Kaunis uskonto

Laukaalla 17.9. 2023 pyydettiin käyttämään puheenvuoro ja tässä tuo tekstinä pääpiirteittäin.


Kaunis uskonto - aikakausien päätös.

En tiedä miten otsikoisin tämän tekstin. Tuo ”Kaunis uskonto -aikakausien päätös” on yksi kyhäelmä.
Se mitä haluan nyt tuoda julki. Ei ole moittia tai soimata ketään.
Tuon vain esiin mitä olen kolmenkymmenen uskossa olo vuoden aikana havainnut ja asioita tutkinut hieman kauempaakin.

Sain tämän tekstin etukäteen tätä puhetta varten;
Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: mene ja sano Juudan miehille ja Jerusalemin asuvaisille: ettekö te tahdo itseänne parantaa, niin että te tottelette minun sanaani? sanoo Herra.
Jonadabin Rekabin pojan sanat, jotka hän oli käskenyt lapsillensa, ettei heidän pitänyt viinaa juoman, ettei he tähän päivään asti juo viinaa, että he isänsä käskyille kuuliaiset olisivat. Mutta minä olen antanut aikaisin teille sanoa, kuitenkin ette kuule minua.
Niin olen minä myös lähettänyt varhain ja usein tykönne kaikki minun palveliani prophetat, ja antanut sanoa: kääntäkää teistä jokainen itsensä pahasta menostansa, ja parantakaat teidän elämänne, ja älkäät seuratko muita jumalia, palvelleksanne heitä; niin te saatte olla maassa, jonka minä teille ja teidän isillenne antanut olen; mutta ette tahtoneet kallistaa korvianne siihen, ettekä kuulleet minua.
Jonadabin Rekabin pojan lapset ovat pitäneet isänsä käskyn, jonka hän heille oli käskenyt;, mutta tämä kansa ei kuule minua.
Jer. 35: 14-17  Biblia


ilmestyi Herra Salomolle yöllä ja sanoi hänelle: "Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja valinnut tämän paikan uhripaikakseni.
Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani,
mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi.
Nyt minun silmäni ovat avoinna, ja minun korvani tarkkaavat rukouksia tässä paikassa. 2. Aik. 7:12-15.

Raamatussa on useita eri aikakausia. Historiamme alkaa luomiskertomuksella.
Ensimmäinen ihmispari (ihan geneettisestikin todistettu meidän lähteneen yhdestä miehestä ja naisesta).
Adam ja Eeva. Saivat elää Jumalan yhteydessä.
Tiedämme kuitenkin, kuinka siinä kävi heidän langetessa pois käärmeen vietellessä heidät tästä yhteydestä pois.
Synti tuli maailmaan, ja ennen kaikkea Jumalan ja ihmisen väliin.
Tämä ajanjakso päättyi ihmisen karkotukseen paratiisista.
Vähän tämän jälkeen tapaamme ensimmäisen veljesparin kedolla-
Kainin surmaamassa veljensä Aabelin.
Kain suuttui nähdessään veljensä uhrin; teurastetun karitsan kelpaavan Jumalalle suloisena tuoksuna. Kun taas hänen vaivalla otsansa hiessä tuotettu maan hedelmän puoleen Jumala ei katsonut.
Kateutensa vuoksi Kain teki surmatyönsä.
Raamattu puhuu Kainin tiestä.
Miljardit ihmiset ovat kulkeneet Kainin tietä.
He eivät ole kokonaan vailla jumalisuutta.  
He uhraavat kernaasti ja tekevät mielellään jotakin Jumalalle.

He ehkä aavistaen tuntevat syntisyytensä, mutta eivät tunne itseään, eivätkä Jumalaa.

