Markus O. Niemi – Kenen sielu ylistää todella

Markus O. Niemi – Kenen sielu ylistää todella

Markus O. Niemi kirjoittaa aiheesta blogissaan.: http://joensuu.helluntaiseurakunta.fi/blogi/lansimainen_rivikris/222/kenen_sielu_ylistaa_todella
Aihetta käsittelee aikaisempi blogikirjoitus nimeltään Modernin kristillisen musiikin henki ja elämä.

   Ylistysmusiikkia ja ylistämisen ympärille rakentunutta kulttuuria määrittää huomattava emotionaalisuus ja pitkälti tämän emotionaalisuuden kautta käsitetty vapaus. Kun Michael W. Smith soittaa ja laulaa lavalla selvästi eläytyvän ja antautuvan ihmismassan edessä, on nykykatsannossa aivan liian helppo alkaa ajatella: “Tuo on todella hengellistä. Tuo on todellista ylistämistä.” Tai toisinpäin: “Tuo on pelkkää fiilistelyä. Sillä ei ole mitään tekemistä ylistämisen kanssa.” Kuitenkin kaikki johtopäätökset siitä, mitä yleisössä ja lavalla tapahtuu, perustuvat liikahduksiin omassa sielunmaailmassa, toisin sanoen tuntemuksiin siitä, mitä itse asiassa tapahtuu.

   […]

   Kaikkien ihmisten sielun rakenne ei ole samanlainen. Osaa ylistysmusiikki ja tunteikkaat esitykset ahdistavat: he joko häipyvät paikalta tai istuvat kädet puuskassa. Toiset tempautuvat mukaan, eläytyvät. Kysymys kuuluu: Kenen sielu todella ylistää? Eikö sen, jonka vaikuttimet ovat puhtaat? Oikein ymmärrettynä tämä näkemys vapauttaa eläytyjät eläytymään ja murjottajat murjottamaan, sillä pääpaino on motiiveissa: siinä että valvomme ajatuksiamme, niiden puhtautta. Sillä, sattuuko ylistysryhmän esitys ärsyttämään tai ilahduttamaan, ei sinänsä ole merkitystä; merkitystä ei ole silläkään, seisommeko muiden kanssa, laulammeko, istummeko, eläydymmekö, otammeko etäisyyttä tai saako musiikki meidän kulmamme kurtistumaan. Nämä ovat sellaisenaan sielun (tunteiden) ja ruumiin toimintaa. Todellinen hengellisyys määrittyy vaikuttimista käsin.

http://joensuu.helluntaiseurakunta.fi/blogi/lansimainen_rivikris/222/kenen_sielu_ylistaa_todella