Haku
Viimeisimmät aiheet
Eniten katsotut aiheet
RistinVoitto/Armon välineitä?
Sivu 1 / 1
RistinVoitto/Armon välineitä?
kirjoittaja Vierailija Ma Maalis 12, 2018 11:44 am
Armon välineitä?
Hymyilytti. Luin luterilaisen kirkon uudesta ehtoollisvieraanvaraisuuslinjauksesta kertovaa tekstiäni Ristin Voitosta. Kirjoitin jutussa, että kirkon tarjoamasta uudesta mahdollisuudesta huolimatta vapaakristittyjen voi olla vaikea tulla luterilaiseen ehtoollispöytään, mikäli ehtoollisenviettoa ohjeistava pappi ”kovin voimakkaasti korostaa esimerkiksi leivän ja viinin armonvälineluonnetta”.
Hymyn nostatti se, kun mietin luterilaisia ystäviämme ja sitä, miten he epäilemättä ovat ihmeissään tällaisten sanojen äärellä.
”Nytkö ongelmana on liiallinen armo. Kummaa porukkaa, kun ei armo kelpaa”, kuvittelin heidän tuumivan. Kyllä armo kelpaa meillekin. Emme kuitenkaan voi lähteä mukaan sellaiseen sakramenttiopetukseen, johon emme usko. Yksinkertaistaen ongelma on siinä, että korostunut opetus ehtoollisaineista pelastuksen ja anteeksiantamuksen välittäjinä uhkaa jättää varjoonsa Jeesuksen itsensä ja evankeliumin. Se uhkaa antaa kuvan, jossa armovaikutukset erkaantuvat henkilökohtaisesta Jeesus-suhteesta; se uhkaa synnyttää Jeesukseen kohdistuvan uskon sijaan ”ehtoollisuskoa”. Tätä kammoamme.
Hehkuttakaamme ehtoollista, kunhan vielä enemmän hehkutamme Jeesusta.
Jeesus-keskeisyys on toki tärkeää myös luterilaisuudessa: messutilanteessa ehtoollinen on ympäröity Kristus-puheella. Lisäksi luterilaisen opin mukaan ehtoollisen lahjat voidaan ottaa vastaan vain henkilökohtaisen uskon kautta. Silti kokemus osoittaa, että isomman kansankirkkomme sinänsä oikea pyrkimys varjella pelastuksen lahjaluonnetta voi käytännön opetustilanteissa johtaa muotoiluihin, joita on vaikea perustella Raamatulla. Etenkin, kun kirkon oppiperustasta löytyy aineistoa myös hyvin korkealentoisille sakramenttipainotuksille.
Myös vapaakristillisen raamatuntulkinnan ja kokemuksen pohjalta ehtoolliseen voi liittää paljonkin merkityksiä ja erilaista vaikutusta – tiedetäänpä ihmisten kokeneen fyysistä parantumistakin ehtoollisaineita nauttiessaan. Silti on eri asia, mitä tilanteeseen opetuksellisesti ladataan. Olennaista on se, ettei ehtoollisen luvata tekevän liikoja ja että asian ydin pysyy kirkkaana: kaikki perustuu Kristuksen läsnäoloon ja siihen, että Kristus haluaa meidän kiinnittävän katseemme ensisijaisesti häneen.
Tämä lienee syy siihen, miksi ainakin osa helluntaipastoreista vierastaa myös vapaakristillisen perinteen korkeaoktaanisinta armonvälinettä: rukousliinoja. Tässä nykyään kai jo harvinaistuneessa käytännössä otetaan jokin kangaspala – tyypillisesti jonkinlainen huivi – ja pyydetään, että seurakunnan vanhimmat tai joku sananjulistaja tai esirukoilija siunaa sen. Tämän jälkeen liina viedään tutun sairastavan henkilön päälle.
Rukousliinakäytännön raamattuperustelu on ohut: Apostolien tekojen jakeessa 19:12 kerrotaan, kuinka Paavalin käyttämiä vaatekappaleita vietiin sairaiden päälle ja taudit ja pahat henget kaikkosivat. Silti rukousliinoihin tiedetään liittyneen lukuisia parantumiskokemuksia. Liinojen uskotaan voivan välittää paranemista jopa tajuttomuustilassa olevaan sairaaseen. Yhteisön usko ja Jumalan halu siunata riittävät.
