Raimo Lappi : Nukuttaako?

NUKUTTAAKO?

Lue Ilm 3:14-17

Laodikean seurakunnassa nukuttiin. Siellä nähtiin kauniita unia: olemme rikkaita, hyvinvoivia kristittyjä. Meillä on kaikkea. Myös nämä hengelliset asia ovat kunnossa. Emme tarvitse mitään uutta. Tämä oli heidän oma kokemuksensa ja itsearvionsa. Mutta Jumalan näkökulmasta todellisuus oli toisenlainen. ”Sinä olet viheliäinen, kurja, köyhä, sokea ja ryysyihin puettu.” Nukkuva ei ole tietoinen todellisuudesta.

Hengellisesti kylmä on ihminen, jonka sisintä Jumalan Sana ja Henki eivät ole saaneet koskettaa ja joka siten pysyy luonnollisessa, uudestisyntymättömässä tilassa. Kylmäksi voidaan kutsua myös sitä, joka luopuu uskostaan ja vajoaa jälleen luonnollisen (sielullisen) ihmisen tasolle.

Hengellisesti palava on uskova ihminen, joka on kokosydämisesti hengen, sielun ja ruumiin puolesta vihkiytynyt Jumalalle. Hän on täynnä pyhää intoa säilyttääkseen uskon varmuuden loppuun asti. Hän pyrkii tekemään kutsumisensa ja valitsemisensa lujaksi (2 Pt 1:10). ”Älkää harrastuksessanne olko velttoja. Olkaa Hengessä palavia, palvelkaa Herraa.” (Rm 12:11)

Hengellinen penseys, haaleus on jotenkin välitila. Penseä ei ole kylmä eikä palava. Hän on ehkä kerran pelastunut hengellisestä kylmyydestä kokiessaan Jumalan Sanan herättävän sekä eläväksi tekevän vaikutuksen, mutta hän on pysähtynyt hengellisessä kasvussaan jääden uudistumatta. Tai sitten hän ei ole koskaan käynytkään sisälle Jeesus-ovesta, vaan on luottanut uskonnollisuuteensa.

Hengelliselle penseydelle, jollaiseksi myös nukkuva kristillisyys ennen pitkää vajoaa, on tunnusomaista.

1. Leväperäinen suhtautuminen koko Jumalan Sanaan, Raamattuun. Ei haluta kuulla Jumalan lakia ja tutkistelevaa julistusta. Katkaistaan kärki Sanan läpitunkevilta kehotuksilta ja varoituksilta. Ei pyritä ja tunneta tarvetta edistyä Jumalan tuntemisessa ja hengellisessä tiedossa yleensä (Flp 3:12, Heb 6:1).

2. Ei olla niin tarkkoja moraalisessa vaelluksessa. Käsitys synnistä muuttuu ja sen myötä sallitaan itselle omia erityisvapauksia. Joudutaan aluksi venyttämään omaatuntoa, kunnes se muuttuu, jopa vaikenee.

3. Penseä on laiska (okneros) palvelija. Hän hautaa talenttinsa maahan. (Mt 25:26). Hän ei tavoittele armolahjoja voidakseen palvella paremmin eikä rakkautta. Hänellä ei ole huolta kadotusta kohti kulkevista lähimmäisistään. Hän ei todista uskostaan. Hän on veltto rakkaudessa. Hän on kiinnostunut lähinnä vain omasta hyvinvoinnistaan.

4. Penseä ei kiellä Kristusta, mutta ei ole myöskään valmis uhrauksiin eikä kärsimyksiin hänen tähtensä. Hän välttää kieltäymyksiä, jotka kuuluvat aina kehittyvään, kasvavaan ja taistelevaan kristillisyyteen. Hän lepää sen varassa, mitä kerran ehkä joskus kauan sitten on vastaanottanut.

5. Penseä on altis rakastamaan tätä maailmaa, vaikka apostoli Johannes sanoo selvästi: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaus ei ole hänessä. ( 1Joh 2:15). Hän omaksuu yhä enemmän maailmallisia arvoja ja pyrkii kelpaamaan maailmalle. Maailman eli Jumalalle välinpitämättömien ihmisten miellyttäminen on hänelle tärkeämpää kuin Jumalan miellyttäminen.

6. Kaiken tämän keskellä, penseä elää valheellisessa itsetyytyväisyydessä, itsepetoksessa, luullen kaiken olevan kunnossa Jumalan edessä ja on huoleton omasta tilastaan. Hän ei tunne Jumalan mielen mukaista murhetta, joka johtaisi parannukseen. Maailman murheita eli huolta ajallisista asioista tunnetaan kylläkin, mutta apostoli sanoo, että maailman murhe tuottaa kuoleman. (2 Kor 7:9-10).

