Paavo Lievonen // Galatalaiskirjeen sanoma

kirjoittaja Hellevi Ke 1 Helmi - 10:07:51

Galatalaiskirjeen sanoma

Paavo Lievonen

“Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia...” (2.Tim.4:3).

Paavali oli julistanut galatalaisille yksinkertaisen evankeliumin ja kuvannut heidän silmiensä etee heidän tähtensä ristiinnaulitun Kristuksen ja he olivat ottaneet lapsenomaisesti vastaan tämän Jumala evankeliumin. Kohta tämän jälkeen heidän keskuuteensa tuli hämmentäjiä, jotka selittivät heille, että heiltä puuttui jotain hyvin oleellista, josta Paavali ei ollut heille mitään maininnut. Hämmentäjien mukaan heidän tuli jättää jo taakseen tuo lapsenomaisuus ja tehdä “täyttä totta” pelastuksensa asiassa.

Paavalin opettama tie oli heidän mielestään liian helppo ja liian yksinkertainen. Hämmentäjien ”evankeliumi” oli kuitenkin ihmistekoista ja kaikesta näennäisestä “hengellisyydestään” huolimatta täydellinen vastakohta sille armon evankeliumille, jota Paavali julisti. Ihminen “hengellisine” tekoineen tuli kaiken keskukseksi. Siksi Paavali oli aivan suunniltaan kirjoittaessaan heille: “Oi te älyttömät galatalaiset, kuka on lumonnut teidät...” Galatalaiskirjeen sanoma on tänään ajankohtaisempi kuin
ehkä koskaan aiemmin. Siksi nytkin tarvittaisiin niitä, jotka olisivat suunniltaan puhtaan evankeliumin puolesta (2.Kor. 5:13). Miksi näin?

Evankeliumiahan julistetaan kaikkialla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Mistä nyt siis tämä ahdinko ja huoli? Huoli tulee siitä, että evankeliumi ei saa olla sitä mitä se on. Evankeliumia ei voida ymmärtää oikein ilman lain ymmärtämistä. Jumalan laki on täydellinen ja vaatii ihmiseltä täydellisyyttä (Matt.5:48.

Evankeliumi puolestaan on hyvä uutinen siitä, että Jumalan armo on myös täydellinen. On siis olemassa täydellinen laki ja täydellinen armo. Nyt lähes kaikkialla kristikunnassa on vallalla vesitetty laki ja vesitetty armo. Kumpaakaan ei ymmärretä. Kaikki on tehty suhteelliseksi. Tämä ilmenee siten, että Jumalalle olisi annettava jotain ihmisestä itsestään lähtevää, että Jumala hänet hyväksyisi ja että ihminen näin pääsisi Jumalan “läsnäoloon”. Nämä vaadittavat asiat näyttävät hyvin hengellisiltä.

Korostetaan ylistystä “avaimena” korkeamman hengellisyyden tasolle ja menetelmänä Jumalan kohtaamiseksi. Tai tällainen avain on rukous, raamatunlukeminen, paasto, palvelu tai jokin muu itsessään hyvä asia. Meidän tekomme — olkoot sitten kuinka hengellisiä tahansa — ovat kuitenkin vastakohtia ilmaiselle ja ansiottomalle Jumalan armolle. Jumala on armollinen meille ainoastaan ristiinnaulitun Jeesuksen loppuun suoritetun lunastustyön perusteella. Siinä on pelastuksemme kulmakivi ja perusta, eikä sitä voida siirtää meihin. Pelastus tulee ulkopuoleltamme. Tältä perustalta syntyy myös oikea kristittyjen yhteys.

Ilman tätä perustaa todellista kristittyjen yhteyttä ei synny. Kaikki sen kaltainen opetus, että pelastus on vastikkeellista, on harhaoppia, julistipa sitä kuinka arvostettu julistaja tahansa. Vaikka enkeli taivaasta julistaisi tällaista oppia, hän joutuisi kirotuksi (Gal.1:8,9). Näin oleellisesta erosta on siis kysymys.

