Totuus ja harha / Jukka Norvanto

kirjoittaja jarrut Ke Helmi 19, 2020 9:14 am

Totuus ja harha

Matt. 7:24–29.

Ihminen osaa tehdä sellaista, mitä Jumala ei osaa. Ihminen osaa valehdella ja pettää, mutta Jumala ei. Jumalassa ei ole vilppiä. Hän, joka on Totuus, on täynnä totuutta. Tämä seikka nousee esiin evankeliumista, joka kertoo kahdesta rakentajasta.

Heidän työskentelyssään ei ulkopuolinen tarkkailija olisi huomannut mitään merkittävää eroa. Kumpikin oli ammattitaitoinen ja osasi käyttää taitavasti mittanauhaa, kirvestä, sahaa ja vasaraa. Kummankin rakennus näytti myös valmiina yhtä uljaalta.

Et olisi osannut sanoa, kumpi oli parempi. Meidän on vaikea sanoa toisistamme toisiamme tarkkailemalla, kenen rakennus on paras. Jokaisessa näyttää olevan niin hyviä kuin huonoja ominaisuuksia. Inhimilliset arviointimenetelmät eivät johda kovinkaan varmaan lopputulokseen. On aikoja, jolloin rakennukset eivät joudu edes testiin. Aina elämässä ei ole nähtävillä mitään erityistä turvan tarvetta.

Silloin kaikki rakennukset tuntuvat yhtä kestäviltä. Joskus elämässä kaikki tuntuu solisevalta musiikilta ja kaikenlaiset rakennelmat riittävän hyviltä. Juuri tämä elämään ajoittain kuuluva rauha saa aikaan sen, että emme tule usein pohtineeksi elämää pintaa syvemmältä. Turvallista satamaa arvostaakin vain se, joka on joutunut hengenhätään merellä.

Kerran merihätään joutunut käyttää myös satamassa olonsa ajan hyödyksi niin, että seuraavalla kerralla on paremmin varautunut vaikeisiinkin tilanteisiin. Mitä ovat näiden kielikuvien taakse kätkeytyneet myrskyt ja niihin varautumiset? On kysymys Jumalan sanan tuomasta turvata. Raamattu auttaa meitä tuntemaan paremmin itseämme ja sitä, mitä meille kuuluu.

Kun luen Raamatusta vaikkapa Israelin kansan napinoinnista erämaassa, tiedän, että napinat eivät olleet vain kauan sitten eläneiden ihmisten tyytymättömyyden ilmausta. Ne ovat myös minun suussani, kun elämässä asiat menevät toisin kuin itse tahtoisin. Ja meitä kapinoitsijoita katsoessani voin samalla Raamatusta ymmärtää, että me katsomme asioita ja olosuhteita hyvin pienestä näkökulmasta.

Ilman Jumalan sanaa emme osaa ajatella, että on Joku, joka näkee pidemmälle kuin me, ja että tämä Joku tahtoo an-taa meille enemmän ja parempaa kuin osaamme kuvitellakaan. Usein elämämme suurimmat myrskyt liittyvät oman itsemme tuntemiseen. Ne ovat tuhoisimpia silloin, kun emme tunne itseämme, vaan olemme olleet väärässä luulossa. Jeesuksen vertaus auttaa katselemaan omaa rakennustamme muussakin kuin vain oman viisautemme varassa.

Itse emme huomaa siinä oleellista heikkoutta. Siksi tarvitsemme Jumalan sanan tuomaa näkökykyä. Herra Jeesus katsoo rakennuksen ulkoisen kauneuden sijasta sitä, millaiselle perustalle talo on rakennettu. Hyvällä ilmalla talon perustan pohtiminen ei tunnu ajankohtaiselta. Mutta jossakin vaiheessa tulee rajuilmojen aika.

Silloin kun vettä tulee kaatamalla ja pienistä pisaroista muodostuu suuria virtoja, on pakko alkaa miettiä talon perustuksia. Viekö tulvavesi mennessään hiekan, jolle talo on rakennettu, vai onko lattian alla tukeva kallio, joka pysyy paikallaan säällä kuin säällä? Se on lopultakin kaikkein tärkein kysymys.

Edellä totesin, että Jumala ei osaa valehdella. Siksi Jumalan sanaa verrataan Raamatussa yhä uudestaan kallioon. Se pysyy paikallaan, vaikka kaikki ympärillä tuntuisi olevan yhtä kaaosta.
Sunnuntain teemana on totuus ja harha. Totuus tarkoittaa sitä, mitä Jumala on ja mitä hän on meille Raamatussa ilmoittanut. Totuus tarkoittaa Jumalan sanaa, jonka varaan voimme turvallisin mielin rakentaa elämämme. Mutta totuus on vielä enemmän.

