Vs: KristitynFoorumi /Nettikirja: Paavo Lievonen / ARMO ON KOTI

kirjoittaja jarrut Ma Syys 04, 2017 2:29 pm

Seurakunta ja organisaatio

Seurakunta on jumalallinen salaisuus. Se on
hajallaan oleva pyhien joukko, joka koostuu ainoastaan
uudestisyntyneistä ja elävistä Jumalan lapsista, joita
on sekä hengellisissä yhteisöissä, että niiden
ulkopuolella. Me emme sitä näe sellaisena seurakuntana
kuin Jumala sen näkee. Se on silmiltämme salattu
emmekä tiedä sen rajoja. Me näemme ainoastaan
ihmiset ja rakennukset, mutta Jumala näkee
sydämet. Ja lopulta vain Hyvä Paimen tuntee
laitumensa lampaat.

Kun puhumme seurakunnista, tarkoitamme sillä
tavallisesti niitä yhteisöjä, jotka sanovat itseään seurakunniksi.
Todellinen Jumalan seurakunta on
kuitenkin elimellinen yhteys eli elävä organismi.
Parhaiten sitä kuvaa ilmaisu Kristuksen ruumis. Siinä
on jäseniä, joilla on erilaisia tehtäviä, mutta joiden
toimeksianto tulee Päältä. Ei niin, että käsi antaisi
tehtävän silmälle tai korva kädelle.
Kristikunnan historia todistaa, että aikojen
kuluessa sukupolvien vaihduttua ja palavankin
herätyksen haihduttua seurakunta maallistuu ja sen
olemus muuttuu aivan toiseksi. Sisäisen elämän
kadotessa ulkoiset muodot ja toimintatavat vakiintuvat,
mutta toiminta jatkuu yleensä entiseen tapaan.
Kun seurakunta menettää alkuperäisen
olemuksensa, se saattaa kuitenkin toimia vielä
organisaationa, jolloin se ei paljoakaan eroa yhdistyksestä,
järjestöstä tai yrityksestä. Organisaatio toimii
inhimillisellä tasolla liikeyrityksen tapaan suunnitellen
toimintastrategioita ja toteuttaen niitä.
Organisaatiossa tulosvastuullinen johtaja vastaa hankkeesta,
jonka tuloksen tulee olla jotenkin mitattavissa. Jos
kyseessä on ”seurakunta”, tulosta mitataan
pääasiallisesti kävijämäärillä ja ehkä taloudellisin
kriteerein.

Organisaation menestyminen on paljolti kiinni
johtajan taidoista, ja näiden taitojen hankkiminen
onkin eräs tämän ajan ”mega-trendi”. Organisaatio
eroaa kuitenkin ratkaisevasti elimellisestä
organismista siinä, ettei sillä ole itsessään elämää. Sillä voi
silti olla elävän nimi.

Laodikean seurakunta ihasteli itseään ja
rikkauttaan: ”Sillä sinä sanot: ’Minä olen rikas, minä
olen rikastunut enkä mitään tarvitse’; etkä tiedä, että
juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea
ja alaston” (Ilm. 3:17).
Sardeen seurakunnassa tilanne oli hieman
parempi, mutta sitäkin Herra sanoi kuolleeksi: ”Minä
tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät,
mutta sinä olet kuollut” (Ilm. 3:1).

Sardeessa oli kuitenkin vielä niitä, joiden
nimeä ei pyyhittäisi elämän kirjasta: ”Kuitenkin on
sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka
eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat
käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä
he ovat siihen arvolliset” (jae 4), ”...enkä minä
pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä
olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja
hänen enkeliensä edessä” (jae 5).
Kun vertaa näitä Ilmestyskirjan Laodikean ja
Sardeen seurakuntia tämän ajan seurakuntiin, niin
yhtäläisyydet ovat hämmästyttäviä.

Hyvä Paimen tuntee lampaansa ja kutsuu heitä
vieläkin luokseen. Ei kuitenkaan välttämättä enää
suuriksi laumoiksi. Pääasia kuitenkin on, että
lampaat ovat Paimenen kuuloetäisyydellä ja että
Paimen pitää huolta niiden hyvinvoinnista ja varjelee
niitä pedoilta siellä, missä kulloinkin ovat. ”...ja on
oleva yksi lauma ja yksi Paimen” (Joh. 10:16).

Seurakunnassa on aina ollut myös niitä, joilla on
kaipaus päästä siihen tilaan, jossa on alkuperäinen into
ja hehku. Joskus seurakunnan sisälle syntyy ryhmä,
joka tahtoo tehdä jotain vallitsevalle tilanteelle ja
päättää laittaa pisteen maallistumiskehitykselle.
Jos tällainen ”herännyt” ryhmä ei pysty
valtaamaan seurakuntaa, niin se saattaa irtautua ja
perustaa oman ”elävämmän” seurakunnan. Tämä kehitys
on nähtävissä yhä kiihtyvänä uusien seurakuntien
perustamisena.

Voi käydä myös niin, että
”heränneet” valtaavat entisen seurakunnan ja pyrkivät
uudistamaan sen eläväksi. Ryhdytään harjoittamaan
seurakuntakuria, jolloin muutoksen esteenä olevat
”kuolleet” oksat karsitaan pois. Uskonnollinen
fanaattisuus voi tällöin johtaa tekoihin, joita
myöhemmin joudutaan katumaan. Tehtyjä virheitä voidaan
myöhemmin tunnustaakin, mutta palaaminen
harhateiltä onnistunee vasta sukupolven vaihduttua.
Vuosien saatossa voi käydä niinkin, että
uudet voimat näkevät jälleen aikaisemmat toimintatavat
uskonnollisina tapoina ja liturgiana. On
vaikeaa havaita, että uudet kaavat ja menettelytavat
muodostuvat jo muutamassa vuodessa uudeksi
liturgiaksi.

Tälle kehitykselle ei näy loppua ja
kokonaisuutena se on suuri onnettomuus koko
kristikunnalle. Jokaisen uuden seurakuntaorganisaation
perustaminen entisten rinnalle vauhdittaa
lahkoutumista. Se rakentaa raja-aitoja ja on ironista, että
uusia seurakuntia perustetaan edistämään
kristittyjen yhteyttä!

Onko tälle kehitykselle vaihtoehtoa? Kyllä.
Vaihtoehto on olemassa, sen nimi on armon
evankeliumi. Jokainen ihminen kantaa sisimmässään
armon kaipuuta, mutta ei sitä aina tiedosta. Tämä
puutos on aivan kuin tärkeän vitamiinin tai hivenaineen
puuttuminen fyysisestä ruumiista. Usein se
ilmenee lopulta väsymisenä kaikkeen hyörinään ja
toimintaan. Kielteistä kehitystä ei voida katkaista
uusia organisaatioita synnyttämällä eikä vanhoja
uudelleen järjestämällä. Sitä ei voida lopettaa
uusilla toimintamuodoilla. Ainoa tie asiain
korjaamiseksi on paluu evankeliumin ydinsanomaan ja
takaisin Golgatalle!

Pääasiaan keskittyviä henkilöitä on nykyajan
seurakunnissa liian usein aika vähän, osa on
välinpitämättömiä ja aktiivisin osa on usein viehättynyt
sielullisesta ”meiningistä” ja tunnelmasta, joita se
pitää karismaattisuutena ja siten ainoana oikeana
kristillisyytenä. Yleensä juuri jälkimmäiset
hallitsevat hengellistä toimintaa. Pääasiaan pitäytyvät
nähdään vanhoillisina kehityksen jarruina ja
”hengen” sammuttajina.

Uudistumisesta puhuttaessa kiinnitetään liian
paljon huomiota siihen, kuinka paljon ihmisiä käy
tilaisuuksissa. Se ei kuitenkaan ole tärkeintä vaan
se, että koolla olevat saavat oikeaa ravintoa niin, että
itse pääsevät elämään sisälle ja pysyvät tiellä.
Herätysliikkeiden historiat kertovat, että
seurakunnissa on ollut myös hyviä opettajia. He ovat
jättäneet jälkeensä hyvää kirjallisuutta, joka on
vieläkin kelvollista opetukseksi. Opetuksessa
ensimmäinen ja tärkein on oikea vanhurskauttamisoppi
ja heti sen jälkeen lain ja evankeliumin erottami-
nen toisistaan. Yhdessä nämä antavat kestävän
pohjan myös aidolle ja terveelle pyhitykselle.
Jumalanpalveluksia ja kokouksia tulisi
uudistaa kaikkialla siten, että keskitytään varsinaiseen
sanomaan. Se merkitsee huomattavia rajoituksia sille
kaikelle muulle, joka viime aikoina on paljolti
suuntautunut viihteeseen ja aikamme muotivirtauksiin.
Jos tarjotaan kaikille kaikkea, niin lopulta ei tarjota
kenellekään mitään tarpeellista. Kikkailu ja
erikoisuuden tavoittelu eivät palvele Jumalan
valtakuntaa ja jättävät ihmisen sisimmän tyhjäksi.
Tämän päivän nuoretkin ovat usein
ahdistuneita suorituspainotteisessa hengellisyydessä.

Seurakunnat ovat usein lisäämässä tätä ahdinkoa, vaikka
sitä yritetäänkin keventää ruokkimalla nuorten
tunnemaailmaa. Erilaisten musiikkityylien
suosimisella kuvitellaan olevan myönteistä vaikutusta – tästä
voi kuitenkin aiheutua suurtakin vahinkoa
hengelliselle elämälle. Musiikki voi olla ristiriidassa sano-
man kanssa ja siksi se usein hajottaa seurakuntaa.
Jumalan sana on niin rikas, että siitä riittää
ammennettavaa koko elämän ajaksi. Ainoastaan terveellä
opetuksella päästään hyvään lopputulokseen. Kun
nuori ihminen saa tätä kautta riittävän varhain
kestävän pohjan elämälleen, hän pysyy itse tiellä ja voi
auttaa myös toisia.Jokaisen sukulpolven tulee löytää
evankeliumi uudelleen. Siksi kaikkialla seurakunnissa tulisi
järjestää opetusta keskittymällä eri aiheisiin esim.
säännöllisten puhetilaisuuksien muodossa. Puheiden
aiheina voisi olla: Mitä pelastava usko on? Mitä on
uudestisyntyminen. Miten pelastava usko
vaikuttaa ja miten se ilmenee? Pyhitys, mitä se on? Mitä
on Hengessä vaeltaminen? Uskon kilvoitus. Uskon
kuuliaisuus – miten se eroaa lain kuuliaisuudesta?
Laki ja evankeliumi.

