Olavi Peltola // Kärsimys ja Jumala

kirjoittaja Hellevi Ke Syys 20, 2023 9:11 am

Kärsimys ja Jumala
Olavi Peltola

Jumala on kaikkivaltias

Raamattu julistaa meille, että Jumala on koko todellisuutta yksin hallitseva Jumala, hän on Kaikkivaltias. "Ylistettävä ja yksin hallitseva Jumala, kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra. Hän yksin on kuolematon, hän asuu valossa, jota ei voi lähestyä. Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt eikä voi nähdä. Hänen on kunnia ja ikuinen valta. Aamen (1 Tim 6:15-16).

.Kärsimyksen ongelmaan keskittyvä Jobin kirja käyttää muihin Raamatun kirjoihin verrattuna eniten Jumalasta nimeä Kaikkivaltias. Näin ehkä juuri siksi, että kirjan keskeinen ongelma on kysymys Jumalan oikeudenmukaisuudesta keskellä elämän käsittämätöntä ja sietämätöntä kärsimystä. Kirjasta aivankuin pusertumalla pusertuu ihmisen tuskan keskeltä varmuus: "Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?" (Job 8:3). "Kuulkaa siis minua, te viisaat miehet! Mahdotonta ajatella, että Jumala tekisi väärin, että Kaikkivaltias toimisi vastoin oikeutta. Hän rankaisee ihmistä tekojen mukaan. Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan. Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta (Joh 34:10-12).

Mutta samalla ihminen jää syvän neuvottomaksi: "Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?" (Job 11:7). Ainoa oikea asenne henkilökohtaisten kärsimysten edessä on: "Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta. Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat (Job 5:17).

Raamatun ensimmäisessä kirjassa kuten sen päätöskirjassakin kohtaamme usein Jumalasta nimen Kaikkivaltias: ""Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton (1 Moos 17:1). "Minä olen A ja O", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias" (Ilm 1:9).

Mikään ei ole Jumalale mahdotonta toteuttaa

Koska Jumala on yksin hallitseva ja kaikkivaltias, mikään ei ole hänelle mahdotonta toteuttaa. Jeesus sanoi: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista" (Mark 10:27). Juuri tämän Jeesus tunnusti Jumalasta oman elämänsä suurimman tuskan keskellä: "Abba, Isä, kaikki on mahdollista sinulle; ota pois minulta tämä malja. Mutta ei, mitä minä tahdon, vaan mitä sinä" (Mark 14:36).

Jumala on rakkaus

Raamattu julistaa myös, että Jumala on rakkaus. Raamattu vakuuttaa Herran sanana: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut" (Jer 31:3). "Jumala on rakastanut maailmaa" (Joh 3:16). "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa" (Luuk 2:14, hyvä tahto, KR38). "Itse Herramme Jeesus Kristus ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä" ( 1 Tess 2:16).

Millä tavoin Jumala osoittautuu kaikkivaltiaaksi rakkaudeksi?

Kun kuulemme Raamatun julistavan, että Jumala on kaikkivaltias ja on rakkaus, emme ihmisinä voi olla ajattelematta ja toivomatta, että tällainen Jumala ilman muuta voi ja tahtoo poistaa maailmasta kaiken kärsimyksen ja tuskan. Näin ainakin silloin omalla kohdallani, jos todella aidosti ja vilpittömästi uskon häneen. Jeesushan opetti, että usko yhdistää ihmisen Jumalan kaikkivaltiuteen ja sanoi: "Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo" (Mark 9:23).

Elämän raa’an ja julma todellisuuden keskellä enemmin tai myöhemmin ihmisen sisimmästä pusertuu kuitenkin tuskaisena kysymys. Missä nyt on kaikkivaltias? Miksi hän ei toimi, vaikka hän rakastaa kaikkivaltiaalla rakkaudella? Missä minun uskoni, kun elämä syöksyy kohti yhä suurempaa kurjuutta?

