Paavo Lievonen/ Herätys nyt?

Herätys nyt?

Lieneekö mikään muu sana uskonnollisessa kielenkäytössä ihmisten huulilla niin usein kuin juuri sana “herätys”? Mutta miksi aikamme “herätys” on erilaista kuin aiemmin?

Evankeliumin julistus on vaivihkaa muuttunut monin paikoinherätyksen julistukseksi. Joskus puheen pääasiallisin teema on siinä, että elämme herätyksessä tai siinä, että pian alkaa suuri herätys ja että ME saamme olla siinä mukana, ehkäpä jonkinlaisina tekijöinäkin herätyksen edesauttamiseksi! Julistuksessa saattaa olla mukana koko kanaan kielen sanavarasto ja kuitenkin se tuntuu jotenkin oudolta— jopa epäaidolta.

Mistä tämä johtuu? “Uudessa jumalanpalvelusmeiningissä” on vuosien metelöinnin jälkeen (ja sen ohessa) alettu jälleen puhua myös synnistä ja parannuksesta. On ilmeisesti otettu “onkeen” moitteet siitä, että julistuksesta puuttuu “veren evankeliumi”. Siksi sanomaan on sisällytetty myös nämä vanhan ajan käsitteet. On myös huomattu, että vakaakristikansa ei ole uutta julistusta ja meininkiä mieltänyt omakseen.

Tästä johtuen on tullut tarve osoittaa, että “herätys” on luonnollinen jatkumo vanhoille herätyksille, jotka aikoinaan ravistelivat maatamme ja maailmaa laajemmaltikin. Mieluusti on tahdottu varmistaa se, että vanhojen, oikeidenherätysten keulahahmot — sikäli kuin heitä vielä on elossa — saataisiin nykymenon takuumiehiksi ja keulakuviksi. Tällä halutaan osoittaa, että tämä uusikin, on laskettuapostolien ja profeettainperustukselle niin kuin pitääkin.

Herätys “savijaloilla”

Mistään harhoistaan “uusiherätys” ei kuitenkaan missään vaiheessa ole luopunut. Ns. torontolaisuus tai nauruherätys on soperrusta, jolla nykyherätys laajalti seisoo ja on täysi syy ajatella, että juuri siksi se seisoo “savijaloilla”.

Kyllä tässäkin puhutaan synnistä luopumisesta, mutta tarkoituksena ei näytä olevan se, että ihminen kauhistuisi sisäistä tilaansa ja jumalattomuuttaan. Tämän herätyksenjumala näyttää olevan löperö, ihmisten pikku “vajavaisuuksia” sormiensa läpi katsova ja kaikkea hyvää ihmiselle tahtova “rakkaudenjumala”, joka “ymmärtää” ihmisenrikkinäisyyttä ja vajavaisuutta ja joka ei luotuaan jätä.

Mikä sitten on pielessä? Vaikuttaa siltä, että nykyherätyksen “jumala” ei olekaan se sama Pyhä Jumala, joka aiemmissa herätyksissä on vaikuttanut. Siksiköhän evankeliumin asia on saanut kyytipojakseen tämän maailman metkut, sirkukset klovneineen, tanssit jazzit, muusta puhumattakaan? Mitähän vielä tulemme näkemään? On kuitenkin pari asiaa, joista nykyherätys tyystin vaikenee. Ne ovat Jumalan viha ja kadotus.

Niistä se ei puhu, koska tällainen julistus saa ihmisen ahdistuneeksi ja syyllisyyden valtaan. Se on halunnut tyystin vaieta myös Jumalan laista, joka asettaa ihmisen täydellisyytensä vaatimuksen eteen ja osoittaa ihmissydämen perusteellisenturmeluksen ja saastaisuuden. Kun laki puuttuu, armoakaan ei ymmärretä eikä edes voida ymmärtää. Vapahtajastakin tulee kaiken yleisen hyvän takuumies.

Oikean herätyksen tuntomerkit

Mistä sitten oikean todellisenherätyksen tuntee?

Aiempina aikoina herätys vaikutti yhteiskuntaan. Maailman huvipaikat tyhjenivät ja rikokset vähenivät. Näin ei ole nyt tapahtunut —kehitys näyttää aivan päinvastaiselta. Jopa avioerot uskovienkin keskuudessa lisääntyvät enenevästi. Myös uskovien itsemurhista kuuluuviestejä. Tämäkö on hedelmää lähes kymmenvuotisesta “herätyksenajasta”?

Olemmeko sittenkin saaneet väärennetyn evankeliumin? Paavalin kirjeitä lukiessa havaitsemme, että väärennökset olivat alati hänen huolenaiheinaan. Lähes kaikissa hänen kirjeissään tämä tulee esille. Olisiko meidän aikamme näitten suhteen valistuneempaa? Tuskin. Watchman  Nee sanoi jo 1930-luvulla, että sielun voimien kauttavaikuttavat vihollisen aikaansaamat ilmiöt kasvavat satakertaisiksi ennen Herran paluuta. Alammeko olla jo sinä ajassa?

Kysymyksemme kuuluu:



Onko vihollinen ottanut taktiikkaansa myös “evankelioimisen”? Ihmiset ovat jo siten valistettuja, että ottavat vastaan kaiken, mitä annetaan, tutkimatta lainkaan lähdettä. Ne, jotka varovaisuussyistä ovat vielä suojaavan sateenvarjonsa alla, pyritään julkisesti tekemään naurunalaisiksi. Johtajilla on kuitenkin suurivastuu siitä, etteivät varoita vaarasta. Kuinka moni käyttäytyy tyhmänsukeltajan tavoin hypäten pää edellä tuntemattomaan?

Ne, jotka varovaisuussyistä ovat vielä suojaavan sateenvarjonsa alla, pyritään julkisesti tekemään naurunalaisiksi. Johtajilla on kuitenkin suurivastuu siitä, etteivät varoita vaarasta. Kuinka moni käyttäytyy tyhmänsukeltajan tavoin hypäten pää edellä tuntemattomaan?

EPÄPUHDAS JULISTUS

Näyttää olevan mahdollista julistaa sisällöllisesti oikeaa evankeliumia, mutta vääristä lähtökohdista. “...nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani...” Fil. 1:17.Edellisessä ei sanallakaan vihjaista siihen suuntaan, että näinjulistettu evankeliumi olisi jotenkin virheellistä.  

Muutamien julistus tapahtuu:
1. kateudesta
2. riidan halusta
3. itsekkyydestä
4. epäpuhtaalla mielellä

Mistä sitten voimme tehdä sen johtopäätöksen, että tämmöinen evankeliumi voi sisällöllisesti kuitenkin olla oikeaa? Tiedämme sen siitä, että Paavali taisteli kaikissa tarpeellisissa tilanteissa ankarasti väärää, evankeliumiaja väärää opetusta vastaan, joten hän kyllä olisi harhasta tässäkin muistut-tanut, jos sitä opetuksessa olisi ollut. Jyrkin hänen kannanotoistaan on galatalaiskirjeessä (Ga l. 1:8,9).    
Voiko sitten vääristä vaikutteista julistettu evankeliumi kantaa oikeaa hedelmää? Ilmeisesti voi, koska evankeliumi itsessään on Jumalanvoima (Room. 1:16).

Toisaalta vääristä vaikutteista julistettu evankeliumi vaikuttaa myös päinvastaista. Se saa monet jopa elinikäisesti immuuniksi evankeliumille, koska epäpuhtaus näkyy niin monella tavalla. Näin se tekee vahinkoa myös puhtaalla mielellä ja oikeista vaikutteista tapahtuvalle julistukselle ja evankeliumin työlle.

Paavali iloitsi siitä, kunhan Kristusta vain julistettiin, joko näönvuoksi tai totuudessa. Miksi näin? Paavali ei suinkaan iloinnut evankeliumin vääristelystä, siitä meillä on tarpeeksi tietoa. Mutta hän iloitsi siitäkin, että Kristusta julistivat ne, jotka eivät Paavalia itseään hyväksyneet, vaan tahtoivat tuottaa murhetta Paavalille mahdollisesti näin ajatellen: “Siinäs näet, Paavali, ei sinua ole valtuutettu, leviäähän evankeliumi ilman sinuakin”.

Tuona aikana Kristuksen nimi oli täysin tuntematon monin paikoin. Ei ollut mitään kristillistä perinnettä —ei hyvää eikä huonoa. Asia oli laajalti täysin tuntematon. Paavali oli nöyrä mies ja ymmärsi, kuten Johannes Kastajakin, että “Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä”. Jos Paavali eläisi meidän ajassamme, hän saattaisi suhtautuaasiaan nyt aivan toisin. Vääristä motiiveista lähtevä julistus vahingoittaa tänä aikana myös oikeista motiiveista tapahtuvaa julistusta ja evankeliumin työtä. Vahinko ei aiheudu näin ollen vain yhdelle henkilölle — Paavalille — vaan kaikkialla tapahtuvalle terveelle julistukselle ja työlle.

Lisäksi ns. maailmakin omaa nykyaikanajonkinlaisen (melko oikeankin) käsityksen siitä, millaista evankeliumin tulisi olla ja millaisia uskovien tulisi olla. Siksi se pitää outona kaikkea sitä, mikä myötäilee sen omia intressejä. Maailma tietää, että sen oma elämä ei ole pyhää, siksi se kammoksuu evankeliumin asialla olevia, jos se ei näe heidän elämässään mitään eroa omaan elämäänsä verrattuna.

“Paavali ei puuttunut väärienjulistajien arveluttaviin vaikuttimiin niin kauan, kuin he kadehtivat häntä itseään…niillä, jotka julistivat evankeliumia näön vuoksi, epäpuhtaallamielellä, oli sama sanoma kuin Paavalilla, mutta heidän tarkoituksensa oli toinen ja heissä oli toinen henki” (NOVUM 4, sivu 149).


Monet yhteisöt ovat vuosikausiavalmistautuneet herätykseen, ainakin näin on julkisesti puhuttu. Mitä Sana puhuu meille herätyksestä? Ei ainakaan ole käsketty saarnaamaan herätystä. Mutta on käsketty saarnaamaan kääntymystä (parannusta) syntienanteeksiantamiseksi. Jos tätä tehdään, niin aina on herätystä. Aina on myös niitä, jotka eivät herää.

Herätyksen saarnaamisessa on omat vaaransa. Siinä hämärtyy se ajatus, josta Raamattu puhuu: “Tänä päivänä, jos te kuulette Hänen äänensä, niin älkää paaduttako sydämiänne... tai ...nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä”. Kun jäädään odottamaan suurta, tulevaa herätystä, niin kääntyminen voi jäädä kokonaan tapahtumatta.

Paavo Lievonen

ILOITSE PELASTUKSESTA
Joka iloitsee enemmän Jumalan meissä vaikuttavasta voimasta kuin sovituksen armosta, se on vähemmän Kristuksen mielen mukainen kuin se, joka vain tuntee itsensä heikoksi ja jolla on kaikki lohtunsa Kristuksessa. C.O. Rosenius,
“Tie Rauhaan” Kirjaneliö 1984

http://www.kristitynfoorumi.fi/PL22002.pdf