Seurakunnan oikeudesta ja vallasta arvostella kaikkea oppia

Seurakunnan oikeudesta ja vallasta arvostella kaikkea oppia

Otteita Lutherin kirjasta "Seurakunnan oikeudesta ja vallasta arvostella kaikkea oppia sekä kutsua, ottaa ja eroittaa opettajia sekä saarnavirasta. Suom. A.E. Koskenniemi. Hämeenlinna 1924 "

"Ihmissana ja -oppi on määrännyt, että opin arvostelu on jätettävä piispojen, oppineiden ja kirkolliskokousten asiaksi; mitä ne päättävät, sitä pitäköön koko maailma oikeana ja uskottavana, kuten heidän alituinen kerskailunsa paavin hengellisestä oikeudesta osottaa. Eipä heistä ole oikeastaan muuta kuultu, kuin sellaista mainetta, että heillä on valta ja oikeus arvostella, mikä on kristillistä, mikä harhaoppista, ja että tavallisen kristityn on tarkattava heidän arvosteluaan ja ojennuttava sen mukaan. Kas tämä maine, jonka he ovat koko maailman päähän päntänneet ja joka on heidän paras linnansa ja turvansa, — miten häpeämättömästi ja houkkamaisesti se rajuaa Jumalan lakia ja sanaa vastaan!"

"Sillä Kristus näyttää perin toista, ottaa piispoilta, oppineilta ja kirkolliskokouksilta sekä oikeuden että vallan arvostella oppia, ja antaa sen jokaiselle sekä kaikille kristityille yhteisesti, kun sanoo Joh. 10:4: "Minun lampaani tuntevat minun ääneni", samoin Joh. 10:5 jae: "Minun lampaani eivät seuraa vieraita, vaan pakenevat heitä, koska eivät tunne vierasten ääntä"; ja samoin Joh. 10:8 jae: "Niin monta kuin heitä on tullutkin, he ovat varkaita ja rosvoja; mutta lampaat eivät ole kuulleet heitä." "

"Tästäpä tosiaan selvästi näet, kenellä on oikeus arvostella oppia. Piispoilla, paavilla, oppineilla ja kenellä hyvänsä on valta opettaa, mutta lampaiden tulee arvostella, opettavatko he Kristuksen ääntä vai vierasten ääntä. Rakkaani. mitä voivat tätä vastaan sanoa nuo vesikuplat, jotka räiskyvät: "Kirkolliskokoukset, kirkolliskokoukset ! Toki täytyy kuulla oppineita, piispoja, suurta joukkoa, täytyy kunnioittaa vanhaa käytäntöä ja totuttua tapaa!" Luuletko, että ottaisin väistääkseni Jumalan sanaa sinun vanhan käytäntösi, totutun tavan, piispojen tähden? En ilmoisna ikänä! Senpätähden annamme piispojen ja kirkolliskokousten päättää ja määrätä mitä tahtovat; mutta jos meillä on Jumalan sana, niin on meidän päätettävissämme mikä on oikein ja mikä väärin, ja heidän tulee väistyä meidän tieltämme ja totella meidän sanaamme."



Tästä luullakseni toki selvään oivallat, minkä verran niitä on uskottava, jotka käsittelevät sieluja ihmissanoilla. Ken ei tästä näe, että kaikki piispat, luostarit, korkeakoulut kaikkine opettajineen raivoavat vastoin tätä Kristuksen kirkasta sanaa, että he hävyttömästi riistävät lampailta oikeuden opin arvostelemiseen ja omistavat sen itselleen ylvästelevien päätöstensä kautta. Sentähden on heitä empimättä pidettävä murhaajina ja varkaina, susina ja luopiokristittyinä, jotka tässä julkisesti ovat voitetut, koska eivät ainoastaan kiellä Jumalan sanaa, vaan vieläpä päättelevät ja toimivat sitä vastaan; kuten sopiikin tehdä vastakristukselle ja hänen valtakunnalleen, p. Paavalin ennustuksen mukaan 2. Tess. 2:3 - 4.

Ja taas Kristus sanoo Matt. 7:15: "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia."

Katsohan, tässä Kristus ei anna arvosteluoikeutta profeetoille eikä opettajille, vaan opetuslapsille ja lampaille. Sillä kuinka voisi täällä kavahtaa vääriä profeettoja, ellei saisi panna heidän oppiaan epäilyksenalaiseksi, sitä tuomita ja arvostella? Eipähän tosiaan väärä profeetta saata olla kuulijoiden, vaan yksinomaan opettajien joukossa. Sentähden tulee välttämättä kaikkien opettajien oppinensa olla alistettuina kuulijoiden arvostelun alle.