Silti kukaan tuskin on koskaan väittänyt rukousliinojen aina ja väistämättä, ikään kuin mekaanisesti, vaikuttavan paranemista.
Kaiken ydin on terve opetus. Niin tässäkin.
Heikki Salmela
Kirjoittaja on Ristin Voiton toimittaja.
http://www.ristinvoitto.fi/ristin_voitto/kolumnit/armon_valineita/
Hymyilytti. Luin luterilaisen kirkon uudesta ehtoollisvieraanvaraisuuslinjauksesta kertovaa tekstiäni Ristin Voitosta. Kirjoitin jutussa, että kirkon tarjoamasta uudesta mahdollisuudesta huolimatta vapaakristittyjen voi olla vaikea tulla luterilaiseen ehtoollispöytään, mikäli ehtoollisenviettoa ohjeistava pappi ”kovin voimakkaasti korostaa esimerkiksi leivän ja viinin armonvälineluonnetta”.
Hymyn nostatti se, kun mietin luterilaisia ystäviämme ja sitä, miten he epäilemättä ovat ihmeissään tällaisten sanojen äärellä.
”Nytkö ongelmana on liiallinen armo. Kummaa porukkaa, kun ei armo kelpaa”, kuvittelin heidän tuumivan. Kyllä armo kelpaa meillekin. Emme kuitenkaan voi lähteä mukaan sellaiseen sakramenttiopetukseen, johon emme usko. Yksinkertaistaen ongelma on siinä, että korostunut opetus ehtoollisaineista pelastuksen ja anteeksiantamuksen välittäjinä uhkaa jättää varjoonsa Jeesuksen itsensä ja evankeliumin. Se uhkaa antaa kuvan, jossa armovaikutukset erkaantuvat henkilökohtaisesta Jeesus-suhteesta; se uhkaa synnyttää Jeesukseen kohdistuvan uskon sijaan ”ehtoollisuskoa”. Tätä kammoamme.
Hehkuttakaamme ehtoollista, kunhan vielä enemmän hehkutamme Jeesusta.
Jeesus-keskeisyys on toki tärkeää myös luterilaisuudessa: messutilanteessa ehtoollinen on ympäröity Kristus-puheella. Lisäksi luterilaisen opin mukaan ehtoollisen lahjat voidaan ottaa vastaan vain henkilökohtaisen uskon kautta. Silti kokemus osoittaa, että isomman kansankirkkomme sinänsä oikea pyrkimys varjella pelastuksen lahjaluonnetta voi käytännön opetustilanteissa johtaa muotoiluihin, joita on vaikea perustella Raamatulla. Etenkin, kun kirkon oppiperustasta löytyy aineistoa myös hyvin korkealentoisille sakramenttipainotuksille.
Myös vapaakristillisen raamatuntulkinnan ja kokemuksen pohjalta ehtoolliseen voi liittää paljonkin merkityksiä ja erilaista vaikutusta – tiedetäänpä ihmisten kokeneen fyysistä parantumistakin ehtoollisaineita nauttiessaan. Silti on eri asia, mitä tilanteeseen opetuksellisesti ladataan. Olennaista on se, ettei ehtoollisen luvata tekevän liikoja ja että asian ydin pysyy kirkkaana: kaikki perustuu Kristuksen läsnäoloon ja siihen, että Kristus haluaa meidän kiinnittävän katseemme ensisijaisesti häneen.
Tämä lienee syy siihen, miksi ainakin osa helluntaipastoreista vierastaa myös vapaakristillisen perinteen korkeaoktaanisinta armonvälinettä: rukousliinoja. Tässä nykyään kai jo harvinaistuneessa käytännössä otetaan jokin kangaspala – tyypillisesti jonkinlainen huivi – ja pyydetään, että seurakunnan vanhimmat tai joku sananjulistaja tai esirukoilija siunaa sen. Tämän jälkeen liina viedään tutun sairastavan henkilön päälle.
Rukousliinakäytännön raamattuperustelu on ohut: Apostolien tekojen jakeessa 19:12 kerrotaan, kuinka Paavalin käyttämiä vaatekappaleita vietiin sairaiden päälle ja taudit ja pahat henget kaikkosivat. Silti rukousliinoihin tiedetään liittyneen lukuisia parantumiskokemuksia. Liinojen uskotaan voivan välittää paranemista jopa tajuttomuustilassa olevaan sairaaseen. Yhteisön usko ja Jumalan halu siunata riittävät.