Lopputulos tällaisesta päättelystä elämän kärsimyksen keskellä voi olla vain se, että joko Jumala on rakkaus ja silloin hän ei ole kaikkivaltias tai hän on kaikkivaltias ja silloin hän ei ole rakkaus. Ja niin joudumme kieltämään Raamatun ilmoittaman Jumalan, joka on sekä kaikkivaltias että täydellinen rakkaus.

Meidän inhimillisen kokemuksen ja päättelykyvyn mukainen ei kaikkivaltias rakkaus, voi koskaan toimia alennuksessa ja ristin muodossa. Juuri tämän päättelyn kohtaamme muslimin uskossa kaikkivaltiaaseen Allahiin. Siksi muslimin ainoa oikea asenne on sokea alistuminen laupiaan armeliaan Allahin tahtoon. Islamilaisissa maissa usein kuulta sanonta onkin: Ins Allah – jos Allah niin tahtoo

Raamattu ei anna helppoa vastausta kärsimyksen ongelmaan

Raamattu ei anna yksiselitteistä ja varmaa vastausta kärsimyksen ongelmaan. Ei edes ihmisen kärsimykseen keskittyvä Jobin kirja sano selvästi miksi niin paljon yhdelle ihmisele annetaan kärsimystä.

Raamattu ei paljasta Jumalan kaitselmuksen syvimpiä salaisuuksia. Se vain viitoittaa ahdistuneelle ihmiselle tien läpi ajallisen elämän tuskan niin, että jaksamme kestää ja säilyttää uskomme Jumalaan.

Raamattu opettaa meitä suhtautumaan kärsimykseen viisaalla ja käytännöllisellä tavalla. Jeesus suorastaa sanoo: "Olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille" (Matt 11:25). Ehkä Jeesus vain vastaa meidän kyselyymme kuten kerran Pietarille: "Mitä se sinulle kuuluu…? Seuraa sinä minua" (Joh 21:22). Raamattu antaa vastauksen, joka rauhoittaa levottoman ja ahdistuneen ihmisen sydämen. "Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät. Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa" (Ps 131:1-2).

Juuri tähän samaan lopputulokseen vie meidät myös Jobin kirja: ""Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. 'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa" (Joh 42:2-6). "Joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä" (Jer 9:24). Silloin filosofointi ja riitely Jumalan kanssa lakkaa. Ihmisestä tulee ei-mitään, mutta sydän alkaa ihmetellen palvoa Kaikkivaltiasta.

Raamatun äärellä opimme oikealla tavalla kantamaan oman elämämme kärsimysten taakkaa, vaikka emme osaa antaa tyydyttävää vastausta koko ihmiskunnan kärsimyksen ongelmaan. Meidän toivomme vain on, että täällä kylvämme kyynelin, kirkkaudessa niitämme riemulla ja siellä kaikki kyyneleet pyyhitään pois.

Jumalan toiminta on meille salattua

Ihmisinä meillä kuitenkin on syvä tarve selittää tätä maailmaa ja sen todellisuutta. Kaipaamme vastausta myös kärsimyksen tuskaiseen ongelmaan. Siksi vaikka tiedämme jo ennakolta lopputuloksen, haluamme antaa joitakin viitteitä painiskellessamme tämän kysymyksen äärellä.

Raamatun mukaan Jumalan kaikkivaltias toiminta tässä maailmanajassa ilmenee ihmissilmille salattuna "Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja" (Jes 45:15). "Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä" (Room 8:33). "Ei ihminen voi käsittää Jumalan tekoja, sitä mikä auringon alla tapahtuu; vaikka ihminen kuinka ponnistelee yrittäessään ymmärtää, ei hän käsitä. Ja vaikka viisas väittäisikin ymmärtävänsä, ei hän kuitenkaan ymmärrä" (Saarn 9:17).

Siksi ihminen saattaa kokea Jumalan toimivan niin käsittämättömällä tavalla. "Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?" (Ps 10:1). "Heräjä, miksi nukut, Herra. Nouse, älä iäksi hylkää" (Ps 44:24).

