USKON ARVIOINTI

USKON ARVIOINTI

2. Kor. 13:5-9
5. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa. Tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, ette kestä koetusta.
6. Toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät kestä koetusta.
7.  Rukoilemme  Jumalaa,  ettette  tekisi  mitään  pahaa.  Ei  siksi,  että  me  näyttäisimme koetuksen  kestäviltä,  vaan  että  te  tekisitte hyvää,  ja  me  olisimme  kuin  koetusta kestämättömiä.
8. Emmehän voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.
9. Me iloitsemme, kun itse olemme heikkoja mutta te voimakkaita. Sitä rukoilemmekin, että te valmistuisitte palveluksen työhön.

Oletko uskossa?

Onko kukaan koskaan kysynyt sinulta: "Uskotko Jeesukseen?" Kysymykseen on ainakin minun, joka selkeästi muistan tulleeni uskoon rippikoululeirillä vuonna 1960, varsin helppo vastata: "Uskon." Hän on se ihmiseksi tullut Jumalan Poika, joka kuoli Golgatan ristillä minun  puolestani  minun  syntieni  tuomion  ja  nousi  kuolleista,  elää  ja  hallitsee  ja  jakaa minulle toistuvasti rakkauttaan syntien anteeksiantamuksen sanassa.

Mutta edellä sanotusta huolimatta olen ajoittain kokenut itseni vaivautuneeksi, kun minulta aivan  vilpittömästi  joku  on  kysynyt:  "Oletko  uskossa?"  Kysymys  saattaa  herättää uskovassakin   epävarmuutta,   jopa   närkästystä.   Epävarmuutta   siksi,   että   vaikka olisimmekin  uskossa,  harva  meistä  voi  pitää  uskoaan  lujana  tai  edes  riittävänä. Närkästystä siksi, että kysymyksen asettajan asenteessa näemme helposti jonkinmoista hengellistä ylemmyydentuntoa: "Ei minulla ole kanttia tuollaista kysellä, sillä oma uskonion niin kovin ailahtelevaa ja heikkoa."

Kysymyksessä "uskotko Jeesukseen" koemme sanan usko useimmiten ulkokohtaisessa merkityksessä.  Kysymys  on  uskomme  sisällöstä.  Jos  ja  kun  luotamme  Jumalan todistukseen  Raamatussa,  vastaus  on  helppo  antaa.  Mutta  kysymyksessä  "oletko uskossa" sana usko viittaa sydämemme uskoon eli uskoon sisäisessä merkityksessä ja sen suhteen meillä on aina toivomisen varaa.

Molemmat kysymykset ovat raamatullisia ja tärkeitä. Tämän päivän kirjetekstissä Paavali nimen omaan edellyttää, että uskovat asettavat itselleen tämän jälkimmäisen kysymyksenja tutkisivat omaa uskonsuhdettaan Herraan Jeesukseen? Usko ei siis ole luonteeltaan sellaista,  että  kun  se  on  kerran  saatu,  niin  sillä  selvä.  Ei,  uskon  suhde  Herraan  on tarkistettava säännöllisesti.

Uskon mitta

Mutta  miten  oman  uskon  suuruutta  sitten  voi  oikein  mitata?  Millä  tavalla  Paavalin edellyttämä uskon koetteleminen on ylipäänsä mahdollista?

Paavali kehottaa tutkimaan itseään. Tutkinnan perusteella käy sitten ilmi, asuuko Jeesus Kristus sydämessämme vai ei. Jokaisen uskovan sydämessä nimittäin asuu itse Herra Jeesus  Kristus.  Paavalin  vastaus  on  kuitenkin  usein  luettu  väärin  ikään  kuin  hän  olisi  sanonut:  "Ettekö  tunne  itsessänne,  että  Jeesus  Kristus  on  teissä?"  Tämän  vääränlukutavan vuoksi moni on sitten lähtenyt penkomaan omia tunteitaan. Välillä kun tuntuu hyvältä ja mieli on iloinen, tuntuu siltä, että olisi uskossa, mutta sitten taas kun lankeaa johonkin syntiin, mieli masentuu eikä yhtään tunnu siltä, että olisi uskossa.

Sitä paitsi ne, jotka  ovat  tulleet  uskoon,  tietävät,  että  uskonelämän  alussa  oli  paljonkin  monenlaisia kokemuksia,  mutta  ajan  mittaan  kokemusten  voimakkuus  vähenee  ja  laantuu.  Sitten nousee  kysymys,  mahdanko  olla  enää  ollenkaan  uskossa?  Sielunvihollinen  iloitsee epäilyistämme ja heittää usein lisää vettä myllyyn. Mutta Paavali ei sanonut: "Ettekö tunne itsessänne...?" vaan "Ettekö tunne itseänne...?" Kysymys ei ole ollenkaan meidän tunnetilojemme ailahteluista, vaan siitä, että mittaamme omaa elämäämme sellaisella mitalla, joka on meidän ulkopuolellamme. Se on Raamatun sana.