Tällaisia tilaisuuksia voisi olla aluksi vaikkapa
kerran kuussa ja niitä voi lisätä tarpeen mukaan.
Niiden lisäksi tulisi olla myös keskustelupiirejä.
Ihmiset ovat kiinnostuneita uskon kysymyksistä ja
avoin vuorovaikutus on paluuta siihen
alkuun, jota niin kovin kaivataan.
Kaikki varsinaiseen asiaan kuulumaton tulee
vähentää minimiin. Musiikkia ei tarvita kovinkaan
paljoa, usein riittää pari hengellistä laulua tai virttä
ilman mitään esiintyviä ”tähtiä”. Markkinameno
tulee saada pois seurakunnista ja tilalle tarvitaan
pyhyyden palautuminen.
Kaiken kaikkiaan tulee keskittyä itse asiaan,
joka on suurin uutinen myös tässä ajassa. Tässä
mainitut ”lääkkeet” saattavat aiheuttaa
vieroitusoireita pintaliitoon mielistyneille, mutta pitemmällä

aikavälillä ne tuovat toivotun muutoksen.
Uusia seurakuntia ei ole tarvetta perustaa. Kun
armon evankeliumia aletaan jälleen pitää kautta
linjan seurakuntien pääasiana, niin se on vastaus
siihen janoon, jota ihmiset tuntevat sisimmässään.
Silloin syntyy aito kristittyjen yhteys, raja-aidat
kaatuvat ja erinimisten yhteisöjen määrä voi jopa
supistua.

Seurakunnan pääasiallinen ongelma ei ole
hallinnollinen vaan hengellinen.
Esitetyt asiat eivät vaadi lisää rahaa, eikä
niiden toteuttamiseksi tarvita kuuluisia julistajia eikä
muitakaan ”vetonauloja”. Tarvitaan vain Jumala,
Raamattu ja jokunen asialle lämmennyt ihminen.

kirjoittaja jarrut Ma Syys 04, 2017 2:36 pm

Kaksi näkökulmaa

Raamattu puhuu ”synnin ja kuoleman laista” ja
”elämän hengen laista”. Nämä kaksi lakia ovat
vaihtoehtoja toisilleen. Vahvemman lain voima kumoaa
heikomman lain. Kun elämän hengen laki saa
hallita, niin se kumoaa synnin ja kuoleman lain. ”Sillä
elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on
vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista”
(Room 8:2).
Elämän hengen laki ei ole ihmistuotetta eikä
se toimi ihmisvoimin. Jumala on se, joka vaikutta

tahtomisen ja tekemisen (Fil. 2:13). Hän on
edeltäkäsin valmistanut hyvät teot, että me niissä
vaeltaisimme (Ef. 2:10). Eivät edes hyvät
ajatuksemmekaan lähde meistä itsestämme (2. Kor. 3:5). Kaikki
tämä tapahtuu Jumalan vaikutuksesta, sekin, että
kristitty on tullut jumalallisesta luonnosta osalliseksi
(2. Piet. 1:4).

Kun puhutaan teoista, on puhuttava myös
siitä, millaisia elävän uskon teot ovat ja voiko niitä
erottaa kuolleen uskon teoista. Varsin yleisesti
ajatellaan, että uskon teot ovat suuria ja että ne ovat
kaikkien nähtävissä. Jumala ei kuitenkaan jaottele
ihmisiä ja heidän tekojaan ihmisten tavoin.

”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne:
ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta
mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on
hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi
saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa
maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä
väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on
halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi,
sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi
sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi
kerskata Jumalan edessä” (1. Kor. 1:26-29).

Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna se mikä
on suurta, voikin Jumalan näkökulmasta olla pientä
ja päinvastoin. Siksi on erehdys jaotella uskovia ja
heidän tekojaan suuriin ja pieniin. Tekojen
perusteella tapahtuva keskinäinen vertailu johtaa
eriarvoisuuteen ja kilpailuun paremmuudesta. Emme voi
laittaa uskovia paremmuusjärjestykseen sen mukaan,
mitä he tekevät tai eivät tee. Ihminen näkee
ulkokuoren, mutta vain Jumala näkee sydämen.
Näemme toimeliaisuuden, mutta se ei ole varma merkki
elämästä.

