PAHOJEN HENKIEN POISAJAMINEN

kirjoittaja jarrut Ti Toukokuu 20, 2014 4:38 am

14. PAHOJEN HENKIEN POISAJAMINEN

Puhutaan hengellisestä sodankäynnistä, jonka avulla on voitettava kutakin paikkakuntaa hallussaan pitävät pahat henget. Kosmiset voimat on nujerrettava (Morgner, 38).

Erääksi näkyväksi ilmaukseksi tästä kosmisten voimien voittamisesta ovat tulleet rukousmarssit ja kovaääninen huuto pahoja henkiä vastaan. Nämä henget on karkotettava ennen kokousta. Etiopiassa Reinhod Bonken kokousten jälkeen nuoriin seurakuntiin levisi suurella voimalla tällainen huudolla karkottaminen. Meno ja melu on mahtavaa. Nimenomaan nuoret tempautuivat mukaan. Tämä huuto jatkui usein yömyöhäänkin.

Väitetään, että myös uskovat voivat olla pahojen henkien vallassa. Ne voivat olla masennuksen tai sairauden henkiä. Pahat henget tulee karkottaa ajaa pois Jeesuksen nimessä ja huutamalla tätä nimeä. Tällä tavoin ”vapaaksirukoillaan” maanosia, maita, kaupunkeja ja rakennuksia. Jeesus marssien tehtävä on huutaa Jeesuksen nimeä ja julistaa hänen voittoaan.

'Kova puhetapa on auktoriteetin ilmaus. Se on sota- tai taistelukieltä. On käytävä sotaa kielillä. Ihminen moukaroi ruhtinaita ja valtoja kielilläpuhumisella ja komentamisella. Tämäkö muka on oikeaa hengellistä sodankäyntiä?

kirjoittaja jarrut Ti Toukokuu 20, 2014 4:40 am

15. VILLI TOIVO JA UTOPISMI

Pääperusteena tässä uudessa aallossa on, että Jumala voi tehdä mitä tahansa. Tottahan tämä on jokaiselle kristitylle. Jumala on kaikkivaltias. Tämä ei kuitenkaan ole mikään peruste sille, että hän myös tekisi kaikkea mahdollista, mitä uskova ihminen odottaa ja toivoo. Mutta nyt väitetään, että mitä Jeesus ja apostolit tekivät, sen mekin voimme tehdä. Näin ero Jeesuksen, apostolien ja nykypäivän kristityn välillä hävitetään.

Edelleen väitetään, että elämme lähellä sitä aikaa, jolloin apostoliset merkit ja ihmeet alkavat tapahtua. Pian alkaa suuri maailmanherätys. Silloin sunnuntaisin suuret urheilustadionit ovat täynnä väkeä jumalanpalveluksissa. Massoittain ihmisiä parannetaan aidsista ja muista vastaavista sairauksista. Ruumisarkkuja kannetaan kokouksiin ja niissä makaavia herätetään kuolleista

Miksi niin monet antautuvat näiden suurten unelmien valtaan? Eräs syynä on se, että nyt ihmisille luvataan juuri sitä, mitä hän toivoo (health and wealth gospel, name it and claim it). Kuka tahansa voi saada mitä tahansa missä tahansa, jos vain ottaa neljä askelta: sano se, tee se, ota vastaan se, todista siitä.

Eräs vetovoiman syy saattaa olla siinä, että tällaisesta opetuksessa katoaa Jumalan hyvyyden ja kaikkivaltiuden arvoituksellisuus. Saatana on vastuussa kaikesta pahasta ja niin ei tarvitse epäillä Jumalaa. Meidän tehtävämme on panna toimeen Jumalan valta hänen sijaisinaan, joten kärsimysten tullessa syy ei ole Jumalan vaan meidän.

Näin Jumala tulee helposti käsitettäväksi ja hallittavaksi. Hänen täytyy vastata, kun me vaadimme häntä toteuttamaan lupauksensa.
Uusi todistus jonkun asian aitoudesta saadaan nykyisin kokemuksesta. Ihmisiä houkutellaan aistimaan Jumalaa, tuntemaan hänet syvällisesti, hengittämään Jumalaa sisäänsä, nauttimaan Jumalasta, juopumaan hänestä.

Sanonnat kuten 'intohimoinen rakkaus', 'antautuminen' ja 'radikaallinen rakkaussuhde Jeesukseen' julistetaan todellisiksi vaihtoehdoiksi 'kylmälle ja kuolleelle Herran tuntemiselle'.

Meitä kehotetaan jatkuvasti 'kytkemään aivot pois päältä¨', 'jättämään järkeily' ja 'tulemaan sisälle'. 'Tule ja juo Joelin kuppilassa! Mitä ottaisit?' Näin houkutellaan.
Jos joku uskaltaa asettaa nämä asiat kyseenalaisiksi, hänet leimataan 'uskonnolliseksi kalkkikseksi', henkilöksi, joka 'yrittää päästä taivaaseen vanhalla passilla' ja on 'hapan kuin sitruuna'.

kirjoittaja jarrut Ti Toukokuu 20, 2014 4:41 am

16. MIHIN PANEMME PAINOSPISTEEN – SE RATKAISEE

On opittava arvioimaan sanomaa ja toimintaa Raamatun kokonaisilmoituksen valossa. Siksi läpi koko elämän on määrätietoisesti opiskeltava Raamatun ydinsanomaa, joka Jeesus Kristus.