Samoin kolmas kohta, Paavalilla, 1. Tess. 5:21: "Koetelkaa kaikkea; pitäkää se mikä hyvää on." Katsoppa, ei hän tässä käske hyväksymään mitään oppia tahi sääntöä ellei sitä ole tutkinut ja hyväksynyt se seurakunta joka sitä kuulee. Sillä tämä koetteleminen ei lainkaan koske opettajia; mutta opettajien on ensin esitettävä ja sitä on sitten koeteltava. Siis on tässäkin arvostelu otettu opettajilta ja annettu opetuslapsille kristittyjen kesken; niin että kristittyjen kesken käy aivan toisin kuin maailmassa. Maailmassa herrat käskevät mitä tahtovat ja alamaiset hyväksyvät sen. Mutta teidän keskuudessanne, sanoo Kristus, ei saa olla niin; vaan kristittyjen kesken on jokainen toinen toisensa tuomari ja toisaaltapäin taas toinen toisensa alle alistettu. Kuitenkin ovat hengelliset hirmuvaltiaat tehneet kristikunnasta maallisen esivallan.


Neljäs lause on taas Kristuksen, Matt. 24:4,5: "Katsokaa ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ‘Minä olen Kristus’, ja eksyttävät monta." Kaiken kaikkiaan, onko tarpeellista esittää useampia raamatunlauseita? Kaikki p. Paavalin antamat varotukset, Room. 16:17 - 18; 1. Kor. 10:14; Gal. 3:4 - 5; Kol. 2:8 ja muualla, samoin kaikki profeettojen lauseet joissa he neuvovat karttamaan ihmisoppia, ne eivät mitään muuta tee kuin ottavat opettajilta oikeuden ja vallan arvostella kaikkea oppia ja panevat sen, vakavasti käskien ja sielun menettämisen uhalla, kuulijoiden tehtäväksi; siis siten että näillä ei ainoastaan ole oikeus ja valta arvostella kaikkea mitä saarnataan, vaan ovat velvolliset arvostelemaan jumalallisen majesteetin suosion menettämisen uhalla; jotta me kaikesta tästä huomaisimme, kuinka hirmuvaltiaat ovat niin epäkristillisesti kohdelleet meitä, riistäessään meiltä tuollaisen oikeuden ja käskyn ja omistaessaan sen itselleen, niin että jo yksin tällä ovat yllinkyllin ansainneet tulla ajetuiksi pois koko kristikunnasta susina, varkaina ja murhaajina, jotka vastoin Jumalan sanaa ja tahtoa meitä hallitsevat ja opettavat.


Niinpä päättelemme nyt, että missä löytyy joku kristillinen seurakunta jolla evankeliumi on, sillä on ei ainoastaan oikeus ja valta, vaan myös velvollisuus sielunsa autuuden menettämisen uhalla, sen velvoituksen mukaisesti, johon se on kasteessa Kristukseen nähden sitoutunut, välttämään, pakenemaan, erottamaan sekä vetäytymään pois sellaisesta esivallasta, jota nykyiset piispat, apotit, luostarit, säätiöt ja sensellaiset pitävät; koska päivänselvästi nähdään, että he opettavat ja hallitsevat vastoin Jumalaa ja hänen sanaansa. Niin että tämä ensiksikin on varmasti ja vahvasti perusteltu, ja että huoletta on jäätävä siihen ajatukseen, että on jumalallinen oikeus ja sielujen autuuden tähden välttämätöntä poistaa sellaiset piispat, apotit, luostarit ja muut sensuuntaiset ja välttää niitä.

Toiseksi, koska kristillinen seurakunta kuitenkaan ei saa eikä voi olla ilman Jumalan sanaa, seuraa edellisestä sangen sitovasti, että heillä toki täytyy olla opettajia ja saarnaajia, jotka julistavat sanaa. Ja koska näinä kirottuina viimeisinä aikoina piispat ja väärä hengellinen hallitus eivät ole eivätkä tahdo olla tuollaisia opettajia, eivätkä liioin tahdo antaa eivätkä sietää sellaisia, eikä Jumalaa sovi kiusata lähettämään taivaasta uusia saarnaajia, täytyy meidän menetellä raamatun mukaisesti ja keskuudestamme kutsua ja määrätä ne, jotka siihen taitaviksi havaitaan, ja jotka Jumala on valaissut ymmärryksellä sekä sitä varten lahjoilla kaunistanut.