He koettavat parantaa maailmaa, tehden siitä mukavaa ja miellyttävää kaiken mahdollisin tavoin. Tiede ja taide on heidän.
Jumalan he ovat hylänneet, ja he parantavat omilla inhimillisillään kyvyillään maailmaa.
Tämä on Kainin tietä.  Ihmistekojen tie ilman Jumalaa.
Myös Uskonnollisessa kentässä.
Uskonnon ollessa vain yksi ratas sen koneistossa, jolla se rakentaa maailmaa omaksi mukavuudeksi ja kunniakseen.
Tätä se rakensi jo muinaisuudessaan aina huippuunsa saakka.
"Maa turmeltui Herran edessä: se oli täynnä väkivaltaa. …sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä”.  1.Moos. 6: 11-12.
Aika kausi päättyi vedenpaisumukseen.
Vähän myöhemmin tavataan Nooasta jatkunut ihmissuku rakentamassa Jumalan vastaista Babelin palvontatornia, joka loppui – Jumalan astuessa alas sekoittaen heidän kielensä, etteivät enää ymmärtäneet toisiaan.
Raamattua lukiessa löydämme saman kuvion lukemattomia kertoja.
Jumalan hyvän työn sekoittavat Kainin tietä kulkevat.
Jumala valitsi Abrahamin, josta teki kansan itselleen.
Ensin fyysisen kansan, ja myöhemmin samaan viinipuuhun oksastamalla Jeesuksen verellä lunastetut pakanat.

Lukemattomia kertoja Abrahamin fyysiset jälkeläiset eksyivät epäjumalan palvelukseen.
Herran palauttaessa heidät sakkokierroksien jälkeen takaisin yhteyteensä.

Viimein heille koitti aika, jolloin odotettu Messias saapui pelastamaan heidät. Hän, joka polkisi käärmeen pään.
Odotettu!
Silti he eivät tunnistaneet tuota Jumalan Sanan lupausta.
Vain vanhat Simeon ja Hanna Jerusalemin temppelissä kykenivät kuulemaan Pyhän Hengen viestin.
Tässä on Israelin odotettu Messias.  Teidän Vapahtajanne!
Eivätkä he tunnistaneet Häntä myöhemminkään, vaan ristiinnaulitsivat Hänet pahantekijänä ja Jumalan pilkkaajana.
Jumalan pojan!
Näin paatuneita me olemme.
Herran apostolit ja opetuslapset saivat lähteä viemään sanomaa Vapahtajasta yli koko maan piirin Pyhän Hengen voimassa.
Ja evankeliumi levisi.  Syntyi seurakuntia isoihin kaupunkeihin.

Ja kuten jo aiemminkin myös Kainin lapset lähtivät liikkeelle turmelemaan Herran työtä.
Seurakunta kirjeiden saajat;  Efeso, Galatia, Korintto, ..  Missä nuo ovat tänään?
Ne ovat poissa turmelluttuaan pois Jeesuksen raittista evankeliumista.

Samoin kävi alkuseurakunnan. Taistelut vallasta ja oikeasta opista vei voiton veljesrakkaudesta, ja aikanaan Keisari Konstantinus otti riitelevän kirkon haltuunsa paaluttaen sille ”oikean puhtaan opin”.
Seurakunta antautui toiselle miehelle Taivaallisen Yljän sijasta.
Pyhä Henki on antanut herätyksiä eri aikakausina.
Ja tuo kirkko on vainonnut näitä herätyksiä ”oikean ja puhtaan opin” vartijana.
Kirkko on jakaantunut moneen kirkkokuntaan aikojen saatossa, mutta yhtä kaikki. Se on valvonut ”oikeaa oppia” maallista valtaa ja rikkautta itselleen hamuten.

