Raimo Lappi: Miehen taistelut

Pian on jälleen Talvisodan päättymisen muistopäivä. Silloin taisteltiin elämästä ja kuolemasta. Ei vain omasta elämästä, vaan koko kansakunnan olemassaolosta. Siellä ja myöhemmin jatkosodassa olleet tiesivät, mitä merkitsee taistelu ja mitä merkitsee olla taitelussa.

Nämä asiat mielessäni mietin entisenä rauhanajan ammattisotilaana, voiko ylipäänsä Suomessa rauhan aikana olla sellaista, josta voidaan käyttää nimitystä taistelu.
Onko miehellä taisteluja rauhan aikana?

No – sanaa taistelu käytetään monenlaisista kamppailuista. On vaalitaistelua, hintasotaa, urheilijoiden taistelua loppusuoralla, elämäntaistelua, taistelua sairautta vastaan, taistelua epäoikeudenmukaisuutta vastaan jne.

Eivät siellä sodassa olleet läheskään kaikki kokeneet välttämättä taistelua henkilökohtaisesti tai kokivat sitä vain hetken tai etäältä. (Kertomus  appiukon osallistumisesta Talvisotaan ja sitten jatkosotaan).

Monet tosin joutuvat kokemaan rauhan aikanakin elämässään joskus sellaista, mikä voi olla henkiseltä kuluttavuudeltaan verrattavissa sodan ajan olosuhteisiin, tuskin kuitenkaan koskaan etulinjan taistelujen olosuhteisiin. Rauhan aikana puuttuvat nimittäin taistelun ratkaisevat tekijät: joka hetki läsnä oleva kuolema ja sen pelko, vangiksi ja ammutuksi joutumisen pelko, pahasti haavoittumisen ja niiden tuomien yli inhimillisten tuskien pelko ja kaiken tämän jatkuva näkeminen ympärillä loppuun väsyneenä ja ilman konkreettista toivoa päättymisestä.

Edellä mainittu ei ole tarkoitettu mitenkään väheksymään meidän erilaisia taistelujamme. Tarkoitus on vain muistuttaa mieliimme, että osaisimme suhteuttaa omat taistelumme.

Miehellä voi olla monia taisteluja. Taistelu sairautta vastaan. Säde ja sytostaattihoidot ovat rankkoja. On jatkuva epätietoisuus sairauden uusimisesta. Jatkuvat kontrollit kuluttavat voimia.

Työ voi olla taisteluun verrattavaa. Jokainen uusi työpäivä voi vaatia unettoman tai pitkään jatkuneen huonosti nukuttujen öiden jälkeen lähes yli-inhimilliseltä tuntuvia ponnisteluja.
                                                                               
Avioliiton ristiriidat voivat kotona aiheuttaa jatkuvia taisteluja. Yhteisymmärrystä ei löydy missään. Kaikki läheisyys on jo kauan voinut olla tipotiessään.

Työpaikalla tai luottamustehtävissä voi olla ristiriitoja, jotka ovat kauan kyteneet ja nyt leimahtaneet lähes avoimeksi sodaksi. Niiden keskellä täytyy vain olla ja yrittää selviytyä.

Mies voi joutua taisteluun puolustaessaan oikeudenmukaisuutta, heikomman lähimmäisensä oikeuksia tai omia ja omaistensa laillisia oikeuksia.

Jokaisella on jonkinlaiset ja jonkinasteiset taistelut eläessämme ihmisen elämää, miehen elämää.

Keskityn kuitenkin tässä alustuksessani, ja näin uskon järjestäjienkin tarkoittaneen, taisteluun, joka ilmaistaan 1 Timoteuskirjeen sanoissa: ”Taistele jalo taistelu. (1 Tim 1:18) ja vähän myöhemmin ”Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus. Tartu kiinni ikuiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä.” (1 Tim 6:12).

Olemme Jeesukseen uskovina sodassa. Tiedostammeko sen? Tämä sota on hengellistä sotaa. Tosin se tapahtuu paljolti meiltä näkymättömissä – Jumalan ja Saatanan henkivaltojen välillä. Ihminen ja mies on siinä kuin taistelukenttä. Taistelu on kyllä yhtä kovaa kuin ajallinen sotakin, sillä sen lopputulos voi olla meille vielä traagisempi kuin kuoleminen taistelukentällä, nimittäin joutuminen ikuiseen helvettiin.