Jostain syystä Jumala on viisaudessaan nähnyt
hyväksi järjestää niin, että uudestisyntyneillä ei ole
juuri ollenkaan kykyä nähdä hyviä tekojaan. Ne vain
kumpuavat heistä ja siitä luonnollisesta
elämänyhteydestä, joka heillä on Jumalan kanssa. Hekin
tekevät yhtä ja toista, mutta eivät pidä kirjaa eivätkä
laskelmoi, mikä olisi suurta ja näyttävää ja mistä
heille kiitosta annettaisiin (Matt. 25:37-39).
Maailmassa tehdään kuitenkin paljon hyviä
asioita, jotka eivät toteudu uuden elämän
vaikutuksesta. Tätä kutsutaan humanismiksi. Se ei ota
huomioon Jumalaa vaan syntyy inhimillisistä
lähtökohdista. Kaikki, mitä tehdään omin voimin, on
Jumalan edessä kuolleita töitä. Hyvissä teoissa
itsessään ei ole mitään pahaa, tekeväthän ne tämän
maallisen vaelluksen monille miellyttävämmäksi,
mutta niillä ei voi ansioitua Jumalan edessä eikä
ostaa iankaikkista elämää. Se elämä on tarjolla
Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen suorittamansa
sovituksen perusteella syntisille Jumalan
vastustajille, rikollisille ja itsessään mitättömille ilman
yhtään hyvää aikomustakaan heidän puoleltaan. Kun
me vielä emme olleet tehneet hyvää eikä pahaa,
”kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien
edestä” (Room. 5:6). Jumala pelastaa ihmisen armosta,
ilman vastiketta.

”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt
pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me,
hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot,
eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti
nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme
autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja
Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkaude
ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän
edestämme lunastaakseen meidät kaikesta
laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan,
joka hyviä tekoja ahkeroitsee” (Tiit. 2:11-14).

kirjoittaja jarrut Ma Syys 04, 2017 2:46 pm

Äärimmäisyyksien Jumala

Jumala on suurten vastakohtien ja
äärimmäisyyksien Jumala. Jumala vihaa hehkuvalla vihalla
kaikkea pahuutta ja syntiä, mutta rakastaa palavalla
rakkaudella syntistä ihmistä. Synti erottaa ihmisen
täydellisesti Jumalasta. Pelastaakseen ihmisen tästä
äärimmäisestä hädästä Jumala oli valmis astumaan
kirkkaudestaan alas ja alentumaan ihmisen osaan.
Sen hän teki Pojassaan (2. Kor. 5:19). Tämä on
ihmiselle suuri mysteeri, mutta se oli Jumalan ainoa
keino auttaa meitä.
Kun armon sanomaa julistetaan, siinä tulee aina
esille tämä suuri vastakohtaisuus. Raamattu on
tinkimätön ja osoittaa totuuden ja valheen eron, vaikka
ihmiset mieluummin kuulisivat vain sanomaa:
rauha, rauha, ei hätää mitään. ”Nisu” ja ”luste” kasvavat
rinnakkain tässä maailman ajassa loppuun saakka.
Tämän tulisi huolestuttaa meitä varsinkin siksi, että
pahuus on meissä itsessämme. Eikä ainoastaan meissä,
vaan juuri minussa.

En ole ainoastaan syntinen, vaan
olen täysin pilalla. Omassa varassani olen aivan
hukassa. Siksi ainoa toivoni on Jumalan armo, jot
tarvitsen joka ainoa päivä ja joka ainoa hetki.
Sielujemme vihollinen ei ole katsonut suopeasti
Jumalan pelastavaa työtä. Kaikkina aikoina se on
vaikuttanut kristikunnassa yrittäen tuhota sen joko
ulkoisesti väkivallan avulla tai sisältä päin
harhaoppien kautta. Nykyajan nopea tiedonvälitys,
ihmisten nautintohakuisuus, pinnallisuus ja alttius
lumoavalle joukkokäyttäytymiselle tarjoavat väärille
opeille hyvän kasvualustan.

Onneksi löytyy Jumalan Sanaan perustuvaa
tietoutta, jonka avulla oikea ja väärä on mahdollista
erottaa toisistaan. Raamatun tulkinta-avain on
Jeesus Kristus; ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on
mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri
todistavat minusta” (Joh. 5:39). Kristus on kreikkaa ja vastaa
heprealaista sanaa Messias.

Kumpikin tarkoittavat Voideltua. Kun Jeesus puhui
opetuslapsilleen hänen toista tulemustaan edeltävästä
ajasta, niin ensimmäisenä hän mainitsee väärät
kristukset, jotka esiintyvät hänen nimessään. Tämäkin
osoittaa, että Jumalan ilmoitus äärimmäisyyksistä
pitää paikkansa loppuun asti. Sudet lammasten
vaatteissa saavat huomion ihmeittensä vuoksi ja siksi
heitä seurataan suurin joukoin. Raamatun mukaan
todelliset ja tapahtuneet ihmeetkään eivät riitä
todistamaan, että tällöin on kysymys aidosta
Jumalan työstä (kts. Matt. 7:22 ja 24:11). Voi sellaista
kristillisyyttä, jossa tätä ei ymmärretä!

Jos olet uudestisyntynyt Jumalan lapsi, niin
Kristuksen Henki, joka sinussa asuu, reagoi väärään
opetukseen ja julistukseen siten, että alat tuntea
outoa ahdistusta ja levottomuutta sisimmässäsi. Tämä
voi ilmetä hengellisessä tilaisuudessa, kirjaa
lukiessa, puhetta tai musiikkia kuunnellessa jne. Saatat
kuvitella, että tämä epämääräinen ahdistuksen
tunne on epäluotettavaa ja vain omasta sydämestäsi
nousevaa kuvittelua. Jos varoituksesta huolimatta
lähdet mukaan outoon virtaukseen, niin pikkuhiljaa
tuo hento ”ääni” sisimmässäsi vaikenee. Monet ovat
tällaista kokeneet.

Jo Paavali kirjoitti, että on tulossa aika, jolloin
monet luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä
henkiä ja riivaajien oppeja
(1. Tim. 4:1). Jumala kyllä varjelee omansa,
mutta hän on säätänyt tavan,
kuinka varjelus tapahtuu. Siksi hän ei ole jättänyt
meitä oman hyväuskoisuutemme varaan, vaan on
antanut sanassaan ohjeet, miten eksytyksistä
varjellutaan. Se merkitsee ennen kaikkea rakkautta
totuuteen (kts. 2. Tess. 2. luku).

kirjoittaja jarrut Ma Syys 04, 2017 2:55 pm

Kelpaako uskoni?

Ihminen suhtautuu uskolla moniin asioihin, joista
hänellä ei ole tietoa eikä hänellä siten ole
edellytyksiäkään ymmärtää niitä. Myös suhteessa
Jumalaan on kysymys uskosta. Raamatussakin uskoa
käsitellään erilaisista näkökulmista. On pelastavaa
uskoa ja on myös muuta uskoa. Pelkkä usko Jumalan
olemassaoloon ei vielä ole pelastavaa uskoa.
Kun kuulee hengellisiä puheita, niin siellä
vilahtelee outoja käsitteitä ja ihminen on usein
ymmällä niiden suhteen. Jos hänelle sanotaan, että usko
vaan, niin hän ei useinkaan tajua, mitä se
merkitsee. Silti hän saattaa uskoa, että Jumala on ja ehkä
paljon muutakin, mitä Raamatussa sanotaan.
Raamattu ilmoittaa, että usko tulee
kuulemisesta.
Ei mistä tahansa kuulemisesta, vaan
evankeliumin kuulemisesta. ”Usko tulee siis
kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta”
(Room. 10:17).

Seuraus tästä uskossa kuulemisesta on Pyhän
Hengen saaminen: ”Oi te älyttömät galatalaiset!
Kuka on lumonnut teidät, joiden silmäin eteen
Jeesus Kristus oli kuvattu ristiinnaulittuna? Tämän vain
tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte
Hengen vai uskossa kuulemisesta?” (Gal. 3:1-2).
Hengen saaminen on siis seurausta siitä, että
on kuultu evankeliumia ja vastaanotettu se
henkilökohtaisesti. Juuri tässä tapahtuu
uudestisyntyminen. Paavali kirjoittaa samasta asiasta myös niin,
että ”jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen
omansa” (Room. 8:9).

Uskoa ei voi saada itse aikaan eikä se leviä
viruksien tapaan tarttumalla – vain sairaudet
leviävät siten. Saadakseen uskon
ihmisen tarvitsee kuulla evankeliumia.
Usko on täydellinen Jumalan lahja,
jota kaikille tarjotaan ilmaiseksi ja ainoastaan
armosta, mutta kaikille ei tämä lahja kelpaa ja he
jäävät siitä osattomiksi. Uskon lahja on jo olemassa,
tarvitaan vain vastaanottaminen.
”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,
ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette
tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Ef. 2:8-9)''

Pelastavassa uskossa oleellista on Jumalan
sydämen asenne – anteeksiantamus. Jumala ei lue
meidän syntejämme syyksemme, vaan ne luetaan
Kristuksen syyksi. Kristus on kärsinyt meidän
Sijaisenamme ja sovittanut meidät Jumalan kanssa. Siksi
me olemme vapaat rangaistuksesta. Uskoessamme
tämän omalle kohdallemme Jumala julistaa meidät
täydellisesti kelvolliseksi. Raamattu käyttää tästä
sanaa vanhurskauttaminen. Se ei vielä tarkoita sitä,
että me olisimme muuttuneet moitteettomiksi.
Kysymys on ainoastaan siitä, että asemamme Jumalan
edessä on muuttunut. Jumala näkee meidä
puhtaina ja pyhinä Poikansa veriuhrin tähden. Siksi
Raamattu puhuu meistä uusina luomuksina.
Saatat kuulla julistusta, jossa kerrotaan siitä,
mitä Jeesus tekee sinulle tänään – se on tärkeää –
mutta se ei kuitenkaan ole evankeliumin ydin. Ei
sekään, mitä Kristus on meissä.