Kuten luonnollinen haaleus on kuuman ja kylmän välitila, samoin hengellinenkin penseys on Kristuksen ja maailman välillä horjumista. Mutta Jeesus sanoo, että sellainen tila on todellisuudessa mahdoton. Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa (Mt 12:30)

Mitkä tekijät johtavat hengelliseen penseyteen ja hengelliseen uneen.

1. Moni kristitty suosii elämässään jotain salaista syntiä. Ehkä siitä ei ole tietoinen kukaan muu kuin Jumala, Saatana ja hän itse. Hän elää jatkuvasti pahalla omallatunnolla murehduttaen Pyhän Hengen. Seurauksena on, että hän kadottaa elävän Herran läsnäolon tunnon. Sinänsä synti ei tarvitse olla ihmismittapuun mukaan suuri, katkeroitunut ja anteeksiantamaton mieli riittää.

2. Yhtenä penseyden syynä on puhdistamaton omatunto. Vain puhdassydämisillä eli Jeesuksen anteeksiantamuksen verellä pestyillä voi olla palava henki. Joka yrittää olla Hengessä palava puhdistamattomin tunnoin, tuo vierasta tulta Herran alttarille. ” Jos se valo, joka teissä on, onkin pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys, sanoi Jeesus.

3. Jumalan Sanan, rukouksen, uskovien yhteyden ja ehtoollisen laiminlyönti tekevät penseäksi. Varaatko joka päivä latuaikaa olla Jeesuksen kanssa.

4. Meillä tulee olla vilpitön mieli. Kaikilla on luonteensa heikkoudet, kiusaukset ja lankeemukset. Meidän tulee pyrkiä kohti Kristuksen kaltaisuutta, mutta Jumala ei kysy täydellisyyttä vaan rehellisyyttä, vilpittömyyttä, avointa sydäntä hänen edessään.

5. Kristitty ei voi olla hengessä palava ellei hän ole armosta autuas. Meidän on myönnettävä, että itsessämme olemme tuomittuja ja kadotettuja syntisiä, joiden pelastuksen perustus on kokonaan Jeesuksen, sijaisemme varassa kaikesta, sinänsä välttämättömästä, kilvoittelustamme huolimatta.

6. Monen kristityn opinkäsityksessä eikä elämässä ole vikaa, mutta penseyden syynä on se, että hän elää vain itselleen eikä Herralle ja lähimmäisilleen. Penseys johtaa laiskuuteen ja itsekkyyteen ja laiskuus ja itsekkyys johtavat penseyteen.

Hengellinen penseys, nukkuminen ei ole mikään vähäpätöinen, leikin asia. Kun Jeesus sanoo, että hän oksentaa tällaisen suustaan ulos, en voi tulkita sitä muutoin, kuin että tällainen kristitty ei kelpaa hänelle. Ja sen hän sanoo varoittaakseen meitä, meidän parhaaksemme.

Jeesuksen paluu yllättää tällaisen seurakunnan, kirkon ja yksityisen kristityn. Penseältä, nukkuvalta kristityltä tulee lamppu sammumaan ja hän tulee jäämään tyhmänä morsiusneitona hääsalin ulkopuolelle. Hän tulee eksymään ja omaksumaan lopun ajan suuren valheen, koska hän ei ole ottanut vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua. Hän on leikkinyt synnin ja Pyhän Jumalan kanssa. Penseä, nukkuva kristitty on suuressa sielunvaarassa.

Kun Herramme ilmestymisen hetki vihdoin tulee, nukkuvasta ja penseästä kristikunnasta kohoaa tällainen kauhunhuuto: ”Meidän lamppumme ovat sammuneet.” Monet tajuavat, ettei heillä ole sitä kestävyyttä, mitä silloin tarvitaan, kun kaikki sortuu ja pahuuden voimat myllertävät. Kylmät ja haaleat kristityt alkavat syöksähdellä ympäriinsä kuroakseen menetetyn ajan umpeen. Mutta öljy loppuu lampuista ja lamput sammuvat. Silloin ei enää ole aikaa kehittää sielussaan Kristukselle otollista luontoa. Silloin on myöhäistä panna asioitaan kuntoon ja alkaa uudistaa tyhjiä hengellisiä varantojaan. Nukkuvat alkavat huomata, etteivät he olekaan valmiita. He valittavat ahdistuksissaan: ”Olen ihan tyhjä ja kuiva ja penseä. Olen tuhlannut ajan vain maallisiin, vain toisarvoisiin, jopa vahingollisiin asioihin. Herra lähestyy ja minä en ole valmis.”
”Heidän lähdettyään ostamaan öljyä ylkä tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häihin, ja ovi suljettiin.” (Mt 25:10).

Mutta Herra ei ole hylännyt vielä meitä. Tänään on ovi vielä auki. Terveiset Laodikean seurakunnan jäsenille jatkuvat. Lue Ilm 3:18-21.

