BibelFocus /Azusa-kadun tapahtumien perintö

Mille/kenelle kuulut?

Meidän täytyy myös vetää eräs toinen tärkeä opetus Azusasta lukiessamme ja se on, ettei kristittynä voi asettaa kuuluvaisuuttaan millekään muulle kuin evankeliumille, ja siten Jeesukselle/Jumalalle itselleen. Meidän täytyy olla vapaita"! On oikeastaan väärin sanoa, että olen helluntaiystävä, baptisti, metodisti, jne. Ja vielä pahempaa on kai sanoa, että olen luterilainen, wesleyläinen, jne., jossa asetetaan ihmisen nimi kokonaisen liikkeen päälle ja kuin lipuksi oman elämän ylle. Meistä ei saa tulla "kysymys-kristittyjä" tai epäjumalanpalvelijoita. Meidät tulee ympäröidä koko evankeliumin sanomalla, ja sen tulee silloin olla Raamattuun ankkuroitunutta 100-prosenttisesti. Joten uskon, että meidän kristittyjen tulee vapauttaa itsemme tällaisesta "kuulumis-kristillisyydestä". Näyttää siltä koko ajan, että se ei kestä. Jos tarkastelee liikkeitä, niin aina on ruumiita vaatekomeroissa. Emme voi myöskään antautua minkäänlaiselle "herätys-romantiikalle", jossa haikailemme menneitä suuria päiviä. Meidän tulee elää nykyhetkessä Jumalan johdatuksessa TÄNÄ PÄIVÄNÄ. Uskomme, kuulumisemme ja ylpeytemme tulee olla Jeesus-kalliolla. Jeesukselle kuuluminen ei koskaan voi olla väärin. Hän pitää kiinni kriittisestä tarkastelusta – niin tekee myös Raamattu!

Millä perustalla on pelastuksesi?

Minä olen ymmärtänyt, että on monia, joiden usko perustuu ja jotka ovat riippuvaisia hengellisistä kokemuksista. Tämä on tavallista sellaisissa yhteisöissä, joita leimaa mm. perintö Azusa-kadulta. Jos usko perustuu kokemuksille ja tunteille, niin usko tulee horjumaan ennemmin tai myöhemmin; pelastusvarmuus tulee horjumaan edestakaisin. Ainoastaan silloin varmuus omasta pelastumisesta tulee olemaan voimakas, kun kokouksissa on hyvä "veto". Silloin oma usko antaa autuutta ainoastaan, kun tunteet turpoavat "mahtavista" asioista, jotka ympärillä tapahtuvat. Sellainen usko tuskin on pelastavaa eikä se anna mitään tervettä rauhaa eikä tervettä Jumalan lapseutta. Se antaa usein Jumalan ja tuomion pelkäämisen.

Jos usko sen sijaan on perustettu Jumalan lupauksiin pelastuksesta, joka on luettavissa Raamatussa (evangelium), silloin perusta on luja ja aivan riippumaton siitä, miten asiat ovat ympärillä, kokonaan riippumaton kokemuksista ja tunteista. Jumalan lupaukset eivät vaihtele päivästä päivään, ne pysyvät lujina, vaikka koko maailma on totaalisessa kaaoksessa. Jumalan lupauksiin ankkuroitunut usko antaa varman pelastuksen ja siten kestävän ja vahvan pelastusvarmuuden. Se lahjoittaa sisäisen rauhan, harmonian uskonlevon ja lapseuden Jumalassa. Se antaa terveen jumalanpelon, joka lahjoittaa uskolle voimaa!

Kielilläpuhuminen ehdottomana merkkinä henkikasteesta??