Jeesus sanoo Luukas 12:4-5. ”Minä sanon teille, ystävilleni: älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät sen jälkeen voi tehdä mitään enempää. Minä osoitan teille, ketä teidän on pelättävä. Pelätkää häntä (Jumalaa), jolla surmattuaan on valta syöstä helvettiin. Niin, minä sanon teille, pelätkää häntä.” Tässä jakeessa on jo taistelun makua, kovan taistelun, jonka lopputulos on vielä suurempi kuin minkään maallisen taistelun.

Oletko mies Jumalan ystävä vai hänen vihollisensa? Jokainen, joka ei ole tehnyt Jeesuksen ristin uhrin kautta erillisrauhaa Jumalan kanssa, on vielä Jumalan vihollinen, kapinoitsija, olipa sitten vaikka kuinka suuri humanisti ja filantrooppi (ihmisystävä). Jos täällä on joku, joka on tästä epävarma, niin olet oikeassa paikassa. Rakkaudessaan Jumala kutsuu sinua Jeesuksen luokse saamaan syntisi anteeksi ja solmimaan erillisrauhan Jumalan kanssa tämän häntä vastaan kapinoivan maailman keskellä.

Jokaisesta miehestä käydään kovaa taistelua. Jumala kutsuu kääntymykseen ja pelastukseen. Saatana ja maailma eivät irrota helpolla otettaan, vaan vetävät toiseen suuntaan, itsensä toteuttamiseen, syntiin ja lopuksi helvettiin. (Kertomus omasta kääntymystaistelusta).

Miehen elämässä käydään taisteluja  kiusauksia vastaan. Kiusausten alkulähde on paholainen, joka on itse personoitunut kiusaaja. Raamattu opettaa selvästi, että Jumala ei kiusaa ketään. ”Älköön kukaan kiusauksessa olleessaan sanoko: ”Jumala kiusaa minua”. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.”(Jk 1:13). Vaikka Jumala ei ketään kiusaa, hän voi kuitenkin sallia kiusauksen.

Kiusaukset voivatkin syntyä ihmisen ulkopuolelta kuten Jeesuksen kiusauksissa ja Jobin koettelemuksissa, tai ne voivat nousta sisältä sydämestä, turmeltuneesta luonnostamme, kuten himot. ”Kutakin viettelee hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee. Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin.” (Jk 1:14-15). Mikä tekee himon raskaaksi? Tahto. Kun tahto yhtyy himoon, on himo tullut raskaaksi ja johtaa syntiin.

Kiusaus, viettelys, himo ei vielä sinänsä ole synti. Mutta taisteluja ne aiheuttavat. Kiusaukset kuuluvat asiaan ainakin aika ajoin. Kiusauksen pauloihin joutui Mestarimmekin, mutta hän voitti ne. Kiusauksilla ja koettelemuksilla on hyväkin hedelmänsä.

Taistelut ovat elämän merkki. Jos ei ole ollenkaan taisteluja, herää kysymys. olemmeko uskossa, koska kuolleet kalat valuvat myötävirtaan, mutta elävät kalat nousevat vastavirtaan. Ja vastavirtaan nouseminen aiheuttaa aina taisteluja.

”Veljeni pitäkää pelkkänä ilona sitä, että joudutte moninaisiin kiusauksiin ja koettelemuksiin, tietäen, että teidän uskonne kestävyys kiusauksissa ja koettelemuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuottakoon täydellistä toimintaa, että olisitte täydellisiä ja eheitä, ettekä missään asiassa vajavaisia.” (Jk 1:2-4).
On sanottu, että miehen pääkiusaukset ovat nainen, raha ja valta.


Jumala on asettanut sukupuolisuuden toteuttamiselle puitteet: yksi mies ja yksi nainen, avioliitto. Kiusaus muodostuu siitä, kun sukupuolisuuden oikea tyydyttäminen ei ole vielä tai juuri nyt mahdollista. Tarve kuitenkin on olemassa. Raamattu ei kerro, että Jeesusta olisi kiusattu nimenomaan tällä alueella. Epäilemättä on kiusattu. Olihan hän paljonkin tekemisissä naisten kanssa ja sanoohan Raamattu, että hän oli kaikessa kiusattu kuten mekin, kuitenkin ilman syntiä. Hän ei langennut. Hänen pyhät silmänsä eivät koskaan katsoneet naista himoiten. Hän on ainoa terve mies tällä maapallolla, joka täytti terävöittämänsä lain 6. käskystä. ”Joka katsoo naista (asiaankuulumatonta naista) himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan.” (Matt 5:28).