Opi myös erottamaan hiljaisen Jumalan Hengen läsnäolo monenlaisista voimakkaista ja vaikuttavista hengistä ja valloista (vert. 1 Kun 19:12). Tunnekohu vie herkästi harhaan.
Koeta nähdä vielä piilevänä olevien tapahtumien oikean luonne ja kulun suunta. Koeta nähdä asioita "läpi", nähdä perusteisiin. Toivo, että "sydämen salaisuudet paljastuisivat" (1 Kor 14:24). Kysele: Mitä on kaiken tämän takana? Mihin tässä oikein pyritään?

Yritä erottaa pääasian sivuasiasta ja olla pääasiassa äärimmäisen tarkka ja joustaa sivuasioissa. Pääasia on aina Jeesus Kristus, todellinen Jumala ja todellinen ihminen, joka meidän syntiemme tähden kuoli ja nousi kuolleista ja on pian palaava takaisin. "Tärkeintä on, että pääasia saa olla pääasia".

Pääasia on myös se, että Jumalan kansan elämään on aina kuulunut kuten Kristuksenkin elämään kärsimys. ””Maailmassa teillä on ahdistus” (Joh 16:33, KR 38). ”Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan” (Apt 14:22, KR 38). Siksi vanha Lutherin neuvo arvioida hengellisiä johtajia on tarpeen: ”Onko heillä ollut tuskaa kuoleman ja helvetin edessä? Jos kuulet, että kaikki menee iloisesti, hauskasti, Jumalalle antautuen ja hurskaasti, sinä et saa luottaa heihin, sittenkään, vaikka väittäisivät tulleensa temmatuiksi kolmanteen taivaaseen. Sillä heiltä puuttuu Ihmisen Pojan merkki, joka on kärsimys. Tämä on risti - ainoa, oikea tuntomerkki ja varma henkien koetinkivi”.

kirjoittaja jarrut Ti Toukokuu 20, 2014 4:42 am

17. ELÄMME USKOSSA EMMEKÄ NÄKEMISESSÄ

Meillä on suunnaton tarve päästä näkemään. Kokeminen on myös näkemistä. Luonnollisina ihmisinä meidän on vaikea tyytyä siihen, että Jumala on salattu ja kohtaamme hänet vain hänen ilmoituksensa sanassa. Sen hän meille antanut tätä maailmanaikaa varten ja siihen meidän tulee tyytyä.

Mutta me haluamme jotakin enempää ja suurempaa (1 Kor 2:14) kuin pelkän Raamatun sanan, jota kuka tahansa voi lukea ja kuunnella. Haluamme, että mekin koemme ja näemme jotain samaa, mistä Raamatun historiallisia tapahtumia kertovat kirjat kuvaavat. UT:n kristittyinä nimenomaan kaipaamme samoja ilmiöitä, joista evankeliumeissa ja Apostolien teoissa kerrotaan.

On niin vaikea vaeltaa sellaisessa uskossa, joka joutuu sitoutumaan vain kirjoitettuun sanaan eikä näe eikä koe samoja asioita, joista Raamattu kertoo.

Helluntailainen ja karismaattinen hengellisyys tekee alkuseurakunnan elämästä perushahmon, joka osoittaa, millaista todellisen kristillisyyden tulee olla. Nimenomaan Korinttin seurakunnassa tapahtunut karismaattinen toiminta tulee esikuvaksi. Siitä tulee jopa normi, jonka täyttymiseen seurakunnan tulee pyrkiä. Tällaisen hengellisyyden piirissä usko jää lapsen asteelle, koska se elää näkyvästä.

Usko ripustuu kokemuksiin, elämyksiin ja ihmisten varaan ja tarvitsee jatkuvasti uusia ja entistä voimakkaampia virikkeitä. Epäkypsä usko tarvitsee epätavallisia elämyksiä. Se haluaa kulkea huippuhetkestä toiseen (Morgner, 26).

Jokainen näkyvä ilmiö on arvioitava, sitä on koeteltava. Sillä näkyvä ja koettava hengellisyys sisältää joka kertaa mahdollisuuden, että se todellisuudessa on aivan muuta kuin mitä luullaan tai mitä pidetään itsestään selvänä.

Tämä koettelemisen vaikeuden tajusi hyvin luterilaisen herätyskristillisyyden, pietismin isä Filip Jaakko Spener. Hengellisiä ilmiöitä arvioitaessa on otettava huomioon, että ne voivat olla lähtöisin neljästä eri lähteestä. (1) Kyseessä voi olla tietoinen petos.

(2) Kysymys voi olla myös Saatanan suorittamasta todellisesta harhaanjohtamisesta.