Jeesus Kristus sanoi itsestään: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Se, joka tulee Herran Jeesuksen luo, tulee totuuden luokse. Ja se, joka uskoo häneen, rakentaa elämänsä kalliolle, joka ei horju. Kaikki muut perustat ovat harhaa. Kaikki muut perustat pettävät viimeistään siinä vaiheessa, kun rajumyrsky alkaa.
Jumalan sana kehottaa meitä tutkimaan elämämme perustaa.

Meidän ei tule olla tyhmän rakentajan kaltaisia, joka pystytti kyllä hienon pytingin mutta ei ymmärtänyt rakentaa sitä kestävälle pohjalle. Herra Jeesus sanoo myöhemmin samassa evankeliumikirjassa sanastaan näinkin: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” Taivas ja maakin katoavat jossakin vaiheessa. Silloin puhutaan tosin jo sellaisista myrskyistä, joita me emme osaa kuvitellakaan.

Mutta vaikka nykyinen luomakunta katoaakin, niin Herran Jeesuksen sanat eivät katoa. Silloinkin perusta kestää. Mutta eikö silläkin, millainen rakennus perustalle pystytetään, ole merkitystä? Tähän kysymykseen vastaa apostoli Paavali 1. Kor. 3:11–15:ssa.

Me emme ehkä uskalla ajatella, että oma rakennuksemme olisi ainakaan kokonaan kultaan, hopeaan tai jalokiviin verrattava. Mutta tärkeintä onkin, että myös puusta, heinistä ja oljista rakentanut ihminen pelastuu, jos hän on rakentanut oikealle perustukselle eli Herran Jeesuksen varaan. Hänen rakennelmansa kyllä siinä tapauksessa tuhoutuu, mutta hän itse ei, vaan hän pelastuu tuomiopäivänkin koettelemuksista.

Siitä, mitä palavista materiaaleista rakentaminen voisi käytännössä tarkoittaa, antavat hyvän viitteen 400-luvulla eläneen kirkkoisä Augustinuksen sanat: ”Saatan erehtyä, mutta en ole lahkolainen.” Hänen sanansa tarkoittavat sitä, että kuka tahansa kristitty voi olla joissakin kristinuskoon kuuluvissa opinkohdissa väärässä, mutta sellainen seikka ei vie häntä eroon pelastuksesta, kunhan hänen turvanaan on Jeesus Kristus.

Perusta voi olla kunnossa, vaikka seinissä olisikin kestämättömiä rakenteita. Todellisuudessa me kaikki rakennamme helposti myös puusta, heinistä ja oljista eli tulta kestämättömistä materiaaleista. Tässä elämässä yksikään ihminen ei hallitse kaikkea. Ainoa kestävä rakennusmateriaali, jolle tuomiopäiväkään ei voi mitään, on siis Jumalan sana. Se kestää kaikki koettelemukset.

Muut materiaalit eli ihmisten ajatukset ja mielipiteet osoittautuvat tuomiopäivänä kestämättömiksi. Vaikka elämässämme olisikin paljon ihmisten mielipiteiden kokoon kyhäämää, niin silloin kun elämämme perustana on Herra Jeesus itse, emme joudu hukkaan. Hän on kantanut ruumiissaan syntimme ristille ja noussut ylös kuolleista. Näin tie taivaaseen on meillekin avattu. Paavali julistaakin: ”Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.

Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan työtovereina me vetoamme teihin: ottakaa Jumalan armo vastaan niin, ettei se jää turhaksi!” Kun niin teemme, rakennamme kalliolle, jota suurimmatkaan myrskyt eivät horjuta.

Jukka Norvanto Sansan radiopastori
https://www.perustalehti.fi/wp-content/uploads/2015/04/Perusta_3_2009.pdf

kirjoittaja Hellevi Ke Maalis 29, 2023 11:16 am

Perusta voi olla kunnossa, vaikka seinissä olisikin kestämättömiä rakenteita. Todellisuudessa me kaikki rakennamme helposti myös puusta, heinistä ja oljista eli tulta kestämättömistä materiaaleista. Tässä elämässä yksikään ihminen ei hallitse kaikkea. Ainoa kestävä rakennusmateriaali, jolle tuomiopäiväkään ei voi mitään, on siis Jumalan sana. Se kestää kaikki koettelemukset.

Totuus ja harha / Jukka Norvanto

Totuus ja harha / Jukka Norvanto

Vs: Totuus ja harha / Jukka Norvanto