Ja siksi muslimit ovat väärässä…

kirjoittaja jarrut Ma Syys 18, 2023 1:00 pm

Ja siksi muslimit ovat väärässä…
Kirjoittaja Janne Saarela

Johdanto'

Islam ja kristinusko ovat maailman kaksi suurinta uskontoa. Pintapuolinenkin katsaus näiden uskontojen perusväitteisiin osoittaa, että muslimit ja kristityt ovat samaa mieltä monista asioista (on olemassa Jumala, joka on luonut maailman, on tulossa viimeinen tuomio jne.). On kuitenkin monia asioita, joista muslimit ja kristityt ovat eri mieltä. Esimerkiksi kristittyjen mukaan Jeesus on Jumalan viimeinen Sana ja itseilmoitus (Heprealaiskirje 1:1-3), mutta muslimien mukaan viimeisen sanan toi profeetta Muhammad (570-632 jKr.).

Islam pähkinänkuoressa

Koko islamilainen systeemi, teologia, filosofia ja uskonnollinen elämä, voidaan tiivistää seuraavaan lauseeseen:

Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah ja Muhammad on hänen profeettansa.

Tämä lause kuiskataan sekä vastasyntyneen että kuolinvuoteella makaavan muslimin korvaan. Islamin mukaan suurin synti, joka voidaan tehdä, on asettaa Jumalan rinnalle joku muu.

Islamin viisi uskon pilaria:

Uskontunnustus: Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah ja Muhammad on hänen profeettansa.
Rukous: Muslimien on rukoiltava viidesti päivässä. Näissä hetkissä Koraania luetaan arabiaksi.
Paasto: Ramadan-kuussa jokaisen muslimin on paastottava aamuhämärästä iltahämärään. Tämä kuukausi on juhla sille, että Jumala antoi Koraanin Muhammadille.
Almuvero: Hyväosaisten on annettava almuja köyhille.
Pyhiinvaellus: Jokaisen muslimin tulisi kerran elämässään tehdä pyhiinvaellusmatka Mekkaan. Tämä on velvollisuuksista ainoa, jonka voi suorittaa vain kerran.
Vuotta 622 voidaan pitää muslimiaikakauden alkuna. Tällöin Muhammad perusti ensimmäisen muslimiyhteisön. Islam levisi ensimmäisen sadan vuoden aikana äärimmäisen nopeasti vallaten suuria osia kristillistyneestä maailmasta. Jo Muhammadin kuolinvuonna 632 suurin osa Arabiasta oli muslimien käsissä. Kristityille olennaisen tärkeä tukikohta Jerusalem valloitettiin vuonna 638, ja Egyptin Alexandria jäi heidän valtaansa vuonna 642. Tämä on yksi iso tausta sille miksi kristinuskossa ajauduttiin lopulta “Miekkalähetyksiin”.

Niitä, jotka haluavat perehtyä islamin ajatuksiin paremmin, suosittelen lukemaan Jaakko Hämeen-Anttilan ”Islamin käsikirja”, joka on paras suomenkielinen johdantoteos aiheeseen. Toinen suositeltava kirja on Nabeel Qureshin ”Etsin Allahia löysin Jeesuksen”. Qureshi esittelee asioita omaelämäkerralliseen tyyliin (hän on ex-muslimi) ja teos avaa lukijan silmät näkemään, mistä asioista muslimit (ja kristityt) eivät voi antaa periksi.

Jumala-argumentit & Jeesus

Olen näillä sivuilla esittänyt useita argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta. Kuten olen aiemminkin todennut, klassiset jumaltodistukset eivät voi suoranaisesti osoittaa, että juuri kristinusko on totta. Esimerkiksi kosmologiset argumentit tukevat sekä juutalaisuutta, kristinuskoa että islamia.

Näiden kolmen uskonnon totuusarvoa punnittaessa meidän on sukellettava Jeesuksen elämään. Syy on yksinkertaisesti se, että näiden monoteististen uskontojen keskinäiset erimielisyydet koskevat juuri Jeesusta. Tässä kirjoituksessa aihe on rajattu kristinuskon ja islamin erimielisyyksiin. Kysymys on hyvin yksinkertainen: kumpi kirja antaa oikean kuvan Jeesuksesta, Uusi testamentti vai Koraani?

Kun haluamme tarkastella Jeesuksen elämää, meidän on sukelletta historiaan (ei filosofiaan). Joudumme siis käsitellä historiallisia dokumentteja. Toinen dokumentti syntyi muutaman vuosikymmenen kuluessa Jeesuksen kuoleman jälkeen. Toinen dokumentti syntyi 600 vuotta myöhemmin. Ehkä jo tässä vaiheessa osa lukijoista voi arvata, kummalleko puolelle historian vaaka kallistuu.

Kiista Jeesuksesta – Koraanin omalaatuiset väitteet

Vaikka Islamin ja Kristinuskon näkemykset Jumalasta yhtyvät monissa kohden, hyvin keskeisissä näkemyksissä on radikaaleja eroja. Muslimit esimerkiksi uskovat, että Jumala on ”ehdoton ykseys”. Jumala on vain ja ainoastaan yksi persoona, ja Häntä kutsutaan Allahiksi. Tätä asiaa painotetaan muslimien uskontunnustuksen ensimmäisessä kohdassa: ”ei ole muuta jumalaa kuin Jumala”. Myös kristityt uskovat, että Jumala on yksi (5. Moos. 6:4; Room. 3:30), mutta heidän mukaansa Jumala on kolmiyhteinen. Jumalassa on siis kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jeesus Kristus, jumaluuden toinen persoona syntyi ihmiseksi, ja kuoli ihmiskunnan syntien puolesta. Jumala kuitenkin herätti Jeesuksen kolmantena päivänä kuolleista. Näin ollen Kristittyjen pääsanoma keskittyy juuri Jeesukseen, ristiin ja ylösnousemukseen. Muslimien mukaan Jeesusta ei koskaan ristiinnaulittu, eikä häntä siten myöskään herätetty kuolleista. Jeesus ei myöskään väittänyt olevansa jumalallinen henkilö (tai itse Jumala!). Näin ollen opetus kolminaisuudesta tuomitaan koraanissa hyvin selvästi. Eli, koraanin mukaan…

Jeesusta ei ristiinnauliittu:

”…Ja sanoivat: ´Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään’. Mutta eivät he surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä. Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat. Eivät he tosiaan häntä tappaneet, vaan Jumala korotti hänet luokseen.” (4:157-59a.)

Tässä on jae, johon ankkuroituu muslimeiden peräänantamaton väite siitä, että Jeesus ei kuollut ristillä. Esiin täytyy nostaa seuraavia huomiota.

