Siirretty karit: synnittömyys "evankeliumi"

karit lähetetty Ma 4 Elo 2014 - 6:12



Niin, jos elämä perustuu Jeesuksen uskoon ja Jumalan armoon, niin silloin on saatu voitto synnistä ja samalla vapauduttu synnin laista. Mutta jos elämässä on vielä on syntiä, niin ollaanhan silloin vielä omissa teoissa ja samalla synnin lain alla, eikä Jumalan lupaamassa sapatin levossa ja Kristuksen laissa.
Tämän päivän suurin harhaoppi on se, että voidaan samaan aikaan olla sekä syntisiä, lihalla Saatanaa palvellen, että vanhurskaita, hengessä Kristusta palvellen.


Matt. 24:3 "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?" Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä

Luuk. 12:1 "Ennen kaikkea kavahtakaa fariseusten hapatusta, se on: ulkokultaisuutta."

Luuk. 11:39 Silloin Herra sanoi hänelle: "Kyllä te, fariseukset, puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuoli teissä on täynnä ryöstöä ja pahuutta. Te mielettömät, eikö se, joka on tehnyt ulkopuolen, ole tehnyt sisäpuoltakin?
Mutta antakaa almuksi se, mikä sisällä on; katso, silloin kaikki on teille puhdasta.


.

Hellevi Raitosalo Tänään kello 7:11


karit

Olen lukenut kirjoituksesi täällä Vapaasanalla.
Sinähän aivan tietoisesti teet Jumalasta valehtelijan,
kun täällä kirjoittelet vastoin Jumalan Sanaa.
Roomalaiskirje
3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.
Sinä et Jumalan Armoa tarvitse, koska olet omasta mielestäsi
synnitön.
Mitä sinun kaltaisesi tekevät armahdettujen syntisten joukossa!

karit  kello 7:49


Siteeraamasi kohta jatkuu:  Room. 3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,


En minä valehtele, vaan kerron totuuden. Sinä kuvittelet jakeen 23 synnin ja lainalaisuuden tilaa samalla armon tilaksi, mitä se ei ole, vaan joka siinä tilassa kuvittelee pelastuvansa on niinsanotussa "armonsalvan" tilassa, jossa syntejä voidellaan päivittäin kuvitellulla armolla. Siirry elämässäsi seuraavaan jakeeseen, jonka tarkoituksellisesti jätit pois.

Minä kerron totuudessa mitä Jeesuksen lunastuksen kautta voi saada; vanhurskauden Hänen armostaan.

1 Joh.2: 27.
Niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. 28 Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan. 29 Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.

Lue ajatuksella https://vapaasana.swedishforum.net/t586-miksi-synti-riippuu-minussa

Paavalin Roomalaiskirje 7:n tekstejä ei kannata vääntää kieroon omaksi kadotuksekseen, vaikka niissä onkin yhtä ja toista vaikeatajuista.

jarrut kirjoitti: Samaan asiaan viittaa myös olla ”ristillä Kristuksen kanssa”. Gal.2:19: ”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.” Kuinka ristillä oleva voi liikkua enää eteenpäin? Ei mitenkään. Siksi ei ole mitään paikkaa ristiä edempänä.

Tottakai on, kaikkeinpyhin. Ei Raamatun mukaan tule jäädä kuolleeksi ristille pakanain esipihaan(hebr. 9), vaan tulee jatkaa uudessa elämässä Kristuksessa, kuten lainaus jatkuukin:

Gal. 2:20 ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.


Onko  Kristus tullut lihaan jossakin? Jos on, niin tälläinen ihminen ei voi tehdä syntiä, sillä silloinhan Jeesus olisi synnin palvelija.

Raamatun mukaan eksyttäjä on se, joka ei tunnusta Jeesuksen voivan tulla lihaan(sa).

Minulla ei ole omaa oppia, vaan todistan pelkästään Jeesuksen teoista.
Sinä sensijaan linkität ihmisten ajatuksia.

2.Timoteuksen kirje:
3:1 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
3:2 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia,
vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3:3 rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
3:4 pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
3:5 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.
3:6 Sillä niitä ovat ne, jotka tungettelevat taloihin ja pauloihinsa kietovat syntien rasittamia
ja monenlaisten himojen heiteltäviä naisparkoja,
3:7 jotka aina ovat opetusta ottamassa, eivätkä koskaan voi päästä totuuden tuntemiseen.
3:8 Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta,
nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä.
3:9 Mutta he eivät pitemmälle edisty, sillä heidän mielettömyytensä on käyvä ilmeiseksi kaikille,
niinkuin noidenkin mielettömyys kävi ilmi.
3:10 Mutta sinä olet seurannut minun opetustani, vaellustani, aivoitustani, uskoani, pitkämielisyyttäni,
rakkauttani, kärsivällisyyttäni,
3:11 vainoissa ja kärsimyksissä, samanlaisissa kuin minun osakseni tuli Antiokiassa, Ikonionissa ja Lystrassa.
Mimmoisia vainoja olenkaan kärsinyt, ja kaikista Herra on minut pelastanut!
3:12 Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.
3:13 Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen.
3:14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,
3:15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi,
niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi,
nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
3:17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman...

Kielletään että jumala voisi tehdä astian puhtaaksi myös sisäpuolelta, mutta ulkopuolta siivoillaan jos muistetaan.
Tämä on Jeesuksenkin varoittamaa viimeisten päivien fariseusten hapatusta.