Edellisen suhteen useat kristityn nimeä kantavat ovat samaa mieltä. On kuitenkin paljon niitä, jotka siirtävät vastikkeellisuuden uskonelämään. He opettavat, että saat Jumalan siunauksen vastikkeeksi kuuliaisuudestasi ja näitä kuuliaisuuden askeleita onkin julistajilla varastossaan erilaisia valikoimia. Armo siis rajataan vain uskoontuloon, mutta sitten astuvat kuvaan “hengellisen elämän lait” (hienompi ilmaisu lainalaisuudelle).

Ihminen tekemisineen on jälleen kaiken keskuksena eikä Golgatalla tapahtunut sovitus, jota ei nähdä enää keskipisteenä vaan ainoastaan kerran tapahtuneena historiallisena asiana. Näin uskovat johdetaan elämään armon vaikutuksista — ei enää yksin armosta. Siksi monet ahdistuvat ja nääntyvät matkalla. Nämä opetukset leviävät kulovalkean tavoin eikä kukaan näytä asettavan niille esteitä.

Varoittajan tehtävä on kuitenkin aina ollut epäkiitollista vastavirtaan kulkemista. Toinen evankeliumi on houkuttelevampaa, voihan siinä ihminen saada jopa kunnioitetun ja ihaillun asemankin, kunhan riittävästi “panostaa” hengelliseen elämäänsä. Kuinka vähäiseksi kerskaus itsestämme jääkään, jos perustamme kaiken — sekä pelastuksemme, että vaelluksemmekin — ainoastaan Hänen armoonsa. Paavalikin joutui jopa ystäviensä hylkäämäksi, sillä niin vastakkainen hänen oppinsa oli ihmisluonnolle. Joudummeko mekin muiden hylkäämäksi, jos asetamme kaiken toivomme yksinomaan Jumalan armon evankeliumiin? Se on hyvinkin mahdollista. “Sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut” (Gal.2:21)

https://kristitynfoorumi.org/lehdet/1520.pdf

kirjoittaja Reikäpää Ke 1 Helmi - 10:37:39

Tätä on todella vaikeaa tänä aikana kuulla missään, ja vaikeaa on ihmisen uskovaisenkin ymmärtää syvällisemmin tai ottaa vastaan sillä evankeliumi on järjen vastaista , kiitos Herralle että hän on uskon alkaja ja täyttäjä

kirjoittaja Reikäpää Ke 1 Helmi - 10:38:22

Hyvä että näitä kirjoituksia löytyy vielä, joista saa itselleen ammentaa ja mahdollisesti myös muillekin

kirjoittaja Hellevi Ke 1 Helmi - 11:16:55

kirjoittaja Reikäpää Tänään kello 11:38 am

Hyvä että näitä kirjoituksia löytyy vielä, joista saa itselleen ammentaa ja mahdollisesti myös muillekin

Hellevi likes this post

On hyvä että löytyy!
Siksipä tänne on hyvä kopioida raittiita kirjoituksia,
netistä ne voivat kadota milloin vain!

Niinkuin monet Jouko Niemisenkin kirjoitukset!

Siis,
kaikilla sisäänkirjautuneilla on oikeus tänne kopioida raittiita kirjoituksia!
Tai kirjoittaa omia ajatuksiaan ja mietteitään ja kannanottoja kirjoituksiin.
Eikä tarvitse olla samaa mieltä, sillä emmehän ole samanlaisia,
vaikka meillä onkin yhteinen usko Jeesukseen Kristukseen.

Iloista kirjoitteluintoa kaikille!

kirjoittaja Sponsored content

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
1	2	3	4	5	6	7
8	9	10	11	12	13	14
15	16	17	18	19	20	21
22	23	24	25	26	27	28
29	30	31

Paavo Lievonen // Galatalaiskirjeen sanoma