(1) Lukijoiden on syytä tiedostaa, että Jeesus Nasaretilaisen ristiinnaulitseminen pääsiäisenä vuonna 30 on varma historiallinen tosiasia, fakta. Vaikka monia Uuden testamentin tekstikohtia on epäilty skeptikoiden työpöydillä, vakavastiotettavassa tutkimuksessa Jeesuksen ristiinnaulitsemista ei ole koskaan epäilty. (Tämä pätee myös siihen kuuluisaan Jeesus-seminaariin.) Syy tähän on melko yksinkertainen: Jeesuksen ristinkuolema on vahvistettu niin monessa itsenäisessä historiallisessa lähteessä. Jeesuksen ristinkuolema vahvistetaan itsenäisesti ainakin (a) synoptisissa evankeliumeissa (Matteus, Markus, Luukas), (b) Johanneksen evankeliumissa, (c) Paavalin kirjeissä, (d) Heprealaiskirjeessä, (e) Ilmestyskirjassa kuten myös (f) juutalaisen historioitsijan Josefuksen ja (g) roomalaisen historioitsija Tacituksen teoksissa (näistä kahdesta ks. tarkemmin täältä). Itse asiassa pullat on tässä kohden hyvin uunissa, koska traditio Jeesuksen kuolemasta on syntynyt jo vain muutaman kuukauden kuluessa Jeesuksen kuolemasta (1. Kor. 15:3-8, – joka on miltei ennennäkemättömän varhainen traditio antiikin historiassa. Kaikkien 1. Korinttilaiskirjettä lukeneiden pitäisi myös ymmärtää miten hankala teologinen kokonaisuus syntyi, kun apostolit julistivat nimenomaan ristiinnaulittua Messiasta. Kukaan ei koskaan olisi keksinyt ristiinnaulittua Messiasta! Johdonmukaisuuden nimessä, jos me kieltäisimme Jeesuksen ristinkuoleman kaiken tämän historiallisen aineiston edessä, me joutuisimme käytännössä heittämään roskikseen kaikki tietomme antiikin ajan maailmasta.

(2) Tämä jae on ainoa jae koko Koraanissa, jossa Jeesuksen ristiinnaulitseminen kielletään. Väitettä ei argmentoida, se vain heitetään ilmaan. Jos asiaa kysyttäisiin tavalliselta kaduntallaaja-muslimilta, he selittäisivät, että joku muu – Juudas Iskariot tai Simon Kyreneläinen – ristiinnaulittiin Jeesuksen sijaan. Samaan hengenveton on todettava, että näkemys ei virallisesti perustu Koraaniin eikä islamin viralliseen tulkintatraditioon.

(3) James White (2013, luku 6) on huomauttanut, että hadithissa (myöhemmässä islamilaisessa tulkintatraditiossa) ei ole mitään selitystä tälle jakeelle. Tavallisesti iso osa Koraanin sisällöstä saa paljon tarkennusta myöhemmässä traditiossa, kun asioita selitetään pitkästi auki. Tämän jakeen kohdalla me kuitenkin törmäämme täydelliseen hiljaisuuteen!

(4) Asia on itse asiassa tätäkin kummallisempi. Koraani nimittäin kahdesti vahvistaa sen tosiasian, että Jeesus todella kuoli:

Jumala sanoi: Jeesus, Minä otan sinut ja korotan sinut luokseni, puhdistan sinut uskottomista ja asetan seuraajasi ylösnousemuksen päivään asti uskottomien yläpuolelle. Sitten teidän on palattava Minun luokseni, ja Minä tuomitsen teidän kiistanne. (3:55)

’Rauha minlle [Jeesukselle] päivänä, jona synnyin, ja päivänä, jona kuolen, ja päivänä, jona minut herätetään henkiin.’ Tällainen oli todellakin Jeesus, Marian poika, jota he epäilivät. (19:33)

Jakeessa 3:55 käännetty lause ”minä otan sinut” tarkoittaa Jeesuksen kuolemaa. Näin arabiankielisen tekstin käänsi mm. Muhammad Asad (k. 1992). Jae yleensä käännetään toisella tavalla, koska 4:157 mukaan Jeesus ei kuollut ristillä. Jakeen 19:33 kuvaus Jeesuksen kuolemasta, joka kontekstissaan liittyy tilanteeseen, jossa Maria on juuri synnyttänyt Jeesuksen ja Jeesus puhuu vaikka on pieni vauva, on puolestaan samanlainen kuin kuvaus Johannes Kastajan kuolemasta jakeessa 19:15. Näin ollen, jos Koraanissa ei olisi jaetta 4:157, ei olisi mitään epäselvää siinä, että Jeesus kuoli. Mystisellä tavalla 4:157 seisoo yksin, ilman selitystä traditiossa ja aiheuttaen hankaluuksia sille kysymykselle miten Jeesus oikeastaan kuoli. Kaikesta tästä huolimatta, tämän jakeen 40 arabiankielistä sanaa, jotka on kirjoitettu 600 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen(!) on ainoa syy muslimeille kieltää Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus.

Lopuksi, tässä kohden on vielä hyvä tiedostaa, että tällainen väite perustuu lopulta muslimien ennakko-oletukseen, jonka mukaan Jumalan profeetta ei voi koskaan kokea näin häpeällistä kuolemaa (Hämeen-Anttila 2004, 147). Argumentti on siis seuraava: todellinen profeetta ei voi koskan kokea häpeällistä kuolemaa; Jeesus oli todellinen profeetta; niinpä Jeesus ei kokenut häpeällistä kuolemaa ristillä. Stephen Neil (1971, 84) valottaa samaa asiaa: “On mahdotonta, että Jumala antaisi tällaisen palkkion lähetystehtäväänsä täyttämässä olleelle profeetalle. Olisi hänen oikeamielisyyttään vastaan, että hän sallisi syyttömän miehen kärsiä toisten puolesta. Olisi hänen kaikkivaltiuttaan vastaan, ettei hän pystyisi pelastamaan vaarassa olevaa profeettaansa. Siksi Jeesus ei voinut jäädä avuttomana vihollistensa käsiin.” Muslimit siis kieltävät Jeesuksen ristiinnaulitsemisen filosofisista/teologisista syistä. Historiallista painoarvoa tällaisella väitteelle ei tietenkään ole.

Todellinen kysymys ei ole kuoliko Jeesus ristillä. Kuten James Dunn (2003, 784) huomauttaa, todellinen kysymys on “miksi Jeesus kuoli ristillä?”. Historioitsijat voivat halutessaan kyseenalaistaa Jeesuksen ristinkuoleman teologisen merkityksen (eli että se hoiti ihmiskunnan syntikysymyksen), mutta he eivät kyseenalaista Jeesuksen ristinkuoleman historiallisuutta (Groothuis 2011, 607).

Jumalalla ei ole Poikaa, eikä Hän ole Kolminaisuus:

On olennaista siirtyä tutkimaan Koraanin väitettä Jeesuksesta ja kolminaisuusopista. Suurimmat erot islamin ja kristinuskon välillä liittyvät juuri siihen mikä on kunkin käsitys Jeesuksen persoonasta. Asiaan liittyy kuitenkin melko suri panos, koska tämä on yksi tapa testata Koraanin luotettavuutta ja siten sen jumalallista asemaa. Jos Koraani nimittäin on todella Jumalan omaa sanaa — sanaa jolla ei ole mitään tekemistä ihmisten ajatusten kanssa — silloin voitaisiin olettaa, että se antaa oikean ja tarkan kuvauksen Uuden testamentin ja myöhemmän kirkkohistorian aikana muotoutuneesta kolminaisuusopista. Allahin tulisi tietää tarkasti 600-luvulla miten kritistinuskon kolminaisuusoppi oli kehitetty ja tarkennettu kirkohistoriassa Uuden testamentin teksteistä. On yksi asia vastustaa tätä kristinuskon luovuttamatonta näkemystä Jumalasta, mutta on toinen asia kritisoida sitä jos asia esitetään lähtökohtaisesti täysin väärällä tavalla. Kuten pian näemme, Koraani ei tee lainkaan oikeutta kolminaisuusopin kuvaamiselle.

