Onko oikeaoppisuus pelastuksen ehto

kirjoittaja jarrut Pe Marras 16, 2018 10:17 pm

Onko oikeaoppisuus pelastuksen ehto

Mitä oikeaoppisuus on? Se on sen uskomista ja opettamista, mitä Jumala on ilmoittanut uskottavaksi ja opetettavaksi. Oikean opin keskuksessa on usko Jeesukseen Jumalan Poikana, Herrana ja Vapahtajana. Pelastus Kristuksen kautta on kristillisen opin ydin.

Jumala on kuitenkin ilmoittanut myös paljon sellaisia asioita, jotka ovat uskoville opetukseksi, rohkaisuksi ja kehotukseksi, vaikka eivät kuulukaan aivan uskon keskeisimpiin, pelastaviin sisältöihin. Tällainen asia on esimerkiksi oppi enkeleistä. Vaikka voidaan tehdä jako ensisijaisiin ja toissijaisiin, perustaviin ja ei-perustaviin opinkohtiin, Jumala tahtoo silti meidän uskovan kaiken sen, mitä hän on ilmoittanut.

Ei hän ole sitä turhaan puhunut. Jumalalta tulevan totuuden kieltäminen on syntiä. Jos ihminen tietoisesti ja tahallaan torjuu Jumalan sanan kieltäytyen uskomasta ja elämästä sen mukaan, hän torjuu Jumalan luotaan. Jumala ei ole jättänyt sellaista vaihtoehtoa, että ihminen voisi valikoida asioita hänen sanastaan.

Raamattu varoittaa monessa kohdassa harhaopettajista ja kehottaa vetäytymään pois niistä, jotka opettavat sitä uskoa vastaan, jonka kristityt ovat saaneet. Ihminen on kuitenkin erehtyväinen, vaikka hänellä ei olisikaan pahaa tahtoa Jumalaa kohtaan.

Kirkkoisä Augustinukselta tunnetaan lause errare potero, haereticus non eroeli ”saatan erehtyä, mutta harhaoppiseksi en tule”. Se tarkoittaa, että kaikki erehtyminen ei ole harhaoppisuutta. Merkityksellistä on ihmisen asenne Jumalan sanaa kohtaan: onko hän valmis ojentautumaan sen mukaan vai vastustaako hän sitä itsepäisesti.

Niinpä ihminen voi pelastua, vaikka hän erehtyisi opissa, raskaastikin. Tämä ei tietenkään anna lupaa olla välinpitämätön opin suhteen, vaan Jumalan lapsella on velvollisuus tutkia, mikä on oikea Jumalan sanan mukainen oppi ja elää sen mukaisesti.

Väärä oppi on myös aina vahingollista uskolle. Sikäli oikea oppi on pelastuksen ehto, että mikä tahansa usko ei pelasta. Pelastus on vain Jeesuksessa. Hänen pitää siis olla uskon kohde. Jeesus ei ole oppi, vaan persoona, mutta vain opin eli opetuksen kautta hänet opitaan tuntemaan.

Jos opetetaan eri Jeesusta kuin evankeliumin ilmoittamaa Kristusta, ei uskolla voi olla oikeaa kohdetta. Näin on esimerkiksi silloin, jos opetetaan, että Jeesus on pelkkä ihminen tai muu luotu olento kuten enkeli, tai jos kielletään Jeesuksen sovitustyö.

Pelastava usko voi siis syntyä ja säilyä, vaikka toissijaisissa opinkohdissa olisi harhaa, mutta keskeisimmät uskon totuudet ovat pelastuksen kannalta luovuttamattomia. Nämä liittyvät läheisesti siihen, mitä nimitämme vanhurskauttamisopiksi, ja koskevat Jeesuksen persoonaa, elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta sekä syntien anteeksiantamusta, jonka hän hankki uskolla omistettavaksi.

Vanhastaan luterilaiset ovat kuitenkin myöntäneet, että myös sellaisissa kirkoissa, joissa vanhurskauttamisopin opetus on epäselvää, on pelastuvia ihmisiä. Nämä turvautuvat sydämessään Kristukseen Vapahtajanaan siitä huolimatta, että heidän kirkossaan esiintyvä opetus johdonmukaisesti seurattuna kumoaisi tällaisen uskon.

Harha on kuitenkin aina vaarallista, aivan erityisesti uskon perustuksen ollessa kyseessä, ja sille ei koskaan pidä antaa kotipaikkaa kirkossa. Kirkon ei pidä toiminnallaan antaa tukea harhalle tai mahdollisuuksia harhalle. Kristillisen opetuksen tehtävänä on saada aikaan, suojata ja vahvistaa oikeaa uskoa.

Siksi sillä, mitä opetetaan, on merkitystä. Oikea oppi edistää tätä päämäärää, väärä oppi on sille vahingollista. Kaiken keskiössä on aina Jeesus Kristus ja hänen pelastustyönsä. Siitä vanhurskauttamisoppi lähtee ja siihen se palaa, ja sen oikeaa ymmärtämistä sen on tarkoitus varjella.

Vesa Hautala

http://www.luterilainen.com/files/Luterilainen/17/Lut_17_06.net.pdf

*Sanavahvennukset teki jarrut*

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30