Herra on kuitenkin kautta historian antanut herätysten virtojen kostuttaa kansojen rutikuivia maita.
On syntynyt herätyksiä, jotka ovat olleet siunauksena paikkakunnilleen. Ne ovat kuitenkin valtiokirkkojen toimesta lyhyemmän tai pidemmän ajanjakson jälkeen vainottu takaisin maan alle, pulpahtaakseen taas kukkimaan uudestaan toisaalla.
Herralla on ollut aina oma pieni jäännös pitäen veren evankeliumia esillä.
Kirkkohistoria on tuominnut nämä vainoamansa;  hurmahenkisiksi harhaopeiksi.
Herra kuitenkin tuntee omansa!
Ja niin on Suomessakin ollut pienempiä herätyksiä aikojen saatossa.
Ne on kyllä nopeasti tukahdutettu valtiokirkon toimesta pakkokeinoin.
Esimerkkeinä voisin sanoa Herrnhutilaisten lähetystyön,
Abraham Achreniuksen ympärille kertynyttä herätystä 1700-luvulla.
Seuraavalle vuosisadalle tultua alkoi väkevät herätyksen virrat Suomessakin liikkua.
Savolainen maalaispoika Paavo Ruotsalainen sai avun synnin hätäänsä Seppä Högmanin luona Jyväskylässä, joka taisi olla Laukaan kappeli seurakuntaa siihen aikaan.
Tuosta alkoi Savon ja Pohjanmaan suunnalla laaja herätys, joka tunnetaan herännäisyyden nimellä. Se tempaisi mukaansa nuoria pappeja Herran työhön. Kirkon vastuksesta ja vainosta huolimatta Herran tulet paloivat laajalti.
Se kohtasi aikanaan myös vainon lisäksi seulonnan ajan, mutta herätykset jatkuivat läpi koko Suomen. Syntyi pohjoisen lestadiolainen herätys.
Itä ja Länsi Suomen rukoilevaisuus, etelään evankeliumi yhdistys.
Liikkeet ovat tänä päivänäkin 200 vuoden jälkeen olemassa.
Huomattavasti laimentuneena perinteitä ylläpitävä tapa kristillisyytenä isossa kuvassa.
Herännäisyys on lähestulkoon turmeltunut jo Jumalan kielteiseksi liikkeeksi.
1800 luvun lopussa ja 1900 luvulle tultaessa tuli uskonnollinen murros ja uskonvapaus.
Se toi mukanaan laajaa hengellistä liikehdintää ja herätystä.
Herätys koski erityisesti yläluokkia. Aateliset ja rikkaat tulivat voitetuksi Herralle, ja nämä lähtivät tarmolla ja varoillaan evankeliumin työhön.
Maailman rikkaampiin miehiin kuulunut Englantilainen Lordi Radstock oli yksi heistä. Tälle nöyrälle yksinkertaista evankeliumia julistavalle miehelle avautuivat ovet kaikkialla.
Suomessa tunnetuimpia olivat mm. Paroni Paul Nicolay ja Wreden sisarukset Henrik ja Mathilda lukuisten muiden joukossa.
Matilda Wrede antautui vankilatyöhön yhteiskunnan alempien auttamiseksi ja pelastamiseksi.
Tämän myötä Suomeen rantautui mm. Helluntailaisuus, Metodismi, Pelastusarmeija.
Joitakin mukaan antautuneita pappeja lukuun ottamatta - kirkko luonnollisesti paheksui herätystä, mutta nyt uskonnonvapauslain myötä sen kädet oli pakkotoimilta sidottu.
Herätysten laimennettua se kohtasi Euroopassa sodan julmat kasvot.
Suomikin löysi itsensä polviltaan hädän hetkellä, ja Suomi säästyi itsenäisenä valtiona naapurimme kovasta likistelystä huolimatta.

Sodan jälkeen oli jonkun verran herätystä.
Sodan jälkeen syntyneitä herätysliikkeitä kutsuttiin viidesläisyydeksi.
Kansan Raamattuseura, Kansanlähetys, Kylväjä, Raamattu opisto, ovat tällöin syntyneet.
Lähetysinnostus oli kovaa ja samoin Herran takaisin paluun odotus. Vielä 1960 luvulla Professori Osmo Tiililän messuhallissa pitämät kokoukset keräsivät laajoja joukkoja.
Vuosikymmenet ovat kuluneet ja liikehdintä hiljalleen hiipunut.
Mitä pidemmälle ollaan tultu tätä päivää kohti – sitä laimeamaksi on käynyt Herran kansa.
Kirkon lailla. Herätysliikkeissä yleisestä pappeudesta on passivoiduttu penkkeihin palkattujen paimenien johdettaviksi.

Yleisen yhteiskunnan vaurastumisen myötä myös seurakunnat ja liikkeet ovat kokeneet saman.
On hulppeat kiinteistöt, palkatut työntekijät, leirikeskukset ja vaikka mitä.
Myös kristillisen kentän moninaisuus ja rikkaus.
Jokaiselle on tarjolla jotain mitä ketäkin kiinnostaa.
Uskova kansa oppi myös käymään eripuolilla muissa kokouksissa surfaten ohjelmatarjonta mieltymyksen mukaan.
Tämä taas sai aikaan palkattujen vastuuhenkilöiden muuttumisen ohjelmatoimistopäälliköiksi.
Pitää kaiken aikaa olla tuntosarvet päässä aistiakseen mitä kansa haluaa, jotta saadaan ihmisiä sisään ja kolehtituloja kattamaan juoksevia menoja.
Huomaamatta seurakunnissa on tapahtunut sama murros kuin yhteiskunnassa.
Sitoutumisen sijasta käydään vain siellä missä on elämyksiä tarjolla.
Samaan aikaan on luovuttu Jumalan Sanan ehdottomuudesta ja lähdetty kompromissien tielle.
Vaurauden aikana oli luovuttu Pyhän Hengen johdosta.
Väkeä tilaisuuksiin ja lahjakkaita ihmisiä tehtäviin riitti.
Valittiin paimenia ja opettajia omien mieltymysten ja arvostusten mukaan. Tehtiin asioita ja päätöksiä oman viisauden mukaan.
Toki varmasti päätöksille pyydettiin myös  Herran siunausta.
Ennen pitkää on hedelmien esiintulon aika.
Väki alkoi vähetä ja kierrellä siellä missä oli mieluisampaa tarjolla.
Parkkipaikat tyhjetä ja tulot hiipua. Viihteellä viihdytetty nuorisoa ei saatu sitoutettua mukaan toimintaan.
Ja sitähän se on pitkälti ollut viimeisinä vuosikymmeninä. Toimintamyllyjen pyörittämistä. Myllyt pyörivät, kun on ihmisiä niihin mukaan riittänyt.
Hetkeksikään ei ole pysähdytty miettimään – Onko Herra toiminnassa yhä mukana?
Hänen nimessään toki touhutaan, mutta onko HÄN sitoutunut meidän touhuihin?
Onko meillä elävä usko?  Tunnemmeko Hänet?
Vaiko onko vain kaunis mukava uskonto?
Muodot ja kauniit tavoitteet löytyvät, mutta miksi hedelmä puuttuu?

Herätystä ei ole, vainosta puhumattakaan. Ketään ei touhuilumme kiinnosta tai edes ärsytä. Olemme harmitonta sakkia.
Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?  1. Piet. 4:17.
Nyt kun kiinteistöt ovat ympäri Suomea alkaneet homehtua ja yt neuvotteluja jouduttu käymään varojen vähetessä.
On alkanut yhdentyminen. Oppiriidat on laitettu sivuun ja haettu vahvempia hartioita naapurista tueksi.
Samalla on lähdetty miellyttämään maailmaa.
Nokipannu kahvia tarjoillaan, karnevaalia, markkinoita, pomppulinnoja ja  sirkusta ihan mitä vaan kunhan väkeä saadaan edes hiukan lähemmäs seurakuntia….
Samalla on luovuttu Jumalan Sanasta.
Halutaan viestittää maailmalle, että olemme hyviä ihmisiä, jotka toimimme tämän yhteiskunnan parhaaksi.
Olemme valmiit vaihtamaan Raamatun arvot maailman arvoihin.
Me elämme nyt maailmassa, jota ravistellaan ongelmien keskellä.
Olemme hyljännet vanhat perustukset, jotka ovat Sanan pohjalta rakennetut.
Mitä meillä on tarjota nykyiselle sukupolvelle, joka on vieroitettu pois Jumalan Sanan perustuksilta?
Joilla ei ole mitään kosketuspintaa tänään Raamatun Jumalaan?
Miten näyttää tietä pelastuksen ristille?
Pitäisikö aloittaa ensin meistä?
Palata takaisin Sanan äärelle?

Suomi selvisi sodasta. Ison naapurin puristuksissa, kun hädässä oltiin polvillaan. Ja Jumala kuuli nuo rukoukset.
Siitä tulee aivan kohta 80 vuotta. Sukupolven eliniän verran käytännössä.
Olemme kokeneet valtavan siunauksen elintason kohoamisen myötä.
Elämme ylellisemmin tänä päivänä kuin keskiaikaiset kuninkaat.
Ja olemme unohtaneet keneltä tämä vauraus on tullut.
Uskovan kansan nimellä kulkevia myöden.
Haluamme pitää helposta mukavasta elämästä kiinni.
Käymme tilaisuuksissa siellä missä mukavinta ohjelmaa on tarjolla.
Median uutisvirtaa seuraamme herkeämättä.
Se on kuin Jumalan Sanaa meille tänä päivänä.
Sitä emme saa kyseenalaistaa.
Se kertoo miten yhdessä voitamme uhkakuvat.
Ketkä ovat pahiksia, joita paheksua, ketkä sankareita…
Meistä on tullut yhteiskunta kelpoisia ja haluamme kelvata sille kunnon kansalaisina. – Mukautuen ja muuttuen sen mukaisiksi arvomaailmaa myöden.
Ja me muutumme tuota kuvastinta katsoen. Tämän maailman ruhtinaan
kuvan kaltaisuuteen.
Tuon, joka on ollut murhaaja ja valheen Isä alusta lähtien.
Muuttumisesta kertoo se, ettei meitä pahemmin huoleta yhteiskuntaamme vyöryvän pahuuden tulvan edessä. Näemme tämän, ja miten yhä useampi julistaa avoimesti antikristuksen ajan astuvan esiin.

