Uskonnollisen liikkeen arviointi

kirjoittaja jarrut Ma Toukokuu 05, 2014 10:38 am

Uskonnollisen liikkeen arviointi

Mitä useampi seuraavista kohdista pitää paikkansa, sitä varmemmin on kyseessä jokin vahingollisen uskonnollisuuden muoto. Seuraavien uskonnollisuuden piirteiden tulisi hälyttää tarkkailijansa myös, mikäli niitä havaitsee kristinuskon ja/tai evankelis-luterilaisen kirkkomme sisältä.

Ryhmän johdolla on ehdoton ja johtajalla ylin valta. Hän saattaa jakaa valtaa valitsemilleen alemmille johtajille varmistaaksensa jäsenten lojaalisuuden itselleen. Jäsenet eivät voi vedota valtarakenteen ulkopuolisiin puuttuakseen havaitsemiinsa epäkohtiin; järjestelmä on suljettu.

Jäsenten kunnioitus ja palvonta suuntautuu karismaattiseen ja dominoivaan johtajaan. Johtajat ovat itse asettaneet itsensä asemaansa. He ovat messiaanisia henkilöitä, jotka väittävät toteuttavansa tiettyä jumalallista tehtävää. Kristillisten kirkkojen pappien, juutalaisten rabbien ja islamin, yleensä lähimmäisrakkautta korostavien liikkeiden johtajien ja opettajien tarkoitus on keskittää jäsenten huomio Jumalaan, liikkeen yleisiin periaatteisiin ja ryhmän yleisiin päämääriin.

Epäterveessä uskonnollisuudessa läsnäoleva, lihaa ja verta oleva normaali, mutta itsensä korottanut johtaja on seuraajiensa rakkauden, palvonnan, kuuliaisuuden ja tarkkaavaisuuden kohteena.

Jäsenten tulee jättää perheensä, työnsä, uransa ja ystävänsä. Ryhmä ottaa hallintaansa seuraajiensa omaisuuden ja elämän. Johtajat ja yhteisö valvovat jäsentensä elämää tarkasti. Ryhmän jäsenyys edellyttää ruokaa, pukeutumista, työpaikkoja, unta, peseytymistä, uskonsisältöä, puhetta ja ajattelua koskevien sääntöjen kuuliaista noudattamista.

Ryhmän sisällä tulee olla ehdottoman rehellinen ja avoin erityisesti johtajille. Sen sijaan ulkopuolisia kohtaan vastaava avoimuus ja läpinäkyvyys on kiellettyä, vaikka yleinen uskonnollinen ja inhimillinen ihanne on avoimuus ja rehellisyys kaikkia kohtaan.

Toimintatavoitteita on vain kaksi: saada uusia jäseniä ja lisätä rahallista kannatusta. Tai sitten tavoite voidaan kuvata yhdeksi: valta johtajalle. Maailmanuskonnot ja palvelevat järjestöt tarvitsevat kaikki varoja toimintansa menojen kattamiseksi. Näiden perustavoite ei kuitenkaan ole itseriittoinen oman ryhmän kasvu, vaan kohottaa kaikkien ihmisten, elinympäristön ja siinä ohessa myös jäsentensä elämänlaatua yleensä.

Kyseenalaisetkin uskonnolliset ryhmät saattavat väittää tekevänsä sosiaalista työtä, mutta tämä toiminta jää usein pelkäksi väitteeksi tai merkityksettömäksi eleeksi. Tavoitteeksi jää taloudellisen kannatuksen ja jäsenmäärän kasvattaminen sekä uskonnollisen johtajan vallan pönkittäminen.

Ryhmä näyttää uudistusvoimaiselta ja eksklusiiviselta. Johtaja väittää rikkovansa jäykistyneitä traditioita, tarjoavansa jotakin uutta: parhaan järjestelmän nykyisen vinoutuneen elämänmenon korjaamiseksi ja maailman ongelmien ratkaisemiseksi. Samalla kun näin puhutaan, jäsenet tulevat psykologisesti sidotuiksi ryhmään. Heitä estetään arvioimasta kriittisesti liikkeen omia väitteitä ja keinoja.

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/3F1BA55565120E35C225713A002B7A09?openDocument&yp=y&lang=FI

Ma	Ti	Ke	To	Pe	La	Su
				1	2	3
4	5	6	7	8	9	10
11	12	13	14	15	16	17
18	19	20	21	22	23	24
25	26	27	28	29	30	31