C. H. MacIntosh /Ei enää syntiä

Ei enää syntiä

Suomentanut Jaakko S. Ketola

Kirjasena kustantanut © Lähetys Ystävä 1986

Kv. stand.nro: 951-9444-25-4

Kirjapaino: Keski-Pohjanmaan Pikapaino,
Kalajoki 1986


Mitä merkitsevät Hebr. 10:2 jakeen lopussa olevat sanat: "eivät enää synnistä mitään tietäisi" (ruots. käänn. mukaan)? Näin sanotaan jumalanpalvelustaan suorittavista, jotka kerran on puhdistettu. Mutta mitä tämä merkitsee? Tällä ei varmaankaan tarkoiteta, etteikö tällainen palvelija enää tietäisi synnistä yhtään mitään. Sillä hengellisin ja palavinkin Jumalan palvelija myöntää olevansa tietoinen siitä, että hänessä vielä on syntiä. Tämä ei voine merkitä sitä, ettemme tietäisi tehneemme syntiä, koska kautta autuaan iäisyyden Herramme lunastetut muistavat, mistä heidät on pelastettu. Lunastuksen ylistyslaulu, jota lakkaamatta lauletaan taivaassa ja maan päällä, kaikuu hänen kunniakseen, "joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellään". Kysymme siis uudelleen: mitä merkitsee, "etteivät enää synnistä mitään tietäisi, kun kerran ovat tulleet puhdistetuiksi"?


Ensin kun syntinen herää näkemään todellisen tilansa Jumalan edessä, hän on silloin kaukana siitä "ettei enää synnistä mitään tiedä". Päinvastoin, hänen tuntonsa on hyvin rauhaton syntien tähden ja hän kauhistuu niiden seurauksia. Daavidin omatunto oli rauhaton, kun hän hädässään huusi: "Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synneistäni", Ps. 51:3, 4. Jesajan omatunto vapisi pelosta, kun hän huudahti: "Voi minua! Minä hukun, sillä minulla on saastaiset huulet; ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin", Jes. 6:5. Pietarin omatunto oli levoton, kun hän lankesi Jeesuksen jalkain juureen sanoen: "Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen", Luuk. 5:8. Filipin vanginvartija oli tullut rauhattomaksi, koska hän peloissaan sanoi: "Mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" Apt. 16:30. Samoin on käynyt aina niiden, jotka ovat olleet Jumalan pelastavan voimavaikutuksessa.

Rakas lukija, jos sinulla on rauha Jumalan kanssa, sinulle tämä kaikki on tuttua. Sillä yhtä varmasti kuin syyn ja seurauksen lain mukaan syy käy seurauksen edellä, niin käy rauhaton omatunto tuon suloisen rauhallisen varmuuden edellä, "ettei enää synnistä mitään tietäisi".

Kuka voi itseensä sovittaa nämä Hebrealaiskirjeen 10. luvun sanat, hänen tuntonsa on saanut levon Jumalan läsnäolossa. Synti- ja vikakysymys on ratkaistu. Jos me vähänkään epäilemme tätä, se todistaa, ettei tuntomme olekaan täysin puhdistettu. Jos kaikki synnit, jotka elämäsi varrella voidaan synniksi katsoa, asetettaisiin yhtä aikaa silmiesi eteen, voisitko silloin sanoa: "Nämä synnit eivät häiritse rauhaani. Olen murheellinen, että olen ne tehnyt. Mutta tiedän Jeesuksen veren, joka monen syntien anteeksi saamiseksi on vuodatettu, pyyhkineen syntini niin tarkoin pois, etteivät ne ole enää tunnollani".

Vanhan testamentin aikana tästä ei ollut milloinkaan puhettakaan. Uhrien uhraamisen toistuminen muistutti kansalle jatkuvasti heidän synneistään. Jokainen uusi uhri muistutti edellisten uhrien riittämättömyydestä. Jos olisin ollut silloin, olisin lakannut uhraamasta. Siksipä sanotaan pappien seisovan päivä päivältä ja usein uhraamassa samoja uhreja, jotka eivät voineet syntiä poistaa. Mutta sitten sanotaan, että Jeesus, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, on ainiaaksi istunut Jumalan oikealle puolelle, Hebr. 10:11, 12. Tässä on selvä vastakohta: pappi, joka seisoo, ja Vapahtaja, joka istuu. Usein uusiutuvat uhrit ja yksi ainoa uhri. Edellisellä ei ollut voimaa poistaa syntiä. Jälkimmäinen taas teki iäti täydelliseksi ne, jotka pyhitetään. Kiitos olkoon Jumalalle! Tämä yksi ainoa uhri oikeuttaa uskovan sanomaan: "Ei enää synnistä mitään tiedä".