Simson oli Jumalan nasiiri, jonka piti vapauttaa Israel filistealaisten käsistä. Mutta hän päätyi silmät puhkaistuina tuhoon. Simsonin kiusaukset tulivat pakanallisen naisen Delilan muodossa, jonka sylissä Simson uhrasi kutsumuksensa. Daavid lankesi sukupuolihimonsa kiusaukseen nähdessään alastoman Batseban, toisen miehen vaimon.

Nykyajan maailma on väärän seksuaalisuuden läpitunkema. Voi vain kuvitella, kuinka paljon elävä elämä, mutta myös kirjallisuus, aikakausilehdet, elokuvat, netti, televisio aiheuttavat miehille, myös uskoville miehille, kiusauksia ja taisteluja. Saatana on viehtäjä, joka saa synnin näyttämään kauniilta ja lumoavalta, mutta kun on langettu, se puree kuin käärme.
                                                                                 
Miten näitä vastaan voi taistella. Paavali antaa neuvon Timoteukselle. ”Pakene…himoja”.(2 Tim 2:22). On tarpeen välttää tiettyjä paikkoja, sulkea televisio ajoissa tai viedä ullakolle, tarkastaa mitä painotuotteita kotiin tulee. Ajatuksista voimme todeta, että emme voi estää lintua lentämästä päämme yli, mutta voimme estää sen tekemästä pesää päämme päälle.

Toinen miehen pääkiusauksista on raha ja omaisuus. Näidenkin takana on sinänsä oikea tarve omistaa elämän välttämättömät toimeentulon edellytykset.

Kiusaus onkin rakentaa elämänsä niiden varaan. Kuvitellaan, että onnellisuus ja elämän laatu olisivat omaisuudesta riippuvaisia. Raha on vain väline ja sellaisena välttämätön, mutta kiusaus on siinä, että se pyrkii välineestä itseisarvoksi. Rahan himo johtaa myös epärehellisyyteen, vilppiin, petoksiin, keinotteluun, kuutamourakoihin ja muihin sellaisiin.

Juudas Iskariot oli Jeesuksen opetuslapsi, joka päätyi pettäjänä itsemurhaan. Hän oli varas ja otti opetuslasten yhteisestä kukkarosta omiin tarkoituksiinsa. Pietari oli heikko, yltiöpäinen, mutta hän särkyi heikkoudessaan Mestarinsa käsiin. Tuomaksen valtasi epäilys, mutta se oli vilpitöntä. Mutta Juudas ei koskaan tunnustanut rahanahneuttaan ja vilppiään Jeesukselle eikä vienyt heikkouttaan Mestarinsa tuomittavaksi. Hän jätti siten sydämensä oven aina raolleen Saatanalle ja eräänä hetkenä se otti täyden vallan Juudaksen sydämessä. Tarjous oli liian suuri: kolmekymmentä hopearahaa.
Raamattu varoittaa rahanhimosta, ”joka on kaiken pahan juuri. Sitä haluten monet ovat eksyneet uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. (1 Tim 6:10).
Hyvä keino vastustaa rahan keräämisen houkutusta, on opetella antamaan Jumalan valtakunnan työlle. Miksi kerätä yli kohtuullisen elämän tarpeen, miksi vielä vähemmän epärehellisesti, kun kuitenkin antaa pois.

Jokaista uskovaa miestä kohtaa myös kiusaus mieltyä tähän maailmaan, kuten Deemas. On tärkeä kerrata mielessään sitä, että kristitty on kuollut tälle maailmalle ja hänen elämänsä on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.