On kuin lumous olisi vallannut nekin, joiden luulisi Sanan äärellä olleena näkevän aikojen murroksen:
Ei loista sinussa enää lampun valo, ei kuulla sinussa enää sulhasen eikä morsiamen ääntä. Sillä sinun kauppiaasi ovat maan mahtavia, ja sinun noituudellasi eksytettiin kaikki kansat. Ilm. 18:23.
Käytin joskus aiemmin vertauksena antikristillisen ajan tulosta kuin kudottaisiin verkkoa yllemme, joka yllättäen pudotetaan päällemme.
Mutta varokaa sieluissanne, etteivät teidän sydäntenne milloinkaan tulisi raskaiksi kohtuuttomuudesta ja juopumuksesta, ja maailman huolista ja se päivä tuleekin yhtäkkiä teidän päällenne; sillä se on leviävä kuin verkko kaikkien niiden ylle, jotka asustavat kaiken maan pinnan päällä.
Luukk. 21:34-35. Arameasta.
Se löytyy siis sanastakin. Myös Profeetoissa Bibliassa.

Vaikka ajat ja kristillisyytemme muuttuu aikakausien arvojen mukaisiksi.
Jumala ei muutu. Hän on armollinen ja laupias edelleen.
Hän on myös Pyhä!
Olemmeko unohtaneet?

Meidän Herramme on kuluttavainen tuli.

Adolph Saphir sanoo näin;
”Mutta meidän asemamme, niin taivaallinen kuin se onkin Kristuksen kanssa, on täällä maan päällä leirin ulkopuolella.
Jos olemme astuneet Jeesuksen kanssa kaikkeen pyhimpään, niin menkäämme myös Hänen luokseen leirin ulkopuolelle Hänen pilkkaansa kantaen.
Meidän on erottauduttava kaikesta mikä on Kristusta vastaan.
Kaikesta mikä houkuttelee ihmisiä pois siitä yksinkertaisuudesta, mikä on Kristuksessa ja antaa todellisen ruumiin sijaan muotomenoja ja ulkonaisia lainomaisia säädöksiä.
Siinä määrin kuin meidän palvomisemme, kiintymyksemme ja päämäärämme ovat taivaallista, siinä määrin kuin me etsimme tulevaa ja pysyvää kaupunkia, me saamme varautua kantamaan Kristuksen pilkkaa.
Sillä Kristuksen risti on aina ulkopuolella leirin.
Todellinen usko ei ole tässä maailman järjestyksessä maailman maun ja hengen mukaista.
Hengellinen Jumalan palveleminen on maailmalle arvoitusta ja vastenmielistä”.

Viime syksynä oli hieno evankeliointikampanja ”Se löytyi”.
Isolla rahalla ja tunnetuilla kasvoilla tehty, johon oli satsattu paljon resursseja.
Moni suuttui, kun sanoin sen jäävän hedelmättömäksi, koska se tehdään ilman Jumalaa.
Ja hedelmättömäksi se jäi.
On eri suunnitella ja valmistella toteutettava kampanja - pyytäen siihen lopuksi Jumalan siunausta.
Ja toinen, kun se tulee Jumalalta. Kuulla ja tehdä Hänen tahtonsa ja ohjeiden mukaan.
Käytän esimerkkinä Hebridien saarien herätystä 1949-1952.
Oli kaksi vanhaa naista hengellisesti kuolleessa yhteisössä. Ruuti kuivaa.
Sisarukset Peggy 84 v. Sokea. Ja Christine 82v. Vaikean niveltulehduksen koukistama. Nämä Smithin sisarukset olivat kotiinsa sidottuja.
He elivät kuitenkin lähellä Jumalaa ja Häneen kaikessa luottaen.
Herra laski heille rukoustaakan.
Synnytyskivut, ja he alkoivat rukoustaistelun saariryhmän ihmisten puolesta.
Öisiin rukouksiin tuli muutamia miehiä mukaan ja Herra antoi heille lupauksen Sanasta:
”Minä vuodatan vedet janoisen päälle ja virrat kuivan maan päälle”.
Jes.44:3.
Ilman minkäänlaista suunnittelua, organisointia, mainostoimistoja, rahoitusta, kampanjointia, saarnaajia…ei mitään.
Oli vain kaksi Smithin vanhaa sisarusta ja muutama mies rukoilemassa Herraa pelastamaan yhteisönsä ihmiset.
Ja Jumala vastasi!

