Juhani Lindgren: Jumalan rakkauden uhritie.

Jumalan rakkauden uhritie. Joh. 12: 25–33



Jeesuksen alennustie oli sekä ihmiseksi tuleminen että ristille käyminen. ”Hän alensi itsensä, oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti” (Fil. 2). Saarnateksti on erittäin kiinteästi sidoksissa koko luvun 12 tekstiin, mikä muodostaa evankeliumin ehjän kokonaiskontekstin. Jakeen 25 rakenne ei viittaa ansio-oppiin, jossa (esim.) askeesin avulla saavutettaisiin pelastus, vaan kysymyksessä lopputuloksesta taaksepäin katsova toteamus. Sama näkyy selvästi Johanneksen kirjeissä, erityisesti 1 Joh:ssa. ”Isä kunnioittaa Jeesuksen palvelijaa” (26, samoin KR 38) voi herättää kysymyksiä. Alkukielessä on timaoo, kunnioittaa, pitää arvossa, ei tietenkään ”kumartaa, palvella” (proskuneoo); New International Version kääntää honor, Hedegårdin ruotsalainen käännös käyttää sanaa ära, molemmissa siis ”kunnioittaa”. 1 Piet. 2:17:ssa on sama timao, ja käännöksen mukaan kristittyjen tulee kunnioittaa (osoittaa arvonantoa) kaikkia ihmisiä ja keisaria kohtaan, Jumalaa tulee sen sijaan ”pelätä” (fobeoo). Taivaallisen äänen kuuleminen äänenä ja sen sanojen kuuleminen (tai erottaminen ovat kaksi eri asiaa (28b-29), vrt. Paavalin kääntymiskertomus (Apt. 9:7; 22:9).

”Vedän (elk[u]oo) kaikki luokseni” (32) ei tarkoita universalismia, kaikkien pelastumista, mikä olisi jyrkässä ristiriidassa Raamatun kokonaissanoman kanssa. Kysymyksessä on kansojen kokoaminen Jeesuksen eteen, mistä käytetään UT:ssa useita eri ilmaisuja (esim. Matt. 13:47; 24:31; 25:32, (epi)synago, koota tai ajaa yhteen, myös kalansaaliin pyytämisen yhteydessä; joskus myös syllegoo, 7:16, 13:28, 40-41, jota käytetään myös sadon korjaamisesta.) Elkuoo-sanalla on usein mentaalis-moraalinen väritys, muilla konkreettis-kirjaimellinen. Tarkoite on, että ylösnoussut Jeesus on ihmiskunnan Herra, Vapahtaja ja tuomari. Sisällöllinen rinnakkaiskohta on Joh. 1:9, jossa Jeesus ”valaisee jokaisen ihmisen”, eli hän on jokaisen ihmisen valo eli ainoa todellinen valkeus, vaikkeivät kaikki silti pelastu. Kokonaisteksti voidaan käsitellä homileettisesti esim. seuraavan kolmen kysymyksen näkökulmasta.