Mainittakoon, että sana ”kolminaisuus” ei esiinny Koraanissa vaikkakin se voi joskus olla mukana käännöksissä jakeen 4:171 kohdalla. Sana ”kolme” sen sijaan esiintyy ”kirjan kansan” kohdalla, jolla viitataan kristittyihin. Koraanissa on yksi synti, jota Allah ei anna anteeksi ja se on “shirk”: joku asetetaan Jumalan rinnalle. Alamme nyt käydä läpi tarkasti Koraanissa esitettyjä väitteitä. Aloitamme Suurasta numero 4. Tämä teksti seuraa siten nopeasti sitä ainoaa Koraanin tekstiä, jossa Jeesuksen ristiinnaulitseminen kielletään.

Suura 4:166-172

166. Jumala todistaa sen, mitä sinulle on lähetetty. Hän on lähettänyt sen tiedossaan. Samoin todistavat enkelit, mutta Jumala on yksinkin riittävä todistaja. 167. Ne, jotka eivät usko, vaan estävät toisiakin kulkemasta Jumalan tiellä, ovat eksyneet kauas. 168. Niillee, jotka eivät usko, vään tekevät väärin, Jumala ei anna anteeksi eiköä johdata heitä oikealle tielle, 169. vaan Helvettiin vievälle tielle. Sinne he joutuvat ikiajoiksi. Tämä on Jumalalle helppoa.

Jakeessa 166 vahvistetaan ensin Koraanin jumalallinen asema. Allah itse todistaa sanansa oikeudelliseen. Kova rangaistus kohtaa niitä, jotka eivät usko Koraanin sanomaa ja eritoten niitä, jotka eivät usko ja estävät muitakin uskomasta.

170. Ihmiset, lähettiläs on tuonut teille totuuden teidän Herraltanne. Uskokaa siis siihen, sillä se on teille parasta, mutta vaikka ette uskoisikaan, kuuluu Jumalalle kaikki, mitä on taivaassa ja maassa. Jumala on Tietävä, Viisas.

Ihmisillä viitaataan ennenkaikkea juutalaisiin ja kristittyihin. Muhammad on Jumalan sanansaattaja, joka on tuonut esiin totuuden. Epäuskoisista riippumatta, Jumala omistaa kaiken.

Ennen kuin siirrymme olennaisiin seuraaviin jakeisiin, on mainittava, että islamilainen traditio linkittää suura 4:n tilanteeseen, jossa Muhammad kohtasi Najranista tulleita kritittyjä ja joiden kanssa hän oli ajautui keskusteluun. Koraaniin päätyneillä teksteillä on siis tässä tapauksessa jonkinlainen historiallinen linkki keskusteluihin joidenkin kristittyjen kanssa.

171. Te, joilla on Kirja, älkää liioitelko uskonnossanne älkääkä puhuko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika, oli Jumalan lähettiläs ja Hänen Sanansa, jonka Hän antoi Marialle, ja Henki Hänen luotansa. Uskokaa Jumalaan ja Hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: ”Heitä on kolme!” Lopettakaa, se on teille parasta. Jumala on yksi jumala, ylistys Hänelle. Hänelläkö olisi lapsia? Hänelle kuuluu kaikki, mitä on taivaassa ja maassa. Jumala on riittävä edusmies. 172. Ei Messias eivätkä Jumalaa lähellä olevat enkelit ole liian ylpeitä ollakseen Hänen palvelijoitaan. Joka on liian ylpeä ollakseen Hänen palvelijansa ja pöyhkeilee, tietäköön, etää Hän kokoaa kaikki luokseen.

Tästä tekstistä voidaan tehdä seuraavia huomioita. (1) Teksti on kritiikkiä kristittyjä vastaan, koska Jeesusta kutsutaan Messiaaksi (jota juutalaiset eivät tunnusta).

(2) Toiseksi, on eritoten huomattava mitä tämä kohta osoittaa: kun Koraanissa käytetään sanaa ”kolme”, sillä tarkoitetaan kolmea eri jumalaa. Muslimeilla on syystä tai toisesta tullut tässä asiassa radikaali väärinkäsitys. Tämä asia painottuu, koska näkemys kolmesta jumalasta kumotaan heti vetoamalla siihen, että Allah on yksi. Mutta keistä kolmesta tässä ekstissä on kyse? Monet muslimikommentaattorit ovat tulkinneet tekstin siten, että se puhuu Isästä, Pojasta ja Mariasta (asia tulee selkeämmäksi myöhemmissä Koraanin kohdissa). Lisäksi tämä tulkinta saa tukea tilanteesta, jossa abbasidikalifi Al-Mahdin väitteli kristityn patriarkan Timothy 1: kanssa 780-luvulla. Al-mahdi kysyi miksi kristityt uskovat Jumalan ottaneen vaimon ja saaneen pojan. Timothy 1 vastasi, että kukaan ei ole koskaan uskonut mitään tällaista Jumalasta! Koraanissa kolminaisuus on siis Isä (Allah), Äiti (Maria) + Poika (Jeesus). Näin ollen Koraani syyttää kristittyjä polyteismista eli uskosta moniin eri jumaliin. Tämä on kuitenkin teologinen näkemys, joka ei taatusti sovi ainoaankaan Uuden testamentin kirjoittajaan, eikä virallisiin kolminaisuusopin muotoiluhin.

(3) Jakeen 172 mukaan Messias (ja enkelit) eivät ole liian ylpeitä ollakseen Jumalan palvelijoita. Tässäkin kohden Koraani syyttää kristittyjä, koska he korottavat Jeesuksen Jumalan asemaan. Mutta Uuden testamentin kirjoittajat eivät koskaan nähneet tässä asiassa mitään ristiriitaa tai ongelmaa. Jeesus, joka oli Jumalan kanssa samalla viivalla, päätti nöyrästi syntyä ihmiseksi ja mennä ristille (Fil. 2:5-11)!

Katsomme tähän liittyen nopeasti kolmea muuta Koraanin kritiikkiä kolminaisuusoppia vastaan. Suurat 39:4, 6:101 ja 72:3:

…eikä Hän johdata uskottomia valehtelijoita. Jos Jumala olisi halunnut valita itselleen lapsen, Hän olisi voinut ottaa luomakunnastaan, kenet olisi tahtonut. Ylistetty olkoo Hän! Hän on Jumala, Yksi, Voimallinen. (39:4)

He asettavat jinnejä Jumalan rinnalle, vaikka Hän on ne luonut. Tietämättömyyksissään he keksivät Hänelle poikia ja tyttäriä. Ylistetty olkoon Hän! Hän on heidän kuvittelujensa yläpuolella. Hän on taivaan ja maan luoja. Kuinka Hänellä olisi lapsia, vaikka Hänellä ei ole puolisoa? Jumala on luonut kaiken ja Hän on kaikkitietävä. (6:100-101)

Me uskomme, että Herramme mahti on korkea ja että Hän ei ole ottanut puolisoa eikä lasta. (72:3)

Nämäkin kohdat paljastavat Koraanin väärän käsityksen kolminaisuusopista. Koraanin lisäksi tämä väärä näkemys on läsnä olennaisissa varhaisissa islamilaisissa teoksissa. Ibn Hisham tunnetaan siitä, että hän kokosi ensimmäisen Muhammadin elämäkerran 700-luvulla. Puhuessaan Najranin kristityistä, hän mainitsee heidän uskovan, että “Jeesus oli Jumala, Jumalan Poika ja kolmas kolmesta”. Sitten hän lisää “Jumala tarkoitti itseään, Jeesusta ja Mariaa”. (Ibn Hisham, s. 196-97.) On tärkeää huomata, että hänenkin tekstissään esiintyy sama vääristynyt näkemys kolminaisuudesta Isänä, Mariana ja Poikana. Hän sanoo suoraan, että Allah antoi monia osia Koraanista osoittamaan vääräksi tämän kristillisen harhaopin. Näin ollen, Ibn Isḥāqia seurataksemme, Allah lähetti Koraanin sanan Muhammadille korjaamaan näkemystä, joka ei ole koskaan ollut kristillinen näkemys kolminaisuudesta.