Silti kukaan tuskin on koskaan väittänyt rukousliinojen aina ja väistämättä, ikään kuin mekaanisesti, vaikuttavan paranemista.
Kaiken ydin on terve opetus. Niin tässäkin.
Heikki Salmela
Kirjoittaja on Ristin Voiton toimittaja.
http://www.ristinvoitto.fi/ristin_voitto/kolumnit/armon_valineita/
Vierailija- Vierailija
Piispainkokous päätti jumalanpalvelusyhteisöistä ja ehtoollisvieraanvaraisuudesta
kirjoittaja Vierailija Ti Maalis 13, 2018 8:41 am
Piispainkokous päätti jumalanpalvelusyhteisöistä ja ehtoollisvieraanvaraisuudesta
Julkaistu 06.09.2017
Selvitys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkon identiteetille luovutettiin piispainkokoukselle keskiviikkona 6.9.2017.
Selvityksen taustalla on kirkolliskokouksen edustaja-aloite, jossa esitettiin selvitystä vihkioikeudesta luopumisesta. Tammikuussa 2017 piispainkokous päätti laatia kirkolliskokouksen pyytämän selvityksen, niin että kartoitetaan myös avioliittoon vihkimisen merkitystä kirkon identiteetille ja siitä millaisia vaihtoehtoja kirkolla on edessään. Taustaselvityksen tekijäksi kutsuttiin professori emerita Eila Helander.
Piispainkokous merkitsi selvityksen saaduksi ja keskusteli selvityksestä. Asian käsittely jatkuu seuraavassa piispainkokouksessa 11.10. Helsingissä.
Selvityksestä on erillinen uutinen (Selvitys vihkioikeudesta luopumisesta Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa).
Suositukset seurakunnan ja sen alueella toimivien jumalanpalvelusyhteisöjen yhteistyölle
Evankelis-luterilaisen kirkon ja seurakuntien jumalanpalveluselämän rinnalle on muodostunut muita jumalanpalvelusyhteisöjä, jotka piispainkokouksen työryhmän tekemän selvityksen mukaan ovat tehneet kirkkomme jumalanpalveluselämästä entistä monimuotoisempaa. Sen pohjalta piispainkokous päätti antaa suositukset seurakuntien yhteistyöstä sen alueella toimivien jumalanpalvelusyhteisöjen kanssa.
Seurakuntia kannustetaan kehittämään jumalanpalveluselämää yhteisölliseksi, osallistavaksi, kieleltään eläväksi ja vieraanvaraiseksi. Herätysliikkeet, järjestöt ja muut jumalanpalvelusyhteisöt voivat myötävaikuttaa seurakunnan hengellisen elämän rikastumiseen.
Suosituksen mukaan seurakunnan ja jumalanpalvelusyhteisön tulee laatia kirjallinen sopimus jumalanpalveluselämän toteuttamisesta. Olennaista on, että ketään ei syrjitä sukupuolen, vakaumuksen tai virkanäkemyksen vuoksi.
Kirkkoherran johdolla tulee pyrkiä siihen, että jumalanpalvelusyhteisöt jäsentyvät osaksi seurakuntien hengellistä elämää. Seurakunnan jumalanpalveluselämästä vastuullisena kirkkoherran tulee myös olla tietoinen, ketkä toimittavat jumalanpalveluksia seurakunnan alueella toimivissa jumalanpalvelusyhteisöissä.
Muiden kirkkojen jäsenten osallistuminen ehtoolliseen
Monikulttuuristumisen, ekumeenisten avioliittojen sekä kirkkojen välisten suhteiden kehittymisen myötä luterilaisissa messuissa käy yhä useammin muiden kirkkojen jäseniä. Kirkolliskokous muutti marraskuussa 2016 kirkkojärjestystä niin, että piispainkokous voi antaa tarkempia ohjeita, millä edellytyksillä muun kristillisen kirkon kastettu jäsen voi osallistua ehtoolliseen.
Ennen uusien ohjeiden antamista vain niiden kirkkojen jäsenet, joiden kanssa kirkollamme on virallinen sopimus ehtoollisyhteydestä, ovat voineet osallistua ehtoolliseen.