Ydin on siinä, mitä
tapahtui 2000 vuotta sitten Golgatan
keskimmäisellä ristillä sillä hetkellä, kun kaikki maailman synnit
sovitettiin. Sen varassa voit levätä. Kysymys ei siis
ole siitä, että sinä olet voittanut syntisi, vaan siitä,
että sinun syntisi on sovitettu. Katsomalla siihen,
mitä sinussa mahdollisesti tapahtuu – sen varassa et
milloinkaan voi levätä, koska se on aina vajaata ja
keskeneräistä.
Meitä ei ole vanhurskautettu uskomme tähden
vaan uskon kautta. Tämä Jumalan lahjoittama usko
luetaan meille vanhurskaudeks.

kirjoittaja jarrut Ma Syys 04, 2017 3:03 pm

Tiivistelmä

Jos olet jaksanut lukea tähän asti, olet mitä
ilmeisemmin kristitty. Joskus on hyväksi kuitenkin
kerrata sitä, kuka on kristitty, kuinka kristityksi tullaan
ja miten kristittynä eletään tai tulisi elää.
Kristitty ei ole kuka tahansa, joka sanoo
itseään kristityksi. Kristityksi ei tulla jotain tekemällä,
liittymällä tai kuulumalla johonkin. Kristityksi
synnytään, kristitty on Jumalan lapsi. Vain se ihminen
on kristitty, jossa Jeesus asuu. Jo pyhäkouluissa on
opetettu näin.

Mitä sitten on evankeliumi? Se on sana rististä
(Room. 1:16, 1. Kor. 1:17, 18), jolla Jeesus kuoli ja
sovitti koko maailman kaikki synnit (2. Kor. 5:19).
Jumalan lapseksi tullaan uskomalla tämä sanoma
omalle kohdalle. Jumalan lapseksi syntyminen on
valmiin pelastuksen vastaanottamista.

Kun kuulen evankeliumin ja uskon sen omalle
kohdalleni (Gal. 3:2, 5), otan vastaan Jumalan
Hengen sisimpääni, vaikka en sitä siinä tilanteessa edes
ymmärtäisi. Tämä merkitsee uudestisyntymistä.
Pelastus on Jumalan lahja, siihen ei voi eikä tarvitse
lisätä omia tekoja missään vaiheessa. Pelastus
tulee yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen
tähden. Tämä pätee alkuun, mutta myös jatkoon
elämän loppuun asti. Sen varassa uskaltaa myös
kerran kuolla.
Mutta Raamattu puhuu paljon myös teoista.
Mihin niitä tarvitaan? Tekoja ei tarvita pelastukseen,
vaan ne ovat seurausta pelastuksesta. Tämän
kirjasen nimi ”Armo on koti” kuvaa juuri tätä. Jokainen
haluaa, että koti on siistinä ja kunnossa. Silloin
siellä on hyvä asua, se on lepopaikka ja siellä
vieraatkin voivat tuntea olonsa kodikkaaksi.

Kodin ja työpaikan ero on siinä, että työsuhteessa työtä on
tehtävä siksi, että siitä maksetaan palkkaa, työn
tekeminen on siis ehto palkan maksamiselle. Kotityö
poikkeaa tästä oleellisesti. Tämä ei kuitenkaan
vähennä kotityön arvoa, eikä tee sitä tarpeettomaksi.
Kotityö tulee itsemme ja läheistemme hyväksi.
Miksi armo on niin tärkeä ja oleellinen?

Jumala on nähnyt hyväksi pelastaa ihmisen yksin
armosta. Siksi hän on sulkenut kaikki synnin alle, että hän
kaikkia armahtaisi (Room 11:32). Armon tarve
tekee meidät Jumalan edessä tasa-arvoisiksi.
Armahtaessaan ihmisen, Jumala pyhittää
hänet kerta kaikkiaan itselleen kelpaavaksi
(Hepr.10:10).

Sen lisäksi hänet pyhitetään
elämänmittaisessa prosessissa armon ja kurin kautta
(Hepr.10:14, 12:4-11). Armossa elävä ihminen on kuin
potilas leikkauspöydällä. Taivaallinen kirurgi
poistaa hänestä yhtä ja toista, jotka vahingoittaisivat
”potilasta” itseään ja hänen ympäristöään. Joskus
hoidot ovat tuskallisia, mutta Suuri Lääkäri
hallitsee tuloksellisen täsmähoidon, mikäli potilas ei
kieltäydy hoidosta ja pakene sitä.
Jumalan kutsu on armoa, pelastus on armoa,
pyhitys on armoa (1. Kor. 1:30). Armo kasvattaa
(Tiit. 2:11-14). Kaikki on valmiina. Kutsu kuuluu:
Tulkaa, sillä kaikki on valmiina!

”Soi iäinen kiitos, on loppunut yö.
On lepohon vaihtunut orjuuden työ.
Kun Golgatan ihmeen mä ristillä näin,
pois taakkani vieri, mä vapaaksi jäin.