Siirrymme nyt toiseen merkittävään Koraanin kohtaan liittyen kolminaisuusoppiin. Kyseessä on suura Suura 5:12-19.

Suura 5:12-19

Tämä on siis toinen iso keskustelu Koraanissa Jeesuksen asemasta kristittyjen keskuudessa. Kohdassa käsitellään juutalaisia (jakeet 12-13) ja kristittyjä (jakeet 14-17). Sitten tulee kritiikki:

17. Ne ovat luopuneet uskosta, jotka sanovat, ”Messias, Marian poika, on Jumala”. Sano: kuka voisi vastustaa Jumalaa, jos Hän päättäisi tuhota Messiaan, Marian pojan, hänen äitinsä ja kaikki, joita maa päällään kantaa…

Koraanin logiikka on siis seuraava: koska Jumala voisi tuhota Messiaan ja Marian ja kaikki ihmiset, Messias ei voi olla Allah. Tämäkin on virheellinen näkemys, koska Jeesus todella kuoli, koska hän oli myös täydellinen ihminen. Siirrymme nyt suurassa 5 hieman eteenpäin.

Suura 5:68-77

Jakeet 67-68 puhuu jumalallisen ilmoituksen järjestyksestä: Toora, evankeliumi ja Koraani. Koraani on tietenkin lopullinen ilmoitus. Pian seuraa tällainen teksti:

72. Ne eivät ole uskovia, jotka sanovat: ”Messias, Marian poika, on Jumala.” Messiashan itse sanoi: ”Israelilaiset, palvokaa Jumalaa, teidän Herraanne ja minun Herraani. Siltä, joka asettaa Jumalalle vertaisia, Jumala on kieltänyt paratiisin, ja hän saa sijansa tulesta. Väärintekijöille ei ole auttajaa.” 73. Ne eivät ole uskovia, jotka sanovat: ‘Jumala on yksi kolmesta.’ On vain yksi Jumala. Elleivät uskomattomat herkeä puhumasta tällaista, tuskallinen rangaistus kohtaa heitä.”

Tässä kohden Koraani asettaa Jeesuksen suuhun monia sanoja. Jeesuksen omia sanoja jakeessa 72 käytetyään hyökkäämään kristittyjä vastaan. Historiallisesti ottaen meillä ei ole mitään hyviä syitä uskoa, että Jeesus olisi puhunut nämä sanat, joskin lauseen alkuosan merkitys on aivan sopiva. Tämä kappale langettaa tuskallisen rangaistuksen niille, jotka korottavat Jeesuksen Jumalaksi ja uskovat kolminaisuuteen. Mutta jälleen kerran Koraani tulkitsee kolminaisuuden väärin polyteismiksi väittäen, että kristityt uskovat kolmeen Jumalaan — tämä ammutaan alas lauseella ”on vain yksi Jumala”. Muslimioppinut Ibn Kathirin (k. 1373) mukaan traditio liittää nämä sanat kristittyjen tuomitsemiseen ja hän vahvistaa, että kolmella tässä tarkoitetaan juurikin Allahia, Mariaa ja Jeesusta. Seuraava teksti on mielenkiintoinen:

75. Messias, Marian poika, oli vain lähettiläs, jota ennenkin oli tullut lähettiläitä. Hänen äitinsä oli hurskas, ja he molemmat söivät ruokaa.

Tässä kummallisessa kohdassa Koraani argumentoi Jeesuksen jumaluutta vastaan sillä tosiasialla, että Jeesus söi tavallista ruokaa! Samoin kuin Maria, Jeesus oli vain ihminen. On selvää, että tämän lauseen kirjoittajalla ei ollut juuri edes alkeellista tietoa siitä miten varhaiset kristityt olivat muotoilleet kristologiset näkemykset ja kolminaisuusopin. Kristologinen kaksiluonto-oppi Jeesuksesa ihmisenä ja Jumala oli muotoiltu jo kauan ennen tämän lauseen kirjoittamista. Koraani on yksinkertaisesti väärässä esittäessään kristillisen opin.

Jakeet 76-77 paljastavat, että Koraanin mukaan Jeesuksen palvominen vie Allahin paikan. Jeesus riistää Hänen asemansa. Koraani on toisin sanoen sitonut itsensä sokeasti unitaristiseen käsitykseen Jumalasta. (Näkemyksen mukaan Jumala on, tai Jumalan on pakko olla, vain ja ainoastaan Yksi Persoona. Kolminaisuusopin mukaan Jumala on yksi Olemus, mutta kolme persoonaa.). Koraanilla ei itse asiassa ole juuri mitään kritiikkiä tämän päivän klassista kristittyä vastaan. Kaikki argumentit ampuvat ohi. En minä rukoile Jeesusta Jumalan sijaan. Minä rukoilen Isää Jeesuksen nimessä. Päätämme Koraanin lainaamisen suuran jakeeseen 5:116

Suura 5:116

Jumala sanoo: “Jeesus, Marian poika! Sinäkö sanoit ihmisille: ‘Ottakaa minut ja äitini jumaliksi yhden Jumalan asemasta?’ Jeesus vastaa: ‘Ylistys Sinulle! En minä voisi sanoa sellaista, mihin minulla ei ole oikeutta. Jos olisin sanonut niin, Sinä tietäisit sen, sillä Sinä tiedät, mitä minun mielessäni on, mutta minä en tiedä, mitä Sinun mielessäsi on. Sinä tunnet salaisuudet.’”

Suurin osa islamilaisista kommentaareista asettaa tekstin tuomipäivään. Tuomiopäivänä Allah kysyy Jeesukselta, käskikö hän seuraajiaan palvomaan itseään ja Mariaa. Tämä teksti on viimeinen naula siihen arkkuun, jossa Koraani vääristää kolminaisuusopin käsittämään Allahin, Marian ja Jeesuksen. Koraani syyttää kristittyjä polyteismista. Tämä vahvistaa lopullisesti sen, että Koraanissa kolminaisuusoppi esitetään väärin. (White luku 4. Ks. myös Groothuis 2011, 607-09; Sproul & Saleeb 2010, luku 7.) Asia on vakava edelleen. Muslikodissa kasvatettu Nabeel Qureshi toteaa( 2015, 175), että yhtä asiaa muslimilapsille toistettiin kaikkialla: kolminaisuusoppi on vain huonosti naamioitua polyteismia.