"Kun näkee miten paljon pahaa maailmassa tapahtuu, ei voi muuta päätellä kuin, että Jumalan viha lepää maailman yllä. Näyttää siltä kuin hän olisi ainoastaan enkelien Jumala, mutta ei välittäisi vähääkään ihmisestä. Mutta Betlehemin seimen ääressä pääsee käsittämään, että hän lähestyessään meitä juuri tällä tavoin tahtoo ihmisen parasta. Sillä mitään muita olentoja hän ei ole tällä tavoin lähestynyt. Jumala ei ainoastaan meitä hallitse eikä ainoastaan asu meidän keskellämme, vaan hän on itse tahtonut tulla ihmiseksi" (Luther).

Kärsimystä ja pahaa on maailmassa niin paljon, ettei kaikkea voi selittää synnin seuraukseksi, Jumalan kaitselmukseksi, vaan meidän on tunnustettava, että Jumalan työllä luonnossa ja historiassa on myös syvän pimeät ja salatut puolensa. Niitä ihminen ei voi voittaa, vaan vain osaksi torjua eivätkä ne näytä olevan sopusoinnussa Jumalan rakkauden kanssa ja ne osoittavat, että valtakunta ei ole vielä tullut, tietomme on vajavaista, mutta uskomme kaiken kärsimyksen pahan olevan katoavaisia ja kerran täydellisyys voittaa.

Jumala kätkeytyy vastakohtaansa

Otaksumme kestävämme kärsimystä paremmin jos tietäisimme mikä sen kärsimyksen tarkoitus. Mutta usein tätä ei meille paljasteta. Tietäminen on älyllistä ja passiivista, kärsiminen on aktiivista ja henkilökohtaista. Sen vain tiedämme, että vastauksena ihmisen syvimpään tuskaan, kadotuksen hätään, Jumala lähetti oma Poikansa kokemaan ja ottamaan kärsimyksen omakseen.

Mooses sai nähdä Jumalan vain selkäpuolelta. Jumala ihmisten maailmassa kätkeytyy vastakohtaansa, hänen jumaluutensa Jeesuksen mitättömyyteen ihmisenä, hänen voimansa Golgatan tuskanhuutoon. Hänen iankaikkinen Sanansa on kätkeytyneenä Raamatun halpaan ja vastaan sanottuun asuun. Hänen suurin rakkautensa paljastuu ainoan Pojan hylkäämisessä ja jättämisessä ihmisten mielivallan alle.

Näinhän on jo Raamatun alkulehdillä. "Voimaton" Jumala ei pystynyt varjelemaan Aadamia käärmeen viettelyksiltä. Uskova Aabel oli avuton Kainin kynsissä. Nooa jäi perheineen yksin maailmaan. Kyllä Nooa kuuli ja tajusi miljoonien ihmisten tuskan arkin ulkopuolella. Aabraham sai odottaa perillistä vuosikymmenet. Menetettyään kaiken toivonsa hän sai Iisakin kuihtuneesta Saarasta. Jaakob pakeni yksin veljensä vihaa ja kärsi appensa mielivaltaa vuosikymmenet. Joosef oli täysin avuton veljiensä kateuden edessä. Kyllä he kaikki kärsivät. Missä oli silloin Jumalan kaikkivaltius ja rakkaus?

Mooseksen kohdalla tarvittiin 40 vuotta ennen kuin mies oli täysin voimaton. Kuka muu tahansa olisi ollut hänen mielestään häntä parempi vapauttamaan kansan (2 Moos 4:13). Kuinka vaikea olikaan Daavidin tie kuninkaaksi ja kuninkaana. Eikä profeettojenkaan käynyt kovin hyvin.

Johannes Kastaja surmattiin humalaisten riemuksi tanssin palkkana. Jeesus oli voimaton ja ristillä raadeltu (Ps 22). Apostoleista suurimman Paavalin elämä oli todella kurjaa ja heikkoa (2 Kor 11:23-30). Hän jopa kerskasi heikkoudesta. Missä nyt on Jumalan kaikkivaltius ja voimannäytöt?

Jeesus ei luvannut seuraajilleen mitään menestystarinaa maailmassa (Joh 16:33, Apt 14:22). Seurakunta tulee olemaan loppuun asti vainottu. Kun Ihmisen Poika tulee löytäneekö hän uskoa maan päältä (Luuk 18:.