Lopuksi joitakin sanoja siitä ideasta, joka on ollut keskeinen ja polttava koko helluntaiherätyksessä nimittäin, että henkikaste ja kielilläpuhuminen kuuluvat intiimisti yhteen, että kielilläpuhuminen on pakollinen merkki siitä, että joku on saanut henkikasteen. Minä en voi nähdä Raamatusta, että asia ehdottomasti olisi niin. Apostoli Paavalihan kirjoitti muun muassa tämän: "Eiväthän kaikki puhu kielillä?" (1 Kor12:30). Sitä paitsi on olemassa monia kristittyjä, jotka oman elämänsä kokemuksella voivat todistaa, etteivät henkikaste ja kielilläpuhuminen välttämättä kuulu yhteen. Eräs sellainen on Frank Mangs, joka sai kielilläpuhumisen lahjana vasta joku vuosi sen jälkeen, kun hän koki henkikasteensa. (Jos nyt ihmettelet, niin minä itse sain molemmat nämä lahjat Jumalalta samassa tilanteessa.) Haluaisin sanoa, että tärkein merkki siitä, että kristitty on täyttynyt Pyhällä Hengellä, on, että silloin saa aivan erityisen voiman tulla Jeesuksen todistajaksi, minkä Jeesus myös lupasi:

   Apt. 1:8: "vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka."

   Me näemme myös Raamatusta, että Pyhää Henkeä kutsutaan "Totuuden Hengeksi" ja että Hän tulee opettamaan ja johdattamaan meitä koko totuuteen. Hän sitä paitsi vakuuttaa meidät syntisyydestämme. Se merkitsee käytännössä sitä, että hengellä kastettu kristitty yhä enemmän ottaa vastaan ja rakastaa Totuutta sekä yhä enemmän jättää synnin taakseen Jumalan antamassa pyhitysprosessissa. Näemme myös, että todellinen kristitty saa lapseuden hengen Pyhän Hengen kautta, mikä saa aikaan sen, että hän voi elää todellisena Jumalan lapsena, irti vaatimuksista, lainalaisuudesta, metodeista, suorituksista, kopeudesta ja "aikuisen elämästä" Tiedon puun mukaan. Nämä asiat, joita olen ottanut esille tässä, täytyy nähdä ehdottomasti varmimpina merkkeinä siitä, että kristitty on kastettu/täyttynyt Pyhällä Hengellä.

   Tässä on myös tärkeää tuntea se, että kielilläpuhumista esiintyy myös hinduismissa ja okkultistisissa liikkeissä. Kielilläpuhumista esiintyy myös katolisten karismaatikkojen joukossa, jotka sanovat olevansa henkikastettuja ja sen kautta ovat saaneet uuden rakkauden Mariaan(!). Aivan selvästi kielilläpuhuminen voi olla myös epäaitoa ja harhahenkien tuotosta. Se, että pidetään kielilläpuhumista ehdottomana merkkinä henkikasteesta, voi olla hyvin harhaanjohtavaa. Mutta tuon me näemme standardina suuressa osassa kristikuntaa tänä päivänä! Ja silloinhan tästä tulee perusta sille väärälle ekumenialle, jota nyt rakennetaan ihmisten ja yhteisöjen voimin, joka ei ole ymmärtänyt, ottanut vastaan eikä alistanut itseään Raamatun todelliselle, yksinkertaiselle ja vapaalle evankeliumille. Tämän näen yhtenä suurimmista vaaroista aikamme kristikunnassa ja se on ehkä pääsyy siihen, miksi olen julkaissut tämän tekstin.

   Sinä, joka olet lukenut nettisivustoa Bibelfokus jo aiemmin, olet kyllä nähnyt, että arvostan evankelista Frank Mangsia paljon. Mangs on aivan kirkkaasti se ruotsalaisista evankelistoista, joka on voittanut eniten ihmisiä iankaikkisuuteen, ja syy siihen on kyllä ennen kaikkea se, että hän oli erittäin murtunut hahmo, jossa Jumalan voima saattoi olla suurta. Siksi on mielenkiintoista lukea, mitä Mangs on kirjoittanut henkikasteesta, kielillä puhumisesta ja helluntaiherätyksestä. Mangs ei kieltänyt henkikastetta eikä kielilläpuhumista (jotka hän itsekin oli saanut vastaanottaa), mutta hän oli valveilla joidenkin niiden ongelmien suhteen, joita Azusa-kadun tapahtuma aiheutti ja hän kuvaa tätä mielenkiintoisella tavalla joissakin kirjoissaan.
http://bibelfokus.se/fi/azusa_kadun