Kuten William Lane Craig (2013) on todennut, on kaikkein todennäköisintä, että kyseessä oli Muhammadin osalta silkka väärinkäsitys, joskin paha sellainen. Muhammadilla on nähtävästi ollut vain toisen käden tietoa kristillisestä opista ja hän on saattanut kuulla joidenkin kristittyjen puhuvan Mariasta Jumalan Äitinä. Tämä termi nousi esiin kirkkohistoriassa, kun pyrittiin selittämään miten Jeesus on sekä ihminen että Jumala. Muhammad on nähtävästi tulkinnut tällaisen täysin irrallaan laajemmasta kristologisesta keskustelusta, joka synnytti juuri yllä esitettyjä tekstejä Koraaniin. On vaikea kuvitella, että kukaan Uuden testamentin tekstä tunteva tekisi niin radikaaleja virheitä, kuin mitä Koraanista löydämme.

On vielä yksi asia, joka tulee mainita. Historiassa on esimerkkejä oppineista muslimeista, jotka todellisuudessa tiesivät mitä kristityt oikeasti tarkoittavat kolminaisuusopilla. Yksi näistä oli az-Zamakhshar. Hän kertoo miten kristityt ovat selittäneet hänelle heidän uskovan yhteen Jumalaan, joka on yksi olemus, mutta jolla on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Mutta tästä huolimatta az-Zamakhshar palaa Koraanin sanaan ja toteaa kylmänrauhallisesti, että “se mitä Jumala kertoo (Koraanissa), on luotettavampi kuin muut kertomukset”. Todellisuudella ei siis ole väliä, koska Koraani on oikeassa. (Ks. Hämeen-Anttila 2006, 27-30.)

Johtopäätös

Oma analyysimme osoittaa miksi Jaakko Hämeen-Anttila (2006, 27) kirjoittaa, että “hyvin yleisesti uskotaan, että kristityt palvovat Jumalan, Jeesuksen ja Marian muodostamaa kolminaisuutta”. Olemme Koraania lukemalla huomanneet, että se ei tee millään tavalla oikeutta kristinuskon perusväitteelle kolminaisuusopista. Joka tapauksessa asia on melko yksinkertainen: jompi kumpi (tai molemmat) näkemykset ovat väärässä. Meillä on teoriassa kolme vaihtoehtoa:

Kristittyjen käsitys Jumalasta on oikea ja muslimien käsitys väärä.
Muslimien käsitys Jumalasta on oikea ja kristittyjen käsitys väärä.
Molempien käsitys on väärä.
Olen pyrkinyt muiden kirjoitusten avulla osoittamaan, että väite (3) ei pidä paikkansa, ainakaan siltä osin, että Jumala on todella olemassa. Tässä tekstissä pyrin osoittamaan, että väite (1) on vakasti otettavampi vaihtoehto. Argumentoin islamilaista käsitystä vastaan kahdella argumentilla. Ensimmäinen argumentti koskee historiallisia väitteitä Jeesuksesta. Koraanin väitteitä ei voida pitää uskottavina, kun asiaa tarkastellaan historiallisilla kriteereillä. Toinen argumentti on filosofinen ja se koskee Jumalan luontoa. Koraanin kuva Jumalasta on epätäydellisempi kuin Raamatun kuva Jumalasta. Siksi Raamatun Jumala on todellinen Jumala.

Historiallinen ongelma – Kuka Jeesus väitti olevansa?

Lienee turha perustella näkemystä, jonka mukaan lukijan on syytä paneutua neljään evankeliumiin saadakseen parasta mahdollista tietoa Jeesuksen elämästä. Uuden testamentin ja koraanin välissä on todella suuri historiallinen kuilu. Historiallisessa mielessä on lievästi sanottuna kyseenalaista, että etsiessään tarkkaa tietoa Jeesuksesta, henkilö kääntyy ensimmäisensä koraanin puoleen.

kirjoittaja jarrut Ma Syys 18, 2023 1:04 pm

Pointtini on yksinkertainen.

Pyrin osoittamaan, että evankeliumeissa Jeesus väitti olevansa Jumalan Poika (ja jopa itse Jumala). Sen lisäksi että hän näki itsensä Jumalan viimeisenä sanana ihmiskunnalle, hän piti suhdettaan Jumalaan täysin ainutlaatuisena. Olen kuitenkin tarkoituksella valinnut vain tietyt kohdat tukemaan väitettäni. Esimerkkeinä toimivat sellaiset jakeet, joita suurin osa Jeesus-tutkijoista pitää aitoina Jeesuksen sanoina. (Näitä kohtia käyttää debateissaan mm. Willaim Lane Craig 1997.)

Vertaus viinitarhasta

Jeesus esittää hieman ennen kuolemaansa vertauksen viinitarhasta (Luukas 20:9-19):

Jeesus puhui taas kansalle ja esitti tämän vertauksen: “Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja muutti pitkäksi aikaa pois maasta. Aikanaan hän sitten lähetti palvelijan viinitarhan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle osan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät palvelijan ja lähettivät tämän pois tyhjin käsin. Silloin omistaja lähetti toisen palvelijan. Viljelijät pieksivät tämänkin, häpäisivät häntä ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin. Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakkasivat verille ja ajoivat tiehensä. ´Mitä minä teen?’ mietti viinitarhan omistaja. ‘Minä lähetän sinne rakkaan poikani. Häneen he varmaankaan eivät uskalla koskea.’ Mutta kun vuokraajat näkivät pojan, he päättelivät yhdessä: ‘Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.’ He raahasivat hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. — Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee heille? Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille.” “Ei, ei!” huusi kansa. Jeesus katsoi ihmisiin ja sanoi: “Mitä sitten tarkoittaa tämä kirjoitusten kohta: — Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Kuka ikinä tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja kenen päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa.” Lainopettajien ja ylipappien teki mieli ottaa Jeesus kiinni siltä seisomalta, mutta he pelkäsivät kansaa. He ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä.

Tämä vertaus on siitä mielenkiintoinen, että jopa tutkimuksen vasenta laitaa edustava Jeesus-seminaari myöntää kohdan aidoksi. Näin ollen jopa liberaalit myöntävät, että Jeesus todella puhui tämän vertauksen. Craig Evans (2015, 152-66) osoittaa vahvasti, että tämä vertaus on hyvin ollennainen teksti Jeesuksen itseymmärryksen kannalta. Jeesus todella ajatteli olevansa Jumalan Poika. En käy vertausta ja sen Vanhatestamentillista taustaa sen tarkemmin läpi, mutta annan tiivistyksen vertauksen sanomasta. (Pikkutarkan analyysin vertauksesta antaa Kenneth E. Bailey 2008, 434-51. Ks. myös Ollilainen 2009, 54-63.)

Viinitarha edustaa Israelin kansaa. Läpi Vanhan testamentin Jumala lähetti kansan keskuuteen profeettoja, mutta he kokivat yleensä julman kohtalon. Jo profeetta Jeremia syytti kansaa tästä asiasta (7:25-26). Lopulta Jumala päätti lähettää kansansa keskuuteen -ei vain profeettaa- vaan oman poikansa. Seuraus on kuitenkin tuhoisa: viinitarhan omistajat tappavat pojan. Näin ollen Jumala rankaisee viinitarhan omistajia (kansan hallitusmiehet) ja antaa tarhan muiden omistajien haltuun (Jeesuksen opetuslapset). Poika oli luvattu kivi (Psalmi 118:22-23), jonka kansan johtajat hylkäsivät. Lainopettajat ja ylipapit ymmärsivät Jeesuksen opetuksen. He tiesivät, että vertaus oli puhuttu juuri heistä! Luukkaan evankeliumi tietenkin jatkuu ja Jeesuksen vertaus käy toteen. Kansan johtajat ottavat Jeesuksen kiinni ja surmaavat hänet.