”Minä seison ovella ja kolkutan.” Herran, jonka pitäisi olla sisällä, onhan kysymys seurakunnasta, hänen omistaan, onkin joutunut oven ulkopuolelle. Ja sieltä hän nyt kolkuttaa. Eikö ole omituinen kuvaus. Seurakunnan Herra on joutunut seurakuntansa oven ulkopuolelle. Onko hän joutunut meidän elämämme oven ulkopuolelle tai joutumassa?

”Jos joku kuulee.” Herra ei näytä odottavan, että kovinkaan monet kuulisivat hänen kolkutustaan. Mutta ehkä joku vielä kuulee. Kuuletko sinä, kuulenko minä, hänen ääntään?

Jos kuulet, niin tee parannus. Luovu penseydestäsi. Herää unestasi. Tottele Herraa. Hän pyytää, että avaisimme oven hänelle. Hän pyytää, että tunnustaisimme tilamme, nukkumisemme, penseytemme.
Jeesus neuvoo parannuksentekoa yksilöidysti. ”Minä neuvon sinua ostamaan minulta”, siis Jeesukselta. Me tiedämme, että Taivasten valtakunnassa ostetaan ilmaiseksi, ilman maksua, ilman hintaa.

Meitä neuvotaan ostamaan silmävoidetta, näkökykyä, oikeaa itsetuntemusta, synnintuntoa. Tämä on aina ensimmäinen askel parannuksen ja uudistumisen tiellä. Nähdä niin kuin Jumala näkee meidät ja asiat. Ja kun näemme ne sellaisina ilmestyksenomaisina, emme voi olla muuta kuin yhtä mieltä hänen kanssaan. Varsinaisesti syntien tunnustaminen onkin sitä, että on yhtä mieltä niistä Jumalan kanssa, myöntää ne todeksi.

Toiseksi meitä kehotetaan ostamaan kultaa. Vain jaloista aineista rakennettu elämän ja uskon ja Jumalan valtakunnan työn rakennus kestää kerran tuomion koettelemuksen. Kulta kestää. Kulta on Jumalasta lähtöisin. Se on uskon ja Jumalan sanan vertauskuva. Usko Jumalan sanaan ja Jumalan Sanan mukainen usko kestävät. Niitä kehotetaan tavoittelemaan. Vain Pyhän Hengen synnyttämä usko kestää lopunajan koetuksissa. ”Koetelkaa itseänne oletteko uskossa, vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä, ellei, niin ette kestä koetusta.” (2 Kor 13:5).

Kolmas asia, mistä meitä kehotetaan huolehtimaan, että meillä olisi valkeat vaatteet eli Jeesuksen lahjavanhurskaus. Se merkitsee sitä, että syntimme olisivat anteeksiannetut. Mistä näitä pitäisi lähteä etsimään? Omasta rukouskammiosta. Yhdessä rukoilemisesta. Sielunhoitokeskustelusta. Ripistä.

Tarvitsemme olla palavia kristittyjä voidaksemme suorittaa tehtävämme: kirkastaa Jumalaa elämällämme, olla Jumalan työtovereina etsimässä kadonneita ja päästäksemme perille Jeesuksen tullessa koko seurakuntaansa tai meitä yksityisesti hakemaan.

Taistellaan omassa sydämessämme asuvaa synnin rakkautta, maailman henkeä ja suruttomuutta vastaan Jumalan armon ja Hengen voimassa.

Jos haluat olla viisas neitsyt, ota kaksi askelta. Ne ovat yksinkertaisia, mutta niitä ei voi jättää ottamatta.

1.Tee Kristuksesta koko elämäsi keskipiste. Anna Herran olla aina ajatuksissasi. Kun heräät aamulla, kuiskaa hänen nimeään. Kun illalla menet nukkumaan, huuda hänen puoleensa ajatuksissasi ja polvillasi.
2. Rukoile jatkuvasti: ”Herra ole minulle syntiselle armollinen”. Tämä rukous on öljyä lamppuusi. Kun rukoilet sitä päivittäin, alat valmistautua Herran kohtaamiseen.

”Herra on Henki ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus. Me kaikki, jotka peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.”
Tämän kirkkauden katseleminen on Kristuksen kanssa seurustelemista Raamatun sanan ja rukouksen välityksellä. Se on Kristuksen armon ja rakkauden katselemista ja sen joka hetkistä omistamista. Se on siis itse asiassa sama kuin elämä jatkuvassa syntien tunnustamisessa ja syntien anteeksiantamuksessa ja näin sadun hyvän omantunnon säilyttämistä. Siitä syntyy rauha ja ilo.

Ystävät ei nukuta, vaikka nukuttaakin. Herätään valvomaan. Ravistellaan uni silmistä. Ei jäädä penseyteen. Olemme kutsutut pääsemään perille, olemaan valmiita otettaviksi Karitsan häihin, istumaan Kristuksen kanssa hänen valtaistuimelleen. Edessämme on voittopalkinto.

9.2.2009 / Raimo Lappi


http://www.raimolappi.fi