Vapaasana


Join the forum, it's quick and easy

Vapaasana
Vapaasana
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.
Haku
 
 

Näytä tulokset:
 

 


Rechercher Tarkennettu haku

Kesäkuu 2021
MaTiKeToPeLaSu
 123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
282930    

Kalenteri Kalenteri

Yhteistyökumppanit


Miesten ristiretki: Onko uskonnollinen väkivalta miesten juttu?

Siirry alas

 Miesten ristiretki: Onko uskonnollinen väkivalta miesten juttu? Empty Miesten ristiretki: Onko uskonnollinen väkivalta miesten juttu?

Viesti kirjoittaja arkikalusto Pe Syys 06, 2019 7:22 am

"Akateemisen teologian näkökulmia ajankohtaisiin tutkimusaiheisiin."

Petri Merenlahti teologia


Miesten ristiretki: Onko uskonnollinen väkivalta miesten juttu?



Uskonnolla, väkivallalla ja miessukupuolella tuntuu olevan erityinen suhde. Tukemalla patriarkaalista ajattelua ja yhteiskuntajärjestystä uskonnot ovat pitäneet yllä naisiin kohdistuvaa rakenteellista väkivaltaa. Vanhoillinen uskonnollisuus uhkaa yhä naisten oikeuksien toteutumista maailmanlaajuisesti.

Väkivaltaiset ääriliikkeet vetävät puoleensa nuoria miehiä, ja naisten ja seksuaalivähemmistöjen kohentunut asema kuvataan uskonnollisessa vihapuheessa usein merkkinä nykykulttuurin rappiosta. Mistä väkivaltaisessa miesuskonnollisuudessa on kysymys, ja miten sitä voidaan ehkäistä?

Poliittisen uskonnon paluu

Uskonnollisten ääri-ilmiöiden nousu herätti huolta 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Islamistiryhmät iskivät amerikkalaisjohtoisen maailmanjärjestyksen symboleihin, kuten New Yorkin World Trade Centeriin ja Yhdysvaltain edustustoihin maailmalla.

Yhdysvalloissa maan oma uskonnollinen äärioikeisto otti kohteekseen liittovaltion hallintorakennukset, homobaarit ja aborttiklinikat. Pyhän sodan tai korkeimman totuuden nimissä tehdyt terrorihyökkäykset horjuttivat ihmisten turvallisuudentunnetta ympäri maailmaa.

Samalla järkkyi yhteiskuntatieteilijöiden vaalima näkemys uskonnon vetäytymisestä yksityiselämän piiriin. Tosiasiassa poliittisen uskonnon nousu oli ollut käynnissä jo kauan. 1900-luvun jälkipuoliskolla näkivät päivänvalon Pohjois-Irlannin konflikti, Egyptin muslimiveljeskunta, Iranin islamilainen vallankumous, Jugoslavian hajoamissodat, Intian uskonnolliset väkivaltaisuudet, Sri Lankan sisällissota ja Afganistanin Taliban-liike.

Kiihkeimmät uskonsoturit eivät piitanneet omasta tai sivullisten hengestä. Miksi poliittinen uskonnollisuus on niin usein niin väkivaltaista? Ja miksi se kietoutuu niin usein kysymyksiin sukupuolirooleista ja seksuaali-identiteeteistä?

Onko kysymys uskonnosta?


Mikä ylipäätään on uskonnon rooli konflikteissa, ja onko olemassa erityistä uskonnollista väkivaltaa? Kysymys on vaikea, koska tilanteet ja uskonnon ilmenemismuodot vaihtelevat. Uskontoperinteet ovat erilaisia ja virallinen opetus ja käytännön kansanusko kaksi eri asiaa. Uskonnot muuttuvat ja kehittyvät, ja raja uskonnon ja kulttuurin välillä on häilyvä.

Suurten uskontojen historia on syrjinnän, puhdistusten ja ristiretkien tahrima. Toisaalta ihmisten enemmistössä uskonnollisuus ei laukaise tuhoavaa käyttäytymistä. Pikemminkin se ylläpitää altruistisia ihanteita, ja väkivaltaiset ääriryhmät ovat uskonyhteisöjen syrjäytyneistöä. Kenties näennäisesti uskonnollisten konfliktien taustalla ovat toisenlaiset syyt, kuten kamppailu vallasta ja resursseista?

Monien tutkijoiden mielestä uskontoon sisältyy kuitenkin erityisiä riskitekijöitä. Uskonnon arvot ovat uskoville luovuttamattoman pyhiä, ja ne jakavat ihmisiä vuohiin ja lampaisiin. Uskonnollinen päätöksenteko ei perustu pelkkään järkiperäiseen harkintaan. Tämä voi altistaa sokealle auktoriteettiuskolle ja ajatukselle, että tarkoitus pyhittää keinot.