Sillä sitä ei kukaan voi kieltää, että jokaisella kristityllä on Jumalan sana, että hän on Jumalan opettama sekä papiksi voitelema; kuten Kristus sanoo Joh. 6:45: "He tulevat kaikki olemaan Jumalan opettamia." Ja Ps. 45:8: "Jumala on voidellut sinut iloöljyllä enemmän kuin kaikki osaveljesi." Nämä osaveljet ovat kristityt, Kristuksen veljet, jotka hänen kanssaan ovat vihityt papeiksi; kuten Pietarikin sanoo 1. Piet. 2:9: "Te olette kuninkaallinen papisto, julistaaksenne sen täydellisyyksiä joka on kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa."

Mutta jos niin on, että heillä on Jumalan sana, ja ovat hänen voitelemansa, niin ovat he myös velvolliset sitä tunnustamaan, opettamaan ja levittämään; kuten Paavali sanoo: 2. Kor. 4:13 "Koska meillä on sama uskon Henki, sentähden me myös puhumme", kuten profeetta sanoo Ps. 116:10: "Minä uskon, sentähden minä myös puhun"; ja Ps. 51:15 hän kaikista kristityistä sanoo: "Minä opetan jumalattomille sinun tiesi, ja että syntiset sinun puoleesi kääntyisivät." Tästäkin jälleen on varmaa, että kristityillä ei ainoastaan ole oikeus ja valta opettaa Jumalan sanaa, vaan on siihen velvoitettu sielunsa autuuden ja Jumalan suosion menettämisen uhalla.


Jos nyt tässä Paavali hätätilassa käskee jokaista kristittyjen keskuudessa esiintymään ja kutsuu hänet mainitsemallaan Jumalan sanalla, käskee toisen poistua ja panee toisen syrjään noilla sanoilla, kuinka paljoa suurempi onkaan koko seurakunnalla oikeus kutsua tarpeen vaatiessa — ja ainahan on tarve, mutta varsinkin nykyään. Sillä samassa raamatun kohdassa antaa p. Paavali jokaiselle kristitylle oikeuden tarpeen vaatiessa opettaa kristittyjen kesken ja sanoo 1. Kor. 14:31: "Te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, jotta kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehotusta"; samoin 1. Kor. 14:30. ja 1. Kor. 14:40: "Harrastakaa profetoimista, älkääkä estäkö kielillä puhumista; mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä." Ota siis tästä lauseesta se varmaa varmempi perustus, joka antaa niin runsaan vallan kristilliselle seurakunnalle, jotta se saarnaisi, saarnauttaisi ja kutsuisi saarnaajia; varsinkin siellä missä tarve on, hän itse kutsuu jokaisen erityisesti ilman ihmiskutsumista, jotta meillä ei olisi vähintäkään epäilystä siitä, etteikö seurakunta, jolla evankeliumi, saattaisi ja etteikö sen tulisi keskuudessaan valita ja kutsua sitä joka heidän sijassaan sanaa opettaisi.




Ihmisten opit, olkoot kuinka ihania hyvänsä, kukistuvat ja omatunto, joka niille on rakentanut, niiden mukana. Mutta Jumalan sana on iankaikkinen ja sen täytyy pysyä, sitä ei mikään ******* voi kumoon repiä; se perustus on omalletunnolle pantava, jolle se ikuisesti voi perustautua. Mutta ihmissanat ja mitä niissä riippuu, turmelevat. Sentähden ne, jotka eivät mene sisälle tästä ovesta, s. o. ne, jotka eivät aivan selvästi ja puhtaasti, ilman kaikkea lisäystä ilmota Jumalan sanaa, ne eivät laske oikeata perustusta, ne tuhoavat, surmaavat ja murhaavat ja teurastavat lampaita. Siksipä Kristus edelleen evankeliumissa sanoo:

"Mutta joka käy ovesta sisään, hän on lammasten paimen; hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä."

Ovenvartija on tässä saarnaaja, joka opettaa lakia oikein, nimittäin että se vain on olemassa näyttääkseen meille mitä istutusta olemme ja kuinka myrkyllisiä käärmeitä me olemme, ja että lain teot eivät voi meitä auttaa, mutta ovat kuitenkin tehtävät. Hän sitten avaa paimenelle, s. o. Herralle Kristukselle, ja antaa hänen yksin kaita lampaita; sillä hänen virkansa on nyt toimitettu, mitä pitikin toimittaa: hän on ilmaissut sydämelle sen synnin ja on sen paiskannut maahan; silloin tulee Kristus ja tekee hänestä karitsan, kaitsee häntä evankeliumilla ja sanoo hänelle miten hänen tulee menetellä saadakseen jälleen iloisen sydämen, joka lailla oli kokonaan murehdutettu ja tehty mitättömäksi.