Piispainkokouksen mukaan myös muun kristillisen kirkon kastettu jäsen voi osallistua yksittäistapauksessa ehtoolliseen, jos hänellä on omassa kirkossaan oikeus ehtoolliseen ja hän hyväksyy luterilaisen käsityksen ehtoollisesta Kristuksen todellisen läsnäolon ja syntien anteeksiantamisen ateriana.
Papin tulee huolehtia siitä, että ehtoolliselle aikova ymmärtää, mitä ehtoollinen on ja mitä siihen osallistuminen merkitsee. Tällöin on otettava huomioon myös se, mitä toisen kirkon jäsenen kirkko opettaa osallistumisesta luterilaiseen ehtoolliseen.
Päätöksestä saadaan vielä lausunto laintarkistustoimikunnalta, jonka jälkeen päätös voidaan hyväksyä lopullisesti.
Ohjeet vainajan tuhkauksen jälkeisestä hautauksesta
Tuhkaukset ovat lisääntyneet, ja yhä useammin omaiset pyytävät hautaan siunaamista vasta tuhkauksen jälkeen. Piispainkokous tarkensi kirkollisten toimitusten oppaassa olevaa ohjeistusta, joka koskee vainajan tuhkauksen jälkeen tapahtuvaa siunaamista.
Painavia syitä ennen siunaamista tapahtuvalle tuhkaukselle voivat olla maantieteellisen etäisyyden aiheuttama kohtuuton kuljetusmatka, terveyshaittojen ehkäiseminen tai muut painavat tapauskohtaiset syyt.
Esitys rippikoululaisten mahdollisuudesta osallistua ehtoolliseen rippikoulujakson aikana lähetettiin jatkovalmisteluun.
Piispainkokouksen suositus seurakunnissa toimivista jumalanpalvelusyhteisöistä ja ohjeet muiden kirkkojen jäsenten osallistumisesta ehtoolliseen
Lisätietoja:
Piispankokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen, p. 040 1425 189
Jumalanpalvelusyhteisöt: Piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala, p. 050 380 3270
https://evl.fi/uutishuone/tiedotteet/-/items/item/14106/Piispainkokous+paatti+jumalanpalvelusyhteisoista+ja+ehtoollisvieraanvaraisuudesta
Julkaistu 06.09.2017
Selvitys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vihkioikeudesta luopumisesta ja avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkon identiteetille luovutettiin piispainkokoukselle keskiviikkona 6.9.2017.
Selvityksen taustalla on kirkolliskokouksen edustaja-aloite, jossa esitettiin selvitystä vihkioikeudesta luopumisesta. Tammikuussa 2017 piispainkokous päätti laatia kirkolliskokouksen pyytämän selvityksen, niin että kartoitetaan myös avioliittoon vihkimisen merkitystä kirkon identiteetille ja siitä millaisia vaihtoehtoja kirkolla on edessään. Taustaselvityksen tekijäksi kutsuttiin professori emerita Eila Helander.
Piispainkokous merkitsi selvityksen saaduksi ja keskusteli selvityksestä. Asian käsittely jatkuu seuraavassa piispainkokouksessa 11.10. Helsingissä.
Selvityksestä on erillinen uutinen (Selvitys vihkioikeudesta luopumisesta Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa).
Suositukset seurakunnan ja sen alueella toimivien jumalanpalvelusyhteisöjen yhteistyölle
Evankelis-luterilaisen kirkon ja seurakuntien jumalanpalveluselämän rinnalle on muodostunut muita jumalanpalvelusyhteisöjä, jotka piispainkokouksen työryhmän tekemän selvityksen mukaan ovat tehneet kirkkomme jumalanpalveluselämästä entistä monimuotoisempaa. Sen pohjalta piispainkokous päätti antaa suositukset seurakuntien yhteistyöstä sen alueella toimivien jumalanpalvelusyhteisöjen kanssa.
Seurakuntia kannustetaan kehittämään jumalanpalveluselämää yhteisölliseksi, osallistavaksi, kieleltään eläväksi ja vieraanvaraiseksi. Herätysliikkeet, järjestöt ja muut jumalanpalvelusyhteisöt voivat myötävaikuttaa seurakunnan hengellisen elämän rikastumiseen.
Suosituksen mukaan seurakunnan ja jumalanpalvelusyhteisön tulee laatia kirjallinen sopimus jumalanpalveluselämän toteuttamisesta. Olennaista on, että ketään ei syrjitä sukupuolen, vakaumuksen tai virkanäkemyksen vuoksi.
Kirkkoherran johdolla tulee pyrkiä siihen, että jumalanpalvelusyhteisöt jäsentyvät osaksi seurakuntien hengellistä elämää. Seurakunnan jumalanpalveluselämästä vastuullisena kirkkoherran tulee myös olla tietoinen, ketkä toimittavat jumalanpalveluksia seurakunnan alueella toimivissa jumalanpalvelusyhteisöissä.
Muiden kirkkojen jäsenten osallistuminen ehtoolliseen
Monikulttuuristumisen, ekumeenisten avioliittojen sekä kirkkojen välisten suhteiden kehittymisen myötä luterilaisissa messuissa käy yhä useammin muiden kirkkojen jäseniä. Kirkolliskokous muutti marraskuussa 2016 kirkkojärjestystä niin, että piispainkokous voi antaa tarkempia ohjeita, millä edellytyksillä muun kristillisen kirkon kastettu jäsen voi osallistua ehtoolliseen.
Ennen uusien ohjeiden antamista vain niiden kirkkojen jäsenet, joiden kanssa kirkollamme on virallinen sopimus ehtoollisyhteydestä, ovat voineet osallistua ehtoolliseen.
Piispainkokouksen mukaan myös muun kristillisen kirkon kastettu jäsen voi osallistua yksittäistapauksessa ehtoolliseen, jos hänellä on omassa kirkossaan oikeus ehtoolliseen ja hän hyväksyy luterilaisen käsityksen ehtoollisesta Kristuksen todellisen läsnäolon ja syntien anteeksiantamisen ateriana.
Papin tulee huolehtia siitä, että ehtoolliselle aikova ymmärtää, mitä ehtoollinen on ja mitä siihen osallistuminen merkitsee. Tällöin on otettava huomioon myös se, mitä toisen kirkon jäsenen kirkko opettaa osallistumisesta luterilaiseen ehtoolliseen.
Päätöksestä saadaan vielä lausunto laintarkistustoimikunnalta, jonka jälkeen päätös voidaan hyväksyä lopullisesti.
Ohjeet vainajan tuhkauksen jälkeisestä hautauksesta
Tuhkaukset ovat lisääntyneet, ja yhä useammin omaiset pyytävät hautaan siunaamista vasta tuhkauksen jälkeen. Piispainkokous tarkensi kirkollisten toimitusten oppaassa olevaa ohjeistusta, joka koskee vainajan tuhkauksen jälkeen tapahtuvaa siunaamista.
Painavia syitä ennen siunaamista tapahtuvalle tuhkaukselle voivat olla maantieteellisen etäisyyden aiheuttama kohtuuton kuljetusmatka, terveyshaittojen ehkäiseminen tai muut painavat tapauskohtaiset syyt.
Esitys rippikoululaisten mahdollisuudesta osallistua ehtoolliseen rippikoulujakson aikana lähetettiin jatkovalmisteluun.
Piispainkokouksen suositus seurakunnissa toimivista jumalanpalvelusyhteisöistä ja ohjeet muiden kirkkojen jäsenten osallistumisesta ehtoolliseen
Lisätietoja:
Piispankokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen, p. 040 1425 189
Jumalanpalvelusyhteisöt: Piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala, p. 050 380 3270
https://evl.fi/uutishuone/tiedotteet/-/items/item/14106/Piispainkokous+paatti+jumalanpalvelusyhteisoista+ja+ehtoollisvieraanvaraisuudesta
Viimeinen muokkaaja, arkikalusto pvm Ti Maalis 13, 2018 9:03 am, muokattu 1 kertaa
Vierailija- Vierailija
Jos sattuisi kiinnostamaan
kirjoittaja Vierailija Ti Maalis 13, 2018 8:44 am
Jos sattuisi kiinnostamaan:
Keskustelua luterilaisesta ehtoollisvieraanvaraisuudesta
https://ort.fi/uutishuone/2017-11-21/keskustelua-luterilaisesta-ehtoollisvieraanvaraisuudesta
Tässä alkuvaiheista
SAARNA- JA EHTOOLLISVIERAANVARAISUUS
Piispainkokouksen 12.9.2006 asettaman työryhmän selvitys
Selvitys on pitkä, mutta mielenkiintoinen, jos kiinnostaa.