Kolmas miehen kiusauksen pääryhmä on itsekorotukseen, ylpeyteen ja valtaan liittyvät kiusaukset.
Tämänkin takana on sinänsä oikea pätemisen, arvostettuna olemisen ja hyväksyttynä olemisen tarve ja asema elää yhteisön osana.
                                                                               
Kuitenkin ylpeys ja itsekorotus ovat synninolemuksen perimmäiset juuret. Tähän lankesi aikanaan ylienkeli Lusifer, josta tuli Saatana, Jumalan perivihollinen. Jumala kaltaisuus, riippumattomuus, itse itsensä mitta on ollut läpi ihmissuvun ihmisen peruskiusaus. Se on tuottanut maailmalle sellaisia suurmiehiä kuten Stalin, Hitler, Rooman kirkon paavit. Se tulee tuottamaan Antikristuksen. 666 ei ole vain pedon luku. Se on ihmisen luku. Jokainen, pieni ja suuri, joka ei ole naulinnut ylpeyden ja vallanhalun ja yleensä synnin turmeltunutta käärmettä sisimmästään Jeesuksen kanssa ristille on mukana tuossa luvussa.

Varsinkin miehessä on halu tulla joksikin suureksi, jota ihaillaan, kunnioitetaan, jonka sana painaa, joka on eturivissä, ensimmäinen. Vallanhalu näkyy politiikassa, taiteessa, tieteessä, työelämässä, kirkossa seurakunnissa, hengellisissä järjestöissä, kodeissa, perheissä, miehen ja vaimon välisessä suhteessa, siis kaikkialla.


Paholainen kehotti Jeesusta hyppäämään temppelin harjalta maahan ja selviämään vahingoittumattomana ihmeen kautta. Jeesus ei suostunut ihmemieheksi. Jeesus toki tekee tunnustekoja vieläkin, mutta myös Paholainen jäljittelee häntä. Kaikki ihmeet ja merkit eivät ole Jumalasta. Moni kristitty lankeaa tähän kiusaukseen.
                                                                                   
Uskonnollisiin kiusauksiin voidaan lukea myös houkutus välttää kärsimys ja vaikeudet tekemällä kompromisseja maailman ja suolansa menettäneen kristillisyyden kanssa.
Kaikki Jumalan valtakunnan työntekijät piispoista heikoimpiin todistajiin kokevat kiusauksen
- leventää ahdasta porttia niin, että synneissään pysyvä maailmakin mahtuisi taivaaseen ja että maailma hyväksyisi
- vaieta, kun tulisi puhua totuudesta ja Jeesuksesta
- olla sovittelija synnin kanssa, kun tulisi olla jyrkkä
- olla jyrkkä ja rakkaudeton opin ja elämän sivuasioissa, kun tulisi etsiä yhteyttä

On monia muitakin kiusausten ja taistelun aiheita. Tällaisia ovat mm monenlaiset riippuvuudet, mm alkoholi-, tupakka-, huume-, lääke-, ylensyöminen, seksi-, porno ja peliriippuvuus. Näissä moni mies, uskovakin, käy omaa, kovaa taisteluaan.

Ehkä voimme välttyä lankeamasta näkyviin ja karkeisiin synteihin, mutta kun mittanuoraksi otamme Jeesuksen terävöittämän lain, jokainen olemme langenneet ja lankeamme jatkuvasti. Meidän tulee tunnustaa lankeemuksemme eikä selitellä eikä puolustella niitä.
Jeesus on voittanut kiusaukset ja hän voi kiusattuja auttaa. Hän torjui kiusauksen Jumalan sanalla. Näin meidänkin tulee tehdä. On myös luvattu, että meitä ei koetella yli voimiemme: ”Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen, hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.”(1 Kor 10:13).

Jokainen uskova mies on kutsuttu taisteluun evankeliumin uskon puolesta. Tänä aikana emme voi välttää tätä.
Elämme aikaa, jolloin yksi totuus toisensa jälkeen Raamatusta kielletään tai jos ei suoraan kielletä, niin tulkitaan uudelleen. Se ei ole enää Raamatun tulkintaa, vaan Raamatun hylkäämistä. Jumalan pyhyys kielletään. Jumalasta on tehty vain kaiken salliva rakkauden Jumala. Kielteiseksi koetut totuudet kuten synti, tuomio, kadotus vaietaan kuoliaiksi. Jeesuksesta syntiemme tähden kuolleena ja ylösnousseena ei juuri enää puhuta. Parannuksen tekeminen ja uudestisyntyminen ovat tuntemattomia. Ahdas portti on räjäytetty rikki jo kauan sitten.  Sakramentalismi eli kaste tehtynä tekona pelastaa. Tällainen oppi vallitsee. Jumalan käskyt seksuaalisuuden toteuttamisesta vain avioliitossa hylätään. Homoseksuaalisuuden toteuttamisen kieltävät selvät Raamatun kohdat selitetään vanhentuneiksi. Kaikkien pitäisi päästä taivaaseen. Se on kuin ihmisoikeus.
                                                                 
