Profeetat Raamatussa

Pyhän Raamatun mukaan on olemassa oikeita profeettoja ja vääriä profeettoja. Oikeat profeetat ovat Jumalan lähettämiä, väärät profeetat ovat liikkeellä omasta tahdostaan ja kiusaajan tahdosta. Oikea profeetta puhuu Jumalan puolesta ja hänen nimessään. Väärä profeetta esiintyy valheellisesti Jumalan nimessä, vaikka Jumala ei ole antanut hänelle sanaansa eikä käskenyt häntä puhumaan. Väärien profeettojen kohtalo ja kaikkien niiden osa, jotka “valhetta rakastavat ja tekevät” (Ilm. 22:15), on jäädä taivaan ulkopuolelle ja joutua iankaikkiseen kadotukseen.

Raamatussa käytetään profeetasta myös nimeä näkijä (1 Sam. 9:9; Jes.30:10), sillä Jumala antoi profeetan nähdä asioita, jotka tulevat tapahtumaan. Sen, mitä profeetat näkivät, he sitten joko julistivat suusanallisesti tai kirjoittivat kirjaan. Niinpä profeetta Jesajan kirjan päällekirjoituksena on “Jesajan, Aamoksen pojan, näky, jonka hän näki”. Vanhassa Testamentissa profeetoiksi sanotaan mm. Aabrahamia (1 Moos. 20:7), Moosesta (5Moos.34:10), Samuelia (1 Sam. 3:20), Naatania (2 Sam. 7:2), Eliaa ja Elisaa (1Kun. 19:16) sekä Danielia (Matt. 24:15).

Myös kuningas Daavidia, joka onkirjoittanut monia psalmeja, on pidettävä profeettana. Kaikki profeetat eivätolleet kirjaprofeettoja, kuten Elia jaElisa. Juutalaiset sanoivat Joosuan,Tuomarien, Samuelin ja Kuningastenkirjoja edellisiksi profeetoiksi. Myös Messiasta sanotaan profeetaksi (5Moos. 18:15,18. Jeesus selittää, mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo: “Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä” (Joh. 8:35). Raamattu mainitsee myös muutamia naisprofeettoja. Mooseksen ja Aaronin sisar Mirjam viritti virren (2Moos. 15:20).

Debora oli Israelin tuomari, joka lauloi Baarakin kanssa voittolaulun, kun Israel voitti Kanaanin kuninkaan Siiseran naisen viekkaudella (Tuom. 4:4 ja 5. luku). Jumala antoi Huldalle ennussanan, jonka tämä välitti edelleen kuningas Joosialle (2Kun. 22:14). Hanna oli kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen ja palveli pyhäkössä Jumalaa yötä ja päivää paastoilla ja rukouksilla (Luuk.2:36). Filippuksen neljällä tyttärellä oli profetoimisen lahja (Apt. 21:8–9). Tiedämme näistä tapauksista kovin vähän.

Ne näyttävät olleen enemmän poikkeus kuin sääntö. Sekä Mirjam että Debora sepittivät Pyhässä Hengessä laulun. Ne ovat saaneet paikan Raamatussa. Debora oli myös tuomari.
Hänen aikanaan Herra nöyryytti vastustajiaan ja näytti, että hän voi saada voiton heistä heikon naisenkin toimesta, mikä oli heille suuri häpeä. Nämä esimerkit kertovat siitä, että Jumala ei ole sitonut itseänsä, vaan on vapaa toimimaan niin kuin haluaa. Hänen seurakuntansa on taas sidoksissa ilmoituksen sanaan eli Raamattuun.

Koska Jumala on Raamatussa sitonut Kirkkonsa kaikkina aikoina miehiseen saarnavirkaan, millään kirkolla ei ole oikeutta sivuuttaa tätä sanaa. Jumala on perustanut Seurakuntansa Apostolien ja Profeettojen perustukselle Kristuksen ollessa kulmakivenä (Ef. 2:19–20). Tässä kohdassa Apostolit ja Profeetat ovat yksi käsite. Apostolit ja Profeetat ovat näet alkukielessä yhdistetty yhdeksi käsitteeksi yhteisellä artikkelilla. Kysymyksessä ovat heidän kirjoituksensa. Niiden perustalla on Kirkko oleva maailman loppuun saakka.

Mikä tahansa ulkonainen kirkko tai teologi, joka hylkäätämän perustuksen, on vailla todellista perustusta, olkoon miten suuri, huomattava tai tietävä tahansa. Pyhän Hengen vuodatukseen helluntaina liittyivät myös profetoimisen armolahjat. Toisille tällaisille profeetoille Jumala antoi tiedoksi tulevia tapahtumia, kuten Agabukselle Paavalin joutumisen kahleisiin (Apt. 21:11).
Ilmeisesti jokin tällainen lahja oli myös Filippuksen tyttärillä.

On ajateltu olleen myös sellaisia profeettoja, jotka julistivat evankeliumia Pyhän Hengen antamalla viisaudella ja rohkeudella, mutta joiden sana ei ollut kuitenkaan inspiroitua eikä siis rinnastettavissa Raamatun sanaan. Profetoimisella käsitettiin myös Raamatun profetioiden eli kirjoitusten selittämistä (1 Kor.14:3). Siitä, millaisista profeetoista ja profetoimisesta missäkin kohdassa onkysymys, ei ole aina helppoa päästä selville. On kiinnitettävä huomiota tekstiyhteyteen ja siihen, ettei selitys ole uskon analogian eli opin vastainen.

Tärkeimmät profeetat tavalliselle Raamatun lukijalle ovat kirjaprofeetat, jotka Paavali asettaa Ef. 2:19–20:ssä Apostolien rinnalle ja joiden perustukselle yhdessä Apostolien kanssa Kirkko on rakennettu. He ovat ennustaneet Kristuksesta ja julistaneet sitä samaa evankeliumia, johon mekin uskomme, vain sillä erotuksella, että he opettivat tulevaa Messiasta; me taas uskomme jo tulleeseen Messiaaseen. Luvattu Messias uhrina meidän edestämme on profeettojen julistuksen keskus ja samalla meidänkin uskomme kohde.

http://www.luterilainen.com/files/Luterilainen/12/Lut_12_01.pdf