"Mutta, hän sanoo, minä voin tehdä olemattomat oleviksi ja muuttaa murheen ja sydänsurun sulaksi iloksi. Minä voin sanoa: Sinä kuolema ja hauta, muutu elämäksi, sinä helvetti muutu taivaaksi ja autuudeksi, sinä myrkky, muutu kallisarvoiseksi lääkkeeksi ja virkistykseksi, sinä perkele ja maailma tulkoon sinusta kristityilleni hyödyllisempi kuin rakkaat enkelit ja hurskaat pyhät heille ovat. Sillä minä voin niin hoitaa ja vaalia viinitarhaani, että se tulee paremmaksi kaikenlaisista kärsimyksistä ja onnettomuuksista" (Luther)

Miten säilyttää uskonsa ja rohkeutensa?

1. Kärsimys kertakaikkisesti kuuluu erottamattomasti elämäämme. Yhdenkään, joka on ihminen ja elää tässä katoavassa olemassaolossa, on mahdotonta elää ilman kärsimystä. Ellei tänään, niin huomenna, ellei huomenna, niin myöhemmin risti tulee.

Jumala on valmistanut jokaiselle uskovalle aivan oman kärsimyssuunnitelman. Olemme syntyneet Jumalan lapsiksi kärsiäksemme tässä maailmassa, kuten Jeesuskin syntyi ihmiseksi kärsiäkseen tässä maailmassa. Emme koskaan voi seurata Jeesusta ilman ajallista kärsimystä. Kärsimys on jokaisen uskovan hoviväri. "Kärsimys, kärsimys, risti, risti on kristityn oikeus, se eikä mikään muu" (Luther). "Kristillinen elämä koostuu kolmesta osasta: armosta, rakkaudesta ja rististä" (Luther). Kärsimyksemme loppuvat vasta kuolemassa.

2. Ahdistuksella ja kärsimyksellä on uskovan elämässä aina jokin tarkoitus. Ei ole olemassa mitään sokeaa sattumaa. Kaikki on kyllä hyvän Jumalan kädessä silloinkin, kun se ei tunnu hyvältä. Mikään ei ole turhaa ja tarpeetonta, vaikka itse et sitä heti ymmärtäisikään (Hebr 12:11-12). Siksi on hyvä toistaa kärsimysten keskellä: Olen tässä ahdistuksessa Jumalan tahdosta, hänen varjeluksensa alla, hänen kasvatustarkoituksessaan niin pitkän aikaa, kun hän hyväksi näkee. Meillä on aina oikeus luottaa Herran sanaan: "Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen" (Room 8:28).

3. "Katsokaa, tämä on oikea kristillinen tapa onnettomuudesta ja pahasta vapautumiseksi, nimittäin kestäminen ja Jumalan avuksi huutaminen" (Luther). Siksi meidän on oltava hiljaa ja odotettava ahdistusten alle joutuessamme. "Hurskaat ovat viisaita ja ymmärtävät hyvin, miksi hyväksi Jumalan tahto on, toisin sanoen kaikkinainen onnettomuus. Tietävät myös hyvin, miten sitä on noudatettava ja miten siinä on käyttäydyttävä. Sillä he tietävät, ettei mitään vihollista ole koskaan vielä karkotettu pakenemalla. Siksi ei myöskään mitään kärsimystä, ahdistusta tai kuolemaa ole voitettu kärsimättömyydellä, paolla ja lohdutuksen etsimisellä, vaan ainoastaan olemalla hiljaa ja odottamalla, niin jopa menemällä rohkeasti onnettomuutta ja kuolemaa vastaan" (Luther).

4. Kuitenkin kärsimys on vihollinen, jota vastaan meidän on taisteltava. Sillä ei ole annettava periksi. Kun kampailemme kärsimyksen tuomaa masennusta vastaan, on hyvä muistaa:

4.1. Raamatun mukaan Jumala on myös kärsimysten luoja ja antaja. "Minä olen Herra, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden" (Jes 45:7). "Herra antaa kuoleman ja antaa elämän" (1 Sam 2:6-7). "Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?" (Val 3:38). "Tapahtuuko kaupungissa onnettomuus, jota Herra ei ole tuottanut?" (Aam 3:6). Jumala saa aikaan onnettomuudet, itkut ja pimeys tulevat Jumalalta. Mutta Jumala on aina hyvä Jumala. Jeesus sanoi: "Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin" (Mark 10:18).

