Osv. Stenroth. :: Kuka on lähimmäiseni?

kirjoittaja Hellevi Ma Syys 23, 2024 7:05 am

Kuka on lähimmäiseni?

Tämä kysymys tulee tärkeäksi, vaatii ratkaisua ja saa ratkaisunsa silloin, kun ihminen joutuu vaaraan ja hätään.

Hätääntynyt ihminen katselee ympärilleen, eikö olisi ketään, joka näkisi hänen onnettoman tilansa ja rientäisi häntä auttamaan. Hädissään ihminen myös huutaa apua, jotta joku kuullessaan hänen avunhuutonsa voisi tulla auttamaan.

Auttajakseen, pelastajakseen, hyväntekijäkseen sanoo varmaankin hätääntynyt ihminen sitä, joka häntä hädässä auttoi. Hän voisi myös syystä sanoa: >Hän on minun lähimmäiseni, hän on minua lähempänä kuin kaikki muut, sillä hän tuli minua hädässä auttamaan, kun ei kenkään muu. En tiedä. näkikö hän ensinnä vaaranalaisen, avuttoman tilani. En tiedä, kuuliko hän ensinnä avunhuutoni.

En tiedä, tuliko hän näistä syistä ensinnä minua auttamaan ja pelastamaan vai tuliko hän sentähden ensinnä, ennen muita minua auttamaan ja pelastamaan, että hän rakasti minua enemmän kuin kukaan muu. Sitä en tiedä. Mutta sen minä tiedän, että hän on todella lähimmäiseni, että hänellä todella on lähimmäisrakkautta minua kohtaan, koskapa hän minua hädässäni auttoi.»

Näin olemme oikeutetut ajattelemaan ja sanomaan Jeesuksen opin mukaan. Tämän oppinsa Jeesus esittää erittäinkin kertomuksessa laupiaasta samarialaisesta. Tämä hänen oppinsa, kuten hänen oppinsa yleensäkin, on syntynyt Hänen täyttäessään hänen tahtonsa, joka hänen oli lähettänyt. Lähettäjänsä tahdosta Jeesus teki laupiaan samarialaisen tekoja: auttoi ja pelasti ruumiillisesti ja hengellisesti sairaita, haavoittuneita ja kuoleman vaaraan joutuneita.

Ja sentähden hän myös opetti meille mainitun kertomuksen ja lopettaa sen sanoen: »Mene ja tee sinä samoin»! Jeesuksen esikuva ja oppi velvoittaa meitä laupiaan samarialaisen tavoin osoittamaan lähimmäisrakkautta. Jos me sen teemme, olemme me vaaraan ja hätään joutuneen ihmisen lähimmäisiä.

Edellä olen esittänyt, miten Jeesus on hädässä olevan ihmisen kannalta katsoen ratkaissut kysymyksen: kuka on lähimmäiseni? Mutta miten on Jeesus ratkaissut tämän kysymyksen niiden kannalta, joiden tulee hädässä olevaa auttaa? Vai eikö Hän heihin nähden olekaan kysymystä ratkaissut? Kyllä varmaan. Moneen kertaan, monella tapaa, sanoin ja teoin on Jeesus heiliinkin nähden mainitun kysymyksen ratkaissut. Ja myös kertomuksessa laupiaasta samarialaisesta on hän opettanut, miten auttajan asemassa olevien on vastattava mainittuun kysymykseen.

Kuka oli tuo ryövärien käsiin joutunut, tyhjäksi ryöstetty ja haavoitettu mies, joka puolikuolleena makasi tuolla Jerusalemista Jerikoon vievän tien laidassa? Nähtävästi hän oli laupiaalle samarialaiselle aivan vieras ja tuntematon mies. Sen vain samarialainen huomasi, että tuo mies oli juutalainen, siis kansallisuutensa ja uskonnollisten mielipiteittensä tähden hänen vihamiehensä.

Ja häntä hän auttoi! Vihamiehensä hyväksi hän uhrasi aikansa ja varansa! Vihamiehensä hyväksi hän pani oman henkensä vaaran alaiseksi! Sillä tapaa minun ja sinun, meidän kaikkien, jos mielimme Jeesuksen opetuslapsia/kristityitä ihmisiä olla, on auttaminen hädässä olevaa ihmistä.

Me emme saa vetäytyä pois auttamasta hädässä olevaa, vaikka hän olisi meille aivan tuntematon, vaikka hän kuuluisi toiseen ihmisrotuun, kansallisuuteen, kansanluokkaan, toiseen valtiolliseen puolueeseen tahi toiseen uskontokuntaan, kuin me itse kuulumme, eikä sittenkään, vaikka hän olisi vihamiehemme ja vainoojamme, joka on meitä pahoin pidellyt ja syvästi loukannut. Tämän opin esittää suuri runoilijamme J. L. Runeberg ihmeen ihanasti virressään:

Ken ompi lähimmäiseni? (S. \Y. N:o 125). Ja tämän opin mukaisesti vastataan vanhastaan katekismuksessamme mainittuun kysymykseen: Lähimmäisemme on jokainen ihminen, tunnettu tai tuntematon, ystävä tahi vihamies, kuka ikinä neuvoamme tahi apuamme tarvitsee. Tämä katekismuksessamme oleva lähimmäiskäsitteen määritelmä on aivan epäilemättömästi pyhän raamatun ja Herramme Jeesuksen opin mukainen. Onpa se todennäköisesti mainitusta Jeesuksen kertomuksesta syntynytkin.

Mutta tokkohan sittenkään on meillä syytä pitää mainittu määritelmä katekismuksessamme? Sillä mainitun määritelmän kautta me syrjäytämme sen määritelmän, jonka Jeesus itse on mainitussa kertomuksessa antanut Ja samaan vähemmän sopivaan menettelyyn me mielestäni teemme itsemme syyllisiksi sen määritelmän kautta, mikä löytyy kahdeksannen yleisen kirkolliskokouksen asettamiin katekismuskomitean laatimassa Kristinopin ehdotuksessa: »Lähimmäisemme on jokainen ihminen, jonka tapaamme elämässä.»

Näin ollen ja koska nähtävästi mainitussa kertomuksessa lähimmäiskäsitteen määritelmä on sivuasia ja kehoitus osoittamaan oikealla tavalla lähimmäisrakkautta pääasia, eiköhän olisi paras jättää katekismuksestamme kysymyksessä oleva määritelmä kokonaan pois ja esittää vain, miten meidän tulee osoittaa oikeaa lähimmäisrakkautta? Eiköhän siis voisi tämä kohta kristinopin ehdotuksessa kuulua tähän tapaan:

Tämän käskyn ja Jeesuksen opin ja esikuvan mukaan tulee meidän auttaa jokaista avun tarpeesa olevaa ja osoittaa jokaiselle, jonka tapamme elämässä, rakkautta, laupeutta ja sovinnollisuutta. Tällä tapaa me täytämme velvollisuutemme lähimmäisiämme kohtaan.

Laukaa 12. I. 1922.
Osv. Stenroth.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/874860?page=19&ocr=true

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30