Tässä tekstissä on kaksi erittäin huomattavaa kohtaa: uskomisen vapaus ja arvostelun oikeus. Te tiedätte että sielujemme murhaajat ovat tehneet meille tämän esityksen: Mitä kirkolliskokoukset ja korkeat tohtorit määräävät ja päättävät, se on omaksuttava, eikä saa arvostella, onko se oikeaa vaiko ei. Tästä he ovat tulleet niin varmoiksi, että he nyttemmin päättävät, kuten yleisesti nähdään, että pannaan joutumisen uhalla on hyväksyttävä mitä he sanovat. Nyt on sinun tässä ottaminen käteesi keihäs ja puhkaistava reikä heidän kilpeensä, niin — heidän päätöksensä menevät hämähäkinverkoiksi; ja ottaos sinä taas heiltä keihäs, jonka he meiltä ovat ottaneet ja näytä heille sen kärkeä.

Sentähden on teillä tässä lauseessa varustus sellainen, jolla saatatte murskata kaiken mikä ei ole evankeliumin mukaista; sillä arvostelu kuuluu lampaille eikä saarnaajille. Siksipä on teillä oikeus ja valta arvostella kaikkea mitä saarnataan, sitä eikä mitään muuta. Sillä ellei meillä olisi tätä oikeutta, olisi Kristus turhaan meille sanonut Matteuksessa, Matt. 7:15: "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia." Mutta emmehän voisi kavahtaa, ellei meillä olisi arvosteluvaltaa; meidän olisi pakko hyväksyä kaikki mitä he sanoisivat ja saarnaisivat.

Toinen kohta on, ettei ketään saa pakottaa uskoon; sillä lampaat seuraavat sitä, jonka he tuntevat, ja pakenevat vierasta. Nyt Kristus tahtoo, ettei ketään pakoteta, vaan että annetaan seurata haluisella sydämellä ja mielellään, ei pelosta, häpeästä tahi rangaistuksen vuoksi; vaan sanan on annettava kaikua ja toimittaa kaiken. Jos sitten ihmisten sydämet joutuvat vangituiksi, niin tulevat he kai itsestään. Ei usko käy sydämestä ellei sillä ole Jumalan sanaa.
Tähän asti siis Martti Luther vuonna 1523. Kuulostaako ajankohtaiselta?

Luterilainen1-2/2014

MARTTI LUTHER
Uskovien oikeus ja velvollisuus arvioida oppia


...kaikilla kristityillä on valta ja oikeus koetella kaikkea oppia ja erottautua vääristä opettajista ja piispoista ja olla heitä tottelematta. Kuulethan tässä,
mitä Kristus sanoo lampailleen: "Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, mutta vierasta ne eivät kuule eivätkä häntä seuraa, vaan pakenevat häntä, sillä he eivät tunne hänen ääntänsä." Sillä tähän arviointiin heillä on ohje, joka juuri lausuttiin: se Kristuksen sana, että kaikki ne, jotka eivät opeta Kristusta, ovat varkaita ja murhaajia. Jo tällä on heille annettu oikeus koetella.

Se ei kaipaa muuta tuomiopäätöstä kuin Kristuksen tässä antaman: he ovat velvollisia seuraamaan tätä arviointia, ja sen mukaisesti pakenemaan ja välttämään kaikkia vääriä opettajia siitä riippumatta, keitä, miten suuria ja kuinka paljon heitä onkin. Tällä on jo pantu viralta ja vallasta ne, jotka haluavat hallita kirkossa, ei Kristuksen sanalla, vaan tuomalla esiin omia käskyjään ja vaatimalla ihmisiä olemaan heille, oikean järjestyksen mukaisesti vallassa oleville piispoille, kuuliaisia.

Niin myös Kristuksen lampaat ovat velvolliset seuraamaan tätä Kristuksen tuomiota, pitämään noita viralta pantuina, Kristuksen kirkosta erotettuina ja kirottuina ja heitä pakenemaan. Ja tällaista tuomiovaltaa, jos aikovat pysyä hurskaina, uskollisina Kristuksen lampaina he eivät saaantaa riistää itseltään eivätkä siitä luopua. He eivät saa hyväksyä, ottaa vastaan eivätkä seurata sitä, mitä toiset, ovat he sitten paaveja, piispoja tai kirkolliskokouksia, toisin mahtavat päättää." (Seurakunnan oikeudesta ja saarnavirasta s. 34)

http://www.luterilainen.com/files/Luterilainen/14/Lut_14_0102C.pdf