4.2. Vaikka maailmassa on niin paljon pahaa, emme koskaan Raamatun mukaan suostu siihen, että Jumala on paha. Emme sotke Jumalaa ja paholaista. Jumala on aina ehdoton rakkaus ja ehdottoman hyvä. Paha syntiinlankeemuskertomuksen mukaan tuli maailmaan käärmeestä.

Paha tuli maailmaan siten, että me ihmiset itse valitsimme sen. Käänsimme selkämme Jumalalle, hylkäsimme hänet ja valitsimme hänen vastustajansa. Selittämätön paha pääsi maailmaan ja määrää nyt elinehtomme. Olemme siis itse valinneet täysin tietoisesti ja vastuunalaisesti pahan ja sen mukana kärsimyksen. Tällä valinnalla olemme vetäneet myös koko luomakunnan mukaan kärsimykseen (Room 8:19-22).

Valintamme seurauksena Jumalasta tuli vihamiehemme. "Hän muuttui heidän viholliseksensa" (Jes 63:10), sillä hän on aina pahuutta ja syntiä vastaan.

4.3. Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala päätti itsekin kärsiä. "Jumala tuli murheelliseksi sydämessänsä" (1 Moos 6:6). "Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema" (Hes 18:31). "Mitä olen sinulle tehnyt ja millä olen sinut väsyttänyt? Vastaa minulle" (Miika 6:3). "Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä" (Luuk 19:41).

Jumala valitsi uppiniskaisen kansan, johti sitä, ei hyljännyt sitä, vaikka ihmiset hylkäsivät hänet. Sen kansan jäsenen kohdussa hän antoi oman ainosyntyisen Poikansa tulla ihmiseksi. Nyt Jumala ei vain katsele sivusta ihmisen kärsimystä, vaan kärsii ihmiseksi tulleena Jumalana. Kristus on itkevä ja kärsivä Jumala.

Vaikka Jumala haavoittaa ja tuo onnettomuudet ihmisen elämään, hän ei koskaan jätä häneen turvautuvaa ihmistä yksin, vaan kärsii itse vapaaehtoisesti mukana. "Niin runneltu, ei enää ihmisten kaltainen, oli hänen muotonsa" (Jes 52:14). "Kaikissa heidän ahdistuksissaan oli hänelläkin ahdistus" (Jes 63:9, KR38).

4.4. Jumala Kristuksessa ei vain kärsi kansamme, vaan hän myös on poistanut kirouksen kärsimyksestämme. "Mikään paha ei minuun ulotu, mikään ei voi vahingoittaa minua. On olemassa vain yksi, joka voi löydä ja haavoittaa minua. Se on Herra. Kukaan muu ei voi koskea minuun, kenenkään muun ei ole lupa käydä minuun käsiksi, vain yhdellä on oikeus saada minut itkemään. Vain Isällä" (Leif Andersen).

Jumala käyttää nyt jokaista kärsimystä tahtonsa mukaisesti minun elämässäni omaan tarkoitukseensa. Onnettomuus on nyt osa hänen luomistyötään minussa. "Hän ei ota kärsimystä pois elämästämme. Hän muuttaa sen. Se ei ole enää ase saatanan tuhoavissa ja pahantahtoisissa käsissä - nyt se on työväline Kristuksen rakastavissa käsissä. Jeesuksen ristiinnaulitut jäsenet ovat meille kilpenä kaikkia tuhon voimia vastaan - kaikki sairaudet ja kivut ja kaikki kärsimys lävistävät ensin hänet ja sitten tavallaan puhdistuvat hänen veressään ennen kuin ne tavoittavat meidät" (Andersen). Jumala ei poista kärsimystä sinänsä, vaan ainoastaan sen kirouksen. Hän suojele meitä tuhoavalta pahalta kärsimyksissä ja käyttää sitä rakentavan rakkauden palvelukseen.