Se mikä tässä vertauksessa on merkittävää, on se, että Jeesus ei näe itseään pelkkänä profeettana (vaikka hän on myös sitä), vaan Jumalan Poikana. Näin ollen hän on hyvin erityisessä asemassa ja hänen hylkäämisensä on viimeinen niitti kansan johtajille. Jeesus siis uskoi vakaasti olevansa hyvin erityisellä tavalla Jumala Poika.

Matteus 11:27 & Markus 13:31-32

“Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. (Matteus 11:27.)

”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä.” (Markus 13:31-32.)

Matteuksen evankeliumi -expertti Richard France (2008, 202-03) toteaa edellä mainitusta Matteuksen evankeliumin jakeesta, että siinä Jeesus paljastaa hyvin merkittävän asian itsensä ja Jumalan suhteesta. Saman asian Jeesus toteaa evankeliumissa myöhemminkin (24:36). Lisäksi ajatus Jeesuksesta Jumalan (the) Poikana on hyvin keskeinen Matteuksen evankeliumissa (2:15; 3:17; 4:3, 6; 8:29; 14:33; 16:16-17; 17:5; 21:37 jne.). Jeesus oli hyvin erityinen persoona juuri siksi, että hän kutsui Jumalaa ”Abbaksi” (Isä). Jeesuksen mukaan hänen ja Jumalan välillä ei ole salaisuuksia (yhtä poikkeusta lukuunottamatta). Jumala on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen antanut Jeesukselle kaiken vallan ja voiman (28:18). Tämä asia on useasti esillä muissakin UT:n kirjoissa. Francen mukaan jakeen kreikankieli viittaa siihen, että Jumala ja Jeesus ovat olleet erityisessä suhteessa jo ennen Jeesuksen inkarnaatiota (ihmiseksi tulemista).

Markuksen evankeliumin jae paljastaa Jeesuksesta juuri saman asian. Vaikka jae on ollut läpi historian hankalasti tulkittavissa (tämä näkyy jopa eri käsikirjoitusvariantteina), sen perusväite tämän tekstin kannalta on ilmeinen. Jeesus näkee suhteensa Jumalaan hyvin erityisenä (enkelit – minä – Jumala).

Ihmisen Poika & ristiinnaulitseminen

Evankeliumeiden lukija huomaa nopeasti, että Jeesus puhuu itsestään jatkuvasti Ihmisen Poikana. Tämä on historiallisessa mielessä yksi vahvimmiten osoitettuja asioita Jeesuksen elämässä. Jeesus-tutkimuksessa on luotu erilaisia aitouskriteereitä, joiden avulla selvitetään mitä kohtia tai asioita voidaan pitää historiallisessa mielessä varmemmin aitoina. Erilaisuuden kriteerin mukaan sellainen materiaali, jota ei löydy muualta varhaiskristillisestä tai juutalaisesta materiaalista, on todennäköisesti aito. Auvisen (2009, 34) mukaan tämä kriteeri soveltuu juuri Jeesuksen käyttämään Ihmisen Poika -titteliin. Tämä termi esiintyy evankeliumeissa yli 80x, mutta sitä käytetään evankeliumeiden ulkopuolella vain kerran (Apostolien teot 7:56). Tämä viittaa siihen, että termiä ei keksitty kristittyjen toimesta myöhemmin, vaan se oli Jeesuksen itsensä käyttämä termi, joka jäi myöhemmin ”pois käytöstä”. Francen (2008, 47) mukaan titteliä ei koskaan käytetty missään juutalaisessa tekstissä ennen Jeesusta. Siksi meillä on vahvat syyt uskoa, että Jeesus todella käytti itsestään tätä termiä. Itse termi ei tarkoita mitään Jeesuksen ihmisyyden painottamista, vaan se on peräisin Danielin kirjan luvusta 7, jossa Ihmisen Poika saa Jumalalta kaiken vallan, kunnian ja kuninkuuden ja kaikki palvelevat häntä:

“Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.” (Daniel 7:13-14.)

Evankeliumeiden mukaan Jeesus uskoi Danielin kuvaaman hahmon tulemiseen (Mark. 8:38; 13:26-27; Matt. 10:32-33/Luuk. 12:8-9; Matt. 24:27, 37, 39 / Luuk. 17:24, 26, 30). Myös muissa juutalaisissa teksteissä (1. Eenokin kirja & 4. Esran kirja) tällä tittelillä viitataan jumalalliseen hahmoon. (Craig 2012, 214-15.) Tämä tittelin käyttäminen näkyy myös Jeesuksen oikeudenkäynnissä:

”Silloin ylipappi nousi paikaltaan, astui esiin ja kysyi Jeesukselta: ´Etkö lainkaan vastaa heidän syytöksiinsä?´ Mutta Jeesus pysyi vaiti, hän ei vastannut mitään. Silloin ylipappi teki hänelle uuden kysymyksen: ´Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?´ ´Olen´, vastasi Jeesus, ´ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä.´ Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ´Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi Jumalaa. Mitä ehdotatte?´ Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman.”

Kuten William Lane Craig (2012, 216) toteaa, tämä kohta osoittaa Jeesuksen olevan Messias, Jumalan Poika ja Ihmisen Poika. Jeesus ansaitsee kuolemantuomion sanoessaan, että hän tulee istumaan Jumalan valtaistuimella. Jeesuksen väitteiden kieltäminen on todella ongelmallista, koska jostain hänet joka tapauksessa tuomittiin kuolemaan! Sellaista henkilöä, joka käski kaikkia halailemaan toisiaan, ei olisi tietenkään ristiinnaulittu terroristina. John. P. Meier, joka on yksi tämän hetken merkittävimpiä Jeesus-tutkijoita, toteaa kirjassaan ”A Marginal Jew” (1991, 177), että kaikki Jeesuksen hylkäämiseen ja ristinkuolemaan liityvät suuret tapahtumakäänteet ovat ehdottomasti historiallisia. Tämä tapahtuma oli kristityille hyvin kiusallinen ja loukkaava. Juutalaisille sanoma ristiinnaulitusta Messiaasta oli pahennus ja pakanoille se oli hullututusta! (1. korinttilaiskirje 1:23). Kukaan ei olisi koskaan keksinyt, että Messias kuolisi ristillä Jumalan kiroamana. Sen lisäksi, että Jeesuksen kuolema ristillä on esillä neljässä evankeliumissa, Apostolien teoissa ja Uuden testamentin kirjeissä, se vahvistetaan myös ulkopuolisten kirjoittajien taholta, kuten Josefuksen, Tacituksen, Lukianos Samosatalaisen, Mara bar Serapionin ja rabbiinisten lähteiden toimesta. (Ks. tarkemmin täältä.) Uuden testamentin tutkija Timo Eskola (2011, 172) tiivistää: “aino asia, jota ei ole koskaan asetettu radikaaleissakaan tulkinnoissa kyseenalaiseksi, on Jeesuksen kuolema ristillä.” Lyhyesti sanottuna: historiallisessa mielessä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen kieltäminen on älyllinen itsemurha. [1]

Kaiken tämän lisäksi koraani ei tee oikeutta Jeesuksen kuoleman jälkeisille tapahtumille. Uuden testamentin mukaan kolme tärkää asiaa tapahtui sen jälkeen, kun Jeesus kuoli ristillä: (1) Jeesuksen hauta löydettiin tyhjänä, (2) Jeesus ilmestyi sadoille ihmisille ja (3) kristinusko syntyi. Kaikki kolme ovat vahvasti dokumentoituja tapahtumia ja niiden hylkääminen vain siksi, että haluaa sitoutua koraaniin, on huonoa historiantutkimusta. (Aiheista voi lukea lisää.)

