CO Rosenius: HENGEN TODISTUS

kirjoittaja Hellevi Ti Huhti 09, 2024 6:42 am

HENGEN TODISTUS

"Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan
lapsia" (Room.8:16).

Suuri, ihana asia: olla Jumalan lapsi ja tietää olevansa sitä ja omistaa
Jumalaan luottava lapseuden henki! Tästä apostoli puhuu, tästä koko
Raamattu, tästä kaikkien orjuudesta vapautettujen kristittyjen
autuaallinen kokemus. "Itse Henki todistaa meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia."

Miten on meidän laitamme tässä tärkeässä kohdassa? Sinä, joka tätä
luet, oletko sinäkin niin onnellinen, että sinulla on Jumalan Henki,
todistus, joka sinun henkesi kanssa todistaa, että olet Jumalan lapsi?
Ehkäpä olet kristitty, rakastat sanaa, sinun vaelluksesi on moitteetonta,
mutta kuinka on tämän kohdan laita? Kuinka on sydämen laita?

Tunnetko sinä Jumalan - tunnetko hänet luottavaisin mielin, ystävänäsi,
niin että voit sanoa: Abba, rakas isä! Tämä on pääasia! Tarkkaa ja
kuuntele! Tämä on suuri pääasia koko kristillisessä elämässä, että sydän
luottaa Jumalaan Kristuksen kautta, että sinä seurustelet Kristuksen
kanssa, että elät yhteydessä häneen ja olet hänen ystävänsä. Oi, tämä on
koko kristillisyyden sydän ja elämä! Tämä on entiselleen saatettua
paratiisin elämää, elämää, jonka ihminen kadotti syntiinlankeemuksessa, tämä luottavainen lapseuden henki, joka seurustelee
Jumalansa kanssa ja puhuu hänen kanssaan niin kuin lapsi isänsä
kanssa. Onko sinullakin tämä luottavainen lapseuden henki?

Älä jätä tätä kysymystä, ennen kuin olet sen perusteellisesti ratkaissut.
Tämä luottavainen lapseuden henki on juuri koko hengellisen elämän
ydinkohta. Siitä vuotaa kaikki hyvä. Ilman sitä on kaikki kuolemaa ja
kylmyyttä, voimattomuutta ja orjuutta. Ja mitä kaikki hengellisyys
hyödyttää, ellet saa tätä uskon rauhaa Jumalan kanssa, ellet voi
luottavaisella mielellä seurustella hänen kanssaan? Kristus on
nimenomaan selittänyt, etteivät mitkään muut hyvät asiat auta
autuuteen, paitsi tämä, että olemme tulleet hänen yhteyteensä ja
oppineet hänet tuntemaan.

Tämä luottavainen suhde Vapahtajaan onkin kaiken kristillisyyden koko
voima, niin tekemisen kuin kärsimisenkin - se on lähde kaikkeen
tosipyhään, Jumalalle mieluisaan elämään. Kuinka heikkoa, orjallista,
halutonta, raskasta ja voimatonta onkaan niiden kristillisyys, joilla ei ole
tätä uskon varmuutta ja jotka eivät tunne Jumalaa! He voivat tarkoittaa
hyvää, heillä voi olla hyviä päätöksiä ja aikomuksia; mutta niistä ei tule
mitään, he ovat aina maailman ja helmasyntiensä orjia, ja perkele
kuljettaa heitä ja vie heidät vankinaan minne haluaa.

Heillä ei ole
mitään henkeä itsessään. Sielläkin, missä jonkinlainen todellinen
uskokin on syntynyt, mutta missä se on vielä heikko, missä isotaan ja
janotaan, mutta ei olla vielä ravittuja - tai siellä, missä jonkun
vanhemman kristityn usko on kadottanut evankelisen rohkeutensa, ja
kristillisyys on tullut raskaaksi ja lainomaiseksi - siellä vallitsee vielä
voimattomuus ja synnin orjuus ja ihminen pysyy aina heikkona, hitaana
ja hengettömänä; tunnustus vaikenee, rukous käy raskaaksi ja
voimattomaksi, sydän kylmäksi ja tyhjäksi: sydämellä ei ole mitään
aarretta, sitä ei mikään täytä, sillä ei ole mitään ystävää yli muiden
ystävien ja se janoaa jälleen syntiä ja turhuutta.

Kuinka paljoa enemmän käykään näin siellä, missä sielu ei ole lainkaan
tullut uskoon, vaan on vielä kokonaan orjuuden ikään vankina! Ja
päinvastoin, kun sielu on tullut iloiseen varmuuteen siitä, että se on
Jumalan armoittama, ja tuntee luottavaisin mielin Vapahtajan
ystäväkseen - mikä elämä siellä onkaan, mikä halu ja voima, mikä
iloinen ylistys ja tunnustus, miten nopeasti siellä erotaankaan
maailmasta ja vääryydestä! Sitä Kristus tarkoitti sanoessaan: ”Niin kuin
oksa ei voi kanaa hedelmää itsessään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette
tekään, ellette pysy minussa. Joka pysyy minussa, se kantaa paljon
hedelmää.” Ja Johannes sanoo näin: ”Tämä on se voitto, joka on
maailman voittanut, meidän uskomme.” Ja profeetta sanoo näin: ”Ilo
Herrassa on teidän väkevyytenne.”"

Sentähden, kuinka tärkeätä onkaan, että myös omistaisi voiman
pyhitykseen, tunnustukseen ja maailmasta eroamiseen sekä
kärsivällisyyteen ja väkevyyteen kärsimisessä - kuinka tärkeätä ja
välttämätöntä onkaan omistaa täysi varmuus armosta - siitä, että on
sydämellisessä uskon yhteydessä Vapahtajaan! Kuinka välttämätöntä
onkaan kalleimpana aarteenaan, silmänään eli sydämenään säilyttää
tämä todellinen lapsen luottamus, jota apostoli kutsuu valittujen lasten
hengeksi, jossa me huudamme: Abba, rakas isä!

Emmekö siis jokainen pysähtyisi ja kysyisi itseltämme niin kuin
Jumalan kasvojen edessä, onko minulla tämä luottavainen lapseuden
henki? Onko minulla todistus siitä, että olen Jumalan lapsi? (5.1).

https://www.missiosakarja.net/elaman-leipaa

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30