinen panteistinen tai ateistinen usko asettaa ihmisarvon ja sitä kautta naisen arvon kestämättömälle perustalle. Teismissä ja kristillisessä uskossa persoonalliseen Jumalaan ihmisarvo perustuu ihmisen yläpuolella olevan Jumalan auktoriteettiin eli korkeimpaan asemaan hierarkiassa ja on siksi ehdoton ja riippumaton ihmisen ominaisuuksista. Panteismissa tämä käsitys ihmisarvosta menetetään ja ihmisarvon perusteet täytyy löytää ihmisestä itsestään ja tämän ominaisuuksista.---
Löytyy täältä http://www.sti.fi/luennot/files/SH251109.htm

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Jumala ei muutu. Hän on muuttumaton.  Jumalan Sana, Jeesus Kristus,
ei muutu, vaan on  sama, eilen tänään ja ikuisesti.
Matteus Markus Luukas: Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.

§         Feministisen tasa-arvoihanteen tuloksena on vain individualistinen yksinäisyys => ”täysi-ikäisyys” Minä en tarvitse ketään eikä kukaan tarvitse minua, kenelläkään ei ole valtaa minuun. Lopulta olen täysin yksin ja hyödytön, koska minulla ei ole kenellekään mitään merkitystä. Tähänkö jokaisen naisen tulisi pyrkiä?

§         Feminismin täysi-ikäisyysihanne on rakkaudettomuuden ja yksinäisyyden ihanne, jossa maailma on pelkkää valtataistelua. Uhrautuva rakkaus tai sen tarvitseminen ei ole ihanne vaan osoitus ”alaikäisyydestä”.

Tuo edellä oleva on ehkä kuitenkin vähän yksipuolinen ajatuskulku.

Ekofeminismistä:
Feministinen teologia yhtyy usein ekologisiin ajatuksiin. Kun se jakaa huolen vähempiosaisista tai etsii ihmisten tasa-arvoista kohtelua, niin se on mielestäni oikeilla jäljillä. Samoin emme saa tärvellä luontoa. Kuitenkaan se ymmärtääkseni jatkaa ajattelua "Äiti maa" -tyyppiseen ideologiaan tai "Maan viisaus" -ajatteluun. Näissä luonto saa feministisen ulottuvuuden ja usko lähenee holismia, kaiken yhteyttä. Silloin ollaan jo uushenkisessä uskonnollisuudessa.

Ihmiskäsityksen muutoksista:
Kuuluisa feministiteologi Gebara ajatteli, että olemuksemme on trinitaarinen. "Tämä visio antaa meille uuden maailmankatsomuksen ja erilaisen ihmiskäsityksen. Ne perustuvat sille, että näemme itsemme persoonina, jotka ovat maata ja kosmosta, osallisia elämän evoluution erityislaatuisessa prosessissa." (Lainaus Pauliina Kainulaisen väitöskirjasta). Toisin sanoen ihmiskuva vääristyy ja jumaluus ja ihmisyys sekoittuvat keskenään, ja näin ei saisi mielestäni tapahtua kristillisessä ajattelussa milloinkaan. Silti tätä ajattelua on muuallakin kristillisyydessä kuin vain feministisessä teologiassa.

Käsitteiden vaihtaminen maskuliinisesta feministiseksi ja valtateologia on yksi osa tuota teologiaa. Tahdon kyllä nähdä niin, että feminismiteologia on linjassa muuhunkin ajattelun muuttumiseen, teologian liberalisoitumiseen, uushenkisyyteen, huoleen luonnosta, ja toisaalta ehkä myös kristillisyyden palaamiseen sen joihinkin mystisiin haarautumiin. Mieluummin pohtisin asiaa tuosta kokonaisuudesta käsin.

Loppuun:
Virkakäsitys on tärkeä juuri Luther-säätiön miehille ja eräille muillekin teologeille (siis myös naisille). Oma huoleni ei ole virkakäsityksessä, ja en usko mihinkään yksinäisyyteen, jos näissä asioissa joustaa. Tiedän useita naispappeja, jotka ovat hengellisesti hyvin raittiilla pohjalla, ja todellakin vastustavat kuvaamaani feministiteologaa. He arvostavat varmasti esimiestään ja järjestystä, sekä perinteistä raamatuntulkintaa. Uuden liiton kristityt lähestyvät Jumalaa turvaten Jeesuksen sovitusuhriin. Olemme kaikki eräällä tavalla pappiskansaa ollessamme uskossa. Mutta ei puhuta siitä, kuka saa olla alttaripalveluksessa mukana.

Vierailijalle

Olen täysin eri mieltä naispappeudesta.Raamattu opettaa hyvin selkeästi, ettei nainen voi olla seurakunnan pää
ja vastuunkantaja Sanan opettajan virassa.Feminismin lisääntyvä suosio, kuten kaikki muutkin harhaopit, kuten naispappeus
vie kirkon yhä syvempään pimeyteen ei vain em aiheessa vaan muissakin niihin tässä puuttumatta.

Lainaus:
He arvostavat varmasti esimiestään ja järjestystä, sekä perinteistä raamatuntulkintaa.

En siis voi yhtyä mielipiteeseesi vaan olen sitä mieltä, että em naiset ovat halveksineet Jumalan Sanan opetuksia
ja täten poistaneet Raamatusta sen, mikä heidän mielestään sopii parhaiten! Ovat siis selkeästi asettuneet opettamaan itse Kaikkivaltiasta! Aihe on vakava !