Näiden lyhyiden esimerkkien pohjalta voimme päätellä, että Jeesus todella piti itseään Jumalan Poikana. Hänet naulittiin ristillä Pontius Pilatuksen hallituskaudella ja hän väitti omaavansa kaiken vallan ja voiman ja hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Juuri nämä väitteet olivat syynä Jeesuksen häpeälliseen ristinkuolemaan.

Filosofinen ongelma – Käsitys Jumalasta

Muslimien ja kristittyjen käsitys Jumalasta eroaa vielä yhdeltä ratkaisevalta osalta ja tähän ovat kiinnittäneet huomiota esimerkiksi monet tutkijat (ks. Provan 2014, 189). Uuden testamentin mukaan Jumala rakastaa ehdoitta kaikkia ihmisiä, koraanin mukaan Allah rakastaa vain Hänen omiaan:

“Teille on opetettu: ‘Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.” (Matteus 5:43-48.)

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Johannes 3:16.)

”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Roomalaiskirje 5:8.)

”Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:8.

”Sano: ‘Totelkaa Jumalaa ja lähettilästä, mutta jos käännytte pois, tietäkää, ettei Jumala rakasta uskottomia.” (Koraani 3:32.)

”Jumala ei rakasta väärintekijöitä.” (Koraani 3:57.)

”Jumala ei rakasta itserakkaita ja ylpeitä ihmisiä, jotka ovat saitoja, kehottavat toisiakin saituuteen ja kätkevät sen omaisuuden, jonka Jumala on heille ananut armossaan.” (Koraani 4:36-37.)

”Uskovaiset, älkää julistako kielletyiksi niitä hyviä ruokia, jotka Jumala on teille sallinut, älkääkä rikkoko Hänen käskyjään, sillä Jumala ei rakasta rikkojia.” (5:87.)

”Jumala ei rakasta tuhlaajia.” (6:141.)

Allahin ei siis koskaan sanota rakastavan ketään, joka ei olisi ensin rakastanut häntä. Itse asiassa Koraanin mukaan Allah nimenomaan ei rakasta niitä, jotka eivät ole kääntyneet hänen puoleensa. Näiden huomioiden pohjalta voidaan muotoilla filosofinen argumentti muslimien Jumala-käsitystä vastaan. Muslimit ja kristityt ovat nimittäin samaa mieltä siitä, että Jumala on suurin ja paras mahdollinen olento. [2] Jumala on täydellinen. Niinpä, jos voimme osoittaa jonkun paremman ja täydellisemman olennon olemassaolon, Jumalan titteli siirtyisi täydellisemmälle olennolla. On selvää, että rakastaminen on suurempi asia kuin ei-rakastaminen. Raamatun mukaan Jumala rakastaa kaikkia, koraanin mukaan Jumala ei rakasta syntisiä. [3] Koska Allahin rakkaus on ehdollista, ja Raamatun Jumalan rakkaus on ehdotonta, Raamatun Jumala on suurempi. Niinpä Hän on todellinen Jumala. (Craig 1997.)

On tärkeä huomata, että Allah ei voi periaatteessakaan olla itsessään rakkaus, koska rakkaus vaatii aina kohteen. Ei liene sattuma, että lause “Jumala on rakkaus” löytyy ainoastaan Uudesta testamentista (1. Johanneksen kirje 4:16). Filosofi Tapio Puolimatka vääntää asiaa rautalangasta seuraavalla tavalla:

“Onko Jumala kolmen persoonan muodostama rakkauden ykseys, kuten kristinusko opettaa, vai onko Jumala ykseys ilman moninaisuutta, kuten esimerkiksi islam opettaa? Jos Jumala ymmärretään kristinuskon mukaisesti olevan kolmen persoonan muodostama rakkauden ykseys (Pyhä Kolmiykseys), silloin persoonien väliset suhteet ovat ikuisuudesta asti olleet dialogisia rakkaussuhteita. Jos taas Jumala ymmärretään islamin tavoin olevan ehdoton ykseys ilman persoonien moneutta, silloin persoonien välinen rakkaus ei ole voinut olla Jumalaa ikuisesti luonnehtiva piirre, koska ikuisuudessa oli vain yksi persoona, joka siis saattoi korkeintaan rakastaa itseään. Tältä pohjalta on ymmärrettävää, ettei oikeaoppinen islam kristinuskon tavoin korosta Jumalan rakkautta vaan Jumalan voimaa, kaikkivaltiutta ja suvereenisuutta: islamin ytimenä on alistuminen. (Puolimatka 2013, 18. Ks. myös Craig 2002.) [4]

Näin ollen ei ole yllätys, että vaikka koraani antaa Jumalalle 99 eri nimeä, yksikään niistä ei ole “Isä”. Koraanin maalama kuva jää vain kalpeaksi varjoksi, kun sitä verrataan Kolmiyhteiseen Jumalaan, jonka Raamattu on meille ilmoittanut. (Norman Geisler ja Abdul Saleeb käsittelevät useita muita Allahiin liittyviä ongelmia kirjan “Answering Islam” luvussa 7.)

J. P. Moreland ja William Lane Craig (2003, 594-95) selittävät miksi kolminaisuusoppi on filosofisesti perustellumpi näkemys kuin unitarismi:

Parhaan mahdollisen olennon [Jumalan] on oltava rakastava. Rakastaminen on moraalisesti parempi asia kuin ei-rakastaminen. Siksi Jumalan on oltava täydellisen rakastava olento. Mutta rakkauden perusolemus on jakaa rakkautta. Rakkaus rakastaa aina muita, eikä se koskaan kietoudu itsensä ympärille. Täten, jos Jumala on täydellisen rakastava olento, hänen tulee kohdistaa tämä rakkaus pois itsestään. Mutta mikä silloin on Jumalan rakkauden kohde? Se ei voi olla mikään luotu olento, koska tämä luomakunta oli seurausta Jumalan vapaasta valinnasta, ei seurausta hänen olemuksestaan. Jumalan olemukseen kuuluu rakastaa, mutta hänen olemukseensa ei kuulu luoda asioita. Me voimme heposti kuvitella maailman, jossa Jumala on täydellinen rakkaus, mutta jossa hän ei ole luonut ihmispersoonia. Niinpä luodut persoonat eivät voi olla riittävä selitys siihen kysymykseen, ketä Jumala rakastaa. Tästä seuraa väistämättä johtopäätös, että Jumalan välttämättömän rakkauden täytyy olla kohdistunut jollain tavalla Jumalaan itseensä. Toisin sanoen. Jumala ei ole yksinäinen, eristetty persoona kuten unitaristit väittävät (esimerkiksi islam-uskossa). Pikemminkin, Jumalassa täytyy olla useita persoonia, aivan kuten kristinuskon kolminaisuusoppi vakuuttaa. Unitarismin mukaan Jumala on yksi persoona, jonka ikuiseen olemukseen ei kuulu rakkaus, joka on kohdistunut muihin. Pikemminkin hän on keskittynyt olemuksellisesti itsensä ympärille. Ja tästä seuraa, että hän ei voi olla paras mahdollinen olento. Mutta kristinuskon mukaan Jumalan muodostaa persoonien kolmikko, jotka kaikki ovat ikuisia ja ovat läheisessä rakkaussuhteessa keskenään. Täten, koska Jumala on olemuksellisesti rakkaus, kolminaisuusoppi on vakuuttavampi kuin unitarismi.