Mikään riskitekijöistä ei kuitenkaan ole ominainen yksinomaan uskonnoille. Samaa esiintyy muidenkin vakaumusten piirissä. Siksi erityisen ’uskonnollisen väkivallan’ määrittely on vaikeaa – etenkin kun jako uskonnolliseen ja sekulaariin on kulttuurisidonnainen, historiallisesti tuore ja usein arvolatautunut. Kulttuurisotien retoriikassa sekulaari edustaa nykyaikaista, hallittua ja rationaalista, kun taas uskonto on takapajuisen, kaoottisen ja tunteenomaisen tunnusmerkki.

Miksi miehet?


Jotkut tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota uskonnollisen radikalisoitumisen sukupuolittuneisuuteen. Teoksessaan Terror in the Mind of God: The Global Rise of Religious Violence Mark Juergensmeyer esittää, että uskonnollinen radikalismi tarjoaa voimaantumisen kokemuksen miehille, jotka kulttuurinmuutos on ajanut yhteiskunnan marginaaliin.

Juergensmeyerin mukaan uskonnollinen terrorismi poikkeaa poliittisesta. Siinä missä jälkimmäinen tavoittelee poliittisia päämääriä, edellinen tuottaa symbolista, esittävää väkivaltaa. Sen tarkoituksena on osoittaa, että maailma on sodassa ja oikea elämäntapa uhattuna. Iskujen kohteet ja ajankohta valitaan niiden symboli- ja spektaakkeliarvon perusteella.

Hallintorakennukset ja aborttiklinikat osoittavat Saatanan olinpaikan, liikennelentokoneet ja metrojunat sen, ettei kukaan ole konfliktin ulkopuolella. Koska kysymys on hyvän ja pahan taistelusta, sovinto ei ole mahdollinen. Pahan kanssa ei voi neuvotella, sen voi vain tuhota.

Ajatus pyhästä sodasta on erityisen houkutteleva silloin, kun pelissä on paljon, mutta keinoja vähän. Siihen turvaudutaan, kun vaihtoehtona on ihmisarvoiseksi koetun elämäntavan loppu, sulautuminen vihamieliseen kulttuuriin tai loppusijoituspaikka yhteiskunnan marginaalissa. Nöyryyttävästä rimpuilusta kasvottoman vihollisen armoilla tulee kunniakas taistelu, jota ei voi hävitä.

Yhdysvaltain äärioikeistossa onkin paljon sotaveteraaneja ja sotilasuralta syrjäytyneitä, joissa yhteiskunnan naisvaltaistuminen, muuttuneet miesroolit ja seksuaaliekonominen uusjako herättävät paitsi kaunaa ja kateutta myös syvän voimattomuuden tunteen: maailma on mennyt raiteiltaan ja elämä muuttunut hallitsemattomaksi.

Islamististen itsemurhapommittajien rivit puolestaan kuhisevat nuorukaisia, joilta miehitystilanne, pakolaisuus tai siirtolaisuus on sulkenut oven aikuisen miehen elämään. Ilman työtä ei ole toivoa omasta asunnosta tai naissuhteista. Marttyyrin sädekehä, miesyhteisön tuki ja lupaus Paratiisissa odottavista tummasilmäisistä neitsyistä ovat tervetulleita.

Paikka uskonsoturien rivissä on vastalääkettä sosiaaliseen häpeään. Hierarkkinen miesyhteisö ja toverien tuki antavat kokemuksen omasta arvosta. Sotaa ei kuitenkaan voi käydä ilman vihollista. Jotta häpeä voi kirkastua kunniaksi, jonkun on maksettava siitä – pahimmassa tapauksessa hengellään.

Vaihtoehtoja − vai onko?

Mikä on uskonnollisen väkivallan vaihtoehto? Juergensmeyer pohtii eri lähestymistapoja. Väkivaltaiset ääriliikkeet voidaan yrittää laittaa kuriin voimakeinoin. Samalla tullaan tosin toteuttaneeksi heidän fantasiansa globaalista sodasta. Toisaalta ääriliikkeet saattavat joskus saavuttaa tavoitteitaan. Tällöin uskonnolliset fantasiat voivat korvautua poliittisella toimijuudella tai muuntua rauhanomaiseksi omantunnon ääneksi.

Lupaavinta kehitys on siellä, missä vallanpitäjät ottavat moraalisen kritiikin vakavasti ja toimivat uskonnon arvojen mukaisesti. Tämä vaihtoehto on harkitsemisen arvoinen siksikin, että uskontojen kurssi on nousussa eri puolilla maailmaa. Globalisaatio on johtanut sekulaarin nationalismin kriisiin.