http://kappeli.evl.fi/KKHAsha.nsf/fb61ff18981701fdc225740e0053afc9/75d7119bb3e53285c225745f00409168?OpenDocument
Keskustelua luterilaisesta ehtoollisvieraanvaraisuudesta
https://ort.fi/uutishuone/2017-11-21/keskustelua-luterilaisesta-ehtoollisvieraanvaraisuudesta
Tässä alkuvaiheista
SAARNA- JA EHTOOLLISVIERAANVARAISUUS
Piispainkokouksen 12.9.2006 asettaman työryhmän selvitys
Selvitys on pitkä, mutta mielenkiintoinen, jos kiinnostaa.
http://kappeli.evl.fi/KKHAsha.nsf/fb61ff18981701fdc225740e0053afc9/75d7119bb3e53285c225745f00409168?OpenDocument
Vierailija- Vierailija
Vs: RistinVoitto/Armon välineitä?
kirjoittaja Vierailija Ke Maalis 14, 2018 8:17 am
Stiina kirjoitti:Nykyisin kaikki käyttäytyvät ja uskovat oman päänsä mukaan ja inhoavat oppia ja sääntöjä.
Niinpä.
Jeesus Kristus on kuitenkin Sama, eilen tänään ja iankaikkisesti.
Raamatun Sana ei muutu, vaikka kuinka väännettäisiin ja käännettäisiin.
Kaikkivaltias on itse antanut meille ohjeet ja määräykset, kuinka häntä
on palveleminen ja mikä on Hänen tahtaonsa, Sanassaan. Ihmisille se ei sovi,
he haluavat itse määrätä ja itse olla niitä jumalia, jotka tekevät ja touhuavat
ja joita ihaillaan. Niinhän he sanovat; me olemme Jumala! Antikristillinen henki
on jo Jeesuksen ajoista saakka ollut valloilla ja tänään, yli 2000 vuotta sen jälkeen,
se henki on voittamaisillaan koko maailman. Onko ihme, kun kun farisealaisuus on jo hyve
ja sen vastustajat luetaan perkeleiksi! Ei enää tiedetä mikä on oikeaa ja mikä väärää,
eikä haluta edes ottaa siitä selvää, sieltä, missä se on ilmoitettu!
“Uskonto on kuin tikapuut, jotka
takaavat Jumalan hyväksynnän, kun
ihminen on kivunnut ylimmälle
puolalle...
Tikkaiden kapuaja uskoo, että
hänellä on ainoat säännöt, jotka
lopultakin miellyttävät Jumalaa, ja
niinpä hän katsookin muilla olevan
vähemmän arvoa kuin hänellä
itsellään.
Hän katsoo myös velvollisuudekseen
tuhota kaikki ne, joilla ei ole noita
sääntöjä ja jotka eivät suostu
ottamaan niitä häneltä vastaan.”
Malcolm Smith “Se on täytetty!"
(Lainaus KristitynFoorumin Uskonto vai Evankeliumi/
http://www.kristitynfoorumi.fi/UskvaiEvank.pdf/)
Job 19:25
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
Vierailija- Vierailija
Similar topics» RistinVoitto / Narsisti naruttaa ja nauttii
» RistinVoitto / ”Onko täällä kilttejä lapsia?”
» RistinVoitto /Helluntailiike tarvitsee naisia ja miehiä yhdessä
» Jukka Norvanto // Voinko saada armon
» Kristuksen Armon alla palvelu on Jumalan lahja
» RistinVoitto / ”Onko täällä kilttejä lapsia?”
» RistinVoitto /Helluntailiike tarvitsee naisia ja miehiä yhdessä
» Jukka Norvanto // Voinko saada armon
» Kristuksen Armon alla palvelu on Jumalan lahja
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
» Ukraina aikoo tyrmätä Kertšin sillan, kun Yhdysvallat on hyväksynyt ATACMS:n käytön Venäjän sisällä
» Täällä me katselemme ikään kuin kuvastimesta
» Kolossalaiskirje 1
» Ihmisten sydämet kylmenevät
» Israelin pääministeri Bibi Netanyahu: Hyvis vai pahis?
» Esirippu nousee (The Curtain Is Rising) :: By Daymond Duck
» Rukouspäivätekstien selityksiä.
» Diktatuuriakin vahvempi voima