(3) Siinä saattaa olla kyse ihmissielun tiedostamattoman alueen liikahteluista ja voimista.

(4) Siinä voi olla myös kysymys Jumalan todellisesta puuttumisesta asioiden kulkuun (Morgner, 29).

”Mikään tilanne, olkoon se kuinka mieltäylentävä tahansa, ei sinänsä ole niin jumalallinen, että se pystyisi ilmoittamaan meille Jumalan. Ainoastaan katse Jeesukseen näyttää Isän (Joh 14:9). Jumala ilmoittaa itsensä ristiinnaulitussa ja ylösnousseessa Jeesuksessa Kristuksessa ” (Morgner, 30).

Kristuksen kohtaaminen on hänen kohtaamistaan sanassa. Mutta me haluaisimme kokea Jumalan välittömästi yliluonnollisena voimana. Me halaumme käsinkosketeltavia voiman kokemuksia, jotka ylittävät lupauksen sanan yksinkertaisen kuuntelemisen ja siihen luottamisen. Karismaattinen lahja antaakin nyt tällaiselle uskovalle pelastusvarmuuden. Lahjahan toimii näkyvälllä tavalla. Siksi se synnyttää ehdottoman varmuuden.

”On sanomattoman tuhoisaa kuvitella, että hengellinen kokemus olisi autuuden lähde ja vielä ehkä loppumatonkin. Autuuden lähde ei ole valtavinkaan kokemus, vaan yksin Kristus. Älä yritä elää kokemuksestasi: se on ehkä jo huomenna syöty loppuun. Manna annettiin korvessa vain päiväksi kerrallaan" (Niilo Tuomenoksa).

”Kristityn kutsumuksena ei siis ole ihmearmolahjojen tavoittelu, vaan kärsivän ja alhaisen Kristuksen seuraaminen ristintiellä, jossa todella tarvitaan Pyhän Hengen voimaa. Jumalan mahdollisuudet meidän kohdallamme alkavat silloin, kun Kristuksen Henki saa osoittaa omatekoisen itseotetun kristillisyytemme luuloteltuine armolahjoineen suurimmaksi synniksi. Siinä alentamisessa Hän suuressa rakkaudessaan saattaa käyttää kärsimyksen ja sairauden ruoskaa, sillä jokainen ihminen on ristin työn tähden Hänelle kallis, so. Kristuksen veren hinta.

Helppo on siis hankkia tietyillä tekniikoilla luuloteltuja armolahjoja, mutta vaikea laskeutua luulotelluista korkeuksista suurimman syntisen paikalle Kristuksen ristin juurelle armoa anomaan.

Se on suurta Jumalan armoa, että hän pääsisi vetämään maton altamme pois tai katkomaan kaikki inhimilliset tukirakenteet ympäriltämme. Murskatessaan omatekoisen uskomme, hänellä on mahdollisuus istuttaa sydämiimme Kristuksen usko, joka kerskaa vain omasta heikkoudestaan ja ristin miehestä.

Raamatullisen kristityn tuntomerkkeinä ovat hengen vaivaisuus, nöyryys, hiljaisuus. Hän kuuluu niihin, jotka jatkuvasti isoavat ja janoavat Jumalan vanhurskautta, sillä heidät ravitaan salatulla Pyhän Hengen mannalla” (Hannu Lintula).

Käytettyä kirjallisuutta:
Juhani Aitomaa, Uusi viini juovuttaa, Jyväskylä 2001; Dennis J. Bennet, Aamulla kello yhdeksän, Ristin Voitto; Fredrick Dale Brunner, Pyhän Hengen lahja, Hämeenlinna 1993; Jaakko Gummerus, Erämaan seurakunta; Michael Harper, Kukaan ei arvaa, Tikkurila 1974; Harri Heino, Hyppyherätys – Länsi-Suomen rukoilevaisuuden synyttäjänä, Loimaa 1976; Paavo Hiltunen, Toronto-ilmiö läpivalaisussa, Myllypaino 1996; Graham Houston, Kuka on oikea profeetta?, Pieksämäki 1990; Leena Huima, Jumala peilissä, Juva 1990; Leena Huima, Vesimiehen lapset, Juva 1985; Juhani Kuosmanen, Herätyksen historia, Tikkurila 1979; Erkki Leminen, Kaksi vaeltajaa; Carsten Line, Henkikaste ja Hengen täyteys, Poukkusilta 1970; Martti Luther, Laki ja evankeliumi, Vaasa 1993; Christoph Morgner, Tulta ja tappuraa, Karismaattisuuden haaste, Saarijärvi 2000; Torsten Nilsson, Henkikaste ja kielilläpuhuminen, Pieksämäki 1972; Erkki Pennanen, Avoimesti, Saarijärvi 1981; N.O. Rasmussen, Karismaattinen liike – uusi helluntaiko?, Poukkusilta 1972; Tapani Ruokanen, Paavo Ruotsalainen; Mauno Saari, Saarnaaja, Niilo Yli-Vainion taistelu, testamentti ja päiväkirjat, Juva 1983; Helmut Thielicke, Isä meidän, Jyväskylä 1963; Fredrik Wislöff, Raitis usko, Pieksämäki 1974; Aarni Voipio, Unissasaarnaaminen II, uskonnollisena ilmiönä Jyväskylä 1922.