4.5. Kaikki tässä maailmassa ei ole Jumalan tahdon mukaista. Eivät kaikki onnettomuudet ole Jumalan aikaansaamia. Paljon on saatanan työtä ja paljoon olemme itse syyllisiä" (Andersen). Vaikka "koko maailma on pahan vallassa" (1 Joh 5:19), niin Jumalan lapsilla on aina turva. "Turva Jumalan kädessä ei ole luonnon laki, vaan lapseutta" (44). Se ei merkitse, että uskova olisi tehnyt erillissopimuksen elämästä ilman kärsimyksiä, sillä "minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta" (Ps 73:14). Jumala on saartanut meidät joka puolelta (Ps 139:5) ja siksi kaikki, mikä uskovaa kohtaa tulee Jumalan kautta.

Tällöin saatanakin pistimenä uskovan lihassa vain toteuttaa Jumalan hyvää tahtoa. Vain Jumala antaa saatanalle vallan kurittaa uskovaa kuten tapahtui Jobin elämässä. Vaikka saatana on voitettu, niin itse saatamme luovuttaa hänelle vallan elämässämme. Aina kun päädymme lankeemukseen ja syntiin se on oma vikamme. Mikään muu ei pakota meitä tekemään syntiä kuin oma Jumalalle vihamielinen luontomme (Room 7:14-23).

4.6. Meidän on hyväksyttävä se, ettei kärsimyksellä suinkaan aina ole mitään selvää tarkoitusta. Emme ymmärrä miksi joudumme kärsimään . Eikä miellä ole mitään syytä olettaa, että elämä olisi oikeudenmukaista. Vain Jumalan rakkaus voi muuttaa kärsimyksen mielekkääksi. Hän voi muuntaa onnettomuuden siunaukseksi (Room 8:28). Mikä tahansa ajallinen kärsimys voi olla hyödyksi, kun sen uskotaan olevan Kristuksen risti, osuus hänen seuraamisessaan. "Joka kantaa kärsimyksensä uskoen, että ies on hyödyllinen, hän kantaa Kristuksen iestä" (Kierkegaard).

Miten Raamattu lohduttaa keskellä kärsimyksiä

Mitä tärkein Raamatun tehtävä jokaisen uskovan elämässä on toteuttaa Jesajan samaa profetiaa: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne (Jes 40:1..

Raamattu lohduttaa jo pelkällä olemassaolollaan. Jumalan ei ole vaiennut. Hän on puhut ja minäkin voin lukea, mitä hän on puhut.

Jokainen voi löytää Raamatusta aivan omat jakeensa, joiden äärellä hän löytää rohkaisua ja saa voima jatkaa matkaansa elämän tiellä. Poimimme sieltä vain joitakin lohdutuksen sanoja ja opetuksen sanoja:

1. Kärsimys on kasvatusta ja kuritusta. "Jumala kohtelee teitä omina poikinaan. Onko sellaista poikaa, jota isä ei kurittaisi? (Hepr 12:7).

2. "Jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni. Minä tahdon kantaa Herran vihaa, sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan, siihen asti että hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa" (Miik 7:8-9).

3. Ilman kärsimystä uskova ei voi elää Jumalan tahdon mukaisesti. Vasta ruumiillinen kärsimys irrottaa meistä synnin otetta (1 Piet 4:1-2).

4. Vasta monenlaisten kärsimysten keskellä usko osoittautuu, paljastuu aidoksi. Kuten kultaa koetellaan tulessa, samoin kärsimykset koettelevat meitä (1 Piet 1:6-7).

5. Älä uhittele Jumalaa vastaan äläkä katkeroidu. Anna Jeesuksen esimerkin ohjata asenteitasi. Hänestä sanotaan, ettei hän kärsiessään "uhannut, vaan jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee" (1 Piet 2:23).

