Eino Sormunen :: Särjetty ja nöyrä henki

kirjoittaja Hellevi Su Elo 25, 2024 7:40 am

Särjetty ja nöyrä henki
Eino Sormunen, professori, Helsinki.

1. rukouspäivänä tammik. 79 p:nä 1936.

Iltasaarnan teksti: Jes. 57:15: Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen,
hän jonka asumus on lankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä:
Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä,
joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin
nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

Rukouspäivä kutsuu meitä jälleen kansana ja yksityisenä Jumalan eteen.
Luonnostaan ihminen on sellainen, että hän karttaa Jumalaa. Hän ei tahdo tarvita häntä. Hän on rikas ja onnellinen tässä maailmassa ilman Jumalaa tai hän ajattelee Jumalaa korkeintaan kaiken tämän olemassaolevan alkusyynä, mutta hänellä itsellään ei ole asiaa Jumalalle. Jumalan täytyy tarttua meihin, pysähdyttää meidät ennenkuin kysymys Jumalasta tulee meille omakohtaiseksi.

On Jumalan salaisuus, mitenkä tämä pysähdyttäminen meidän kunkin kohdallamme tapahtuu - Jumalan kekseliäisyys on yhtä rajaton kuin hänen rakkautensa. Me teemme esteitämme, puolustaudumme, syyttelemme muita tai olosuhteita tai vertaamme itseämme meitä huonompiin. Lopputulos on — mikäli Jumala milloinkaan saa meidät käsiinsä — että löydämme itsemme syyllisinä, vianalaisina, hänen edessään. Jumalan viha, tuomion uhka, kadotuksen pelko kauhistaa omaatuntoamme ja me rukoilemme:

Jo joudu, Herra, avuksi, ennen kuin tuiki näännyn!

Mutta juuri nyt, kun me jo etsimme häntä ja tarvitsemme häntä, hän katoaa meiltä saavuttamattomaan etäisyyteen. Jumala asuu korkeudessa ja pyhyydessä, me olemme saastaa, tomua ja tuhkaa hänen edessään. Tämä Jumalan musertavan suuruuden, vanhurskauden ja pyhyyden kokemus on yhteinen kaikille, jotka ovat Jumalan edessä seisseet. Toisissa tämän kokemuksen alkukohtana on jokin erityinen synti, joka nyt polttaa omaatuntoa, toisia - - ja niihin kuuluvat Jumalan suuret todistajat, sellaiset kuin Luther - painaa maahan yleinen syyllisyys, kaiken oman riittämättömyys ja vianalaisuus Jumalan edessä.

Mutta tähän Jumalan etäisyyden kokemukseen sisältyy aina myöskin Jumalan läheisyyttä — vaikkei hätääntynyt ja ahdistettu sielu sitä näe. Vaikka Jumala kauhistaa ja ajaa pois luotansa, liikkuu jossakin syvällä olentomme pohjalla salaista vetoa Jumalaan päin: salaista rakkautta Jumalaan. Tässä kohti ei voida päästä syvemmälle kuin oli päässyt Staupitz, joka neuvoi Lutheria: todellinen katumus alkaa rakkaudesta Jumalaan.

Tämän saman kokemuksen ovat tehneet tuhannet hiljaiset sielut Suomen salopirteissä. Mutta samalla hetkellä kuin tämä kirkastuu hätääntyneelle sielulle, hänen osakseen tulee Jesajan ihana kokemus: Jumala siirtyy etäisyydestä läheisyyteen. Hän, joka asuu korkeudessa ja pyhyydessä, asuu tänne tultuaan alhaisuudessa ja saastan keskellä: hänen asuntonsa on särjetty ja nöyrä henki.

Näitä särjettyjä, köyhiä, hengessään vaivaisia, niitä joilla ei ole muuta omaa kuin tyhjyys ja suru, heitä Jumala tänään etsii Suomen kirkoissa. Mitenkä Jumala lienee sinun sydämesi särkenyt? Tai jos et olekaan särkynyt, vaan suoraselkäinen, murtumaton - eikö vaivanasi ole juuri kylmyytesi, haluttomuutesi ja siitä johtuva Jumalan etäisyys, tyhjyys ja voimattomuus?

Mitenkä voisi jälleen särkyä, pieneksi, armon .kerjäläiseksi tulla? Siihen on kyllä varma keino, joka on aina tehonnut, milloin sielu on saanut armon sen eteen pysähtyä: ristiinnaulittu — minun tähteni, minun syntieni tähden! Ei mikään muu varmasti särje sydäntä kuin Vapahtajan kärsivä rakkaus. Mutta ei missään muualla myöskään ole varmuutta siitä, että Jumala, joka nyt anteeksiantoi ja omantunnon rauhoitti, ei jätä minua huonoa — ei milloinkaan.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/832730?page=7&ocr=true

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
						1
2	3	4	5	6	7	8
9	10	11	12	13	14	15
16	17	18	19	20	21	22
23	24	25	26	27	28	29
30

Eino Sormunen :: Särjetty ja nöyrä henki

Eino Sormunen :: Särjetty ja nöyrä henki

Särjetty ja nöyrä henkiEino Sormunen, professori, Helsinki.

Särjetty ja nöyrä henki
Eino Sormunen, professori, Helsinki.