Kiltteyttäkö vaaditaan

Tähän voisin kertoa eräästä kohtaamisesta n parikymmentä vuotta sitten , Helsingin rautatieaseman katoksen alla.
Odottelin siinä siskoani, ja satoi kaatamalla.Lähelläni seisoi mies, joka kiroili ja raivosi kovaäänisesti.

Katselin häntä ja aloin kuunnella mitä hän oikein huuteli:
Kaverin olisi pitänyt tulla maksamaan velkansa, mutta häntä ei kuulunut!

Häntä siinä tutkailin ja arvelin että ei  se raha niin tärkeä varmaan ollut , mutta se pullo, minkä sillä rahalla olisi saanut ostettua!
Käännyin häntä kohti ja aloin kertoa isästäni, joka oli taistellut toisessa maailmansodassa, eturintamassa Karjalan Kannaksella.

Mies alkoi rauhoittua ja kuunnella  minua!
Kerroin että isäni  oli siitä traumatisoitunut ja käytti usein alkoholia

“ lääkkeenä” , ja että kyllä minä olin ymmärtänyt että joskus voi olla vaikeaa!Kaivoin  sitten laukustani lompakon ja otin siitä sopivan kokoisen setelin ja kysyin mieheltä: Mitäs jos minä maksaisin sen kaverisi velan, kun häntä ei kuulu?

Siinä vaiheessa miehen ilme ja olemus  muuttui kuin salaman iskusta, hän nappasi setelin ja alkoi kiitellä minua vuolaasti.Sanoin etten kaipaa kiitosta , minä nyt vain satuin olemaan tässä samassa paikassa sinun kanssasi samaan aikaan.Siskoni tulikin siihen sopivasti ja mies lähti hymyillen menemään.Niin lähdin siitä minäkin hymyillen:)