kirjoittaja Rea Aalto Ti Toukokuu 20, 2014 5:03 am

Lainaan Olavi Peltolan kirjoitusta

Oma näkemykseni kypsyi jo vuosikymmeniä sitten. Kiteytin sen aikoinani päiväkirjaani (13.8. 1979): ”Kaiken ytimessä on mielestäni jo 1960-luvun puolivälin tienoissa saamani oivallus: silloin näin, että helluntailaishenkinen kristinuskon tulkinta ei olekaan paluuta alkuseurakunnan karismaattisuuteen, vaan ovien avaamista ikivanhalle magialle ja animismille. Siis helluntailiikkeen kautta vanha pakanuus salakuljetetaan jälleen herätyskristillisyyteen. Demonit palaavat takaisin kristikuntaan. Tässä Kurt Koch on ollut profeetta ja paljastanut jotain. Kuten koko kristikunta oli harhassa satoja vuosia ennen Lutheria niin nytkin on kristikunta ajautumassa jälleen harhan valtaan! Minä en halua hurmahenkisellä tavalla olla Jeesus-keskeinen.”

......................................................................

Tästä juuri on kysymys, eli nykyajan nk "ihmeparantumiset" ja kaikenlainen demonien ja henkien kanssa toimiminen on vain sielunvihollisen kieroa Pyhän Hengen toiminnan matkimista! Suosittelen jokaista lukemaan tämän ketjun kokonaisuudessaan!

kirjoittaja jarrut Pe Maalis 10, 2017 8:09 am

1.
Syntinen:
Minua, Jeesus, auta,
kun huudan sinua.
Nyt kuolemasi kautta
minua armahda.

2.
Jeesus:
Käy tänne, syntisparka,
niin löydät auttajan.
Kun tuntosi on arka,
sinua armahdan.

3.
Syntinen:
En peitä syntejäni,
ne kaikki tunnet jo.
Nyt polttaa sydäntäni
vanhurskas tuomio.

4.
Jeesus:
Vain minulla on valta
armahtaa sinua
Jumalan vihan alta
ja synnin vallasta.

5.
Syntinen:
Ei ole ketään toista,
ken päästää vaivasta.
Nyt epäusko poista,
oi Jeesus, armahda.

6.
Jeesus:
Saat päästön synneistäsi,
käy rauhaan Jumalan.
Sinua siunaa käsi
ainoan auttajan.

7.
Syntinen:
Sen uskon, Jeesukseni.
On armos avara,
kun sinä avukseni
käyt, pyhä Karitsa. 8.
Jeesus:
Näin usko loppuun asti,
niin vältät helvetin.
Saat niittää riemuisasti,
kun kylvit kyynelin.

9.
Syntinen:
Jää, Jeesus, sanallasi
minua tukemaan,
Pyhällä Hengelläsi
matkaani ohjaamaan.

10.
Jeesus:
Iäti armo kestää,
sinua vahvistaa
ja harhateiltä estää,
vaivoissa virvoittaa.

11.
Syntinen:
Näin kanssa pyhiesi
suo taivas periä
ja anna autuutesi,
oi sielun ystävä.

12.
Jeesus:
Käyn vierelläsi tiellä,
perille kuljetan.
Saat kerran kruunun siellä,
saat nähdä Jumalan.

13.
Syntinen:
Nyt kiitän, kunnioitan
sinua, Herrani.
Kun kerran kruunun voitan,
ylistän iäti.

Tanskalainen n. 1600. Suom. arkkivirtenä 1683. Virsikirjaan 1686. Uud. komitea 1937, Anna-Maija Raittila 1984.

kirjoittaja jarrut Ti Toukokuu 30, 2017 8:28 am

Lukekaa!
Oikein ajatuksen ja rukouksen kanssa!

kirjoittaja Hellevi La Heinä 08, 2023 7:38 am

7. IHMEUSKO

On kaksi eri asiaa, mitä Jumala voi tehdä ja mitä hän todellisuudessa tekee. Jokainen kristitty uskoo, että Jumalan on kaikkivaltias. Siksi Raamatun sanan mukaan, mikään ei ole hänelle mahdotonta. Ongelmalliseksi muodostuu Jumalan kaikkivaltius silloin, jos uskova kuvittelee voivansa ohjata oman mielensä mukaan uskonsa, tahtonsa ja rukouksensa avulla Jumalan kaikkivaltiaista tahtoa ja toimintaa.

Jumala voi antaa ihmeen tapahtua, kun rukoilemme, mutta yhtä hyvin hän voi olla antamatta. Jumala voi todistaa julistamamme sanan oikeaksi jollain ihmeteolla. Näin hän teki Mooseksen sanoille faaraon sitä vaatiessa (2 Moos 7:8-13).