Johtopäätös

Islamin usko kohtaa suuren ongelman Jeesus Nasaretilaisen persoonassa ja väitteissä. Koraani väittää Jeesuksesta asioita, joille ei löydy minkäänlaista historiallista pohjaa. Ongelma on vielä tätäkin suurempi, koska koraanissa kielletään juuri ne asiat, jotka Jeesuksen elämässä ovat historiallisesti ottaen kaikkein vahvimmin paikkansapitävät. Kaikkein hankalin näistä väitteistä on Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Väite, jonka mukaan Jeesus ei kuollut ristillä, veisi johdonmukaisesti sovellettuna täydellisesti pohjan koko historiantutkimukselta. Ehdottoman suurin osa Jeesus-tutkijoista ovat esimerkiksi hylänneet 2. ja 3. vuosisadalla syntyneet kertomukset Jeesuksen elämästä epäluotettavina. Samaa asennetta voidaan vielä suuremmalla syyllä soveltaa koraaniin, johon alettiin vakiintuneesta viitata vasta 800-luvulla. Toisin kuin koraani väittää, Jeesus todella väitti olevansa ainutlaatuisessa suhteessa Jumalaan ja suhtautuminen häneen tulee ratkaisemaan suhteemme Jumalaan. Yksi takuu Jeesuksen sanojen luotettavuudesta löytyy hänen haudastaan – tyhjästä haudastaan.

Viitteet

1. Asiaa ei auta muslimien osalta sekään, että 1. Korinttilaiskirjeessä (15:3-8. Paavali lainaa traditiota, jossa on kuvattu Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja kuolema. Tämä traditio on kaikkein vanhin Uuden testamentin traditio. Se on syntynyt muutaman vuoden kuluessa Jeesuksen kuoleman ja hautaamisen jälkeen.

2. Täydellisen Olennon ideaa esittelevät kattavasti Olli-Pekka Vainio ja Aku Visala kirjassaan “Johdatus uskonnonfilosofiaan” luvussa 2. He totevat: “Palvonnan arvoisuus ja täydellinen hyvyys liitetään teistisissä perinteissä läheisesti yhteen. Jumala on tämän käsityksen mukaan palvonnan arvoinen, koska Jumala on täydellisen hyvä ja kaikkein arvokkain olio”. (s. 83).

3. Lienee syytä selventä, että Raamatussa rakkaus ei tarkoita “kaikki on sallittua” -asennetta. Niinpä väite, että Jumala rakastaa kaikkia ehdoitta, ei tarkoita, että Hän ei pitäisi mitään asioita vääränä.

4. Puolimatkan kirja Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa analysoi monipuolisesti kristinuskon ja islamin tuottamaa hedelmää viimeisten satojen vuosien aikana. Kirja on lukemisen arvoinen jos lukija haluaa verrata kristinuskoa ja islamia keskenään.

LÄHTEET

Auvinen, Ville. 2009. Miten A. D. 30. -tapahtumista voidaan tietää? Teoksessa A. D. 30. Toim. Tom Holmen & Matti Kankaanniemi. Helsinki: Art House. 25-46.

Bailey, Kenneth. E. 2008. Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin. Suom. Anne Leu. Kauniainen: PerusSanoma.

Craig, William. Lane.

2015. “Why Christianity rather than Judaism or Islam?”
2015. Who Is The Real Jesus: The Jesus Of The Bible Or The Jesus Of The Qur’An?
2013. “A Muslim Considers Christianity.“
2012. Valveilla. Suom. Sini Luoma. Helsinki: Uusi tie.
2002. “The Concept of God in Islam and Christianity – William Lane Craig vs. Shabir Ally.”
1997. “The Concept of God in Islam and Christianity – William Lane Craig vs. Jamal Badawi.”
Dunn, James D. G. 2003. Jesus Remembered. Christianity in the Making, Volume 1. Grand Rapids: Eerdmans.

Eskola, Timo. 2011. Uuden testamentin narratiivinen teologia. Kauniainen: PerusSanoma.

Evans, Craig. A. 2015. Jeesushuijaus paljastuu. Suom. Anne Leu. Kauniainen: PerusSanoma.

France, Richard. T. 2008. Matthew. Tyndale New testament Commentaries. Volyme 1. Downers Grove IL: IVP Academic / Inter-Varsity Press.

Geisler, Norman. L. & Saleeb, Abdul. 2002. Answering Islam. 2. edition. Grand Rapids, MI: Baker Books.

Groothuis, Douglas. 2011. Christian Apologetics. A Comperehensive Case for Biblical Faith. Downers Grove, IL: IVP Academic / Nottingham England: Apollos.

Holmen, Tom. Historianjeesus.fi

Hämeen-Anttila, Jaakko.

2004. Islamin käsikirja. Helsinki: Otava.
2006. Jeesus, islamin profeetta. Helsinki: Kirjapaja.
Ibn Hisham. Profeetta Muhammadin elämäkerta. Suom. Jaakko Hämeen-Anttila vuonna 1999. Helsinki: Basaam Books.

Koraani. 2015. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books.

Meier, John. P. 1991. A Marginal Jew. Rethinking of The Historical Jesus. New York: Doubleday.

Moreland, J.P. & Craig, William. Lane. 2003. The Philosophical Foundation for Christian Worldwiev. Downers Grove IL: IVP Academy.

Neil, Stephen. 1971. Kristillinen usko ja muut uskonnot. Suom. Leena Brummer. Suomen Lähetysseura.

Ollilainen, Vesa. 2009. Jeesuksen vertaukset. Helsinki: Uusi tie.

Provan, Iain. 2014. Seriously Dangerous Religion. Texas: Baylor University Press.

Puolimatka, Tapio. 2013. Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa. Keuruu: Aikamedia.

Vainio, Olli-Pekka & Visala, Aku. 2011. Johdatus uskonnonfilosofiaan. Helsinki: Kirjapaja.

Qureshi, Nabeel.

2015. Etsin Allahia löysin Jeesuksen. Kauniainen: PerusSanoma.
2012. “Jesus of Islam vs Jesus of Christianity. Apologetics to Islam.“
Sproul, R. C. & Saleeb, Abdul. 2010. Muslimien ja kristittyjen Jumala. Suom. Anne Leu. Kauniainen: PerusSanoma.

White, James. R. 2013. What Every Christian Needs to Know About the Qur’an. Minnesota: Bethany House Publishers.

https://jurvanbaptistiseurakunta.fi/opetuksia/ei-kristilliset-uskot/ja-siksi-muslimit-ovat-vaarassa/

Ja siksi muslimit ovat väärässä…

Ja siksi muslimit ovat väärässä…

Ja siksi muslimit ovat väärässä…Kirjoittaja Janne Saarela

Vs: Ja siksi muslimit ovat väärässä…

Ja siksi muslimit ovat väärässä…
Kirjoittaja Janne Saarela