Timo Eskola :: Kaikki joutuvat taivaaseen

kirjoittaja vakiokalusto To Loka 10, 2024 8:18 am

Kaikki joutuvat taivaaseen

Miten sinne taivaaseen oikein mennään? Ikivanhat teologiset kysymykset nousevat aika ajoin uudestaan kirkollisen keskustelun ytimeen. Nyt keskustelua herättää ennen kaikkea David Bentley Hartin uusi kirja That All Shall Be Saved: Heaven, Hell, and Universal Salvation ja hänen edustamansa universalismi.

Hartin lähtökohta ortodoksiteologina on etenkin kirkkoisä Basileus (300-luku). Hän esittää, että dogmatiikan perinne on myöhemmin tulkinnut ikuisen pelastuksen väärin. Eri teologien näkemyksiä selvitellen hän perustelee, että hyvä Luoja on kaikkien Vapahtaja: jos Jumala ei pelasta kaikkia, hänen valtakuntansa jää vain unelmaksi ja meidän maailmamme (koko luomakunta) osoittautuu painajaiseksi. Siksi ikuista tuomiota ei ole olemassa, vaan kaikki pelastuvat. Sanana apokatastasis tarkoittaa ennalleen asettamisen oppia. Origenes ja jotkut kirkkoisät kannattivat sitä (Kysymys oli siitä,
helvetti ikuinen tila, vai palautuuko kaikki sen jälkeen ennalleen). Augustinus, Lutherin henkinen isä, vastusti Origenesta. Hän oli Raamatun perusteella vakuuttunut siitä, että Jumalan oikeudenmukaisuus edellyttää syntien rangaistusta. Evankeliumin ja Kristuksen ulkopuolella ei ole pelastusta.

Nykyään näkemystä tai jotain sen versiota kutsutaan universalismiksi. Kaikki suuntauksen kannattajat eivät enää spekuloi helvetin luonteella. Monet niin kutsutun modernin teologian edustajista viittaavat kaikkien ihmisten pelastumiseen ilman s n kummempia dogmatiikasta nousevia perusteita. Näihin kuuluu Suomessa suosiota saanut Marcus Borg kirjallaan Kristinuskon sydän, sekä kyseisen kirjan suomentaja, tohtori Kari Kuula, joka on edustanut kantaa sekä lehtiartikkeleissaan että helvettiä käsittelevässä kirjassaan.

Vastaavaa keskustelua käytiin takavuosina, kun pastori Antti Kylliäinen julkaisi pamflettinsa Kaikki pääsevät taivaaseen. Nimi viittaa ennalleen palauttamiseen. Kylliäinen ei perustellut näkemystään Origeneella. Asiaa puolusteltiin lähinnä sillä, että luonnollisen teologian ehdoilla tehtyjen johtopäätösten mukaan Jumalalla ei ole oikeutta jättää ketään mahdollisen taivaan ulkopuolelle – jos kuoleman jälkeen sattuisi olemaan elämää. Kylliäisen perustelu ei ollut yhtä hienostunut kuin Hartin, mutta tulos sama.

Pohtijat eivät kuitenkaan ole yleensä tulleet ajatelleeksi uskonnollisen kysymyksen toista puolta. Näkemyksen mukaan nimittäin kaikki joutuvat taivaaseen. Ja se on harkitsematon väite. Kaikki maailman ihmiset eivät missään nimessähalua"taivaaseen, eivätkä etenkään kristittyjen taivaaseen, missä Jeesus Kristus hallitsee (viimeksi eilen luin tavallisesta romaanista lauseen: ”Minä en missään nimessä haluaisi taivaaseen, jossa on niin paljon uskovaisia.”). Sama asenne koskee muita uskontoja.

Muslimit eivät tietenkään ajattele uskottomien pääsevän taivaaseen. Lukemattomien hindulaisten ja buddhalaisten suuntausten mukaan ajatus sotisi puolestaan kaikkea sitä vastaan, mitä nämä uskovat ihmisen henkisestä kehittymisestä, karmasta ja valaistumisesta. Pelkkä ajatuskin on loukkaava – siitä huolimatta, että jotkut aikamme protestanttiset missiologit ovat nyt saattelemassa heitä yhteiseen taivaaseen.

Pohditaanpa asiaa hetki uskonnonfilosofian näkökulmasta, koska keskustelijat eivät vetoa ensisijaisesti Raamattuun (näkemyshän on kärkevästi Raamatun käsitystä vastaan). Täytynee olettaa, että uskonnonfilosofien esittämä apokatastasis-ajatus on kuin kantilainen “puhtaan järjen” päätelmä. Sen esittäjä olettaa sen olevan paras ja loogisin vaihtoehto, jos kuulija vain hyväksyy ne ennakkoehdot, jotka näkemyksen kannattaja häneltä vaatii.

Mutta miten perustelu kulkee?
Näkemys on aidosti “universalistinen” siinä mielessä, että sen perusteita kannattaa viime kädessä vain sen edustaja mutta silti se koskee kaikkia maailmanihmisiä. Apokatastasis-opin puolustaja siis ajattelee, että maailman kaiken uskonnollisuuden yläpuolella on olemassa tiettyjä universaaleja periaatteita, jotkavain näkemyksen kannattaja ymmärtää. Ihmiset – uskovat ja uskonnottomat – tulevat yllättymään, kun he kerran “joutuvat” toteamaan ennalleen asettamisen olevan totta.

Suurin ikuinen totuus on kapea: Jumala luojana haluaa kaikkien pelastuvan. Pelastus ei tapahdu, kuten Uusi testamentti opettaa. Sen sijaan Jumala pelastaa ihmiset sillä perusteella, että teologi haluaa hänen pelastavan kaikki. Tämä tietenkin on kehäpäätelmä, mutta lohdullinen. Todennäköisesti lukijan täytyy lisäksi olettaa, että näkemyksen odotukset “taivaasta” eivät nouse nekään Raamatusta.

Jos asiat asetetaan “ennalleen”, tuloksena on saman kaltainen todellisuus, jonka keskellä nyt elämme. Siihen eivät kuulu synti tai sovitus (tämä koskee ainakin Borgia ja Kylliäistä). Tästä seuraa uusi ongelma. Teoria ei nimittäin tarjoa mitään perusteita sille, että uusi “ennalleen asetettu” tila olisi moraalisesti sen parempi, kuin nykyinen maailmanmeno. Kristus ei ole synnin voittaja, eikä saatanaa ole sidottu. Jälkimmäistä tuskin oletetaan olevan edes olemassa (näin ei tee ainakaan Borg, Hart saattaa olla tässä perinteisempi). Mutta moraalinen ongelma pysyy. En ole tavannut yhtään teologia, joka luopuisi siitä.

Sen sijaan monet kannattavat uskontoa arvoelämyksenä.
Olisi siten johdonmukaisinta ajatella, että apokatastasis-oppi tuottaa syklisen maailmankuvan, jossa ihmiskunta joutuu etsimään moraalista edistymistään todellisuudesta toiseen. Tällainen uskonnollinen järjestelmä tosin tunnetaan jo. . Karman uskonto on eräänlainen looginen, uskonnonfilosofinen yritys selittää ihmiskunnan suurta moraalista ongelmaa luonnollisen teologian ehdoilla.

Loogiset uskonnonfilosofiset vaihtoehdot ovat siten kiusalliset. Joko apokatastasis hylkää käsityksen synnistä eikä kykene enää vastaamaan ihmiskunnan todellisiin ongelmiin (paratiisina tätä petoksen ja väkivallan maailmaa tuskin kukaan pitää). Tai sitten apokatastasis palauttaa karman lain ja ajautuu mielikuviin toistuvista todellisuuksista, joissa"etsitään vapautumista askeettisen itsekurin kautta. Lienee syytä muistaa, että Raamatun opetus jumalattoman vanhurskauttamisesta ratkaisee tuollaiset ongelmat.

Borg ja Hart eivät sitä tunne – mutta se on yllättäen vieras myös monille suomalaisille teologeille. Kristus on antanut kertakaikkisen uhrin langenneen ihmiskunnan puolesta. Siksi jokainen “joka huutaa avuksi Herran nimeä” pelastuu. Mutta miten kukaan voisi pelastua, ellei kukaan julista evankeliumia? •

Timo Eskola

https://www.perustalehti.fi/wp-content/uploads/2019/11/Perusta_6_2019_www.pdf

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30