6. Kärsimysten eräs tarkoitus on tehdä minut Herralle hedelmää kantavaksi ihmiseksi. Opettele tulkitsemaan kärsimyksiäsi niin kuin Joosef. Hän antoi pojalleen nimen Efraim, "sillä Jumala on tehnyt minut hedelmälliseksi kärsimysteni maassa" (1 Moos 42:51).

7. Meidän esikuvanamme tulee olla vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä profeetat (Jaak 5:13).

8. Kun meillä on kärsimyksen aika, silloin meillä on rukouksen aika (Jaak 5:13).

9. Jokaisen elämässä on erityisen vaikeita kärsimysten jaksoja. Aikakirjan sukuluettelossa kerrotaan erään pojan saaneen nimen Beria, Onnettomuus, koska hän oli syntynyt "perheensä onnettomuuden aikana" (1 Aik 7:23, KR38). Silloin näyttää siltä kuin vaikeudet kasaantuisivat. Näinhän kävi Jobille. Silloin saattaa olla vaara ajautua masennukseen tai jopa psykoosiin.

10. Ratkaisevaa on oppia luottamaan siihen, että kaikissa elämämme kärsimyksissä, myös niissä, jotka ovat syntiemme ja lankeemustemme seurausta, Kristus kärsii kassamme..

11. Kun joudut kärsimään, niin anna silloin tietoisesti elämäsi "uskollisen Luojan haltuun" ja palvele kärsivällisesti ahdistustesi keskellä lähimmäisiäsi (1 Piet 4:19). "Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan" (Ps 91:15)

12. "Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli hänelläkin ahdistus, ja hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät" (Jes 63:9). Jos opimme kärsimään omat kärsimyksemme yhdessä Kristuksen kanssa, silloin huomaamme kyllä, etteivät sittenkään tämän "nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme" (Room 8:17-18). Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. (Jes 30:20)

13. Kohtaa avoimen silmin Raamatun vakavat varoitukset: "Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan" (Job 36:18). "Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys" (Job 36:21).

14. Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat. (Nah 1:7).

Siksi voimme laulaa iloisin sydämin Paul Gerhardtin pääsiäisvirren sanoin: "Kristuksen jäseneksi mä olen liitetty. Ja minne pääni nousi saan nousta minäkin. Nyt kautta kuoleman, synnin ja maailman ja tuskan, helvetinkin hän vie mun kotihin.

Jumala ei luvannut pilvetöntä taivasta, kukkia teittemme varsille, vapautusta ongelmista ja kivuista. Jumala ei luvannut säästää meitä ahdistuksesta, kiusauksista ja raskaista kuormista. Jumala ei luvannut, ettei tiellemme tulisi korkeita vuoria, ei myrskyävää merta. Jumala ei luvannut lempeää tuulta purjeisiimme eikä tasaista ajotietä. Mutta Jumala lupasi voiman elää, valoa polullemme, lepoa aherrusten keskellä, apua kiusauksissa, pakopaikan vaaroissa, loputtoman kärsivällisyytensä ja ikuisesti kestävän rakkautensa (Kiinalainen laulu Anita Strömin rukouskirjeestä 24.10.1994).

"Sitten ojennan käsivarteni Vapahtajalleni, joka 4000-vuotisen ennustuksen jälkeen on tullut maan päälle kärsimään ja kuolemaan minun puolestani sinä aikana ja kaikkien niiden olosuhteiden vallitessa, joista on ennustettu. Hänen armonsa avulla odotan kuolemaa rauhallisena, toivossa saada iankaikkisesti elää hänen yhteydessään ja siihen mennessä elän iloisena niinä onnen hetkinä, jotka hän näkee hyväksi minulle antaa että niinä pahoina, jotka hän minun parhaakseni lähettää ja joita hän esimerkillään on opettanut minut kestämään" (Pascal).

Copyright 2023, Rovasti Olavi Peltola

https://rovasti.fi/node/324

Olavi Peltola // Kärsimys ja Jumala

Olavi Peltola // Kärsimys ja Jumala

Kärsimys ja JumalaOlavi PeltolaJumala on kaikkivaltias

Kärsimys ja Jumala
Olavi Peltola

Jumala on kaikkivaltias