Psalmi 44 // Miksi annoit onnettomuuden kohdata meitä?

kirjoittaja Hellevi To Kesä 20, 2024 4:54 am

Psalmi 44

Miksi annoit onnettomuuden kohdata meitä?

1 Laulunjohtajalle. Korahilaisten virsi.
2 Jumala, me olemme omin korvin kuulleet,
isämme ovat meille kertoneet, minkä teon
sinä teit heidän päivinään, muinaisina aikoina.
3 Omalla kädelläsi sinä kukistit vieraat kansat
ja istutit isämme tähän maahan, sinä murskasit
kansat ja päästit isämme vapauteen.
[5. Moos. 7:1; Ps. 80:9]

4 He eivät vallanneet maata omalla miekallaan,
ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon,
vaan sinun oikea kätesi, sinun voimasi ja kirkkautesi,
sillä sinä rakastit heitä.

5 Sinä olet kuninkaani ja Jumalani,
sinun vallassasi on Jaakobin pelastus.
6 Sinun avullasi me lyömme viholliset,
sinun nimesi voimalla me poljemme
vastustajat maahan.
7 Minä en luota jouseeni, eikä miekka
meitä pelasta, 44:7,8:[ Ps. 20:8+]

8 mutta sinä pelastat meidät ja saatat
vihamiehemme häpeään.
9 Jumala on meidän ylpeytemme,
iäti me kiitämme hänen nimeään. (sela)
10 Kuitenkin sinä olet hylännyt meidät ja
tuottanut meille tappion ja häpeän.
Sinä et lähtenyt liikkeelle meidän
sotajoukkomme mukana.

11 Sinä pakotit meidät perääntymään vihollisen edestä,
vihamiehet ryöstivät meiltä kaiken.
12 Sinä jätit meidät alttiiksi kuin teuraslampaat,
sinä hajotit meidät kansojen sekaan.
13 Sinä myit kansasi pilkkahinnalla,
et saanut voittoa kaupastasi.

14 Sinä jätit meidät naapureitten häväistäviksi,
ympärillä asuvien pilkan ja ivan kohteeksi.
15 Meistä on tullut kansojen pilkkalaulu,
kaikki pudistavat päätään ja ilkkuvat meitä.

16 Minä kärsin häväistystä joka päivä,
häpeän puna peittää kasvoni,
17 kun joudun kuulemaan,
miten viholliset kostonhimossaan
herjaavat ja pilkkaavat meitä.

18 Kaikki tämä on meitä kohdannut,
vaikka emme ole unohtaneet sinua
emmekä rikkoneet liittoasi.
19 Sydämemme ei ole luopunut sinusta,
jalkamme ei ole poikennut sinun polultasi.
20 Silti sinä olet murskannut meidät,
niin kuin murskasit syvyyden hirviön.
Sinä peitit meidät pimeydellä.

21 Jos olisimme unohtaneet sinut,
Jumalamme, ja kohottaneet kätemme
vieraan jumalan puoleen,
22 sinä, Jumala, kyllä tietäisit sen,
sillä sinä tunnet sydämen salaisuudet.

23 Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa,
meitä kohdellaan teuraslampaina. [Room. 8:36]
24 Herää, Herra! Miksi nukut? Nouse, älä iäksi hylkää!
25 Miksi olet kääntänyt pois katseesi, unohtanut
hätämme ja ahdinkomme?

26 Voimani raukeaa, otsani painuu maan tomuun.
27 Nouse auttamaan meitä, lunasta meidät armosi tähden!

AAMEN!

kirjoittaja Hellevi To Kesä 20, 2024 5:15 am

Roomalaiskirje 8

Jumalan rakkaus

31 Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? [Ps. 118:6; Hepr. 13:6]
32 Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? [Joh. 3]
33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala -- mutta hän julistaa vanhurskaaksi! [Jes. 50:8,9; Ilm. 12:10,11]
34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus -- mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! [Mark. 12:36+ | Hepr. 7:25; 1. Joh. 2:1]
35 Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? [1. Kor. 4:9, 15:30,31; 2. Kor. 4:11]
36 On kirjoitettu: -- Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. [Ps. 44]
37 Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. [1. Kor. 15:57; 2. Kor. 2:14]
38 Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, 8:38,39:[ Ef. 1:21, 6:12; 2. Tim. 1:12]
39 ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Hebreassa on syötäväksi tarkoitetut lampaat,
ja se tarkoittaa sitä, että lampaat alunperin
kasvatettiin teurastettaviksi, eikä villan saantia varten.

Kuvaus on siis varsin raastava. Jumalan liittoon sitoutunut kansa on alusta alkaen kasvatettu sitä tarkoitusta varten että ne voitaisiin teurastaa ja syödä. Paavalin optuksen mukaan kristityt joutuvat valmistautumaan juuri tähän kohtaloon

1 Tessalonikalaiskirje 3:1-4:

1 Niinpä, kun emme enää kestäneet kauempaa,
päätimme itse jäädä Ateenaan [Ap. t. 17]
2 ja lähetimme teidän luoksenne veljemme Timoteuksen,
Jumalan työtoverin Kristuksen evankeliumin julistajana.
Hänen tuli vahvistaa teitä ja rohkaista uskoanne,
3 jottei kukaan horjuisi, vaikka teitä näin ahdistetaan.
Sehän on meidän osamme, niin kuin itse tiedätte.
[Ap. t. 14:22; 2. Tess. 1:4; 2. Tim. 3:12]

4 Jo ollessamme teidän luonanne sanoimme,
että me joudumme kärsimään vainoa.
Ja juuri niin on käynyt, kuten tiedätte.

Ei siis ole ihme, että Paavali tulkitsee Psalmin 44 niin, että Jumalan Kristuksessa solmimaan uuteen liitton sitoutunut kansa joutuu olemaan teuraslampaiden joukko.

Psalmi 44 // Miksi annoit onnettomuuden kohdata meitä?

Psalmi 44 // Miksi annoit onnettomuuden kohdata meitä?

Psalmi 44Miksi annoit onnettomuuden kohdata meitä?

Vs: Psalmi 44 // Miksi annoit onnettomuuden kohdata meitä?

Roomalaiskirje 8Jumalan rakkaus

Psalmi 44

Miksi annoit onnettomuuden kohdata meitä?

Roomalaiskirje 8

Jumalan rakkaus