Ja silloin mä uupunut lepohon sain.
Mä töistäni luovuin ja lepäsin vain.
Ja yhä nyt lepään ja ihmettelen,
tät’ autuutta muinoin miks tajunnut en.

Niin – mikäpä taakkoja enää nyt tois,
mi sapattilepoain häiritä vois?
Työt tehtynä kaikki mä ristillä näin
ja siihenpä sitten mä turvahan jäin.

Lauri Öhrnberg, Orjuudesta vapauteen 1946
https://kristitynfoorumi.org/kirjat/armoon.pdf

kirjoittaja Hellevi Ma Elo 28, 2023 10:24 am

Suosittelen! Suosittelen

https://kristitynfoorumi.org/kirjat/armoon.pdf
!

kirjoittaja Hellevi Ma Elo 28, 2023 11:15 am

On varottava kuitenkin yleistämistä, että vain
passiiviset olisivat aitoja uskovia. Kyllä aito
uskokin ilmenee tekoina, mutta ne teot ovat luonnollista
seurausta sisimmässä olevasta elämästä.
Jeesuksen aikana ol[i ihmisryhmä, joka oli tosissaan
ottanut tehtäväkseen toteuttaa Jumalan tahtoa maan
päällä erilaisin toimin ja niin hyvin kuin se
ihmiselle vain oli mahdollista. He olivat nähneet kaiken
sen leväperäisyyden ja maallistumisen, joka Isrelissa
vallitsi. Siksi he perustivat yhteisön, joka oli
päättänyt saattaa uudestaan kunniaan alkuperäiset
Jumalan käskyt ja pyhän elämän, joka oli paljolti
jo kadonnut. Tällaiset ihmiset nauttivat arvonantoa,
heitä ihailtiin ja heitä pidettiin todellisina Jumalan
palvelijoina, koska he olivat laittaneet itsensä likoon
”Jumalan valtakunnan puolesta”.

Tätä veljeskuntaa kutsuttiin fariseuksiksi. Vain
harva nykypäivän kristitty yltää vastaavaan ja jos
yltää, häntä kunnioitetaan todellisena kristittynä,
koska hänen uskonsa ilmenee tekoina.

Aamen.

Raamattu ei ole mikään lyömäase, vaan Jumalan ohjaus kaikessa.

Suuri osa kristityn nimeä kantavia, on pienen vauvan asteella,
vaikka ovat olleet uskossa jo kymmeniä vuosia,
he aina odottavat profetioita ja sanomia ihmisiltä
kuin tuttipulloa.
Jumalahan puhuu uskovalle OMAN SANANSA kautta.

Kun Sinulla on polkupyörä,
ethän odota että Jumala tulee ja polkee sitä sinun puolestasi,
vaan poljet sitä itse - avaa siis RAAMATTUSI ja lue sitä,
älä odota profetioita siitä, mitä Sinun pitää elämässäsi tehdä.

Anna Jumalan olla Sinulle Jumala,
Jumalan Sana painaa enempi kuin mitkään armolahjat.

En kiellä, etteikö armolahjoja ole,
niitä Jumalan Hengen kautta voi saada,
ei niitä tilata, tai etukäteen rukoilla,
vaan harvoissa tapauksissa Jumala voi Sanan antaa,
jos niin hyväksi näkee.

kirjoittaja Hellevi To Elo 31, 2023 8:34 am

Psalmi 89

Messias jahänen valtakuntansa Esrahilaisen Etanin virsi.

Psalmit:
89:1 Esrahilaisen Eetanin mietevirsi.
89:2 Minä laulan Herran armoteoista lakkaamatta,
julistan suullani sinun uskollisuuttasi polvesta polveen.
89:3 Minä sanon: ikiajoiksi on armo rakennettu,
sinä olet perustanut uskollisuutesi taivaisiin. -
89:4 "Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa,
olen palvelijalleni Daavidille vannonut:
89:5 'Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi
ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen'". Sela.

89:6 Ja taivaat ylistävät sinun ihmeitäsi, Herra,
ja pyhäin seurakunta sinun uskollisuuttasi.
89:7 Sillä kuka pilvissä on Herran vertainen,
kuka Jumalan poikain joukossa on niinkuin Herra?

89:8 Hän on Jumala, ylen hirmuinen pyhien kokouksessa,
peljättävämpi kaikkia, jotka hänen ympärillänsä ovat.
89:9 Herra, Jumala Sebaot, kuka on voimassa
sinun vertaisesi, Herra? Ja sinun uskollisuutesi ympäröitsee sinua.
89:10 Sinä hallitset meren raivon; kun sen aallot kohoavat, sinä ne asetat.

89:11 Sinä ruhjoit Rahabin kuin sodassa kaatuneen;
väkevällä käsivarrellasi sinä ajoit vihollisesi hajalle.
89:12 Sinun ovat taivaat, sinun on myös maa;
maanpiirin täysinensä sinä olet perustanut.
89:13 Sinä loit pohjoisen ja etelän;
sinun nimestäsi riemuitsevat Taabor ja Hermon.