Ylikansallisilla markkinoilla pienet kansallisvaltiot ovat paperitiikereitä, eikä uusi taloudellinen maailmanjärjestys jaa menestystä tasaisesti. Kansallisen kunnian symbolit tummuvat museoissa, ja vanhan liiton miehille on tarjolla vain lakeijan rooleja.

Uskonnon ohella rauhanomaisia väyliä kunnialliseen miehuuteen tarjoavat koulutus ja urheilu. Juergensmeyer kertoo Hamas-järjestön kannattajasta, jota dokumenttielokuvantekijät haastattelevat israelilaisessa vankilassa. Epäonnistuneen itsemurhaiskun tekijä puhkuu leppymätöntä vihaa juutalaisia kohtaan.

Kun puhe kääntyy jalkapalloon, hän kertoo kuitenkin ihailevansa monia Israelin maajoukkuepelaajia. Ja kun haastattelija kysyy, suostuisiko hän tekemään itsemurhaiskun sionistien ja vääräuskoisten kansoittamalle jalkapallostadionille, nuorukainen näyttää silminnähden loukkaantuneelta. ”Jalkapallokentällekö? No en tietenkään!”

[b]Kirjoittaja Petri Merenlahti on tutkijatohtori ja Kirkon Ulkomaanavun johtava teologinen asiantuntija.
[b]
s-posti: petri.merenlahti@helsinki.fi
Lähteet

Appleby, R. Scott: The Ambivalence of the Sacred: Religion, Violence, and Reconciliation. Lanham, 2000.

Berger, Peter (toim.): The Desecularization of the World: Resurgent Religion and World Politics. Washington, D.C, 1999.

Casanova, José: Public Religions in the Modern World.Chicago, 1994.

Cavanaugh, William: The Myth of Religious Violence: Secular Ideology and the Roots of Modern Conflict. Oxford: Oxford University Press, 2009.

Gopin, Marc: Between Eden and Armageddon: The Future of World Religions, Violence, and Peacemaking. New York, 2000.

Juergensmeyer, Mark: Terror in the Mind of God: The Global Rise of Religious Violence. Berkeley, 2001.

Kimball, Charles: When Religion Becomes Evil: Five Warning Signs. New York, 2002.

Micklethwait, John & Adrian Wooldridge: God Is Back: How the Global Rise of Faith Will Change the World. New York, 2009.

Shah, Timothy Samuel, Alfred Stepan & Monica Duffy Toft (toim.): Rethinking Religion and World Affairs. New York, 2012.


https://teologia.fi/2014/09/miesten-ristiretki-onko-uskonnollinen-vaekivalta-miesten-juttu/
arkikalusto
arkikalusto

Viestien lukumäärä : 1123
Join date : 21.11.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

 Miesten ristiretki: Onko uskonnollinen väkivalta miesten juttu? Empty Luther ja väkivalta

Viesti kirjoittaja Stiina Ma Syys 09, 2019 11:16 am

Puimatantereella on herännyt taas kerran kauhistus Lutherin kauheaa kirjaa kohtaan: "Juutalaisista ja heidän valheistaan". Laitan tähän puolustus linkin. Niitä on kyllä muitakin.
Myös tulee muistaa "ajan henki" tuolloin. Ei ollut tietoakaan humanismista eikä ihmiselämä ollut juuri minkään arvoinen. Kuolema, kärsimys ja kuritus oli jokapäiväistä. Heikot todellakin sortuivat elon tiellä. Vielä 60-80 luvuilla Suomessakin (esim. koulukodit) lapsia hakattiin ja tuhottiin pelkästä huono-osaisuudesta ja tyhmyydestä (vrt. kehitysvammaiset, köyhät, homot jne.). Nyt alkaa kovuus taas olosuhteiden pakosta (esim. Isis-lapset) nostamaan yhä enemmän päätään. Ei muisteta, että Jeesus oli myös suuri ja suurin humanisti ja sen mukana koko Kolmiyhteinen Jumalamme. Ei minun mielestäni naisena humanismi ja empaattisuus ole mikään kirosana, ei ollenkaan. Vieläkin suren (ja vihastun) ajatellessani monen kohtaloa tässä maailmassa. Itsekin voisin paljon huonommin, jos ei sekulaarin vihervasemmiston empaattisuus minuakin kristittyä kohtaan olisi monin tavoin auttanut, toisin kuin nykyiset kristityt, joita en voi montaakaan luetella (n. 1 %). Aggressiivisuus ja viha on ihmiselle luontaista.

Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia?

JULKAISTU 16.04.2017 - 07:00.
Uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämän pimeisiin puoliin kuuluu hänen suhtautumisensa juutalaisiin. On vaikea ymmärtää ja hyväksyä, että armosta ja armeliaisuudesta saarnaava ihminen on kirjoittanut kirjan Juutalaisista ja heidän valheistaan – kirjan, jossa kehotettiin polttamaan ja karkottamaan juutalaiset. Vuosisatoja myöhemmin natsit toteuttivat hänen ajatustaan.

professori Dick Harrison
Kuva: YLE/Johannes Söderberg
Professori Dick Harrison Lundin yliopistosta on perehtynyt Lutherin elämään. Harrisonin mukaan 1500-luvun Saksassa melkein kaikki jakoivat Luthen juutalaisvastaiset ajatukset.

Juutalaisvastainen aikakausi
Yhteiskunta, jossa Martti Luther vaikutti oli vahvasti antisemitistinen, sanoo professori Harrison. Luther luki raamattua, käänsi sen ja levitti sen sanomaa. Uudesta testamentista Luther luki juutalaisista, jotka surmasivat Jeesuksen. Lutherin antisemitistisyys vahvistui: juutalaisista tuli hänen silmissään roistoja ja konnia. Hän levitti antisemitismiään myös aikalaisilleen. Luther ei ollut ajatuksissaan ainoa, mutta hänen saarnajantaitonsa ja puhujanlahjansa antoivat sanomalle lisäpontta.

Jeesus oli juutalainen
Raamattua lukeva Martti Luther varmasti tiesi, että myös Jeesus oli juutalainen.

– Lutherin mukaan Jeesus ei kuitenkaan ollut juutalainen vaan jumalankaltainen ihminen. Jeesus oli hänelle kristikunnan tärkein symboli ja Jumalan poika, neitsyestä syntynyt, Pyhä henki, sanoo Harrison.

– Jeesus oli Lutherille kristikunnan lipunkantaja, jonka maan päälle tulon jälkeen Vanhan Testamentin opetukset eivät eivät enää päde. Ja sitä eivät juutalaiset Lutherin mielestä ymmärtäneet – mikä oli hänelle lisätodiste siitä, että juutalaiset olivat tyhmiä, huonoja ja vaarallisia. Näin Lutherin antisemitistiset ajatukset entisestään vahvistuivat.

– Lutherin juutalaisvihamielisyyden tärkein syy oli kuitenkin se, että ajan henki tuon ajan Euroopassa oli antisemitistinen, professori Harrison korostaa. – Mustan surman aikaan uskottiin yleisesti, että juutalaiset levittivät sairauksia esimerkiksi kaivoja myrkyttämällä. Huhuttiin myös juutalaisten salaliitosta kristittyjä ja muslimeja vastaan. Tässä suhteessa Luther oli oman aikansa lapsi.

Göran Rosenberg
Göran Rosenberg Kuva: YLE/Johannes SöderbergJuutalainen kirjailija ja journalisti Göran Rosenberg kertoo, että keskiajalla antisemitistiset kirjoitukset olivat tavallisia. Mutta vaikka Luther käytti kirjoituksissaan rohkea ja räväkkää kieltä, monet olivat yllättyneitä siitä, että hän kirjoitti äärimmäisen juutalaisvastaisen kirjan.
– Ilmassa oli tuolloin kristillistä juutalaisvastaisuutta, koska osa juutalaisista kieltäytyi tunnustamasta Jeesusta. He halusivat hallita jumalayhteyttä, jonka kristinusko oli ominut. Juutalaisuus oli siis kristinuskon kilpailija. Vähitellen juutalaisvastaisuus levisi ja sai yhä vihamielisempiä ja vainoavampia muotoja, sanoo Rosenberg.

Luther ei ollut rasisti
– Martti Luther ei ollut rasisti, sanoo Rosenberg. – Hänelle asenne juutalaisiin oli uskonasia. Luther ei hyväksynyt sitä, että juutalaiset eivät tunnustaneet Jeesusta Messiaana, mutta hän toivoi pitkään, että juutalaiset lopulta ymmärtäisivät totuuden ja kääntyisivät kristinuskoon.

Rosenbergin mukaan käännekohta Lutherin ajattelussa ajoittuu 1530-luvulle. Silloin hänen asenteensa muuttui suvaitsevaisuudesta ja odotuksesta haluun yrittää käännyttää juutalaiset väkivalloin tai karkottaa heidät.