Yhtäkkiä valtasi oppineet, varakkaat, ateistit, Jumalan vihaajat, kalastajat, työväestön, juopot, hylkiöt, nuoret ja vanhat…Jumalan pelko ja synnin hätä.
Ihmiset työssään, tietä kulkiessa, tanssilavoilla itseään viihdyttäessä, joka puolella olivat yhtäkkiä maassa huutaen Jumalan armoa.
Synnin tunto valtasi saaren ihmiset täyttäen kirkot hätääntyneistä sieluista.
Miten on tänään.
Maamme on hengellisesti ruuti kuivaa…..kuin autiomaata.
On joitakin, jotka odottavat Jeesuksen noutavan jo morsiamen kotiin.
Seurakunnissa odotetaan herätystä….vaikka ei edes omista yksinäisistä vanhuksista ja sairaista jakseta pitää huolta.
Joku odottaa vielä nopeaa sadonkorjuuta ennen morsiamen kotiin lähtöä.
Osa odottaa antikristuksen ajan vainoihin joutumista ja varustautuvat sitä aikaa varten.
Iso osa on välinpitämätöntä, ja heitä kiinnostaa vain seurata maailman menoa median aalloilla surfaten.
Minä en tiedä oikeaa vastausta.
Itse toivon Isän kehottavan poikansa noutamaan morsiamensa, ja toivon kuuluvani joukkoon, joka unettavasta ajasta herää öljyllä varustetulla lampulla kutsuhuudon kajahtaessa. Ylkä saapuu!
Miten voisimme olla ajassamme hereillä, kuten vanhukset Hanna ja Simeon Herran syntyessä aikaamme, tai Smithin sisarukset Hebridien saarten herätysten välikappaleina?
Kaunis uskonto ei siinä meitä auta.

”Kylväkää itsellenne vanhurskauden kylvö, niin saatte korjata laupeuden satoa, raivatkaa itsellenne uudispelto. Nyt on aika etsiä Herraa, kunnes Hän tulee ja antaa teille vanhurskauden sateen”.
Hoos. 10:12.

On aika etsiä Herran kasvoja!
Me tarvitsemme Jumalaa ja Hänen kosketustaan enemmän kuin koskaan ennen. Jotta tuntisimme Hänet!
Herran puolesta kaikki on valmiina. Tänäkin päivänä meille Laodikean ajan itsekkäälle rikkaalle seurakunnalle kuuluvat sanat, kuin Herra itkien sanoi omalle valitulle kansalleen, joka Hänet ristiinnaulitsi.
”Jerusalem, Jerusalem!
Sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi!
Kuinka usein olenkaan halunnut koota yhteen Sinun lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan.
Mutta te ette tahtoneet tulla.”
”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”  Hebr. 13:8
Hän ei muutu.
”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.”    Joh. 15:5
Meidän on tultava Smithin sisarten kaltaiseksi.
Täysin riippuvaiseksi Hänestä, jonka tarve on saada olla meille Jumala -siunaus automaatin sijaan, jolta pyydämme siunausta omille töillemme.
Kun Herra saa olla meille Jumala.
Silloin saamme; nähdä Raamatun Jumala on tämän päivän Jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta.

Laitan muutaman rivin Kuningas Davidista, ja hänen kirjoittamastaan psalmista 51. Kaikille tuttu psalmi, jossa David vuodattaa synnin tunnossa sydämensä Jumalan puoleen.
Hänestä, voideluusta kuninkaasta tuli syntinen ja Jumalasta riippuvainen mies.
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi,
kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kuin hän oli yhtynyt Batsebaan.
Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi,
Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.
Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.
Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.
Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.
Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat.
Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi.
Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.
Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen.
Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.
Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit.
Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit; silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi.