Kelpaako tällainen Jumalan edessä? Ei. Kallis helmi maksaa vielä tänäänkin ”koko omaisuuden”. Parannus on tehtävä ja tietoisista synneistä on luovuttava. Elämä on annettava Jeesukselle. On synnyttävä uudesti.

Ei ole puolueetonta maata. Jos vaikenemme siellä, missä opetetaan vastoin Raamattua ja meillä olisi mahdollisuus tuoda Raamatun totuus esille, mutta emme sitä tee, teemme väärin. Olemme Jeesuksen omina suorastaan pakotettuja paljastamaan värimme ja uskomme Jumalan sanan totuuteen. Muuten kiellämme uskomme. Tässä on meille jokaiselle taistelua riittämiin. Rohkaisen sinua taistelemaan raamatullisen uskon puolesta loppuun asti.

Jotta kykenemme taistelemaan, meillä tulee olla oikea taisteluvarustus. Varustus Talvisotaan lähdettäessä oli yleensä ottaen varsin puutteellinen. Henkilökohtainen varustuskin oli monesti malli Cajander eli kokardi siviilikarvalakkiin, sotilasvyö vyötäisille ja kivääri m 39 käteen.
Jumalan sana antaa meille paremman taisteluvarustuksen. Lue Ef 6:10-18.
Kerrataan tämä vielä omin sanoin.
                                                                           
1. Vaella totuudessa, usko vain totuus. Puhu ja kirjoita totta. Sinun sanasi on kokonansa totuus.” (Ps
   119:160).
2. Elä Jumalan vanhurskaudesta ja pyri elämän vanhurskauteen.
3. Tee ja tue evankelioimis- ja lähetystyötä.
4. Usko Jumalan lupauksiin epäuskon hyökkäyksiä vastaan.
5. Varjele ajatusmaailmasi puhtaana. Se on pelastuksen kypärä.
6. Torju hyökkäykset Jumalan Sanalla. Käytä Sanaa. Lue Sanaa. Kuuntele Sanaa.
Näin täytyt Pyhällä Hengellä ja saat Jumalan voiman taistella.
Rukoile kaikkia näitä itsellesi ja muille uskoville.
Valvo. Ole valpas. Ole kestävästi valpas.

Lisäksi Sana antaa ohjeen miten taistella. Lue 2 Kor 10:3-5.
Meidän ei tule taistella maailman eli ei- uskovien tavalla. Meillä ei ole ulkonaista valtaa. Meillä ei ole esittää tämän maailman viisaille kelpaavia ns järkiperusteita. Aseet, hänen sanansa, eivät ehkä tee maailmaan vaikutusta. Sana rististä on hulluutta niille, jotka joutuvat kadotukseen. Mutta Jumalan Sana kykenee saamaan aikaan sellaista, mihin ihmisten mahtikäskyt eivät pysty. Ne kukistavat Jumalaan kohdistuvan vastustuksen ja vakuuttavat ihmisten omattunnot. Ne särkevät vastaväitteet, joita ihmiset ylpeydessään esittävät Jumalalle.
Lue 1Kor 9:24-27. Taisteluun ja siinä menestymiseen kuuluu myös itsekuri. Lihalle, turmeltuneelle luonnolle ei tule osoittaa mitään armoa.

Monen ahdistuksen ja taistelun kautta meidän on mentävä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mutta kerran taistelut päättyvät. Säilyttäkäämme usko. Tee Kristuksesta elämäsi keskipiste. Hän vie perille.
”Olen kilpaillut hyvän kilvoituksen, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes minulle on tallennettuna vanhurskauden seppele. Herra, vanhurskas Tuomari, on antava sen minulle tulemisensa päivänä, eikä vain minulle, vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestymistään.” (2 Kor 4:7-8.

13.3.2010 / Raimo Lappi
http://www.raimolappi.fi/3