89:14 Sinulla on käsivarsi voimaa täynnä,
väkevä on sinun kätesi, korotettu sinun oikea kätesi.
89:15 Vanhurskaus ja oikeus on sinun valtaistuimesi perustus,
armo ja totuus käy sinun kasvojesi edellä.
89:16 Autuas se kansa, joka tuntee juhlariemun,
ne, jotka vaeltavat sinun kasvojesi valkeudessa, Herra!

89:17 He riemuitsevat sinun nimestäsi kaikkina päivinänsä,
ja sinun vanhurskautesi voimasta heidät korotetaan.
89:18 Sillä sinä olet heidän väkevyytensä,
heidän kaunistuksensa, ja sinä armossasi
kohotat meidän sarvemme.

89:19 Sillä meidän kilpemme on Herran huomassa,
meidän kuninkaamme on Israelin Pyhän huomassa.
89:20 Silloin sinä näyssä puhuit hurskaillesi ja sanoit:
"Minä olen pannut avun sankarin käteen,
olen kansan keskeltä korottanut valittuni:
89:21 minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani,
olen voidellut hänet pyhällä öljylläni.

89:22 Minun käteni on lujasti tukeva häntä,
minun käsivarteni on häntä vahvistava.
89:23 Ei vihollinen yllätä häntä,
eikä vääryyden mies häntä sorra;
89:24 vaan minä hävitän hänen ahdistajansa
hänen edestänsä ja lyön hänen vihamiehensä maahan.

89:25 Minun uskollisuuteni ja armoni on hänen kanssansa,
ja minun nimessäni kohoaa hänen sarvensa.
89:26 Minä asetan hänen kätensä vallitsemaan
merta ja virtoja hänen oikean kätensä.
89:27 Hän kutsuu minua: 'Sinä olet minun isäni,
sinä minun Jumalani ja pelastukseni kallio'.

89:28 Ja minä asetan hänet esikoiseksi,
maan kuninkaista korkeimmaksi.
89:29 Minä säilytän armoni hänelle iankaikkisesti,
ja minun liittoni hänen kanssaan on luja.
89:30 Minä annan hänen jälkeläistensä säilyä
iäti ja hänen valtaistuimensa niin kauan, kuin taivaat pysyvät.

89:31 Jos hänen poikansa hylkäävät minun lakini
eivätkä vaella minun oikeuksieni mukaan,
89:32 jos he minun säädökseni rikkovat eivätkä
noudata minun käskyjäni,
89:33 niin minä rankaisen vitsalla heidän rikoksensa
ja heidän pahat tekonsa vitsauksilla;

89:34 mutta armoani en minä ota häneltä pois
enkä vilpistele uskollisuudestani.

89:35 En minä liittoani riko, enkä muuta sitä,
mikä on minun huuliltani lähtenyt.
89:36 Minä olen kerran vannonut pyhyyteni kautta,
ja totisesti, minä en Daavidille valhettele:
89:37 'Hänen jälkeläisensä pysyvät iankaikkisesti,
ja hänen valtaistuimensa on minun edessäni niinkuin aurinko,
89:38 se pysyy lujana iankaikkisesti niinkuin kuu.
Ja todistaja pilvissä on uskollinen'." Sela.

89:39 Ja kuitenkin sinä hylkäsit voideltusi ja pidit
häntä halpana ja olet vihastunut häneen.
89:40 Sinä olet purkanut palvelijasi liiton,
olet häväissyt hänen kruununsa,
olet heittänyt sen maahan.

89:41 Sinä olet särkenyt kaikki hänen muurinsa,
olet pannut raunioiksi hänen linnoituksensa.
89:42 Kaikki tien kulkijat ovat häntä ryöstäneet,
hän on joutunut naapuriensa häväistäväksi.
89:43 Sinä olet korottanut hänen vihollistensa
oikean käden, olet tuottanut ilon kaikille hänen
vihamiehillensä.

89:44 Sinä olet kääntänyt takaisin hänen miekkansa
terän etkä ole sodassa pitänyt häntä pystyssä.
89:45 Sinä olet tehnyt hänen loistostansa lopun
ja olet syössyt maahan hänen valtaistuimensa.
89:46 Sinä olet lyhentänyt hänen nuoruutensa päivät,
olet hänet häpeällä peittänyt. Sela.

89:47 Kuinka kauan sinä, Herra, itsesi yhäti kätket?
Kuinka kauan sinun vihasi tulena palaa?
89:48 Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on,
kuinka katoavaisiksi sinä olet luonut kaikki ihmislapset.
89:49 Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe,
joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä? Sela.

89:50 Herra, missä ovat sinun entiset armotekosi,
jotka sinä uskollisuudessasi vannoit Daavidille?
89:51 Ajattele, Herra, palvelijaisi häpäisyä ja mitä
minun kaikilta noilta monilta kansoilta täytyy povessani kestää,
89:52 kun, Herra, sinun vihollisesi herjaavat,
herjaavat sinun voideltusi askeleita.
89:53 Kiitetty olkoon Herra iankaikkisesti. Amen, amen.

_________________________
Aamen, aamen!

kirjoittaja Sponsored content