1. Kysymys Jumalasta. Mikä Jumala voi olla sisimmässään järkyttynyt, ahdistettu, ahtaalla, neuvottomalta kuulostava - niin kuin Jeesus on tässä tekstissä (27)? Kuinka tämä voi olla mahdollista? Eikö Jumala ole kaukainen, kaikkivaltiudessaan täysin ihmisistä erillään, tavallisen kuolevaisen kipujen yläpuolella? Eikö ole suorastaan pilkkaavaa ajatella Jumalaa ihmisten lähellä tai keskellä tai jossain ”suhteessa” ihmisen kanssa olevaksi (minkä muslimi omassa uskonnossaan ja oman Allahinsa suhteen kieltääkin ehdottoman jyrkästi.)? Raamatun Jumala on kyllä erilainen kuin ihminen, sillä hän on ”Jumala, ei ihminen”, ei ihmisen kuvittelema tai ajatuksellaan luoma. Jumalaan ja ihmistä ei voida verrata. Mutta kun puhumme kolmiyhteisen Jumalan ja Jeesuksen rakkaudesta syntistä ihmistä ja ihmiskuntaa kohtaan, vastaamme “ei” – Jeesus ei ollut ihmisistä etäällä. Ei Jeesus ollut ristille käydessään tavallisten kuolevaisten ihmisten tuntemien kipujen ja ahdistusten yläpuolella, jossain kaukana, ”jumalsankarina” – ei, hän oli niiden alapuolella (Jes. 53). Vastaus kysymykseen siis on: Jeesus on sellainen Jumala, Jumalihminen, joka tulee ihmiseksi, on valmis suostumaan ihmiskunnan sovittajaksi ja ihmisten sijaiseksi ja kestämään Isän Jumalan synnille määräämän rangaistuksen, eron Jumalasta ja helvetin tuomion ja joka suostuu Isän ja lapsen suhteeseen ihmisen kanssa. Hän on ihmistä rakastava Jumalan Poika, joka tulee suurimmankin syntisen luo. ”Niin alhaalla kukaan ei kulje, ettei siellä Jeesus ois.”

Mitä siis Jeesus tekstimme mukaan teki? Hän teki sellaista, mitä kukaan ihminen ei voinut tehdä, mitä ihminen ei voinut edes kuvitella Jumalan(kaan) tekevän: hän otti syntisen paikan, hän tuli syntisen sijaiseksi Jumalan edessä. Tapahtui sovitus, synnin pois-otto (31), ja luotiin perustus synnin uskon kautta tapahtuvalle ”pois-lukemiselle” eli ihmisen ”vanhurskaaksi lukemiselle” (32). Missään ei-kristillisessä uskonnossa ei ole sijaissovitusta eikä uskonvanhurskautta (eikä lain ja evankeliumin erottelua).

2. Kysymys Jumalalle: ”Et suinkaan sinä voi tarkoittaa, että meidän tulisi antaa elämämme alttiiksi kuolemaan - niin kuin annoit omasi? (25)” (Alkukielessä alttiiksi antaminen on “vihata elämäänsä”.) Miksi kenenkään pitäisi vihata elämäänsä? Vastaus: Ei pidäkään vihata sitä elämää, jonka Jumala on meille luomistyönsä lahjana antanut. Sitä elämää tulee ehdottomasti ja kaikin tavoin pyrkiä säilyttämään - jokaisen ihmisen elämä on näe mittaamattoman arvokas ja ainutlaatuinen, alkaen Saddam-tyrannin sadoista tuhansista ja al-Qaidan ja muiden terroristien lähes jokapäiväisistä irakilaisista uhreista, tauteihin ja luonnonmullistuksiin menehtyvistä aina oman rauhallisen maamme sairauksien, liikenteen, päihteiden käytön ja väkivallan uhreihin asti.

Jeesus tarkoittaa tässä yhtäältä sitä elämää, joka kuluu Jumalan valtakunnan työssä ja toisaalta sitä maailman elämää (kristityssä itsessään ja maailmassa), joka on elämää ilman Jumalaa, ilman uskoa ja turvautumista häneen, joka on Luoja ja Pelastaja. Näitä kahta elämää tuleekin vihata, jos ei vihata, ei ole ”Herran työtä” ja epäusko voittaa. Harvoin mainittu ”elämänsä vihaaminen”, joka kohdistuu ilman uskoa elettävää elämää kohtaan, näkyy siinä, ettei kristitty missään tapauksessa haluaisi menettää uskoaan, eli elämäänsä, jota hän elää uskossa Jeesukseen. Jeesus ja usko häneen on kristitylle kaikki kaikessa. ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.” ja Jeesus jatkaa: ”Päästä meidät kaikesta siitäkin pahasta ja itse Paholaisesta, joka kiusaa meitä ja yrittää saada meidät luopumaan uskosta.”