Psalmi 51 on Jumalan edessä särkyneen. Syntisyytensä näkevän ja tunnustavan rukous Herran puoleen.
Armahtavaa Jumalaa tarvitsevan miehen rukous.
Monien taistelujen ja kovien koitosten jälkeen koitti rauhallinen hyvä helppo arki.
Sotaa käytiin, mutta David vietti aikaa kotosallahan vapaana sodan karuudesta ja arjesta.
Ja helpon elämän herpaannuttamana tuli myös synnin houkutus ja lankeaminen.
David lankesi syvästi.
Elämä jatkui kuitenkin omaa rataansa.
David osallistui Jumalan palvelusmenoihin Israelin kuninkaana edustustehtäviensä puolesta, ja myös Herran voidellun oikeudella.
Varmasti kuiskittiin ja tiedettiin rakastetun kuninkaan lankeemuksesta.
Tohtiko kukaan kuitenkaan tuota jaloa miestä torua?  Jumalan voideltua.
Sana jumalanpalveluksissa ei ainakaan satuttanut hänen sydäntään.
Sitten tuli profeetta Naatan ja paljasti Davidin synnin. Sinä olet se mies...!
Ja se sattui Davidin sydämeen ja avasi tämän raukeuden sulkemat hengelliset korvat ja silmät.
David ei tulistunut ja vedonnut miten hän on elänyt ikänsä Jumalan kasvojen edessä - Häneen turvaten.
Nuorukaisesta asti olen taistellut Herran taisteluja.
Paimen poikana kohtasin leijonan ja karhun. Herran avulla voitin.
Herran sotaurhona kohtasin Goljatin, ja voitin.
Saulin vihan eteen jouduin ja lukuisiin taisteluihin itseni, henkeni ja kaikkeni alttiiksi laittaen.
Ja voitin Herran palvelijana.
Minäkö olisin syntinen? Tuomitsetko sinä minut helvettiin?
Herran voidellun, ja mikä sinä olet minulle mitään sanomaan?
Oletko sinä yhtään sen parempi ihminen?
Ei!
Davidin hengelliset silmät avautuivat ja hän 'repäisi sydämensä' Herran edessä auki.
Murtui ja katui. Ennen kaikkea vieraantumistaan hyvänä aikana pois Herran kasvojen edestä.  Läheisyydestä ja ohjauksesta.
Sinua vastaan minä olen rikkonut!
Herra ei häntä hyljännyt ollut.
Vaan rakasti hänet takaisin lähettämällä palvelijansa –
Sanan miekalla pyyhkien pois helpon elämän kutoman raukeuden seitin.
Joka oli tullut Davidin ja Herran väliin.
Meillä on rakastava Herra!

"Hän kutsuu meitä tänäänkin.
Jos haluamme nähdä Jumalan, me saamme sovinto veren ja uskon kautta puhdistetuin sydämin nähdä Hänet kirkkaudessa kasvoista kasvoihin.
Lähellä Jumalaa elävä, pyhyyttä rakastava ja etsivä rukoilee: ”Tutki minua Jumala ja tunne minut, koettele minua ja tunne ajatukseni, ja jos olen väärällä tiellä. Johda minut iankaikkiselle tielle.
Valossa vaeltaen, rauhaa ja pyhyyttä seuraten, meillä on yhteys keskenämme ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.”
Tämä ei ole pelottavaa eikä tämä lannista heikointakaan uskovaa.
Pelkkä tieto siitä, että Jumalan kansa saa kirkkaudessa nähdä Herran, julistaa ilosanomaa syntiselle.
Keitä olivat ne korinttilaiset, jotka apostoli Paavali esittelee puhtaina neitseinä taivaalliselle Yljälle?
He olivat kerran syntisiä, lainrikkojia ja elivät kaukana Jumalasta ja Hänen teistään, mutta nyt heidät on pesty, pyhitetty ja vanhurskautettu Herran Jeesuksen nimessä Jumalan Hengen kautta.
He ovat pesseet ja valkaisseet vaatteensa Karitsan veressä.
He vaeltavat uskossa muukalaisina maan päällä ja näkevät Jumalan kasvot iankaikkisessa kirkkaudessa.
Näin tuleva kunnia saarnaa armoa tähän hetkeen kaikille syntisille".
(Lainaus A.Saphir).