Raamatun totuus

Uskonpuhdistuksen toinen pääperiaate on se, että kaikki usko ja elämä on tutkisteltava Jumalan kirjoitetulla sanalla. Voidaksesi tuntea itsesi, ei riitä että seuraat omien tunteittesi ailahtelua.  Niin  joudut  pelkälle  hyllyvälle  suolle.  Kysymys  on  siitä,  että  otat  Raamatun käteesi ja työnnät Jumalan sanan kaksiteräisen miekan omaan sydämeesi. Jumalan sana paljastaa sydämestäsi ja elämäntavastasi monenlaista kipeää ja syntiä.
Taivutko totuuden edessä?

Jos siis Raamatun totuuden sanalla koettelet elämääsi ja vaellustasi ja törmäät kipeisiin  synteihin, paljastuu asuuko sinussa Jeesus vai ei. Jos sinussa ei asu Jeesusta, niin Sinä onnistut  selittämään  lukemasi  tai  kuulemasi  totuuden  sanan  pois  elämästäsi.  Saatat todeta, että kysymys on Jeesuksen aikaan kuuluvasta aikahistoriallisesta, joka ei enää sovellu meihin. Tai saatat sivuuttaa lukemasi totuuden olan kohautuksella tai siten, että valikoit sieltä mieluisat ajatukset ja annat epämiellyttävien mennä ohi, ehkä kohti sellaisia muita ihmisiä, joille ne mielestäsi sopivat paremmin. Näin tehden mikään elämässäsi ei muutu.  Saatat  jopa  jatkaa  elämääsi  täydessä  itsetyytyväisyydessä.

Ainoa  ongelma  ja kohtalokas sellainen on, että Jeesus Kristus ei asu sinussa, et ole uskossa, vaan vaellat yhä pimeydessä, sokeudessa kohti Jumalan iankaikkista tuomiota.
Jos  Raamatun  totuuden  osuessa  sydämeesi  joudut  taas  todella  ahtaalle.  Et  pääse kipeidenkään   kohtien   alta   kiemurtelemaan   pois,   vaikka   syntisessä   luonnossasi huomaatkin yrityksiä väistää totuutta. Jokin sinussa kuitenkin aina lopulta pakottaa Sinut tunnustamaan  Raamatun  osoittamat  synnit  omiksesi  ja  vaatii  Sinua  tekemään  niistä parannuksen.

Et pääsekään Sanan alta pois taipumatta sen totuuden edessä. Syy miksi näin  Sinulle  tapahtuu  on  se,  että  Jeesus  Kristus  asuu  sinussa  ja  Hän  tarrautuu  siihen Jumalan  totuuden  sanaan,  jonka   sydämeesi  kohdistit  ja  taivuttaa  Sinut  aina  lopulta parannukseen.  Ulkoa  päin  tuleva  Raamatun  totuuden  sana  ja  Sinun  sisälläsi  asuva Jeesus ja Pyhä Henki, Totuuden Henki, ikään  kuin resonoivat eli värähtelevät samaan tahtiin sydämessäsi. Paavalin kanssa Sinun on pakko tunnustaa: "Emmehän voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta." Tämä osoittaa, että olet uskossa ja että Kristus Jeesus asuu sinussa.

Entä Sinä?

Miten on Sinun laitasi? Oletko jo päässyt henkilökohtaiseen Jeesuksen tuntemiseen. KäyHänen edessään parannukseen. Tuo syntisi ja laiminlyöntisi Hänen totuutensa valoon. Hän haluaa antaa Sinulle anteeksi, elämän ja vapauden.

Jos  Jumalan  Sanan  tutkivan  miekan  osuessa  sydämeesi,  et  voi  olla  taipumatta parannukseen, olet jo uskossa ja Kristus asuu Sinussa. Mutta muista, että pelastuksesi varmuus ei perustu siihen, kuinka hyvin olet vaeltanut Herran omana työhön. Jeesusken kuolema ja ylösnousemus on tae siitä, että voit turvallisesti jättää itsesi niin elämässä kuin kuolemassa Vapahtajan käsiin.

http://www.pihkala.net/Saarnat/2Kor13&5-9UskonMitta.pdf

"Paavali ei sanonut: "Ettekö tunne itsessänne, että Jeesus Kristus on teissä?" vaan: "Ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä?" Kysymys ei siis ole suinkaan sisäisestä tunteesta eli fiiliksestä, vaan tietyllä mitalla tapahtuvasta itsensä arvioinnista.

Tätä mittaa Paavali ei löydä itsestään eikä sisältään asuvasta Jeesuksesta, vaan "totuudesta". Raamatun totuus on se mitta, jolla meidän tulee arvioida itseämme.

Raamatun totuus on se mitta, jolla meidän tulee arvioida itseämme!
Mitkään fiilikset tai muut tunne-elämykset, näyt, tai tärinät eivät ole
mikään totuuteen pohjautuva testi.

Näitä omien mittareittensa mukaan arvioijia on aivan liikaa,
mutta syntinsä he salaavat itseltäänkin, he luulevat omasta mielestään
hyvillä teoillaan ansaitsevansa vanhurskauden - syyttömäksi
julistamisen.


Vain Jumalan PYHÄ SANA
kaksiteräinen miekka, paljastaa salatuimmatkin synnit.