– Uskon, että Luther itse oli täysin vakuuttunut omasta totuudestaan. Hän halusi näyttää maailmalle ja juutalaisille olevansa oikeassa, sanoo Rosenberg.

Luther ja Hitler
Neljäsataa vuotta Lutherin jälkeen Hitler ja natsit nousivat Saksassa valtaan ja toteuttivat juutalaisten verilöylyn. Osa natseista vetosi suoraan Lutheriin ja perusteli juutalaisvainoja Lutherin kirjoituksilla.

Professori Dick Harrisonin mukaan Lutheria ei kuitenkaan missään nimessä voi syyttää siitä, mitä juutalaiset joutuivat kokemaan toisessa maailmansodassa.

– Antisemitismin juuret ovat paljon syvemmällä. Sitä paitsi ihminen on itse vastuussa tekemisistään: Luther kuoli 1500-luvulla, natsit nousivat valtaan vasta 1900-luvulla, muistuttaa Harrison.

Rosenbergin mukaan Luther oli Saksassa nostettu lähes pyhimyksen asemaan. Lutherilla olikin valtava vaikutus natsien propagandaan.

– Lukuisat esimerkit kertovat kuinka hänen kirjoituksiaan toistettiin ja kuinka protestanttiset natsimieliset papit vetosivat Lutheriin oikeuttaakseen kirstalliyön tuhot. Lutheria lainattiin suoraan ja sanottiin, että juutalaiset ja heidän synagoogansa pitää polttaa.

Mitä Luther olisi sanonut tuholeireistä?
Voi vain arvailla, mitä Luther itse olisi sanonut holokaustista ja tuholeireistä. Asiantuntijat esittävät eriäviä arvauksia.

– Luther olisi luultavasti kauhistunut ja todennut, että kosto kuuluu yksin Jumalalle, arvelee Dick Harrison. – Uskon, että useimmat kristityt kaikkina aikoina olisivat olleet samaa mieltä.

– Toivon hartaasti, että Luther olisi vastustanut natsien tekoja, sanoo puolestaan Göran Rosenberg. – Mutta kukaan ei tiedä varmaksi. Puhummeko nuoremmasta vai vanhemmasta Lutherista? Pahoin pelkään, että jos vanhempi Luther olisi pitäytynyt siinä, mitä hän kirjassaan kirjoitti, hän olisi ehkä vain seurannut sivusta.

Stiina

Viestien lukumäärä : 1329
Join date : 04.08.2017
Paikkakunta : Helsinki

Takaisin alkuun Siirry alas

 Miesten ristiretki: Onko uskonnollinen väkivalta miesten juttu? Empty Vs: Miesten ristiretki: Onko uskonnollinen väkivalta miesten juttu?

Viesti kirjoittaja jarrut Ti Syys 10, 2019 5:59 am

Lutherin juutalaisviha on oikeastaan inhimillinen reaktio, keskiaikaan katsottaessa.
Kuinka moni vanhuudessaan muuttuu ja katkeroituu, kun unelmista ei tullut sitä mitä odotettiin,
varsinkaan sitä, mitä itse odotti.

Kuningas Salomo Raamatussakin, on esimerkkinä siitä, kuinka ihminen vanhuuttaan niin kuin rappeutuu.
Juutalaiset olivat niitä sen ajan maahanmuuttajia. Eriuskoisia, joita nytkin pelätään, eikä heitä katsella suopein silmin, kristillisissäkään piireissä, joten sitä Lutherin vihapuhetta juutalaisista ei tarvitsisi niin kauhistella.
Ihminenhän on uskovaisuudessaankin vain ihminen, lihallinen olento, joka ei aina ole niin hengellisessä itsekurissa aikaansaannoksineen. Tuumaan.
jarrut
jarrut

Viestien lukumäärä : 2641
Join date : 24.10.2013

Takaisin alkuun Siirry alas

 Miesten ristiretki: Onko uskonnollinen väkivalta miesten juttu? Empty Vs: Miesten ristiretki: Onko uskonnollinen väkivalta miesten juttu?

Viesti kirjoittaja Stiina Ti Syys 10, 2019 9:41 am

Erinomainen loppulause! Kiitos!
Näin on minunkin kohdallani kun ikää tulee. Pettymykset jäävät päälle, kun enää ei ole uskoa tulevaisuuteen (maan päällä). Tekisi mieli räyhätä monelle. I love you

Stiina

Viestien lukumäärä : 1329
Join date : 04.08.2017
Paikkakunta : Helsinki

Takaisin alkuun Siirry alas

 Miesten ristiretki: Onko uskonnollinen väkivalta miesten juttu? Empty Vs: Miesten ristiretki: Onko uskonnollinen väkivalta miesten juttu?

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa