Vanhurskauden nälkä ja jano

Jumalan lapsella on kaipaus elää Jumalan tahdon mukaista elämää, ottaa vastaan hänen lupaustensa hedelmiä ja jakaa eteenpäin sitä millä on itse tullut siunatuksi. Uskon tämän saman ajatuksen olevan myös taivaallisen Isän sydämellä, sillä hän on valmistanut tietyt edellytykset yhteydenpitoa varten hänen kanssaan.

Ennen ristinkuolemaansa Jeesus puhui opetuslapsilleen ja sanoi: "Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut", Joh. 15:3. Jeesus puhui heille puhtautta evankeliumin kautta, puhdistaen heidän sydämensä uskolla. Vain usko ylös nousseeseen Jeesukseen ja hänen ristillä suorittamaansa sovitukseen puhdistaa sydämen. Sydämen uskon kautta Pyhä Henki alkaa hiljaisen puhdistustyön koko ihmisen olemuksessa. Joskus on niin, että vanhemmat uskovat, jotka eivät jaksa tai osaa odottaa Pyhän Hengen aloittavan työtään ja näkevät puhdistustarpeen nuoressa uskovassa, kopioivat häneen oman kuvansa.

Usko on Jumalan antama lahja koko elämää varten, ei vain uudestisyntymisen kokemiseksi. Itseään ei voi pakottaa uskomaan mitään, koska usko on elämää Jeesuksen kanssa. Pyhä Henki ylläpitää uskonelämää Jumalan sanan, rukouksen ja kuuliaisuuden seurauksena. Se on ajatusten, puheiden ja tekojen sopusointua hengellisessä ja aineellisessa elämässä. Raamatun tarkoittamassa mielessä uskon yhteys Jeesukseen syntyy sydämen kuulemasta Jumalan sanasta, vain joko puhutun tai kirjoitetun sanan välityksellä. Se on sydämen varmuutta. Pelkkä asioista tietäminen tai järjellinen totena pitäminen ei riitä synnyttämään yhteyttä Jeesukseen.

Usko on yhteyttä myös Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka ohjaa siihen suostuvan ihmisen elämää maanpäällä. Uskon kautta Pyhä Henki ilmaisee hengellisiä salaisuuksia menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen, sanoo Raamattu. Jotkut uskonnolliset tai maailmassa elävät sanovat, että uskovat eivät ole tässä ajassa, vaan jossakin haaveellisessa utopiassa ilman todellista elämää. Se voi ulkopuoliselle näyttää siltä, mutta uskolle näkymättömät ovat todellisempia kuin näkyvät.

Uskon paradoksi on siinä, että se mihin uskomme, on näkymätöntä, kun taas se mikä on voimakkaasti läsnä, ei tarvitse uskoa. Paavali kirjoitti kolossalaisille: ”Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä”. Olemme uskollamme kiinnitetyt taivaalliseen lähteeseen, josta Pyhä Henki ottaa ja antaa meille. Maanpäällisen elämämme kautta Jumala jakaa todistusta valtakunnastaan tässä ajassa.

Uskonelämäni alussa en tuntenut kovinkaan voimakkaasti sisäisen elämäni puhdistumisen tarvetta, olinhan olemukseni juuri saanut kokea täydellisen anteeksiantamuksen. Syntisyys oli kaukana kuin itä lännestä, omatunto puhdas ja koko olemukseni pulppusi kirkastunutta iloa. Jumala oli antanut lapseuden Hengen sydämeeni, siinä tilassa ei ollut mitään tietoa synnistä tai maailman pahuudesta.
Koko ympäröivä maailmani oli täynnä Jumalan läsnäoloa. Jeesus sanoi niille, jotka uskovat häneen, että autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.

Vähän kerrallaan sydämessäni tapahtuva Pyhän Hengen työ alkoi nostaa esiin puhtauden kaipuuta – vanhurskauden nälkää ja janoa. Vaikka kaikki syntini olivat anteeksi annetut Jeesuksen veren sovituksella, tietoisuus omasta syntisyydestä alkoi ikään kuin tunkea läpi.

Mistä tällainen voisi johtua, eikö anteeksisaaminen ollutkaan todellista? Oliko uskoon tuleminen vain hetken illuusio, jonka arkielämä pyyhkii pois? Kyllä se oli todellista, mutta Pyhä Henki halusi näyttää sen syvän turmeluksen, mikä sisimmässäni oli ja parantaa sen. Näyttäessään syntisyytemme Pyhä Henki vie meidät syväpuhdistukseen. Ei syyllistääkseen ja tuomitakseen, koska kaikki ovat jo anteeksi annetut, vaan jokainen istutus, jota taivaallinen Isä ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Pyhä Henki tekee lempeästi työtään sisältä ulospäin, kitkien pois pinttyneet elämäntavat. Ellei ihmisen sisin puhdistu, anteeksi saatuaankin hän jatkaa elämäänsä synnissä.

Sydämen puhtaus on alku, sen seurauksena alkavat teot ja koko elämä puhdistua. Siihen Pyhän Hengen työ tähtää uskovan elämässä viedessään puhdistusta janoavan verilähteelle – Totuuden tuntemiseen. Ilman sydämen puhtautta ihminen jää tekemään lain tekoja, eikä hän pääse todelliseen vapauteen. Sana -– Jumalan rakkaus – on tyhjiin ammentamaton lähde, eikä siitä voi sanoa mitään lopullista. Siksi on vähän arveluttavaa sanoa siitä jotakin, ikään kuin rakkaus nyt sitten olisi siinä.

Aion kuitenkin kertoa muutamalla sanalla, miten ymmärrän Jumalan rakkautta luomiaan
ihmisiä kohtaan. Antaessaan ihmiselle vapaan tahdon tehdä päätöksiä ja valintoja oman elämänsä suhteen, Jumala osoitti käsittämättömän suurta rakkautta ja laajasydämisyyttä ihmistä kohtaan. Vain täydellisessä vapaudessa elävä voi osoittaa aitoa rakkautta. Jumala on rakkaus, hänen rakkauden lähteensä on pohjaton, mutta hänkin kaipaa sanomattomasti vastarakkautta.

Luonnostaan emme ymmärrä Jumalan rakkaudesta oikeastaan mitään. Olisimme täysin kyvyttömiä vastaamaan hänen rakkauteensa, ellei Jumala olisi puuttunut asiaan. Jeesus on Jumalan rakkauden täydellinen ilmaus. Ottaessamme Jeesuksen pelastajanamme vastaan, valitsemme samalla Jumalan rakkauden valtaamaan sisimpämme. Roomalaiskirje 5:5.”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu”. Se on taivaallisen rakkauden tekemä valinta, joka opettaa meitäkin rakastamaan.


http://www.tosimies-lehti.fi/PDF/Tosimies117_netti.pdf

Monet kaipaavat ja etsivät syvällisyyttä elämäänsä. Viihteenomainen ei tarjoa sellaista sydämen syyvyyksiä luotaavaa sisäisen olemuksen kosketusta, mikä ravitsisi henkeä ja sielua. Niinpä myös hengellisten lehtien ja kirjojen maailmasta etsitään aineksia uskonelämän perusrakenteisiin. Vaatimus on täysin oikeutettua sille, joka tuntee tarvitsevansa henkensä uudistumista ja muutosta elämäänsä.

On hyvä hiukan selittää mitä tarkoitan syvällisyydellä hengellisessä mielessä. Joskus se voi olla muuta, kuin miltä se tuntuu. Olemme taipuvaisia pitämään henkeämme ravitsevina sellaisia puheita ja kirjoituksia, jotka sisältävät runsaasti otteita Raamatusta. Ne ovat kyseessä olevaan yhteyteen sopivia ja vastaavat omaa käsitystämme uskonelämästä. Sielu lepää niissä, koska ne eivät vaadi meiltä oikeastaan muuta kuin sen, että oma ajatuksemme voi kritiikittömästi yhtyä niihin. Sekin on kyllä tarpeellista, koska sielu virvoittuu Jumalan sanan ylläpitämästä uskon levosta.

Jumalan sanan runsaudesta huolimatta sellainen saattaa olla vain sielua hivelevää viihdettä, josta jälkeen päin muistamme vain, että oli hyvä puhe, mutta mitään ei jäänyt mieleen. Se ei antanut sellaista ravintoa, joka olisi ravistellut liikkeelle ja tyydyttänyt sisäistä janoa. Jeesus puhui toisella tavalla; hänen sanansa jättivät pysyvän jäljen. Kuulijat eivät aina huutaneet hallelujaa, mutta eivät myöskään menneet kotiinsa muistamatta, mistä Jeesus puhui. Vaikka hänen sanansa ja tekonsa koskivat joka päiväisen elämän asioita, niiden hengellinen syvyys oli niiden muuttavassa voimassa. Voima oli siinä, että sanat koskettivat sisintä ja muuttivat ihmisen. Jumalan valtakunta on voimassa ei sanoissa, huomasi Paavali.

Toisin kuin useimmiten me; Jeesus sanoi epäröimättä kuuljoilleen totuuden. Kun hän sanoi rikkaalle nuorukaiselle, että jaa omaisuutesi köyhille ja seuraa minua, niin pääset Taivaaseen, vaikka se oli musertavaa kuulla, kaveri ei varmaan koskaan unohtanut sitä saarnaa. Ja ehkä se aikanaan sai hänet kääntymään Taivastielle. Luukkaan evankeliumin kahdeksannessa luvussa, kerrottuaan kylväjävertauksen, (Luuk. 8:5-15) Jeesus sanoi, että sille jolla on, annetaan; mutta siltä jolla ei ole, otetaan pois sekin minkä hän luulee itsellään olevan. Tässä on suora viittaus siihen, tuottaako meihin kylvetty Jumalan sana hedelmää. Jos olemme hedelmällisiä, Jumala lisää sitä yltäkylläisesti, mutta hedelmättömästä maasta kerätään siemenetkin pois.

Evankeliumista on nykyaikana tehty miellyttävä pehmoevankeliumi, joka pelastaa ihmisen kasteessa, antaa kuolemattomuuden ehtoollisessa ja päästää hänet Taivaaseen hautaan siunattaessa. Sallikaa minun sanoa: Ellei Pyhä Henki näytä kuulijalle todeksi syntiä, vanhurskautta ja tuomiota (Joh. 16:8, tällainen evankeliumi on tyhjiä sanoja. Pastori Terho Pursiainen kirjoitti Kotimaalehdessä 23.4.2009 viitaten Jes. 55:11, että sana, joka palaa tyhjänä, ei ole Jumalan sanaa , ”Kun katsoo kirkosta eroamislukuja, näyttää siltä, että Suomessa sana palaa tyhjänä. Tässä maassa ei useinkaan kuulla, mitä sana sanoo, vaan kumisemme jotakin sellaista, joka on osittain tyhjää.”

Raamattu sanoo, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Se syntyy Pyhän Hengen puhuttelussa ei koskaan ulkopuolisesta vakuuttelusta, vaikka miten vedottaisiin kasteeseen. Se vain jättää hengen tyhjäksi ja sielun kuivaksi, eikä sanansiemen idä, jolloin ihminen jää sisäisesti muuttumattomaksi. Pelastuakseen jokaisen on kohdattava totuus Jumalasta ja itsestään ja otettava uskoen vastaan Golgatan uhri. Roomalaiskirje sanoo, että nyt Jumalan vanhurskaus on ilmoitettu ilman lakia (Room. 3:21).

Miten se on mahdollista, koska Jumala ilmoittaa vanhurskautensa nimenomaan lain kautta? Siten, että Jeesus täytti puolestamme lain vanhurskauden Golgatan ristillä. Koska laki oli nyt täytetty, sitä ei tarvinnut enää vaatia täytettäväksi, vaan Jumala voi ilmoittaa vanhurskautensa ilman lakia. Nyt jokainen, joka ottaa vastaan Jeesuksen, tulee hänessä vanhurskaaksi. "Ja he ovat voittaneet hänet (syyttäjän) Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta".

Ilm. 12:11. Pakanauskonnot ovat syntyneet humanismista, ihmisen kuvitelmasta tulla hyväksi, mutta muuttuneet sitten raaoiksi ja väkivaltaisiksi. Kristinusko on syntynyt raa’an väkivaltaisella ja verisellä tavalla, koska ihmiskunnan synti on käsitelty siinä, mutta se antaa seuraajilleen vanhurskauden, rauhan ja levon. Vaikka meidän ei ehkä tarvitse kokea ristiä Jeesuksen tavalla fyysisesti, on meidän suostuttava vanhan ihmisemme kuolemaan. Risti on uudestisyntymisen paikka, elämän portti uudelle luomukselle, jolla on eri luonto kuin vanhalla.

Jumalan sana on kokonansa totuus, joka on niin paljon ihmistä suurempi asia, että emme voi valita mitä otamme ja mitä jätämme. Kysymys on siitä, että oikeastaan me emme tutki Sanaa, vaan sana tutkii meitä. Sellaisen, joka tahtoo juurtua Kristukseen, tulee olla valmis siihen, että Raamattu ottaa hänet käsittelyynsä.

Kohti tuleva Jumalan sana ei aina ole miellyttävää kuultavaa mutta se on välttämätöntä, että meistä tulisi iankaikkisen elämän perillisiä. ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erot-taa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” Hepr. 4:12


http://www.tosimies-lehti.fi/PDF/Tosimies217_netti.pdf

*sanavahvennukset teki Hellevi