Eikö saisi arvostella, arvioida ja kyseenalaistaa??

Aina ihminen on halunnut
toteuttaa itseään ja niitä omia hyviä ajatuksiaan ja tekojaan ja menetelmiään, kaikella tavalla, kaikkina aikoina ja aikakausina. Ihminen on aina halunnut tulla toimeen omillaan. Ihminen haluaa olla jumala itselleen, siksi se ei luonnostaan halua alistua/nöyrtyä kenenkään hallintaan/johtoon.

Ihminen on havitellut Jumalan paikkaa, niin kuin saatanakin, ja tässä mielessä yhteistyö vihollisen kanssa kelpaa ihmiselle tänäänkin. Voi olla, että alun perin on oltu oikealla tiellä, Jeesus-tiellä, mutta vihollinen tuli /tulee AINA houkutuksineen, jokaisen Jeesus-tien kulkijan eteen, tarjoilemaan omiaan. Leipää, valtakuntaa ja mahtia!

Sehän kuuluu asiaan, kun Jumalan Poikakin sai käydä läpi samat houkutukset. Vai kuvitteleeko ihminen olevansa pyhempi? Tai kristillisempi tai varjellumpi, kuin itse Elämän Herra, Jeesus?

Kuule, kun ihminen ei suostu Jumalan talutettavaksi, se valitsee silloin oman tiensä, ja sillä tiellä ei määrää kuitenkaan ihminen itse, vaikka niin luulisi, vaan sielunvihollinen, joka sai ihmisen USKOVAISESTA uskonnolliseksi.

Toki uskonnollinen maailmakin Jumalasta puhuu, ja hyvin tuntee Raamattunsa, mutta on vailla Jumalan Hengen ohjausta, joka on vain nöyrillä, joita Jumala taluttaa. Uskonnollinen saarnaajakin haluaa vahvistusta Raamatun Sanalle, koska hän rakastaa ihmeitä, hän rakastaa olla esillä ja rakastaa ja rakastaa ilman totuutta!

Ihmeittentekijät ovat aina kulkeneet eksyttämässä kansaa pois Jumalan suunnitelmista. Ajattele Moosesta. Siinä oli tietäjien joukko touhuamassa’ vierellä. Uskonnollinen joukko. Mooses tunsi Jumalansa, johon hän uskoi. Uskonnollinen ihminen ei tunne, muuta kuin jonkin voiman, joka tekee ihmeitä, aivan kuin noidat Mooseksenkin aikoina. Uskonnollinen maailma ei tunne vieläkään Mooseksen Jumalaa. Siinä on se ero.

Puhua voi, ja Raamattua lainailla, mutta oikeata Voimaa ei ole, sillä se oikea voima on edelleenkin Jeesuksen evankeliumi. Nyt sanoo joku, ettei Mooseksen aikana ollut Evankeliumia. Jumala on edelleenkin Isä, Poika ja Pyhä Henki, niin kuin silloinkin. Ei Hän ole muuttunut. Hän on sama.
Uskonnollisen maailman eksytys on Ihmeet, joita Elävä Jumala ei tee.

Elävä Jumala vahvistaa Sanansa tänäänkin, niitten palvelijoittensa kautta, jotka seisovat Hänen neuvossaan. On armolahjoja, mutta ei se ole uskon mitta. Ei kielillä puhujilla ole enempää pyhyyttä ja uskoa, kuin sillä, joka ei kieillä puhu. Ei se lahja tärkeä ole, vaan LAHJAN ANTAJA! Ei lahja/lahjat ole mielenkiintoisia, vaan Lahjoittaja!

Ei lahjoilla pääse Taivaaseen, mutta lahjan antajan kanssa pääsee! Ei armolahja tee sinusta armahdettua vanhurskasta, mutta sen antaja tekee! Ei armolahja uudestisynnytä, mutta Jeesuksen evankeliumi tekee sen, se on tärkeämpää!

Uskonnollisessa maailmassa puhutaan myös kielillä, sehän on se pääsyvaatimus, todistus, että ollaan ”valittuja”. He profetoivat, ja parantavat sairaita, Ja hääräävät riivaajien kimpussa. Rahalla pyöritetään suuria kampanjoita ja seurakuntia. Rahalla saa, ja rahalla pääsee! Ei ole enää sitä pienen kristityn osallisuutta yhteisessä uskossa, jolloin se lesken ropo oli arvokas, ja jolloin vaivaisinkin uskova sai antaa iloiten Herralle.

Missä on vaatimattomuus?

Ja se yhteinen usko? Se yhteys? Yksi sydän ja yksi mieli? Jossa jokaisella kristityllä on tärkeä osa? Missä on se sydämen ilo totuudessa, toisten totuudesta Iloitsevien kanssa? Onko yksilökristitty hukkumassa suuren heräävän uskonnollisen jättiläisen koneistoon, nimettömänä ja tuntemattomana, nimettömien ja tuntemattomien joukkoon? Joka on suuri persoonattomien samoin ajattelevien kannattajien joukko, joita on helppo hallita?