Mutta yhtä hyvin hän voi jättää ihmeen tekemättä. Emme me hallitse Jumalaa. Mooseksen jälkeen ei yksikään Jumalan kansan johtajista tehnyt sellaisia ihmeitä kuin Mooses teki sauvansa avulla. Ihmeet olivat ainutkertaisia. Jeesuksen tekemät ihmeet olivat aivan toisenlaisia. Ne koskettivat vain yksityisiä ihmisiä, ei kokonaista kansaa yhtaikaa kuten Mooseksen ihmeet.

Jeesus ei tullut maailmaan tekemään niitä ihmeitä, joista evankeliumit kertovat. Hän tuli maailmaan kärsimään syntiemme sovittamiseksi. Hänen tekemänsä ihmeet vakuuttivat lopulta vain harvoja ja vain muutamat saivat häneltä avun, vaikka hetkittäin tuhannet ympäröivät hänet. Jokainen Jeesuksen parantama ja kuolleista herättämä sairastui uudelleen ja kuoli.
Jeesuksen tekemät ihmeet eivät lisänneet mitään sisällöllisesti hänen sanomaansa ja hänen varsinaiseen tekoonsa, jonka suorittamisen tähden hän tuli maailmaan. Jeesuksen tekemät ihmeet olivat vain ohimeneviä välähdyksiä siitä uudesta maailmasta, jonka Jumala kerran on luova (Ilm 21).

Monet ihmeet saivat toki ihmiset innostumaan, mutta niiden vaikutus jäi hetkelliseksi. Lasaruksen kuolleista herättämisihmeen synnyttämä hoosianna huuto vaihtui pian ristiinnaulitse huudoksi.
Ihmeenä koettu parantuminen kuolemansairaudesta on kyseiselle henkilölle suuri kokemus. Hän saa jatkoaikaa, kuten aikoinaan kuningas Hiskia. Mutta sitä tärkeämpää on se, että ihmeen kokenut säilyttää uskon Kristuksen armoon ja on hänelle sydämestään uskollinen, kun hän sairastuu uudelleen ja kuolee.

Tuhannet aikamme uskovat ovat virittäytyneet sensaatiouutisten kautta odottamaan ja ottamaan vastaan Messiaan, joka tekee suuria ihmeitä. Tarvitaan vain kipinä, vain joku suuri ja näkyvä ihme ja niin kymmenettuhannet lähtevät liikkeelle ja massaliike on valmis. Ainoa ongelma on, että on saatava aikaan toistuvia ihmeitä. Ainakin yksi joka kokouksessa.

Miten kasvaisimme niin, että vaikka saisimmekin kokea ihmeitä, emme suistuisi ihmeuskonnollisuuteen? Ihmeuskonnollisuus on nimenomaan animistisen ja maagisen kansanuskonnollisuuden oleellinen aines. Sen vallassa oltaessa korotetaan Jumalan tavallisuudesta poikkeava asioihin puuttuminen kristillisyyden keskukseen. Kristillisyys muuttuu sensaatiosta innostumiseksi. Jatkuvasti on löydettävä uusia elämyksiä ja sensaatioita. On rukoiltava ihmeitä, etsittävä ihmeitä, elettävä ihmeistä, ihmeistä saadaan voimaa ja uskoa levitettään ihmeitten avulla.

Lopulta kaikki kiertyy ihmeitten ympärille. Silloin evankeliumi muuttuukin ilosanomaksi siitä, kuinka Jumala tekee tänäänkin suuria ja valtavia ihmeitä, Jumala parantaa tässä ja nyt kaikki sinun sairautesi.

Tällainen julistus on valheellista. Elämän ja kuoleman kysymys on siinä pystymmekö oikein torjumaan tällaisen ihmeuskonnollisuuden lumoavan ja mukaansatempaavan voiman.

Vielä meidän aikanamme voidaan tällaisessa liikehdinnässä puhua paljonkin rististä, verestä, Golgatasta, mutta näiden uskomme ydinsanojen sanojen merkitys ja sisältö on muuttunut ja niiden asema uskossa on jäänyt sivuun. Ne ovat enää vain fraasinomaista liturgista kieltä, joita toistetaan tradition voimasta. Ne eivät ole enää valloita sydämiä eivätkä innosta ihmisiä lähtemään liikkeelle.

Evankeliumi Kristuksen täytetystä työstä Golgatalla ei ole enää Jumalan ilmaista lahjaa vaan tilalle on tullut uusi laki, vaatimukset, jotka ajavat määrättyyn kokemukseen ja elämykseen – ihmeparantumiseen, kielilläpuhumiseen ja lopulta aina syvään pelkoon siitä, ettei minulla sittenkään ole tarpeeksi uskoa, jotta voisin tulla terveeksi ja onko kielilläpuhumiseni aitoa.

Pelottavaa on myös se, että vaikka Raamattu on näkyvästi esillä, luetaan monia Raamatun lauseita ja koko opetus tuntuu olevan Raamatun selittämistä, niin kuitenkin lopputuloksena on harha. Raamatusta on tullut käyttöväline, hämäysväline ja vallan väline, jolla ihmiset sidotaan selittäjään. Uskotaan omaan uskoon Raamatusta ja omaan itseensä.

___________________________________________________________

Voi Lukijat! Lukekaa ja miettikää!

Pelottavaa on myös se, että vaikka Raamattu on näkyvästi esillä, luetaan monia Raamatun lauseita ja koko opetus tuntuu olevan Raamatun selittämistä, niin kuitenkin lopputuloksena on harha. Raamatusta on tullut käyttöväline, hämäysväline ja vallan väline, jolla ihmiset sidotaan selittäjään. Uskotaan omaan uskoon Raamatusta ja omaan itseensä.

kirjoittaja Hellevi Su Heinä 09, 2023 7:49 am

Kaikkea nykyajan profetiaa on aina arvosteltava

Kaikkea meidän aikanamme esiintyvää profetoimista on joka kerta arvosteltava ja koeteltava Jumalan sanalla (1 Kor 14:29; 1 Joh 4:1). Koskaan ja missään profetian muodossa saatua sanomaa ei saa uskoa ilman koettelemista.

Arvostelu kuuluu jokaiselle uskovalle: "Muut arvostelkoot", "koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on" (1 Tess 5:21). Ei riitä, että kuulen, mitä mieltä toiset uskovat ovat tai mitä mieltä johtajat ovat. Minun on muodostettava joka kerta oma kantani, jos yleensä haluan kuunnella profetioita.

Koskaan niitä ei saa ottaa vastaan sellaisenaan, suoraan, välittömästi, vaan ne on aina koeteltava. Jokaisen uskovan tulee pyrkiä olemaan ymmärrykseltään täysi-ikäinen (1 Kor 14:20). Paavali jopa vaatii uskovia: "Arvostelkaa itse, mitä minä sanon" (1 Kor 10:15) ja kuitenkin Paavali oli ilmoituksen välikappale. Sitähän ei ole yksikään nykyajan profeetta.

Vaikka arvostelu ja arviointi kuuluu jokaiselle uskovalle, niin joillekin Pyhä Henki on antanut erityisen viisauden ja taidon arvostella profetoida. Tällaisella on henkien arvostelemisen lahja (1 Kor 12:10). Se ei ole vain jonkinlaista pahan- tai hyvänolontunnetta, joka on varsin riippuvaista siitä, miten puhuja on saanut minut mukaansa ja kuinka mieleni mukaista hän puhuu. Siinä on kysymys kyvystä, joka pystyy arvioimaan sanomaa Raamatun kokonaisilmoituksen valossa ja joka osaa erottaa hiljaisen Jumalan Hengen läsnäolon monenlaisista voimakkaista ja vaikuttavista hengistä ja valloista. Henkien erottamisen lahjan avulla uskova erottaa pääasian sivuasiasta ja osaa olla pääasiassa äärimmäisen tarkka ja joustaa sivuasioissa. Pääasia on aina Jeesus Kristus, todellinen Jumala ja todellinen ihminen, joka meidän syntiemme tähden kuoli ja nousi kuolleista ja on pian palaava takaisin.

Raamatun neuvoja profetian arvostelemiseksi
Raamatussa on monia selviä neuvoja, joiden avulla voi arvostella. Eräs on sanomaan sisältöön liittyvä testi: Tunnustetaanko siinä Jeesus Kristukseksi, lihaan tulleeksi (1 Joh 4:2-3)?

Väite, että tässä puhuu Kristus (Matt 24:4) tai täällä puhuu Kristus (Matt 24:23), ei riitä totuuden perusteeksi. Pelkkä nimi tai sen toisto ei riitä. Jeesuksen nimessä voi valehdella ja jopa tehdä suuria ihmeitä (Matt 7:22-23; 24:24). Edelleenkin saatana pystyy tekeytymään valkeuden enkeliksi (2 Kor 11:14). On olemassa myös toinen Kristus ja toinen henki (2 Kor 11:4).

Raamattu varoittaa myös selvästi, ettei edes tapahtunut ihme tai tunnusteko ole takeena profeetan oikeellisuudesta (Ilm 13:13). Ratkaisevaa on hänen välittämänsä sanoman sisältö. On kysyttävä houkutteleeko hän sanomallaan tai saavutuksillaan pois todellisen Jumalan yhteydestä (5 Moos 13:1-3).

Erittäin tärkeä testi on profeetan ja profetioiden suhde sanomaan syntiemme tähden ristiinnaulitusta Jeesuksesta. Onko sanoma ristiinnaulitusta ja uskon syntyminen häneen kaikkein tärkeintä? (1 Kor 2:2). Elääkö profeetta ja profetia syntien anteeksiantamuksesta? Ei riitä asian mainitseminen ikään kuin profetian liturgiseen kieleen kuuluvana, vaan henkiikö profetiasta vastaan syvä rakkaus ja yhteenkuuluvuus ristiinnaulittuun Jeesuksen Kristukseen?