Jumalan kirkkaus ja syntinen ihminen

Ensimmäinen Johanneksen kirje
Luku 2



Raamatun tekstit on alunperin kirjoitettu yhtenäisiksi kirjeiksi ja kirjoiksi. Erilaiset jaot: kappaleet aluksi, jakeet ja luvut myöhemmin, ovat myöhempää syntyä. Usein joudumme huomaamaan, ettei nykyinen lukujako ole paras mahdollinen.

Niinpä tälläkin kertaa joudumme hieman "muuttamaan" Raamattumme jaotusta ja käsittelemään 1. luvun viimeisen jakeen vasta 2. luvun yhteydessä.



SYNTI ON TODELLISUUTTA 1 JOH 1:10-2:2

Jae 10 voi tuntua jakeen 8 toistolta, mutta itse asiassa se tuo synnistä uuden puolen esille: synti ei ole vain syntisyyttä, tietty luonteenpiirre (jae 8., vaan tekoja, (teko)syntejä (jae 10).

Usein huomaa, että kristityt puhuvat synnistä hyvin yleisesti: "Kaikkihan me olemme syntisiä!" Se on aivan totta, mutta sen rinnalle on otettava toinen totuus: minäkin olen syntinen. Ja minun syntisyyteni tulee esiin siinä, että teen tekoja, jotka ovat väärin, jotka ovat syntiä. Lienee mahdotonta olla syntinen tekemättä syntiä!

Usein ajattelemme, että juutalaiset pitivät itseään synnittöminä, koska Vanha testamentti opettaa synnittömyyden olevan mahdollista. Jälleen kerran koemme yllätyksen: Ps 14:1-3 opettaa selkeästi, että kaikki ihmiset ovat syntisiä.

Juutalaisuus tunsi tuolloin ns. tau-ihmiset (tau on heprealaisten aakkosten viimeinen kirjain, vastaa meidän t:tä). He olivat täydellisiä, he pitivät käskyt alusta loppuun, aalefista tauhun (kreikan alfasta oomegaan, suomessa a:sta ö:hön). Mutta kristillinen usko ei tunne kuin yhdenlaisia kristittyjä: syntisiä.



ONKO JUMALA VALEHTELIJA?

Johannes esittää mahdottoman väitteen: ihminen, joka väittää olevansa synnitön, tekee Jumalasta valehtelijan. Jos kerran Vanhassa testamentissa väitetään jokaisen ihmisen olevan syntinen, on vain kaksi mahdollisuutta: 1. Joko kaikki ovat syntisiä, koska Jumala niin ilmoittaa. 2. Jotkut ovat synnittömiä, joka merkitsee sitä, että Jumalan ilmoitus ei ole totta, toisin sanoen: Jumala on valehdellut meille.

Johannes halusi kärjistää: eihän kukaan voi väittää Jumalaa valehtelijaksi. Kukaan ei siis voi olla synnitön.

Johanneksen sanat puhuvat myös meille, vaikka emme väittäisikään olevamme synnittömiä. Kuinka usein ajattelemme tai toimimme seuraavasti: "Kyllähän Jumalan on tästä sanonut näin ja näin, mutta minä teen noin!" Sielunvihollinen on ovela ja hyvin taitavasti hän ohjaa meitä väärille teille.



MEILLÄ ON PUOLUSTAJA

Kerrotaan, että John Wesleyn äiti kirjoitti poikansa Raamattuun: "Synti (haluaa) pitää sinut erossa tästä kirjasta, mutta tämä kirja pitää sinut erossa synnistä".

Tänä aikana on muotia selittää synti pois. Puhutaan "henkilökohtaisista ongelmista", "sosiaalita- pauksista", "oman käden oikeudesta" (joka yleensä on oman käden vääryyttä) jne. Joskus jopa väitetään, ettei ole mitään absoluuttista oikeaa ja väärää. Kaikki on olosuhteista riippuvaista; väärää on se, mikä on sovittu tai säädetty vääräksi. Jos kaikki olisi sattuman, evoluution, tulosta, ei olisi kuin suhteellisuutta.

Mutta Raamattu opettaa toisin: koska Jumala on Luoja. Hän on antanut myös pelisäännöt elämälle: on oikea ja väärä. Nietzche on sanonut: "Jos Jumala on kuollut, kaikki on sallittua." Mutta Jumala ei ole kuollut, siksi kaikki ei ole sallittua!

Vaikka me lankeammekin synteihin, emme voi lopettaa taistelua. Jos opiskelija lopettaisi opiskelun siksi, ettei hän tiedä kaikkea, häntä pidettäisiin omituisena. Tuskinpa kukaan urheilija lopettaa uransa sen tähden, ettei tehnyt maailmanennätystä ensimmäisessä kilpailussaan.

Samoin on kristillisen vaelluksen laita. Synti riippuu meissä kiinni, mutta se ei oikeuta keskeyttämään taistelua sitä vastaan, eikä myöskään anna oikeutta tehdä syntiä. Jokaisella synnillä on jälkensä. Eivät ne estä meitä pääsemästä taivaaseen, koska Jeesus on jo aukaissut tien sinne, mutta synnit vetävät meitä kohti kadotusta.

Elämä, vaeltaminen kristittynä, on oleellinen osa kristinuskoa. Voi sanoa, että vaelluksemme joko alleviivaa tai yliviivaa sanomamme.

Kaksi kertaa haaksirikon kärsinyt entinen orjalaivan kapteeni John Newton (joka on sanoittanut laulun "Amazing Grace" = "Ihmeellinen armo") on osuvasti sanonut: "En ole sitä, mitä minun pitäisi olla, mutta en ole sitäkään, mitä kerran olin. Ja Jumalan armosta olen se, mikä olen. (Siionin Kanteleessa on John Newtonin laulu, SK 370: "On Jeesus nimi suloisin, kun myrsky raivoaa, on valkama se turvaisin, ja siinä rauhan saa". Todellinen haaksirikkoisen laulu!).

Johannes lupaa, että kristityillä on taivaassa Puolustaja, Jeesus Kristus. Joh 14:16:ssa Johannes kertoo Jeesuksen luvanneen Pyhän Hengen "toiseksi Puolustajaksi".

"Rakkaat lapset" (jae 1, UTE 1989) osoittaa, kuinka suuri auktoriteetti, arvovalta, kirjoittajalla oli (vertaa 2 luvussa jaottelu: lapset-nuorukaiset-isät).



KOKO MAAILMAN AUTUUS

Jeesus ei ole vain meidän Puolustajamme, vaan Hän on ennen kaikkea meidän Sovittajamme, Vapahtajamme. Jeesuksen Vapahtajan tehtävä oli ensimmäisille kristityille niin tärkeä, että Kristus-nimityksestä tuli suoranainen erisnimi; Kristushan on kreikan vastine heprean Messiaalle, Vapahtajalle.

On syytä huomata, että Jumala ei sovittanut maailman syntejä jonkun viattoman ulkopuolisen, Jeesuksen, avulla. Ei ristillä roikkunut viaton ulkopuolinen, vaan Jumala itse.

Joskus tämän jakeen opetus on haluttu vaientaa. "Ei pidä puhua koko maailman sovituksesta, se ymmärretään väärin!". On totta, että se voidaan ymmärtää väärin, onpa kristillisen uskon sisältäkin esitetty väite, että koska kaikki pelastuvat, lähetystyö on turhaa.

Väärinkäyttö ei saa estää oikeaa käyttöä! Väärinymmärrykset vältetään, jos koko maailman autuuden opin rinnalla pidetään esillä myös kadotuksen todellisuus, kuten Johannes tekee. 1 Joh 3:10:ssä Johannes puhuu "Paholaisen lapsista", jotka ovat valkeuden lasten vihollisia, suoranaisia vastakohtia: pimeyden lapsia. Eivät sellaiset pelastu, se oli kaikille itsestään selvää.



OLKAA JEESUKSEN SEURAAJIA! 1 JOH 2:3-6

Tässä jaksossa on useita sanoja, jotka ovat johdannaisia kreikan sanasta tieto gnosis, josta gnostilainen harhaoppi oli saanut nimensä. Jakeen 4: "Minä tunnen hänet" on hyvin lähellä gnostilaisten tunnuslausetta: "Me tiedämme tuntevamme hänet". Jakso onkin hyökkäys gnostilaisuutta vastaan.

Gnostikot väittävät, ettei elämällä, kristittynä vaeltamisella, ollut merkitystä. Kyllä syntiä sai tehdä, kunhan vain tunsi Jumalan. Tämän Johannes halusi selkeästi torjua. Johannes opettaa, että Jumalan tunteminen, tieto Jumalasta, johtaa Jumalan käskyjen pitämiseen. Vertaa Joh 14.15: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni." Joh 14:21: "Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua."

Jakeen 6 elää (RKK/vaeltaa, RK) -verbi on kreikassa preesensissä, joka tarkoittaa jatkuvaa tekemistä. Kristuksen seuraaminen ei ole vain hetkittäistä, vaan jatkuvaa. Ei ole sunnuntaikristittyjä, on vain jokapäivän kristittyjä.



VELJESRAKKAUS KUULUU KRISTILLISYYTEEN 1 JOH 2:7-11

Johannes esittää nyt, mitä Jumalan rakastaminen merkitsee käytännössä: veljesrakkautta.

Veljesrakkaudella on kaksi vastakohtaa: 1. Veljesviha (jae 11), joka on merkki siitä, ettei sitä harjoittava ihminen tunne Jeesusta. 2. Itserakkaus, joka loppujen lopuksi tulee hyvin lähelle veljesvihaa, merkitseehän itserakkaus lähimmäisen halveksimista.

Johannes sanoo, että veljesrakkauden käsky on yhtä aikaa vanha ja uusi. 3 Moos 19:18 kehoitta israelilaisia rakastamaan lähimmäisiään (=oman kansansa jäseniä).

Jeesus opetti lähimmäisrakkautta uutena käskynä (Joh 13:34) ja myös apostoli Paavali piti sitä kristillisen uskon keskeisimpänä säädöksenä (Gal 5:14).

Käsky on siis vanha, mutta se on saanut uuden sisällön ja ulottuvuuden kristillisessä seurakunnassa. Enää se ei koske vain oman ryhmän jäseniä, vaan kaikkia lähimmäisiä (vertaa Luuk 10:25-37, kertomus Laupiaasta Samarialaisesta). Johannes ei käytä lähimmäisrakkaus -sanaa, vaan puhuu veljesrakkaudesta, mutta usein myös Johannes edellyttää kristittyjen rakastavan myös muita kuin seurakunnan jäseniä.

Yleensähän ajattelemme, että kirkas valo sokaisee. Mutta pimeyskin voi sokaista, esimerkiksi kaivoksissa käytetyt hevoset sokeutuivat, kun ne eivät koskaan päässeet valoon. Samalla tavalla hengellinen pimeys aikaa myöten sokeuttaa: syntiä ei enää nähdä synniksi (vertaa Jes 6:9 ja Joh 12:39-41).



VALON LAPSET PIMEYDEN MAAILMASSA 1 JOH 2:12-17

Johannes haluaa sekä rohkaista että varoittaa lukijoitaan: rohkaisu on jakeissa 12-14: synnit on annettu anteeksi; varoitus on jakeissa 15-17: ei pidä rakastaa maailmaa, vaan Jumalaa.

Jakeiden 12 ja 13 "lapseni" lienee ymmärrettävä samoin kuin jakeessa 2:1, jossa se tarkoitti kaikkia kristittyjä. Näinhän se on: me kaikki olemme Jumalan lapsia. Seurakuntaan jää siis kaksi ryhmää: isät ja nuoret. Kysymys ei ole fyysisestä iästä, vaan hengellisestä iästä.

Johannes kertoo myös ainoan aseen, jota voimme käyttää hyökkäyksessä harhaoppeja vastaan: Jumalan Sana (vertaa Ef 6:10-20, hengellinen sota-asu, jonka ainoa hyökkäysase on "Hengen miekka, joka on Jumalan Sana", kaikki muu on puolustautumista varten).

Jumalan Sana on suurin aarre, mitä kirkolla on: se pitää sisällään pelastuksen; kaiken, mitä tarvitsemme tietää Jumalan tahdosta.

Jeesus muistutti seuraajiaan, että on mahdotonta palvella sekä Jumalaa että Saatanaa (Matt 6:24, vertaa myös Jaak 4:4, huomaa uuden käännösehdotuksen iso alkukirjain jakeissa 13 ja 14: ei paha, vaan Paha, siis Saatana).

Kuitenkin kirkon suhde maailmaan on aina ollut ongelmallinen. Joskus on haluttu eristäytyä maailmasta, mutta se ei ole Jumalan tahto (vertaa Joh 17:15). Joskus on taas haluttu hävittää ero kirkon ja maailman välillä kokonaan, mutta sekään ei ole Jumalan tahto. Jumala haluaa omiensa elävän maailman keskellä, mutta noudattavan Jumalan tahtoa, ei maailman tarjouksia.

Saatanalla on tarjottavanaan vain tyydyttämättömiksi jääviä toiveita ja haluja (jae 16). Joka kiinnittää itsensä niihin ja niiden tavoitteluun, kiinnittää itsensä katoavaisuuteen ja joutuu katumaan tekoaan. Saatanan tarjoukset ovat kuin suolavettä: mitä enemmän sitä juot, sitä janoisemmaksi tulet!

Mutta jos haluat seurata Jumalan tahtoa, saat elää ikuisesti (jae 17). Mikä sitten on Jumalan tahto? Yksi lyhyimmistä määritelmistä on Joh 6:24: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko."



PYSYKÄÄ KRISTUKSESSA LOPPUUN ASTI 1 JOH 2:18-29

Erehtyikö Johannes sanoessaan, että silloin lähes 2000 vuotta sitten oli viimeinen aika?

Luukasta kutsutaan pelastushistorialliseksi teologiksi: hän jakaa maailman- ja pelastushistorian kolmeen jaksoon: 1. Lupauksen aika Adamista Johannes Kastajaan. 2. Täyttymyksen aika: Jeesus maan päällä. 3. Lopun aika/Pyhän Hengen aika/Kirkon aika: helluntaista Jeesuksen toiseen tulemiseen.

Johannes eli lopun aikaa. Mekin elämme lopun aikaa. Voimme sanoa, että silloin; kun lopun odotuslakkaa, kirkko on liian sidottu tähän aikaan ja tähän maailmaan. Sillä lopulta on vain kaksi aikaa: tämä nykyinen maailmanaika ja tuleva aika, iankaikkisuus (Mark 10:30, vertaa myös 2 Kor 5:1-10).

VainJohanneslaisessa kirjallisuudessa puhutaan Antikristuksesta. Tuo etuliite "anti" voidaan ymmärtää kahdella tavalla:

1. Vastakristus, Kristuksen peilikuva, hänen työnsä vesittäjä, Kristuksen jäljittelijä, joka johtaa ihmisiä harhaan väittämällä olevansa Kristus 2. Kristusta vastaan taistelija.

Molemmilla tavoin Saatana yrittää tuhota Jumalan työn maailmassa. Jae 20 on uudessa käännösehdotuksessa käännetty: "Te taas olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto." Johannes haluaa jälleen kerran asettaa gnostilaisten opetuksia vastaan kristillisen totuuden. Kirkkoisä Irenaeus kertoo, että gnostilaiset väittävät, että heillä on maaginen voitelu. Johannes muistuttaa lukijoitaan, että se Pyhän Hengen voitelu, jonka he saivat kasteessa, on riittävä. Mikäli siihen lisätään jotain, mennään harhaan!

Jakeissa 22 ja 23 Johannes paljastaa gnostilaisen harhan ytimen. Gnostikot kielsivät Jeesuksen jumaluuden. Heille oppi-isänsä Kerintuksen opetusten mukaisesti Jumala oli Jeesuksessa vain kasteesta lähtien ja hän poistui Jeesuksesta ennen ristiinnaulitsemista. Jeesus, joka kuoli Golgatan ristillä, ei ollut Jumala, vaan ihminen. Tätä harhaa kutsutaan doketismiksi, ja ikävä kyllä se ei ole tuntematon tänäänkään.

Johannes toteaa, että jos kielletään Jeesus, kielletään samalla Jumala. Ei voi uskoa vain Isään, on uskottava koko kolminaisuuteen: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Isän luo ei ole kuin yksi tie: Jeesus (Joh 14:6). Vain usko Jeesukseen Jumalan Poikana antaa meille iankaikkisen elämän (Joh 6:40).

Gnostilaiset halusivat poistaa ristin pahennuksen. He eivät voineet uskoa, että iankaikkinen Jumala voisi sitoutua niin syvästi tähän aineelliseen maailmaan. Mutta heittäessään ristin syrjään, he heittivät myös pelastuksen. Ristillä Jeesus sovitti meidän syntimme. Jeesus ilman ristiä ei olisi mikään sovittaja, ei mistään vapauttava Vapahtaja. Korkeintaan hän olisi meille kaunis esimerkki.

Jaetta 21 ei tule ymmärtää niin, että Johanneksen lukijat olisivat tietäneet kaiken. Jälleen taustalla on gnostilaisuuden opetukset. Gnostikot väittävät, että heillä oli salattua, yliluonnollista tietoa. Johannes varoittaa tavoittelemasta tuollaista tietoa, sillä se ei ole Jumalasta, vaan valheen isästä, Saatanasta. Kysymys ei ole tiedon asteista, vaan totuudesta ja valheesta, oikeasta opista ja harhasta.

Luku päättyy kehotukseen pysyä Kristuksessa. Sitähän kristittynä vaeltaminen on: pysymistä Kristus-yhteydessä. "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään." (Joh 15:5).


http://sley.fi/luennot/Raamattu/UT/Johanneksen_kirjeet/1Joh02PH.htm

karit

Haluaisin vielä jatkaa keskustelua aiheesta.
Olen taas lukenut Roomalaiskirjettä ja täytyy myöntää, että Paavalin kirjoitukset näyttävät olevan vaikeasti ymmärrettävät.Aivan kuin ne olisivat ristiriitaisia jollain tapaa. Monet muutkin hänen kirjeensä vaikuttavat olevan vaikeatajuisia.

Samoin on sinun kirjoituksesi ja siksi heitänkin kysymyksen, olisiko niin että et oikein
selkeästi osaa sanoa mitä opetat?

Itse olen yksinkertainen ihminen ja ymmärrän asiat kun ne yksinkertaisesti selitetään. Koulussakin aikoinaan, sitä kutsuttiin oppikouluksi  60-luvulla, minulla oli huonot arvosanat algebrassa sekä fysiikassa.Kun sitten jatkoin opiskelua aikuisena, olinkin noissa aineissa luokkani parhaimpia?? Ihmettelin sitä ja ymmärsin että se olikin opettajasta kiinni.

Eli mitä tahdon tällä sanoa? Sitä että jos vielä selkeämmin, esimerkkiä antaen kertoisit mitä tämä nk "synnittömyys" tarkoittaa?

Itse ymmärrän sen niin, että jos omatuntoni ei minua syytä, minulla on rauha Kristuksessa. Mutta on ollut aikoja, jolloin Olin tottelematon ja vaikka tiesin tekeväni väärin, elin kuitenkin välittämättä parannuksen teosta.

Pyhä Henki kutsui minua jatkuvasti parannuksen tekoon ja minussa heräsi Jumalan pelko ja iänkaikkisen kadotuksen pelko. Tein lopulta parannuksen ja sekin oli Jumala teko, en edes siitä voi kerskata.

Jeesus ei halua menettää yhtäkään lammastaan sielunviholliselle, sillä Hän on meidät jokaisen lunastanut kalliilla verellään, uhraamalla itsensä kärsien Golgatan keskimmäisellä ristillä meidän syntisten ihmisten puolesta että jokainen joka Häneen uskoo olisi iänkaikkinen elämä.

Eli olisiko niin, että sanomasi on näin: Jos uskovainen tieten tahtoen elää synnissä ilman parannuksen tekoa hän lopulta kuolee synneissään?

Olen kiitollinen päätöksestäsi avata keskustelu uudestaan. Se todistaa halustasi etsiä totuutta Kristuksessa, kuten aikaisempi historiasikin.
Jeesuksen mukaan, jos todella tahdomme tehdä Jumalan tahdon, niin tulemme tietämään, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko omiani.

Minulle Roomalaiskirje, samoin kuin muutkin Paavalin tekstit, vaikka "niissä onkin yhtä ja toista vaikeatajuista" ovat hyvin loogisia, kunhan niitä tutkii "vakaantunein mielin", kuten Pietarikin toteaa, sekä vailla kristillisyydestä periytyviä opillisia ennakkoasenteita. Nämä opilliset ennakkoasetukset aiheuttavat kristillisyydessä samoin kuin juutalaisuudessakin verhon ihmisten silmien eteen kirjoituksia tutkittaessa, niin ettei kirjoituksia ymmärtretä, tai että ne ymmärretään väärin.

Itse pidän myöskin asiat mahdollisimman yksinkertaisina, enkä ole ollenkaan "opillinen" enkä ole edes halunnut ketään "opettaa". Olen ainoastaan pyrkinyt herättämään kanssakirjoittajien mielenkiintoa esittämällä yksinkertaisia Raamatun totuuksia ja puolustuksia. Noin vuoden 200 jälkeen tulleet opit ja ihmisten kirjoitukset olen hyljännyt jo miltei alusta lähtien.

Rea Aalto kirjoitti: Eli olisiko niin, että sanomasi on näin: Jos uskovainen tieten tahtoen elää synnissä ilman parannuksen tekoa hän lopulta kuolee synneissään?

Näinkin on, vaikka syntien vakavuus määrää lopulta mikä niiden vaikutus on tuomiolla, mutta evankeliumin pääsanoma ei selviä tutkimalla hyljättävien, tai nipin napin pelastuvien tapauksia.

Evankeliumin pääsanoma on seraavanlainen. Aatami Jeesus tuli tekemään tyhjäksi ensimmäisen Aatamin teot, ja uskomalla Jeesukseen pääsemme osallisiksi tästä armosta, ja Hänen vanhurskaudestaan.
Sama ylösnousemusvoima, joka nosti Jeesuksen kuolleista, pelastaa uskovankin synnin kuolemasta ja kuolleista teoista palvelemaan elävää jumalaa jo täällä ajassa.
Tämä tapahtuu kieltämällä itsemme kasteen hautaan, jolloin Jeesus saattaa alkaa elämään meissä Pyhän Henkensä kautta. Hän meissä tekee hyvät teot ja pahoille teoille, eli synnille ei enää ole sijaa. Pietari toteaakin, että jos teemme kutsumisemme lujaksi, emme koskaan enää lankea.

Synnit ovat merkki siitä, että joku muu kuin Kristus on tekojemme alkuunpanija ja voima meissä. Ne ovat myöskin merkki siitä, että Kristus ei ole tullut täydelliseksi meissä.
Tekemällä syntiä "uskovaisina" todistamme, että emme ole antaneet almuksi sitä mikä on sisällämme, emmekä puhdistaneet astiaamme sisäpuolelta, jolloin kaikki olisi meille puhdasta.
Itseasiassa synti ja usko poissulkevat toisensa, sillä kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä.

Niinkauan kuin ihmisen elämässä on syntiä, niin kuvainnollisesti voidaan päästä vai pakanain esipihaan, tai jopa pyhään esipihaan, lihan puhtauden tilaan eläimiä uhraamalla, kuten juutalaisuudessa, mutta tie kaikkeinpyhimpään,Kristuksessa, Hengen pyhitykseen Jeesuksessa, on silloin edelleen vielä osoittamatta ja käymättä.

Kuka sitä vastoin elää vanhurskaudessa, hän on saanut levon omista teoistaan, eli synnistä. Hän lepää Jumalan teoissa. Lainkin vaatimassa sapatinlevossa. Kaikki hyvät teot ovat uskovalle edeltävalmistetut. Ei hänelle ole valmistettu syntiä. Synnit ovat uskottomien tekoja.

Parannus tehdään periaatteessa vain kerran. Jos kuitenkin uskovan elämässä on syntiä, niin ei vielä olla tultu todelliseen parannukseen. Syntiä tekevä "uskova" onkin vasta Jumalan opetuksessa ja kutsun alla, mutta ei vielä ole mennyt ahtaasta portista perille. Väärän evankeliumin tarkoitus onkin pitää ihmiset synnissä ja väärän armon alla loppuun asti ja siten johdattaa heidät kadotukseen.

karit kirjoitti:Olen kiitollinen päätöksestäsi avata keskustelu uudestaan. Se todistaa halustasi etsiä totuutta Kristuksessa, kuten aikaisempi historiasikin.
Jeesuksen mukaan, jos todella tahdomme tehdä Jumalan tahdon, niin tulemme tietämään, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko omiani.

Minulle Roomalaiskirje, samoin kuin muutkin Paavalin tekstit, vaikka "niissä onkin yhtä ja toista vaikeatajuista" ovat hyvin loogisia, kunhan niitä tutkii "vakaantunein mielin", kuten Pietarikin toteaa, sekä vailla kristillisyydestä periytyviä opillisia ennakkoasenteita. Nämä opilliset ennakkoasetukset aiheuttavat kristillisyydessä samoin kuin juutalaisuudessakin verhon ihmisten silmien eteen kirjoituksia tutkittaessa, niin ettei kirjoituksia ymmärtretä, tai että ne ymmärretään väärin.

Itse pidän myöskin asiat mahdollisimman yksinkertaisina, enkä ole ollenkaan "opillinen" enkä ole edes halunnut ketään "opettaa". Olen ainoastaan pyrkinyt herättämään kanssakirjoittajien mielenkiintoa esittämällä yksinkertaisia Raamatun totuuksia ja puolustuksia. Noin vuoden 200 jälkeen  tulleet opit ja ihmisten kirjoitukset olen hyljännyt jo miltei alusta lähtien.

Rea Aalto kirjoitti: Eli olisiko niin, että sanomasi on näin: Jos uskovainen tieten tahtoen elää synnissä ilman parannuksen tekoa hän lopulta kuolee synneissään?

Näinkin on, vaikka  syntien vakavuus  määrää lopulta mikä niiden vaikutus on tuomiolla, mutta evankeliumin pääsanoma ei selviä tutkimalla hyljättävien, tai nipin napin pelastuvien tapauksia.

Evankeliumin pääsanoma on seraavanlainen. Aatami Jeesus tuli tekemään tyhjäksi ensimmäisen Aatamin teot, ja uskomalla Jeesukseen pääsemme osallisiksi tästä armosta, ja Hänen vanhurskaudestaan.
Sama ylösnousemusvoima, joka nosti Jeesuksen kuolleista, pelastaa uskovankin synnin kuolemasta ja kuolleista teoista palvelemaan elävää jumalaa jo täällä ajassa.
Tämä tapahtuu kieltämällä itsemme kasteen hautaan, jolloin Jeesus saattaa  alkaa elämään meissä Pyhän Henkensä kautta. Hän meissä tekee hyvät teot ja pahoille teoille, eli synnille ei enää ole sijaa. Pietari toteaakin, että jos teemme kutsumisemme lujaksi, emme koskaan enää lankea.

Synnit ovat merkki siitä, että joku muu kuin Kristus on tekojemme alkuunpanija ja voima meissä. Ne ovat myöskin merkki siitä, että Kristus ei ole tullut täydelliseksi meissä.
Tekemällä syntiä "uskovaisina" todistamme, että  emme ole antaneet almuksi sitä mikä on sisällämme, emmekä puhdistaneet astiaamme sisäpuolelta, jolloin kaikki olisi meille puhdasta.
Itseasiassa synti ja usko poissulkevat toisensa, sillä kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä.

Niinkauan kuin ihmisen elämässä on syntiä, niin kuvainnollisesti voidaan päästä vai pakanain esipihaan, tai jopa pyhään esipihaan, lihan puhtauden tilaan eläimiä uhraamalla, kuten  juutalaisuudessa, mutta tie kaikkeinpyhimpään,Kristuksessa, Hengen pyhitykseen Jeesuksessa, on silloin edelleen vielä  osoittamatta ja käymättä.

Kuka sitä vastoin elää vanhurskaudessa, hän on saanut levon omista teoistaan, eli synnistä. Hän lepää Jumalan teoissa. Lainkin vaatimassa sapatinlevossa. Kaikki hyvät teot ovat uskovalle edeltävalmistetut. Ei hänelle ole valmistettu syntiä. Synnit ovat uskottomien tekoja.

Parannus tehdään periaatteessa vain kerran. Jos kuitenkin uskovan elämässä on syntiä, niin ei vielä olla tultu todelliseen parannukseen. Syntiä tekevä "uskova" onkin vasta Jumalan opetuksessa ja kutsun alla, mutta ei vielä ole mennyt ahtaasta portista perille. Väärän evankeliumin tarkoitus onkin  pitää ihmiset synnissä ja väärän armon alla loppuun asti ja siten johdattaa heidät kadotukseen.

"Näinkin on, vaikka  syntien vakavuus  määrää lopulta mikä niiden vaikutus on tuomiolla, mutta evankeliumin pääsanoma ei selviä tutkimalla hyljättävien, tai nipin napin pelastuvien tapauksia."

Kysyn vielä, mitä tarkoitat ihan selkeästi? Jos joku on ahne ja toinen taas murhaaja (koska Raamatun mukaan ahneus on synti)
niin Jumalako sitten jotenkin "mittaa" että se murhaaja vain tuomitaan, eikä sitä ahnetta?

Kaikki synti tuomitaan. Mikään synti ei ole Jumalasta, sillä onhan Hän, joka on sanonut: "älä murhaa", on myöskin sanonut: "älä ole ahne".

Synti on teko. Päälinja on, että pelastukseen Jumala edellyttää ihmiseltä tilaa, jossa synnit on pesty, eikä niitä tuoteta lisää. Tähän tilaan päästään uskon kautta siirtymällä Jumalan valtakuntaan jo ajassa. Jumalan valtakuntaan ei pääse mitään syntiä, epäpyhää, tai saastaista.

Pyhänhengen pilkaa ei kuitenkaan anneta anteeksi. Johanneksen mukaan on kuitenkin olemassa syntiä, joka ei ole kuolemaksi.

karit kirjoitti:Kaikki synti tuomitaan. Mikään synti ei ole Jumalasta, sillä onhan Hän, joka on sanonut: "älä murhaa", on myöskin sanonut: "älä ole ahne".

Synti on teko. Päälinja on, että pelastukseen Jumala edellyttää ihmiseltä tilaa, jossa synnit on pesty, eikä niitä tuoteta lisää. Tähän tilaan päästään uskon kautta siirtymällä Jumalan valtakuntaan jo ajassa. Jumalan valtakuntaan ei pääse mitään syntiä, epäpyhää, tai saastaista.

Pyhänhengen pilkaa ei kuitenkaan anneta anteeksi. Johanneksen mukaan on kuitenkin olemassa syntiä, joka ei ole kuolemaksi.

Olen kyllä aina ymmärtänyt, ettei Pyhän Hengen pilkkaa voi saada anteeksi, mutta myös sen että Jumalan valtakuntaan pääsemme vasta ylösnousemuksessa.Paljon on ristiriitaisia asioita sinun kirjoituksissasi ja ihmettelenkin mitä sinulle on joskus tapahtunut?
Tämän kysyn aivan ystävällisessä mielessä?


