Harhaoppi: Uskovien synnittömyys

Harhaoppi: Uskovien synnittömyys

Raamattu sanoo  1 Joh. kirje 1:10 : Jos sanomme ettemme ole syntiä tehneet,
niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Tässä ei ole kysymys uskosta osattomista, koska eihän heillä ole Jumalan
sanaa itsessään, vaan kysymys on uskovista, uudestisyntyneistä kristityistä.

1 Joh. kirje 1 :8 sanoo:
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä,

kuitenkin eksyttäjät väittävät suuren tietonsa nojalla päässeensä synnin tekemisen kiusauksenkin yläpuolelle, se on  valhetta ja itsensä pettämistä. Näin väittämällä tehdään Jumalakin valhettelijaksi.
Se osoittaa, ettei sydäntä ole avattu  Jumalan Sanalle eikä otettu sitä vastaan, sillä Raamatun Sana ilmoittaa selvästi aivan toista.



Sananl. 28:13
Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa
ja hylkää, se saa armon.

Luukas:
17:3 Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä,
niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.
17:4 Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan
ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun',
niin anna hänelle anteeksi."

1.Johanneksen kirje:
2:1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi;
mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä,
Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän,
vaan myös koko maailman syntien.


Matteus 6
6:9 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty
olkoon sinun nimesi;
6:10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös
maan päällä niinkuin taivaassa;
6:11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
6:12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin
annamme anteeksi meidän velallisillemme;
6:13 äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta,
[sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen].

6:14 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa,
niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;
6:15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään
teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Raamattu, Jumalan Sana osoittaa selvästi, että jokainen tarvitsee anteeksiantamusta
loppuun saakka, uskovista ei tule synnittömiä' vaikka heidät on syyttömiksi julistettu,
vanhurskautettu,  uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.

Roomalaiskirje
3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
3:25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
3:26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan
nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen,
jolla on usko Jeesukseen.




>>


Filippiläiskirje:
3:1 Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Samoista asioista teille
kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.
3:2 Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä,
kavahtakaa noita pilalleleikattuja.
3:3 Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan
Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa,
emmekä luota lihaan,
3:4 vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee
voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,
3:5 joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa,
Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus,
3:6 intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
3:7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
3:8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen,
minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki
ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen
3:9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
3:10 tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta,
3:11 jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista.
3:12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.


Loppuun saakka saamme taistella syntiä vastaan, jota kukaan ei täällä pysty
100% voittamaan, mutta emme taistele yksin. Jeesus on voittanut synnin vallan,
Jeesus on Armoistuin, puhdistuslähde, ja on lupauksensa mukaan kanssamme joka päivä,
maailman loppuun asti.

Eräs ihmeellisimmistä Jumalan lupauksista löytyy psalmista 89: ”Armoani minä en ota heiltä pois, minun uskollisuuteni ei horju. Minä en riko liittoani, en muuta sitä, minkä olen luvannut” (Ps. 89:34-35.)  Onko todella niin, ettei Herra ota minulta pois armoaan, vaikka olenkin vuosikymmenien kuluessa osoittautunut monella tavoin kelvottomaksi Jumalan lapseksi?

En ole vaeltanut niin kuin Herran oikeus vaatii (Ps. 89:31). Voinko silti tänäänkin tarttua Herran sanaan: ”Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi” (Jes. 54:10 KR38)? Onko Jumala silloinkin uskollinen minua kohtaan, kun en ole ollut uskollinen häntä kohtaan? UT vakuuttaa: ”Jos olemme uskottomia, hän pysyy silti uskollisena, sillä omaa olemustaan hän ei voi kieltää” (2. Tim. 2:13).

Eikö hän todellakaan riko sitä armoliittoa, jonka hän solmi kanssani Golgatalla, kun hänen Poikansa sanoi: ”Se on täytetty”? Kestävätkö Jumalan lupaukset silloinkin kun taivas ja maa katoavat? Sana vakuuttaa: ”Jumala ei ole ihminen: hän ei valehtele, hän ei muuta mieltään. Hänkö ei tekisi, mitä sanoo? Hänkö ei pitäisi, mitä lupaa?” (4. Moos. 23:19.) Kuitenkin sisimpääni hiipii epäilys? Psalmihan puhuu aivan määrätyistä ihmisistä. Se sanoo, että ”armoani minä en ota heiltä pois. Kuulunko minä näihin ”he”- ihmisiin?

Millä oikeudella luen itseni niiden joukkoon, joilta Jumala ei ota pois armoaan? UT vakuuttaa, että Jumalan armo on tullut yhden ainoan ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, ansiosta kaikkien osaksi  (Room. 5:15). Kaipa minäkin kuulun näiden kaikkien joukkoon? UT vielä täsmentää ja sanoo: ”Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme” (Room. 5:2). Armo on tarkoitettu kaikille ja se on avoin kaikille. Mutta on mahdollista, että kaikki eivät ota sitä vastaan eivätkä pysy Jumalan armossa. Silloin armo jää heidän kohdalaan turhaksi (2. Kor. 6:1).

Kristuksen tähden Jumala ei ota armoaan pois syvästikään langenneelta, jos tämä vain tarttuu armoon. Syntinen voi kuitenkin vihassaan ja epäuskossaan olla ottamatta vastaan armoa. Hän voi myös tietoisesti hylätä Jumalan Kristuksessa tarjoaman armon. Jumalan armo kyllä riittää, mutta Jumala rankaisee ja kurittaa syntiin langennutta armon vastaanottanutta ihmistä (Ps. 89:33).

Psalmin loppuosa on tuskallista Jumalan kurittavan armon alla vaikertamista. Uskova paiskataan maahan (89:40) ja hän joutuu usein kysymään: ”Herra, kuinka kauan? Kätkeydytkö sinä ainiaaksi? Kuinka kauan vihasi leimuaa kuin tuli?” (89:47-48). Vaikka näin usein koenkin elämäni aikana, saan olla täysin varma
siitä, että lopulta ”meidät pelastaa yksin Herran Jeesuksen armo” (Apt. 15:11).

Olavi Peltola
Armo riittää Numero 1/2012

jarrut

Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin.