Janne Saarela /Jurvan Baptistiseurakunta/ Ja siksi muslimit ovat väärässä...

Ja siksi muslimit ovat väärässä...

Kirjoittaja Janne Saarela


Johdanto

Islam ja kristinusko ovat maailman kaksi suurinta uskontoa. Pintapuolinenkin katsaus näiden uskontojen perusväitteisiin osoittaa, että muslimit ja kristityt ovat samaa mieltä monista asioista (on olemassa Jumala, joka on luonut maailman, on tulossa viimeinen tuomio jne.). On kuitenkin monia asioita, joista muslimit ja kristityt ovat eri mieltä. Esimerkiksi kristittyjen mukaan Jeesus on Jumalan viimeinen Sana (Heprealaiskirje 1:1-3), muslimien mukaan viimeisen sanan toi profeetta Muhammad (570-632 jKr.).

Tämän tekstin tarkoitus ei ole esitellä islamin perusoppia. Jos lukija haluaa tutustua islamiin tarkemmin, suosittelen lukemaan Jaakko Hämeen-Anttilan ”Islamin käsikirja”, joka on paras suomenkielinen johdantoteos aiheeseen. Toinen suositeltava kirja on Nabeel Qureshin ”Etsin Allahia löysin Jeesuksen”. Qureshi esittelee asioita omaelämäkerralliseen tyyliin (hän on ex-muslimi) ja teos avaa lukijan silmät näkemään, mistä asioista muslimit (ja kristityt) eivät voi antaa periksi.

Olen näillä sivuilla esittänyt useita argumentteja Jumalan olemassaolon puolesta. Kuten olen aiemminkin todennut, klassiset jumaltodistukset eivät voi suoranaisesti osoittaa, että juuri kristinusko on totta. Esimerkiksi kosmologiset argumentit tukevat sekä juutalaisuutta, kristinuskoa että islamia. Näiden kolmen uskonnon totuusarvoa punnittaessa meidän on sukellettava Jeesuksen elämään. Syy on yksinkertaisesti se, että näiden monoteististen uskontojen keskeiset erimielisyydet koskevat juuri Jeesusta. Tässä kirjoituksessa aihe on rajattu kristinuskon ja islamin erimielisyyksiin. Kysymys on hyvin yksinkertainen: kumpi kirja antaa oikean kuvan Jeesuksesta, Uusi testamentti vai koraani? Kun haluamme tarkastella Jeesuksen elämää, meidän on sukelletta historiaan (ei filosofiaan). Joudumme siis käsitellä historiallisia dokumentteja. Toinen dokumentti syntyi muutaman vuosikymmenen kuluessa Jeesuksen kuoleman jälkeen. Toinen dokumentti syntyi 600 vuotta myöhemmin. Ehkä jo tässä vaiheessa osa lukijoista voi arvata, kummalleko puolelle historian vaaka kallistuu.



Kiista Jeesuksesta - Koraanin omalaatuiset väitteet

Vaikka Islamin ja Kristinuskon näkemykset Jumalasta yhtyvät monissa kohden, hyvin keskeisissä näkemyksissä on radikaaleja eroja. Muslimit esimerkiksi uskovat, että Jumala on ”ehdoton ykseys”. Jumala on vain ja ainoastaan yksi persoona, ja Häntä kutsutaan Allahiksi. Tätä asiaa painotetaan muslimien uskontunnustuksen ensimmäisessä kohdassa: ”ei ole muuta jumalaa kuin Jumala”. Myös kristityt uskovat, että Jumala on yksi (5. Moos. 6:4; Room. 3:30), mutta heidän mukaansa Jumala on kolmiyhteinen. Jumalassa on siis kolme persoonaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jeesus Kristus, jumaluuden toinen persoona syntyi ihmiseksi, ja kuoli ihmiskunnan syntien puolesta. Jumala kuitenkin herätti Jeesuksen kolmantena päivänä kuolleista. Näin ollen Kristittyjen pääsanoma keskittyy juuri Jeesukseen, ristiin ja ylösnousemukseen. Muslimien mukaan Jeesusta ei koskaan ristiinnaulittu, eikä häntä siten myöskään herätetty kuolleista. Jeesus ei myöskään väittänyt olevansa jumalallinen henkilö (tai itse Jumala!). Näin ollen opetus kolminaisuudesta tuomitaan koraanissa hyvin selvästi. Eli, koraanin mukaan:



Jeesusta ei ristiinnauliittu:

”...Ja sanoivat: ´Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään'. Mutta eivät he surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä.” (4:157.)

On hyvä tietää, että tällainen väite perustuu muslimien ennakko-oletukseen, jonka mukaan Jumalan profeetta ei voi koskaan kokea näin häpeällistä kuolemaa (Hämeen-Anttila 2004, 147). Stephen Neil (1971, 84) toteaa saman asian: "On mahdotonta, että Jumala antaisi tällaisen palkkion lähetystehtäväänsä täyttämässä olleelle profeetalle. Olisi hänen oikeamielisyyttään vastaan, että hän sallisi syyttömän miehen kärsiä toisten puolesta. Olisi hänen kaikkivaltiuttaan vastaan, ettei hän pystyisi pelastamaan vaarassa olevaa profeettaansa. Siksi Jeesus ei voinut jäädä avuttomana vihollistensa käsiin." Muslimit siis kieltävät Jeesuksen ristiinnaulitsemisen filosofisista/teologisista syistä. Historiallista painoarvoa tällaisella väitteelle ei tietenkään ole.



Jumalalla ei ole Poikaa, eikä Hän ole Kolminaisuus:

”Me uskomme, että Herramme mahti on korkea ja että Hän ei ole ottanut puolisoa eikä lasta ja että jotkut meistä valehtelivat hulluuksiaan Jumalasta.” (72:3.)

”Te, joilla on Kirja, älkää liioitelko uskonnossanne älkääkä puhuko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika, oli Jumalan lähettliläs ja Hänen Sanansa, jonka Hän antoi Marialle, ja Henki Hänen luotansa. Uskokaa Jumalaan ja Hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: 'Heitä on kolme!' Lopettakaa, se on teille parasta. Jumala on yksi jumala, ylistys Hänelle. Hänelläkö olisi lapsia? (4:171.)

Kysymys Jeesuksen persoonasta ei siis ole mikään pieni asia. Koraanin mukaan ne, jotka palvovat Jeesusta Jumalana, eivät voi koskaan saada syntiään anteeksi:

"Ne eivät ole uskovia, jotka sanovat: 'Messias, Marian poika, on Jumala.' Messiashan itse sanoi: 'Israelilaiset, palvokaa Jumalaa, teidän Herraanne ja minun Herraani. Siltä, joka asettaa Jumalalle vertaisia, Jumala on kieltänyt paratiisin, ja hän saa sijansa tulesta. Väärintekijöille ei ole auttajaa.' Ne eivät ole uskovia, jotka sanovat: 'Jumala on yksi kolmesta.' On vain yksi Jumala. Elleivät uskomattomat herkeä puhumasta tällaista, tuskallinen rangaistus kohtaa heitä." (5:72-73.)

”Jumala ei anna anteeksi sitä, että Hänen rinnalleen asetetaan muita jumalia, mutta kaiken muun Hän antaa anteeksi, kenelle tahtoo. Joka asettaa muita jumalia Jumalan rinnalle, on eksynyt kauas.” (4:116.)

Nämä jakeet itsessään osoittavat, että koraanin syntyvaiheessa Muhammad ei ollut kovin syvällisesti perillä siitä, mitä kristityt kolminaisuusopilla todella tarkoittivat. Muslimit eivät ymmärrä kolminaisuuden ideaa, koska heillä on lähtökohtaisesti väärä käsitys siitä. Siksi he syyttävät kristittyjä polyteismista eli monen jumalan palvomisesta. Yksi näistä suurista virheistä on se, että kolminaisuudesta puhuttaessa Jeesuksen äiti Maria laitetaan Pyhän Hengen tilalle:

Jumala sanoo: "Jeesus, Maria poika! Sinäkö sanoit ihmisille: 'Ottakaa minut ja äitini jumaliksi yhden Jumalan asemasta?' Jeesus vastaa: 'Ylistys Sinulle! En minä voisi sanoa sellaista, mihin minulla ei ole oikeutta. Jos olisin sanonut niin, Sinä tietäisit sen, sillä Sinä tiedät, mitä minun mielessäni on, mutta minä en tiedä, mitä Sinun mielessäsi on. Sinä tunnet salaisuudet.'" (5:116.)

Koraani ei tee millään tavalla oikeutta kristinuskon perusväitteille. Joka tapauksessa asia on melko yksinkertainen: jompi kumpi (tai molemmat) ovat väärässä. Meillä on teoriassa kolme vaihtoehtoa:

Kristittyjen käsitys Jumalasta on oikea ja muslimien käsitys väärä.
Muslimien käsitys Jumalasta on oikea ja kristittyjen käsitys väärä.
Molempien käsitys on väärä.

Olen pyrkinyt muiden kirjoitusten avulla osoittamaan, että väite (3) ei pidä paikkansa, ainakaan siltä osin, että Jumala on todella olemassa. Tässä tekstissä pyrin osoittamaan, että väite (1) on vakasti otettavampi vaihtoehto. Argumentoin islamilaista käsitystä vastaan kahdella argumentilla. Ensimmäinen argumentti koskee historiallisia väitteitä Jeesuksesta. Koraanin väitteitä ei voida pitää uskottavina, kun asiaa tarkastellaan historiallisilla kriteereillä. Toinen argumentti on filosofinen ja se koskee Jumalan luontoa. Koraanin kuva Jumalasta on epätäydellisempi kuin Raamatun kuva Jumalasta. Siksi Raamatun Jumala on todellinen Jumala.



Historiallinen ongelma - Kuka Jeesus väitti olevansa?

Lienee turha perustella näkemystä, jonka mukaan lukijan on syytä paneutua neljään evankeliumiin saadakseen parasta mahdollista tietoa Jeesuksen elämästä. Uuden testamentin ja koraanin välissä on todella suuri historiallinen kuilu. Historiallisessa mielessä on lievästi sanottuna kyseenalaista, että etsiessään tarkkaa tietoa Jeesuksesta, henkilö kääntyy ensimmäisensä koraanin puoleen.

Pointtini on yksinkertainen. Pyrin osoittamaan, että evankeliumeissa Jeesus väitti olevansa Jumalan Poika (ja jopa itse Jumala). Sen lisäksi että hän näki itsensä Jumalan viimeisenä sanana ihmiskunnalle, hän piti suhdettaan Jumalaan täysin ainutlaatuisena. Olen kuitenkin tarkoituksella valinnut vain tietyt kohdat tukemaan väitettäni. Esimerkkeinä toimivat sellaiset jakeet, joita suurin osa Jeesus-tutkijoista pitää aitoina Jeesuksen sanoina. (Näitä kohtia käyttää debateissaan mm. Willaim Lane Craig 1997.)



Vertaus viinitarhasta

Jeesus esittää hieman ennen kuolemaansa vertauksen viinitarhasta (Luukas 20:9-19):

Jeesus puhui taas kansalle ja esitti tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja muutti pitkäksi aikaa pois maasta. Aikanaan hän sitten lähetti palvelijan viinitarhan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle osan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät palvelijan ja lähettivät tämän pois tyhjin käsin. Silloin omistaja lähetti toisen palvelijan. Viljelijät pieksivät tämänkin, häpäisivät häntä ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin. Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakkasivat verille ja ajoivat tiehensä. ´Mitä minä teen?' mietti viinitarhan omistaja. 'Minä lähetän sinne rakkaan poikani. Häneen he varmaankaan eivät uskalla koskea.' Mutta kun vuokraajat näkivät pojan, he päättelivät yhdessä: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.' He raahasivat hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. -- Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee heille? Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille.” "Ei, ei!" huusi kansa. Jeesus katsoi ihmisiin ja sanoi: "Mitä sitten tarkoittaa tämä kirjoitusten kohta: -- Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Kuka ikinä tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja kenen päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa.” Lainopettajien ja ylipappien teki mieli ottaa Jeesus kiinni siltä seisomalta, mutta he pelkäsivät kansaa. He ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä.



Tämä vertaus on siitä mielenkiintoinen, että jopa tutkimuksen vasenta laitaa edustava Jeesus-seminaari myöntää kohdan aidoksi. Näin ollen jopa liberaalit myöntävät, että Jeesus todella puhui tämän vertauksen. Craig Evans (2015, 152-66) osoittaa vahvasti, että tämä vertaus on hyvin ollennainen teksti Jeesuksen itseymmärryksen kannalta. Jeesus todella ajatteli olevansa Jumalan Poika. En käy vertausta ja sen Vanhatestamentillista taustaa sen tarkemmin läpi, mutta annan tiivistyksen vertauksen sanomasta. (Pikkutarkan analyysin vertauksesta antaa Kenneth E. Bailey 2008, 434-51. Ks. myös Ollilainen 2009, 54-63.)

Viinitarha edustaa Israelin kansaa. Läpi Vanhan testamentin Jumala lähetti kansan keskuuteen profeettoja, mutta he kokivat yleensä julman kohtalon. Jo profeetta Jeremia syytti kansaa tästä asiasta (7:25-26). Lopulta Jumala päätti lähettää kansansa keskuuteen -ei vain profeettaa- vaan oman poikansa. Seuraus on kuitenkin tuhoisa: viinitarhan omistajat tappavat pojan. Näin ollen Jumala rankaisee viinitarhan omistajia (kansan hallitusmiehet) ja antaa tarhan muiden omistajien haltuun (Jeesuksen opetuslapset). Poika oli luvattu kivi (Psalmi 118:22-23), jonka kansan johtajat hylkäsivät. Lainopettajat ja ylipapit ymmärsivät Jeesuksen opetuksen. He tiesivät, että vertaus oli puhuttu juuri heistä! Luukkaan evankeliumi tietenkin jatkuu ja Jeesuksen vertaus käy toteen. Kansan johtajat ottavat Jeesuksen kiinni ja surmaavat hänet.

Se mikä tässä vertauksessa on merkittävää, on se, että Jeesus ei näe itseään pelkkänä profeettana (vaikka hän on myös sitä), vaan Jumalan Poikana. Näin ollen hän on hyvin erityisessä asemassa ja hänen hylkäämisensä on viimeinen niitti kansan johtajille. Jeesus siis uskoi vakaasti olevansa hyvin erityisellä tavalla Jumala Poika.



Matteus 11:27 & Markus 13:31-32


"Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. (Matteus 11:27.)

”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä.” (Markus 13:31-32.)


Matteuksen evankeliumi -expertti Richard France (2008, 202-03) toteaa edellä mainitusta Matteuksen evankeliumin jakeesta, että siinä Jeesus paljastaa hyvin merkittävän asian itsensä ja Jumalan suhteesta. Saman asian Jeesus toteaa evankeliumissa myöhemminkin (24:36). Lisäksi ajatus Jeesuksesta Jumalan (the) Poikana on hyvin keskeinen Matteuksen evankeliumissa (2:15; 3:17; 4:3, 6; 8:29; 14:33; 16:16-17; 17:5; 21:37 jne.). Jeesus oli hyvin erityinen persoona juuri siksi, että hän kutsui Jumalaa ”Abbaksi” (Isä). Jeesuksen mukaan hänen ja Jumalan välillä ei ole salaisuuksia (yhtä poikkeusta lukuunottamatta). Jumala on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen antanut Jeesukselle kaiken vallan ja voiman (28:18). Tämä asia on useasti esillä muissakin UT:n kirjoissa. Francen mukaan jakeen kreikankieli viittaa siihen, että Jumala ja Jeesus ovat olleet erityisessä suhteessa jo ennen Jeesuksen inkarnaatiota (ihmiseksi tulemista).

Markuksen evankeliumin jae paljastaa Jeesuksesta juuri saman asian. Vaikka jae on ollut läpi historian hankalasti tulkittavissa (tämä näkyy jopa eri käsikirjoitusvariantteina), sen perusväite tämän tekstin kannalta on ilmeinen. Jeesus näkee suhteensa Jumalaan hyvin erityisenä (enkelit - minä - Jumala).



Ihmisen Poika & ristiinnaulitseminen

Evankeliumeiden lukija huomaa nopeasti, että Jeesus puhuu itsestään jatkuvasti Ihmisen Poikana. Tämä on historiallisessa mielessä yksi vahvimmiten osoitettuja asioita Jeesuksen elämässä. Jeesus-tutkimuksessa on luotu erilaisia aitouskriteereitä, joiden avulla selvitetään mitä kohtia tai asioita voidaan pitää historiallisessa mielessä varmemmin aitoina. Erilaisuuden kriteerin mukaan sellainen materiaali, jota ei löydy muualta varhaiskristillisestä tai juutalaisesta materiaalista, on todennäköisesti aito. Auvisen (2009, 34) mukaan tämä kriteeri soveltuu juuri Jeesuksen käyttämään Ihmisen Poika -titteliin. Tämä termi esiintyy evankeliumeissa yli 80x, mutta sitä käytetään evankeliumeiden ulkopuolella vain kerran (Apostolien teot 7:56). Tämä viittaa siihen, että termiä ei keksitty kristittyjen toimesta myöhemmin, vaan se oli Jeesuksen itsensä käyttämä termi, joka jäi myöhemmin ”pois käytöstä”. Francen (2008, 47) mukaan titteliä ei koskaan käytetty missään juutalaisessa tekstissä ennen Jeesusta. Siksi meillä on vahvat syyt uskoa, että Jeesus todella käytti itsestään tätä termiä. Itse termi ei tarkoita mitään Jeesuksen ihmisyyden painottamista, vaan se on peräisin Danielin kirjan luvusta 7, jossa Ihmisen Poika saa Jumalalta kaiken vallan, kunnian ja kuninkuuden ja kaikki palvelevat häntä:

"Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä." (Daniel 7:13-14.)

Evankeliumeiden mukaan Jeesus uskoi Danielin kuvaaman hahmon tulemiseen (Mark. 8:38; 13:26-27; Matt. 10:32-33/Luuk. 12:8-9; Matt. 24:27, 37, 39 / Luuk. 17:24, 26, 30). Myös muissa juutalaisissa teksteissä (1. Eenokin kirja & 4. Esran kirja) tällä tittelillä viitataan jumalalliseen hahmoon. (Craig 2012, 214-15.) Tämä tittelin käyttäminen näkyy myös Jeesuksen oikeudenkäynnissä:

”Silloin ylipappi nousi paikaltaan, astui esiin ja kysyi Jeesukselta: ´Etkö lainkaan vastaa heidän syytöksiinsä?´ Mutta Jeesus pysyi vaiti, hän ei vastannut mitään. Silloin ylipappi teki hänelle uuden kysymyksen: ´Oletko Messias, ylistetyn Jumalan poika?´ ´Olen´, vastasi Jeesus, ´ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien keskellä.´ Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ´Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi Jumalaa. Mitä ehdotatte?´ Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli syyllinen ja ansaitsi kuoleman."

Kuten William Lane Craig (2012, 216) toteaa, tämä kohta osoittaa Jeesuksen olevan Messias, Jumalan Poika ja Ihmisen Poika. Jeesus ansaitsee kuolemantuomion sanoessaan, että hän tulee istumaan Jumalan valtaistuimella. Jeesuksen väitteiden kieltäminen on todella ongelmallista, koska jostain hänet joka tapauksessa tuomittiin kuolemaan! Sellaista henkilöä, joka käski kaikkia halailemaan toisiaan, ei olisi tietenkään ristiinnaulittu terroristina. John. P. Meier, joka on yksi tämän hetken merkittävimpiä Jeesus-tutkijoita, toteaa kirjassaan ”A Marginal Jew” (1991, 177), että kaikki Jeesuksen hylkäämiseen ja ristinkuolemaan liityvät suuret tapahtumakäänteet ovat ehdottomasti historiallisia. Tämä tapahtuma oli kristityille hyvin kiusallinen ja loukkaava. Juutalaisille sanoma ristiinnaulitusta Messiaasta oli pahennus ja pakanoille se oli hullututusta! (1. korinttilaiskirje 1:23). Kukaan ei olisi koskaan keksinyt, että Messias kuolisi ristillä Jumalan kiroamana.

Sen lisäksi, että Jeesuksen kuolema ristillä on esillä neljässä evankeliumissa, Apostolien teoissa ja Uuden testamentin kirjeissä, se vahvistetaan myös ulkopuolisten kirjoittajien taholta, kuten Josefuksen, Tacituksen, Lukianos Samosatalaisen, Mara bar Serapionin ja rabbiinisten lähteiden toimesta. (Ks. tarkemmin täältä.) Uuden testamentin tutkija Timo Eskola (2011, 172) tiivistää: "aino asia, jota ei ole koskaan asetettu radikaaleissakaan tulkinnoissa kyseenalaiseksi, on Jeesuksen kuolema ristillä." Lyhyesti sanottuna: historiallisessa mielessä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen kieltäminen on älyllinen itsemurha. [1]

Kaiken tämän lisäksi koraani ei tee oikeutta Jeesuksen kuoleman jälkeisille tapahtumille. Uuden testamentin mukaan kolme tärkää asiaa tapahtui sen jälkeen, kun Jeesus kuoli ristillä: (1) Jeesuksen hauta löydettiin tyhjänä, (2) Jeesus ilmestyi sadoille ihmisille ja (3) kristinusko syntyi. Kaikki kolme ovat vahvasti dokumentoituja tapahtumia ja niiden hylkääminen vain siksi, että haluaa sitoutua koraaniin, on huonoa historiantutkimusta. (Aiheista voi lukea lisää.)



Näiden lyhyiden esimerkkien pohjalta voimme päätellä, että Jeesus todella piti itseään Jumalan Poikana. Hänet naulittiin ristillä Pontius Pilatuksen hallituskaudella ja hän väitti omaavansa kaiken vallan ja voiman ja hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Juuri nämä väitteet olivat syynä Jeesuksen häpeälliseen ristinkuolemaan.


Filosofinen ongelma - Käsitys Jumalasta

Muslimien ja kristittyjen käsitys Jumalasta eroaa vielä yhdeltä ratkaisevalta osalta. Uuden testamentin mukaan Jumala rakastaa ehdoitta kaikkia ihmisiä, koraanin mukaan Allah rakastaa vain Hänen omiaan:

"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen." (Matteus 5:43-48.)

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Johannes 3:16.)

”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Roomalaiskirje 5:8.)

”Jumala on rakkaus.” (1. Joh. 4:8.)



”Sano: 'Totelkaa Jumalaa ja lähettilästä, mutta jos käännytte pois, tietäkää, ettei Jumala rakasta uskottomia.” (Koraani 3:32.)

”Jumala ei rakasta väärintekijöitä.” (Koraani 3:57.)

”Jumala ei rakasta itserakkaita ja ylpeitä ihmisiä, jotka ovat saitoja, kehottavat toisiakin saituuteen ja kätkevät sen omaisuuden, jonka Jumala on heille ananut armossaan.” (Koraani 4:36-37.)

”Uskovaiset, älkää julistako kielletyiksi niitä hyviä ruokia, jotka Jumala on teille sallinut, älkääkä rikkoko Hänen käskyjään, sillä Jumala ei rakasta rikkojia.” (5:87.)

”Jumala ei rakasta tuhlaajia.” (6:141.)

Näiden huomioiden pohjalta voidaan muotoilla filosofinen argumentti muslimien Jumala-käsitystä vastaan. Muslimit ja kristityt ovat nimittäin samaa mieltä siitä, että Jumala on suurin ja paras mahdollinen olento. [2] Jumala on täydellinen. Niinpä, jos voimme osoittaa jonkun paremman ja täydellisemman olennon olemassaolon, Jumalan titteli siirtyisi täydellisemmälle olennolla. On selvää, että rakastaminen on suurempi asia kuin ei-rakastaminen. Raamatun mukaan Jumala rakastaa kaikkia, koraanin mukaan Jumala ei rakasta syntisiä. [3] Koska Allahin rakkaus on ehdollista, ja Raamatun Jumalan rakkaus on ehdotonta, Raamatun Jumala on suurempi. Niinpä Hän on todellinen Jumala. (Craig 1997.)

On tärkeä huomata, että Allah ei voi periaatteessakaan olla itsessään rakkaus, koska rakkaus vaatii aina kohteen. Ei liene sattuma, että lause "Jumala on rakkaus" löytyy ainoastaan Uudesta testamentista (1. Johanneksen kirje 4:16). Filosofi Tapio Puolimatka vääntää asiaa rautalangasta seuraavalla tavalla:

"Onko Jumala kolmen persoonan muodostama rakkauden ykseys, kuten kristinusko opettaa, vai onko Jumala ykseys ilman moninaisuutta, kuten esimerkiksi islam opettaa? Jos Jumala ymmärretään kristinuskon mukaisesti olevan kolmen persoonan muodostama rakkauden ykseys (Pyhä Kolmiykseys), silloin persoonien väliset suhteet ovat ikuisuudesta asti olleet dialogisia rakkaussuhteita. Jos taas Jumala ymmärretään islamin tavoin olevan ehdoton ykseys ilman persoonien moneutta, silloin persoonien välinen rakkaus ei ole voinut olla Jumalaa ikuisesti luonnehtiva piirre, koska ikuisuudessa oli vain yksi persoona, joka siis saattoi korkeintaan rakastaa itseään. Tältä pohjalta on ymmärrettävää, ettei oikeaoppinen islam kristinuskon tavoin korosta Jumalan rakkautta vaan Jumalan voimaa, kaikkivaltiutta ja suvereenisuutta: islamin ytimenä on alistuminen. (Puolimatka 2013, 18. Ks. myös Craig 2002.) [4]

Näin ollen ei ole yllätys, että vaikka koraani antaa Jumalalle 99 eri nimeä, yksikään niistä ei ole "Isä". Koraanin maalama kuva jää vain kalpeaksi varjoksi, kun sitä verrataan Kolmiyhteiseen Jumalaan, jonka Raamattu on meille ilmoittanut. (Norman Geisler ja Abdul Saleeb käsittelevät useita muita Allahiin liittyviä ongelmia kirjan "Answering Islam" luvussa 7.)

J. P. Moreland ja William Lane Craig (2003, 594-95) selittävät miksi kolminaisuusoppi on filosofisesti perustellumpi näkemys kuin unitarismi:

Parhaan mahdollisen olennon [Jumalan] on oltava rakastava. Rakastaminen on moraalisesti parempi asia kuin ei-rakastaminen. Siksi Jumalan on oltava täydellisen rakastava olento.

Mutta rakkauden perusolemus on jakaa rakkautta. Rakkaus rakastaa aina muita, eikä se koskaan kietoudu itsensä ympärille. Täten, jos Jumala on täydellisen rakastava olento, hänen tulee kohdistaa tämä rakkaus pois itsestään. Mutta mikä silloin on Jumalan rakkauden kohde? Se ei voi olla mikään luotu olento, koska tämä luomakunta oli seurausta Jumalan vapaasta valinnasta, ei seurausta hänen olemuksestaan. Jumalan olemukseen kuuluu rakastaa, mutta hänen olemukseensa ei kuulu luoda asioita. Me voimme heposti kuvitella maailman, jossa Jumala on täydellinen rakkaus, mutta jossa hän ei ole luonut ihmispersoonia. Niinpä luodut persoonat eivät voi olla riittävä selitys siihen kysymykseen, ketä Jumala rakastaa. Tästä seuraa väistämättä johtopäätös, että Jumalan välttämättömän rakkauden täytyy olla kohdistunut jollain tavalla Jumalaan itseensä.

Toisin sanoen. Jumala ei ole yksinäinen, eristetty persoona kuten unitaristit väittävät (esimerkiksi islam-uskossa). Pikemminkin, Jumalassa täytyy olla useita persoonia, aivan kuten kristinuskon kolminaisuusoppi vakuuttaa. Unitarismin mukaan Jumala on yksi persoona, jonka ikuiseen olemukseen ei kuulu rakkaus, joka on kohdistunut muihin. Pikemminkin hän on keskittynyt olemuksellisesti itsensä ympärille. Ja tästä seuraa, että hän ei voi olla paras mahdollinen olento. Mutta kristinuskon mukaan Jumalan muodostaa persoonien kolmikko, jotka kaikki ovat ikuisia ja ovat läheisessä rakkaussuhteessa keskenään. Täten, koska Jumala on olemuksellisesti rakkaus, kolminaisuusoppi on vakuuttavampi kuin unitarismi.



Johtopäätös

Islamin usko kohtaa suuren ongelman Jeesus Nasaretilaisen persoonassa ja väitteissä. Koraani väittää Jeesuksesta asioita, joille ei löydy minkäänlaista historiallista pohjaa. Ongelma on vielä tätäkin suurempi, koska koraanissa kielletään juuri ne asiat, jotka Jeesuksen elämässä ovat historiallisesti ottaen kaikkein vahvimmin paikkansapitävät. Kaikkein hankalin näistä väitteistä on Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Väite, jonka mukaan Jeesus ei kuollut ristillä, veisi johdonmukaisesti sovellettuna täydellisesti pohjan koko historiantutkimukselta. Ehdottoman suurin osa Jeesus-tutkijoista ovat esimerkiksi hylänneet 2. ja 3. vuosisadalla syntyneet kertomukset Jeesuksen elämästä epäluotettavina. Samaa asennetta voidaan vielä suuremmalla syyllä soveltaa koraaniin, johon alettiin vakiintuneesta viitata vasta 800-luvulla. Toisin kuin koraani väittää, Jeesus todella väitti olevansa ainutlaatuisessa suhteessa Jumalaan ja suhtautuminen häneen tulee ratkaisemaan suhteemme Jumalaan. Yksi takuu Jeesuksen sanojen luotettavuudesta löytyy hänen haudastaan - tyhjästä haudastaan.



Viitteet

1 Asiaa ei auta muslimien osalta sekään, että 1. Korinttilaiskirjeessä (15:3- Paavali lainaa traditiota, jossa on kuvattu Jeesuksen ristiinnaulitseminen ja kuolema. Tämä traditio on kaikkein vanhin Uuden testamentin traditio. Se on syntynyt muutaman vuoden kuluessa Jeesuksen kuoleman ja hautaamisen jälkeen.

2 Täydellisen Olennon ideaa esittelevät kattavasti Olli-Pekka Vainio ja Aku Visala kirjassaan "Johdatus uskonnonfilosofiaan" luvussa 2. He totevat: "Palvonnan arvoisuus ja täydellinen hyvyys liitetään teistisissä perinteissä läheisesti yhteen. Jumala on tämän käsityksen mukaan palvonnan arvoinen, koska Jumala on täydellisen hyvä ja kaikkein arvokkain olio". (s. 83).

3 Lienee syytä selventää, että Raamatussa rakkaus ei tarkoita ”kaikki on sallittua” -asennetta. Niinpä väite, että Jumala rakastaa kaikkia ehdoitta ei tarkoita, että Hän ei pitäisi mitään asioita vääränä!

4 Puolimatkan kirja "Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa" analysoi monipuolisesti kristinuskon ja islamin tuottamaa hedelmää viimeisten satojen vuosien aikana. Kirja on lukemisen arvoinen jos haluaa verrata tarkemmin kristinuskoa ja islamia.


LÄHTEET

Auvinen, Ville. 2009. Miten A. D. 30. -tapahtumista voidaan tietää? Teoksessa A. D. 30. Toim. Tom Holmen & Matti Kankaanniemi. Helsinki: Art House. 25-46.

Bailey, Kenneth. E. 2008. Jeesus Lähi-idän asukkaan silmin. Suom. Anne Leu. Kauniainen: PerusSanoma.

Craig, William. Lane.

2015. Why Christianity rather than Judaism or Islam?
2015. Who Is The Real Jesus: The Jesus Of The Bible Or The Jesus Of The Qur’An?
2012. Valveilla. Suom. Sini Luoma. Helsinki: Uusi tie.
2002. The Concept of God in Islam and Christianity - William Lane Craig vs. Shabir Ally.
1997. The Concept of God in Islam and Christianity - William Lane Craig vs. Jamal Badawi.

Eskola, Timo. 2011. Uuden testamentin narratiivinen teologia. Kauniainen: PerusSanoma.

Evans, Craig. A. 2015. Jeesushuijaus paljastuu. Suom. Anne Leu. Kauniainen: PerusSanoma.

France, Richard. T. 2008. Matthew. Tyndale New testament Commentaries. Volyme 1. Downers Grove IL: IVP Academic / Inter-Varsity Press.

Geisler, Norman. L. & Saleeb, Abdul. 2002. Answering Islam. 2. edition. Grand Rapids, MI: Baker Books.

Holmen, Tom. Historianjeesus.fi

Hämeen-Anttila, Jaakko. 2004. Islamin käsikirja. Helsinki: Otava.

Koraani. 2015. Suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books.

Meier, John. P. 1991. A Marginal Jew. Rethinking of The Historical Jesus. New York: Doubleday.

Moreland, J.P. & Craig, William. Lane. 2003. The Philosophical Foundation for Christian Worldwiev. Downers Grove IL: IVP Academy.

Neil, Stephen. 1971. Kristillinen usko ja muut uskonnot. Suom. Leena Brummer. Suomen Lähetysseura.

Ollilainen, Vesa. 2009. Jeesuksen vertaukset. Helsinki: Uusi tie.

Puolimatka, Tapio. 2013. Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa. Keuruu: Aikamedia.

Vainio, Olli-Pekka & Visala, Aku. 2011. Johdatus uskonnonfilosofiaan. Helsinki: Kirjapaja.

Qureshi, Nabeel.

2015. Etsin Allahia löysin Jeesuksen. Kauniainen: PerusSanoma.
2012. Jesus of Islam vs Jesus of Christianity. Apologetics to Islam.

http://www.jurvanbaptistiseurakunta.fi/opetuksia/8-apologetiikka/71-ja-siksi-muslimit-ovat-vaeaeraessae