Minulla itselläni nim kesti vuosikausia ennenkuin hiljalleen pääsin irti kaikesta helluntailahkon vääristä opetuksista, ja luen enimmäkseen Raamattua!

Jumalan valtakunnan kansalaisiksi tullaan jo tässä ajassa, tai ei ollenkaan.

Jumalan valtakunta tulee tänne näkyvällä tavalla nk.ylösnousemuksessa, mutta joka on itseasiassa alas-, tai esiintulo.

Se, mitä minulle tapahtui, oli uskoon tulo Jumalan armosta ja sitä seurannut puhdistuminen, mm ihmisopeista ja riivaajien viisaudesta.

Kukaan ei esimerkiksi voi olla osallinen lihanteoista, kuten lahkoista, hengellisestä haureudesta tai vaikkapa ylensyömisestä, ja silti omata syvempää näkökykyä hengellisiin asioihin.

Raamatullisissa asioissa ristiriita on usein katsojan silmässä. Jos silmä on viallinen, niin koko ruumis on valoton.

karit

"Evankeliumin pääsanoma on seraavanlainen. Aatami Jeesus tuli tekemään tyhjäksi ensimmäisen Aatamin teot, ja uskomalla Jeesukseen pääsemme osallisiksi tästä armosta, ja Hänen vanhurskaudestaan.
Sama ylösnousemusvoima, joka nosti Jeesuksen kuolleista, pelastaa uskovankin synnin kuolemasta ja kuolleista teoista palvelemaan elävää jumalaa jo täällä ajassa.
Tämä tapahtuu kieltämällä itsemme kasteen hautaan, jolloin Jeesus saattaa  alkaa elämään meissä Pyhän Henkensä kautta. Hän meissä tekee hyvät teot ja pahoille teoille, eli synnille ei enää ole sijaa. Pietari toteaakin, että jos teemme kutsumisemme lujaksi, emme koskaan enää lankea."

Mutta mitä se Jeesukseen uskominen oikein on? Raamatussa annetaan paljon esimerkkejä.Yksi on ryöväri ristillä Jeesuksen kanssa samaan aikaan.
Tämä ryöväri uskoi että hän on syntinen ja että Jeesus oli Jumalan lähettämä  ja että vain Hän voi antaa syntejä anteeksi.
Ei hän siinä entinyt kasteelle, eikä mitään muutakaan tekemään, hän vain yksinkertaisesti uskoi Jeesuksen olevan Kristus Vapahtaja se riitti ja riittää tänäkin päivänä.Mitä sanot tähän?

Kaste on symboli ristille menosta ja omasta kuolemasta Jeesuksen kanssa. Joka uskossa kieltää itsensä ja kuolee yhdessä Kristuksen kanssa, saa myös elää Hänen kanssaan.
Ryövärillä oli sydämen usko ja suun tunnustus, sekä hänen tukensa Jeesukselle. Tämä oli hänen vanhurskauden tekonsa hädän hetkellä. Muutakin saattoi olla, mutta siitä emme tiedä.
Kaste ei ole pelastumiselle välttämätöntä, mutta pyhitys, vanhurskaus ja laupias mielenlaatu on. Taivaaseen ei pääse mitään saastaista.


Riivaajatkin uskovat, mutta eivät silti pelastu. Kristittyjen usko on valitetettavan usein tätä laatua.
Usko itsessään ei auta ketään, eikä ole mitään, jos se ei vaikuta parannusta ja tuota hyviä tekoja

karit kirjoitti:Kaste on symboli ristille menosta ja omasta kuolemasta Jeesuksen kanssa. Joka uskossa kieltää itsensä ja kuolee yhdessä Kristuksen kanssa, saa myös elää Hänen kanssaan.
Ryövärillä oli sydämen usko ja suun tunnustus, sekä hänen tukensa Jeesukselle. Tämä oli  hänen vanhurskauden tekonsa  hädän hetkellä. Muutakin saattoi olla, mutta siitä emme tiedä.
Kaste ei ole pelastumiselle välttämätöntä, mutta pyhitys, vanhurskaus ja laupias mielenlaatu on. Taivaaseen ei pääse mitään saastaista.


Riivaajatkin uskovat, mutta eivät silti pelastu. Kristittyjen usko on valitetettavan usein tätä laatua.
Usko itsessään ei auta ketään, eikä ole mitään, jos se ei vaikuta  parannusta ja tuota hyviä tekoja

Kysyn taas, mitä tekoja Jumala, Jeesus Kristus vaatii? Ryövärin esimerkki on juuri siksi meille annettu, ettei Jumala meiltä mitään vaadi, ei mitään.
Mutta Hän tuli, että jokaisella  joka uskoo Häneen, se on: Että me syntisinä ihmisiä olemme kadotettuja ilman Kristusta ja että VAIN uskomalla Häneen me pelastumme.
Ei meidän tekomme ole mitään vaikka antaisimme kaikki rahamme köyhille, jakaisimme traktaatteja pitkin katuja kaiken päivää ja mitä itsekukin tykkäisi tehdä.Ainoastaan se Usko meidät pelastaa. Ei siihen meidän ihmisten tarvitse mitään lisätä sillä kaikki on jo täytetty Golgatan keskimmäisellä ristillä!