Ristiin liittyy myös toinen tärkeä testi. Miten profetioissa asennoidutaan kärsimyksiin? Nähdäänkö, että Jumalan kansan tie on monen ahdistuksen kautta menemistä? Vai luvataanko siinä yksityiselle tai uskovien yhteisölle menestystä, saavutuksia, tuloksia, voimaa, kirkkautta?

Eräs vaikeus on siinä, että usein alkuvaiheessa määrätyn henkilön välittämät profetiat saattavat olla arvostelun kestäviä. Mutta saavutettuaan luotettavan maineen ja uskovien lakattua niitä koettelemasta, profetiat huomaamatta liukuvat ensin kohti sielullisuutta ja sitten tulee jo valheet. "Te aloititte Hengessä, lihassako nyt lopetatte" (Gal 3:3).

Menestys ja hyvä maine ihmisten keskuudessa ei ole koskaan luotettava testi. Ilmestyskirjan pedosta sanotaan, että se voitti pyhät ja sen valtaan annettiin kaikki (Ilm 13:7; Dan 7:21).

Saadun profetian toteutuminen on myös eräs testi. "Profeetta, joka julkeaa puhua minun nimessäni jotakin, jota minä en ole käskenyt hänen puhua... kuolkoon" (5 Moos 18:20). Mistä tiedämme, kuka puhuu oikein? "Kun se, mitä hän on puhunut ei tapahdu eikä käy toteen... julkeuttaan se profeetta on niin puhunut" (5 Moos 18:22). Herran sanan profeetan suussa tulee pitää paikkansa, sen on oltava tosi (1 Kun 17:24). Testinä on siis aika ja profetian toteutuminen. Samaan testiin vetosi Gamaliel: "Jos tämä heidän ajamansa hanke on lähtöisin ihmisistä, se kukistuu itsestään. Jos se taas on Jumalasta, te ette pysty heitä kukistamaan" (Apt 4:38-39).

Erityisen selvästi Jeesus varoittaa asettamasta ajankohtia (Apt 1:7; Matt 24:36). Jeesus ei tiennyt, mutta ihmisprofeetat ovat olleet tietävinään. Raamatun selvästä sanasta huolimatta on läpi kirkon historian syntynyt liikkeitä, jotka ovat määritelleet ajankohdat täsmällisesti.
1830-luvulla rukoilevaisuudessa Länsi-Suomessa oli voimakas herätyksen aika. Silloin saatiin profetia, että 1836 alkaa tuhatvuotinen valtakunta maan päällä. Vuosi tuli ja mitään ei tapahtunut. Seurauksena oli herätyksen selkeä pysähtyminen. Herätys kesti niin kauan kuin odotettiin ennusmerkin toteutuvan. Kun se ei pitänytkään paikkansa oli seurauksena suuri pettymys.

Omassa ajassamme tarvitsemme tavattoman kipeästi sellaisia julistajia, jotka näkevät terävästi aikamme perusteisiin ja osaavat erottaa henget ja osaavat sanoa, missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Tarvitsemme sellaisia, jotka ovat todella seisseet "Herran neuvottelussa" (Jer 23:18, 22). Elämme sumussa, sekavassa ajassa. Muutokset ovat äkillisiä ja tavattoman jyrkkiä. Tapahtuu asioita, joita kukaan ei olisi osannut kuvitella muuta vuosi sitten.

Profeetta on sellainen, joka aikamme kuohunnan ja sekavuuden keskellä näkee kirkkaasti, mikä on uskossa ja elämässä tärkeintä ja johtaa tärkeimmän äärelle. Kehällisistä tulee niin helposti kaikki kaikessa olevaa. Toisarvoinen innostaa ja lumoaa. Ydin on hullutusta ja pahennusta, jota liha ja veri ei voi ottaa vastaan. Ydin on aina samaa ja ihmisinä haluaisimme kuulla jotain uuttaa ja erikoista.

Oikea profeetallisuus nousee kirjoitetusta Jumalan sanasta. Sanaan juurtuminen on "profetoimisen harrastamista" (1 Kor 14:39). Siinä ollaan kaikin tavoin Raamatun sanan läpitunkemia ja kyllästämiä, mutta ei niin, että luetellaan peräjälkeen mahdollisimman monia Raamatun lauseita. Sellainen ei vaadi profeetallisuutta, vaan tekniikkaa ja ulkoaoppimista. "Mutta kuka on seisonut Herran neuvottelussa ja nähnyt ja kuullut hänen sanansa? Kuka on tarkannut ja kuullut hänen sanansa?" (Jer 23:18).

Meidän tarpeemme ei ole löytää uusia raamatunlauseketjuja, ei hurmosprofeettoja vaan opettajia, jotka ovat väkeviä Jumalan sanassa ja joiden julistaessa Herran sana tulee kohti. Sellainen oli aikoinaan Luther, samoin Rosenius ja vaikkapa Paavo Ruotsalainen omalla tavallaan.

