Lahkoissa absoluuttinen maailmankuva tekee ajattelun tarpeettomaksi

Absoluuttinen maailmankuva tekee ajattelun tarpeettomaksi



Tiukasta uskonyhteisöstä irtaantuminen on monelle rankka kokemus. aiheesta tehdyissä lukuisissa lehtijutuissa ja dokumenteissa korostuu yleensä sosiaalinen ulottuvuus. Lahkosta irtautunut menettää monesti kaikki läheisensä, kenties loppuelämäksi.Lahkosta irtaantuminen on myös sisäisen myllerryksen aikaa.

Irtautuja joutuu pohtimaan joskus ensimmäistä kertaa elämän peruskysymyksiä: kuka olen, mikä on elämän tarkoitus, onko olemassa Jumalaa, mikä on suhteeni kuolemaan, jne. aikaisemmin uskonyhteisö on tarjonnut vastaukset, omat totuutensa, joita ei ole saanut kyseenalaistaa. kun yhteisöstä irtautuu, yleensä sen tarjoama maailmankuva hylätään, mikä jättää ihmisen hyvin erikoiseen tilanteeseen, jossa käsitys todellisuudesta on täysin epävarma ja epävakaa.

Psyykkisesti se voi olla hyvin raskasta. Muistan hyvin omasta kokemuksestani Jehovan todistajana, millaista oli elää täydellisen maailmankuvan kanssa. Valtavasta määrästä Jehovan todistajien kirjallisuutta löytyi vastaukset lähes kaikkiin kuviteltavissa oleviin kysymyksiin. Vastaukset olivat totuuksia, joita ei saanut kyseenalaistaa.

Kriittinen, eri näkökulmia sisältävä keskustelu onkin monessa tiukassa uskonyhteisössä yksiselitteisesti kielletty. Jehovan todistajien julkaisema Vartiotorni-lehti kirjoitti viime joulukuussa näin: “Meidän tulisi olla erityisen varuillamme jos joku seurakunnan kokouksissa yrittäisi saada meidät mukaan kriittisiin keskusteluihin tai kehittelemään omia teorioita.”
(Vartiotorni 15.12.2013, s. 8.

Ulkopuolisille lahkojen opissa on kyse uskosta, koska he eivät pidä niiden oppeja tosiasioina. Lahkon jäsenille kyse on taas tiedosta. He eivät usko Jumalaan tai maailmanloppuun, he
tietävät Jumalan olevan olemassa ja maailmanlopun koittavat hetkellä minä hyvänsä. Lahkon toimintaa tyypillisesti määrittää jokin ainutlaatuisena pidetty teoria maailmasta, jota muut eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää, koska nauttivat “syntisestä” elämästä.

Ulkopuolinen maailma nähdään lahkoissa muutenkin pahana ja vaarallisena, joten sen mahdollisesta kielteisestä suhtautumisesta lahkon totuuksiin ei välitetä. tälläinen absoluuttinen maailmankuva johtaa tilanteeseen,  jossa syvällinen keskustelu oikeastaan mistä tahansa aiheesta käy mahdottomaksi.

Kun pohdin monia elämän peruskysymyksiä vielä ollessani Jehovan todistaja, huomasin etten voinut keskustella niistä lainkaan todistajaveljieni ja -sisarteni kanssa. Lahko loi opeillaan muurin, joka pysäytti lähes minkä tahansa kriittisen keskustelun. “Mutta eihän meidän tarvitse
pohtia kuolemaa, kun elämme ikuisesti.” “

Ei kannata miettiä politiikkaa, Jumala tulee kuitenkin tuhoamaan tämän maailman hallitsijat.” “Filosofia on turhaa ja vaarallista, Raamatussa on totuus.”Lahkojen absoluuttinen maailmankuva pelkistää maailman ja vie siltä sävyt, jotka tekevät maailmasta juuri niin ihmeellisen ja ainutlaatuisen paikan. Maailmassa ei ole silloin epvarmuutta, sitä pientä elementtiä, joka tekee pohtimisesta ylipäätään mahdollista. Jos lopulliset totuudet on jo löydetty, ei ole mitään syytä ihmetellä, tutkia, pohtia – tai ylipäätään ajatella.

Yksi inhimillisyyden keskeinen puoli kuihtuu pois. Lahkossa riittää, että tottelee.

– Milko Aikio –
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/images/muutos_2014_1_web.pdf

Oma kokemus on osoittanut, ettei yllämainittua toimintaa ole vain Jehovantodistajien lahkossa, vaan se on hyvin yleistä  monissa uskonnollisissa järjestöissä. Vaikka  joustavuutta ja vapautta korostetaan, ovat ne vain sanoja, käytäntö on osoittanut toista.

Jäsenten pukeutumisesta yksityiselämän intiimimpiin muotoihinkin puututaan. Jos yhdessä asuvasta pariskunnasta toinen osapuoli "tulee uskoon", erilleenmuuttamiskiellon  vakavaa voimassaoloa katsotaan vanhemmiston taholta edelleenkin painottamisen arvoiseksi. Samoin on monen sinkun elämässä, kotitarkastuksia tehdään, ettei eletä haureuden synnissä,
jos joku uskonyhteisöläinen on sattunut tapaamaan hänet vastakkaista sukupuolta olevan seurassa.

Todellisuudessa on kysymys siitä että yhteisössä vaaditaan absoluuttista tottelemista. Se on sitä, kun ihmiset muokkaavat toisa ihmisiä mieleisikseen, ja kaikkia ollaan laittamassa samaan muottiin. Se on sitä, kun meistä kaikista leivotaan samannäköisiä pullia, jotka pukeutuvat määrätyllä tavalla, ajattelevat määrätyllä tavalla ja hengittävät samaan tahtiin samaa ummehtunutta ilmaa. Se on sitä kun ei saa=eikä tarvitse kyseenalaistaa mitään, kun  ei saa keskustella epäkohdista, eikä saa kyseenalaistaa oppeja ja opetuksia, sitä, kun Raamatunmukainen arvostelu
on kielletty.

Ei kannata miettiä politiikkaa, Jumala tulee kuitenkin tuhoamaan tämän maailman hallitsijat.” “Filosofia on turhaa ja vaarallista, Raamatussa on totuus.”Lahkojen absoluuttinen maailmankuva pelkistää maailman ja vie siltä sävyt, jotka tekevät maailmasta juuri niin ihmeellisen ja ainutlaatuisen paikan. Maailmassa ei ole silloin epvarmuutta, sitä pientä elementtiä, joka tekee pohtimisesta ylipäätään mahdollista. Jos lopulliset totuudet on jo löydetty, ei ole mitään syytä ihmetellä, tutkia, pohtia – tai ylipäätään ajatella.

Yksi inhimillisyyden keskeinen puoli kuihtuu pois. Lahkossa riittää, että tottelee.

1.Tessalonikalaiskirje:
5:21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on