Pyhä Henki todistaa Kristuksen uhrin voimasta, Hebr. 10:15 - 17. Mikä on Hengen todistus, ja miten Henki todistaa? Todistaako Henki antamalla meidän sisäisesti tuntea, että syntimme ovat anteeksi annetut? Saammeko vain tuollaisen lohduttavan vastauksen syntiemme poistamisesta? Ei! Pyhän Hengen todistus on meidän ulkopuolinen, sellainen, johon voimme kiinnittää katseemme. Se ei muutu milloinkaan. Jos haluamme ymmärtää tämän todistuksen, meidän on välttämättä käännettävä ajatuksemme pois itsestämme. Pyhän Hengen todistus ei näet ole tunne, kokemus tai salaperäinen sielun liikutus. Se on meille ilmoitettu annetuissa jumalallisen järjestyksen kirjoitetuissa sanoissa. Mutta ennen kuin puhumme siitä enemmän, sanon: Pyhän Hengen todistus on siinä, että Jumala on sanonut: "Heidän syntejään ja laittomuuksiaan en minä enää muista", Hebr. 10:17. Näissä sanoissa meillä on Pyhän Hengen todistus sekä kirjoitettuna että puhuttuna. Pyhä Henki todistaa tämän kaikille uskoville. Se on tarkoitettu jokaiselle. Pyhä Henki antaa saman todistuksen kaikille uskoville. Kaikki, jotka etsivät Hengen todistusta, löytävät sen sieltä, missä Jumalan viisaus on sen meille antanut - ei itsestämme, ei valehtelevasta sydämestämme, vaan elävän kirjan, Raamatun lehdille kirjoitettuna. Sieltä loistavat katoamattomassa loistossaan sanat: "Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista".

Paina tarkoin mieleesi sanat: "En minä", sillä ne todistavat, että meidän syntejämme ja laittomuuksiamme on kerran muistettu. Jumala muisti kaikki meidän syntimme, suurimmasta pienimpään, sinä hetkenä, kun hän heitti ne Jeesuksen päälle. Silloin kun Jeesus kärsi niiden rangaistuksen! Golgatan risti ja uhrikaritsan pohjattomat kärsimykset julistavat kyllin selvästi tätä vakavaa totuutta, että meidän syntejämme on kerran muistettu. Pyhän Hengen todistus vakuuttaa niistä myös, ettei niitä enää ikinä muisteta, koska:

"Lunastushintaan uudestaan
Nyt mult' ei Herra vaadikaan.
Sen maksoi Jeesus verellään
Ja uhrikuolemallaan."

Mutta kuka uskoo Pyhän Hengen todistuksen? Jos joku uskaltaa rohkeasti sanoa Jumalan armon kautta: olen ottanut vastaan Pyhän Hengen todistuksen ja tiedän, ettei syntejäni enää ikinä muisteta, häntä pidetään röyhkeänä kerskaajana. Mutta katsokaamme, kumpi on röyhkeämpää: sekö että otamme vastaan Pyhän Hengen todistuksen vai että hylkäämme sen. Hebr. 10:22 näemme Pyhän Hengen todistuksen ja uskonvarmuuden olevan läheisessä yhteydessä keskenään. Mutta eikö monelle Jumalan lapselle tällainen uskonvarmuus ole vierasta? Eikö monen uskovan elämää pimitä pelko ja epäilykset? Luulevatko Jumalan tahtovan, että epävarmuuden mustat varjot sumentavat päivämme? Niin ei voi olla! Täysi uskonvarmuus hajoittaa kaikki pilvet.

Se nyhtää juurineen kaikki epäilykset ja pelon, jotka versovat epäuskon maaperästä. Muista tarkoin, että kyseessä on täysi uskon varmuus, ei tunteiden. Jos joku tuntee varmasti olevansa pelastettu, se on vain täyttä tunteen varmuutta. Jokainenhan tiedämme, miten vaihtelevia tunteemme ovat. Ne eivät pysy vaihtelematta päivääkään. Täysi uskonvarmuus on aivan toista. Se on uskon antamaa varmuutta. Aabrahamilla oli täysi varmuus, kun hän luotti Jumalaan Iisakin syntymää odottaessaan. Tämä oli uskonvarmuutta, 1. Moos. 15:4-6, Room. 4:16-25. Kapernaumin sadanpäämiehellä oli täysi varmuus, kun hän uskoi Jeesuksen sanat kuolemaisillaan olevasta lapsestaan. Tämä oli täyttä uskonvarmuutta.

Paavali oli varma uskoessaan Jumalan sanan, ettei kukaan huku tuossa heikossa myrskyn ajelemassa laivassa. Tämä oli uskonvarmuutta. Jokaisella, joka uskoon Jeesukseen, on täysi varmuus uskoessaan Jumalan sanan, ettei hänen syntejään ja laittomuuksiaan enää muisteta. Mutta tämä on uskonvarmuutta, ei tunteenvarmuutta. Kysyt ehkä: mitä on usko? Se on vakaumuksesi siitä, että Jumala puhuu totta. Jos lepää hänen sanansa varassa, tämä lepo on uskoa ja sitä seuraa täysi varmuus.

Oleta, että enkeli taivaasta ilmestyy sinulle tuoden kirjeen itse Jumalalta ja kehottaa sinua lukemaan sen. Tuo kirje on sinulle osoitettu. Sinä luet sen tarkasti ja huomaat sen siksi kirjoitetuksi, että varmistuisit siitä, ettei Jumala enää ikinä muista syntejäsi ja laittomuuksiasi. Etkö kiittäisi Jumalaa sellaisesta sanomasta? Sinä kätkisit sellaisen riemuiten sydämeesi. Tämä on uskoa. Sellaisen kirjeen olet todella saanut. Sitä ei ole enkeli sinulle tuonut, vaan Pyhä Henki. Jos sen sanoman uskot, tiedät, ettei syntejäsi ja laittomuuksiasi muisteta. Tätä et tiedä siksi, että tunnet sen, vaan koska Pyhä Henki todistaa tämän suuren varmuuden. Sinulla täytyy olla varmuus, uskonvarmuus siitä, että Kristuksen veri on iäksi pyyhkinyt pois syntisi.