Jokaisen meidän on suostuttava siihen vaivaan, että itsenäisesti Raamatun äärellä etsimme oikeaa tietä ja herkistymme Sanan kautta kuulemaan, mitä Herra nyt seurakunnalleen puhuu. Aivan varmasti Herra antaa Sanastaan valoa niin, ettemme eksy. "Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni" (Ps 119:105). Sana viitoittaa selvän ja turvallisen tien aikamme sekavissa oloissa. Jos pysymme sillä tiellä, pääsemme perille. Tarpeemme ei ole saada lisää profetoimisen ilmiötä, vaan saada Sanan eläväksi tekevää profeetallista julistusta ja opetusta.

Eräs aikamme harha on siinä, että ekstaattisen kokemuksen omaava ihminen ilman muuta tulkitsee saamansa sanoman aidoksi ja välittömäksi Jumalan puheeksi. Hän luulee kuulleensa ikään kuin Jumalan kuiskauksen tai huudon ja nyt hän yrittää välittää sen kykyjensä mukaan sanatarkasti eteenpäin. Siinä esiintyy kovin usein Herran puheena MINÄ-muoto.

Tämän muodon käyttö on aina ja joka kerta erittäin hämäävää. Tällä ilmaisullaan profetoija vaatii tieten tai tietämättään omalle profetialleen ilmoitusprofetian auktoriteettia. Koska aidon, UT:n mukaisen profetian tuntomerkki on, että profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset (1 Kor 14:32), ei yhdenkään profeetan ole pakko käyttää tätä harhauttavaa minä-muotoa, joka samaistaa hänen puheensa Jumalan puheeksi. Voimme hyväksyä minä-muodon vain tyyliin kuuluvana tehostuskeinona ei kirjaimellisena totuutena. Onhan monissa virsissäkin käytetty Jeesuksen minä-muotoista puhuttelua, esim. virsi 279. Sen sijaan Raamatussa esiintyvän minä-muodon otamme sellaisenaan.
[/quote]

kirjoittaja Hellevi Su Heinä 09, 2023 8:06 am

Hurmoshenkinen pitää varmana sen, että
kaikki ihmeitten tekijät,
jotka vain Jeesuksen nimessä toimivat,
olisivat Jumalan asialla.

Hurmoshenkinen pitää varmana sen,
että kaikki kielilläpuhumiset
ovat Jumalalta.

Hurmoshenkinen pitää varmana sen,
että vain Jumala voi tehdä
ihmeitä, kun Jeesuksen nimessä
rukoillaan.

Hurmoshenkinen pitää varmana sen,
että kaikki, jotka vastustavat
tai kyseenalaistavat heidän
armohajojensa toiminnan, ovat
väärässä ja paholaisen asialla.

Hurmoshenkinen pitää varmana sen,
että kun vain rukoillaan ja
pyydetään Jumalan varjelusta,
niin kaikelta väärältä
varjellutaan.

Hurmoshenkinen pitää varmana sen,
että kakki arvostelu ja
kyseenalaistaminen on vihollisesta.
Hurmoshenkinen pitää varmana sen,
että tarkoitus pyhittää ne
monet keinot.

Hurmoshenkinen pitää varmana senkin,
että kerran uudestisyntynyt
automaattisesti uudestisyntynyt.
Hurmoshenkinen pitää varmana senkin,
että kun kerran on saatu
synnit anteeksi, se riittää.

Hurmoshenkinen pitää varmana sen
että heitä karehditaan.

Hurmoshenkinen pitää varmana senkin,
että Rakkaus on kaikkein
tärkein, sanan julistajia pitää
rakastaa ja kunnioittaa,
sillä he ovat Jumalan silmäteriä.

Hurmoshenkinen pitää varmana senkin,
että juuri heidän joukkonsa
on se jumalan voideltujen joukko.

Hurmoshenkinen pitää varmana
senkin, että mitä ikinä he
jumalaltaan vaativat,
he saavat sen.

Hurmoshenkisen ei tarvitse
lukea Raamattua, heidän saarnaajansa
ruokkii heitä tarvittavalla sanalla.
Hurmoshenkinen ei voi olla väärässä,
Hurmahenkinen on jumala.

kirjoittaja Hellevi Su Heinä 09, 2023 8:24 am

Kaikenlainen epäraamatullinen toiminta profetoimisenkin suhteen on lisääntynyt.

Ihmeitä ja henkeä haetaan joogaamisesta ja muista
saastaisista hengistä, spiritismi teosofia ja noituus ja
kaikki idän opit New Age mukaanluettuna, kelpaa, kun ei
haluta elää pienenä js heikkona Jeesuksen Kristuksen seuraajana,
Hänen Ristinsä täytetyn työn puhdistamana, armahdettuna syntisenä.

Puhdistuspaikka on annettu kaikille, Golgatalla.

kirjoittaja jarrut To Marras 14, 2024 8:02 am

Kielilläpuhumisesta ja profetoimisesta:

suosittelen!

kirjoittaja Sponsored content

Mikä ihmeen harhaoppi?