Älä vihaa elämääsi tai olemassaoloasi, mutta kavahda sellaista olemassaoloasi, joka olisi elämää ilman uskoa ja luottamusta Jeesukseen, elämää ilman Jumalaa ja ilma toivoa, kavahda epäuskoa, joka suuntautuu pelkästään tämän maailman mukaan ja viis välittää Vapahtajasta, uskosta, iankaikkisen elämän toivosta, hyvästä omastatunnosta eli siis asenteesta, joka pitää Jeesusta tarpeettomana, turhana, hävettävänä (26).

Anteeksiantamus on iankaikkisen kesän valoa ja lämpöä laskiaisenakin, ihmisten talvikylmän keskellä. Jeesus on sanassa, Raamatussa, oikeassa opetuksessa, ehtoollisessa, rukouksessa, hän on seurakunnassa, kristittyjen yhteydessä (Apt. 2:42). Näistä irrottautuminen on maailmassa olemista, näissä pysyminen keskellä maailmaa ja sen monia kiusauksia (joista ei pääsekään kokonaan eroon), on Jeesuksen luona olemista, hänen seuraamistaan, itselleen kuolemista.

3. Jeesuksen kysymys meille lähtee aina siitä, mitä hän on ensin tehnyt. Siksi hän heti sanoo, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu, syösty vallasta (31). Tämän sanan myötä kaikki sitoutuminen Perkeleeseen on tuomittu. Joka liittoutuu Saatanan kanssa, saa isäntänsä kohtalon, tuomion. Perkele ja yhteys häneen joheqttavat syntiinlangenneita ihmisiä Jumalaasa vastaan (ja epäuskoon) ja tuomioon. Tekstistä käy ilmi merkillinen mutta kristityille tuttu ja ratkaiseva tosiasia: Perkele syöstään vallasta kun Jeesus suostuu ristinkuolemaan, hetkellä, joka ennakoi kirkastumista. Itse asiassa Jeesus sanoo tässä jo sen, minkä hän toistaa myöhemmin: Minulle on annettu kaikki valta Taivaassa ja maan päällä (Matt. 28:18). Lopullinen valta on ja on koko ajan ollut Sovittajalla, mutta kuolemanvakavasti haavoittuneenakin Saatana on vakava vihollinen. Hän raivoaa Jumalaa ja hänen seurakuntaansa vastaan ja yrittää salakavalasti - harvemmin avoimesti - sitoa ihmisiä itseensä.

Perkeleen syökseminen vallasta ja Jeesuksen kuolema ristillä kaikkien ihmisten sijaisena oli lähetystyön perustus. Ilman ristiä ei olisi lähetystä. Maailmassa tehdään paljon monenlaista hyvää, mutta jos tästä hyvästä, on se sitten palvelua, kehitystyötä tai avustustyötä, puuttuu evankeliumi, emme voi kutsua sitä lähetykseksi. Ja niin Jeesus itse asiassa kysyy ihmiseltä: ”Minä olen koko maailman Vapahtaja - haluatko Sinä olla siellä, missä minä haluan olla?” (26). ”Haluatko olla siellä, missä minun nimeäni ei vielä tunneta eikä kukaan voi vielä uskoa minuun? Haluatko olla siellä, missä tuo vallasta jo syösty Perkele yrittää vielä raivoisasti sekoittaa vastakääntyneiden kristittyjen mielet, ihmisten, joilla ei ole opettajia, ja johtaa heitä takaisin epäuskoon ja pakanuuteen?

Jumalan ukkonen (29) jyrähtää sanan julistuksen myötä missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Jyrähdyksessä on mukana tuomio (31) ja evankeliumi (32). Jeesus korotetaan Isän tykö, valmistamaan sijaa kaikille luoduille, ja kaikki ne, jotka Ristin kautta tulevat hänen tykönsä, hän vetää luokseen ominaan, mutta Perkeleeseen sitoutuneet ristiä pilkkaavat hän vetää kadotustuomiolle.

http://juhasini.mbnet.fi