Mielenterveysasiaa: Mielenterveys ja uskonto

kirjoittaja Vierailija La Joulu 05, 2015 11:12 am

Mielenterveys ja uskonto

Viime vuosina on julkisuuteen vuotanut tietoja uskonnon nimissä tehdystä, mieltä murskaavasta henkisestä väkivallasta ja jopa terveyden ja hengen vaarantavista käytännöistä joissakin uskontokunnissa ja herätysliikkeissä.

Aloin valmistella tätä artikkelia mielenterveydestä ja uskonnosta menemällä Helmi-lehden edustajana kirjamessuille, missä hankin aihetta koskevia kirjoja ja haastattelin niiden kirjoittajia. Hankin mm. käytännöllisen teologian professori Paavo Kettusen uuden kirjan Kätketty ja vaiettu, Suomalainen hengellinen häpeä.

Hengellisestä häpeästä

Kätketty ja vaiettu perustuu Suomen Akatemian ja Kirkon tutkimuskeskuksen rahoittamaan tutkimukseen, jossa tutkimuksen aineistoksi otettiin 92 vuosina 2001–2004 kerättyä kirjettä, joiden kirjoittajat kertovat kokemastaan hengellisestä häpeästä. Kirjamessuilla kuuntelin kun piispa Wille Riekkinen haastatteli uskontotieteen dosentti Raimo Harjulaa, joka on juuri julkaissut teoksen Jeesus, mies myyttien takana.

Koska tutkijana haluan tarkastella asiaa kaikilta puolilta, kuuntelin myös kun Vapaa-ajattelijoiden liiton entinen puheenjohtaja Jussi K. Niemelä esitteli yhdessä teologi Jaakko Heinimäen kanssa tekemäänsä kirjaa Kamppailu Jumalasta. Paavo Kettunen on aikaisemmin analysoinut suomalaisten rippikokemuksia heidän itse kirjoittamiensa 200 kirjeen perusteella ja uusimmassa teoksessaan kuvaa miten suomalaiset ovat kuvanneet hengelliseen elämään tai uskonnollisuuteen liittyvää häpeää ja syyllisyyden tunnetta sekä mielenterveyden ongelmia.

Kettusen uusimman kirjan aineistosta nousee selvästi esiin se, että hengellisestä häpeästä kirjoittaneet tulivat tilastollisesti merkitsevästi useammin ns. vapaista suunnista, pääasiassa helluntailaisista, joskin myös herännäiset, viidesläiset ja lestadiolaiset olivat tilastollisesti yliedustettuina. Kettunen pohtii syitä tähän ilmiöön. Hänen mukaansa yksi mahdollisuus on, että vapaissa suunnissa tunteita ilmaistaan yleensäkin enemmän kuin jäykkien luterilaisten seurakuntien piirissä. Toisena tekijänä voi olla, että häpeästä kärsivät hakeutuvat juuri näihin uskonnollisiin yhteisöihin, ehkä myös etsimään apua.

Kolmantena mahdollisuutena on se, että nämä uskonyhteisöt myös itse tuottavat hengellistä häpeää enemmän kuin muut yhteisöt. Näin voi tapahtua kun ihminen ei täytä tämän uskonyhteisön asettamia mittoja. Tähän mahdollisuuteen viittaa se, että myös muut kuin helluntailaiset kirjoittavat helluntailaisten taholta tuotetusta hengellisestä häpeästä. Kettunen viittaa Yhdysvalloissa tehtyihin mielenterveyden ongelmia kartoittaviin tutkimuksiin, joiden mukaan helluntailaisilla esiintyi vakavaa masennusta kolme kertaa enemmän kuin muulla väestöllä.

Alkoholin käyttömäärä oli helluntailaisilla suurempi kuin muulla väestöllä, vaikka liikkeen ihanteisiin kuuluu päihteetön elämäntapa. Kettusen mukaan tulokset selittyvät juuri sillä, että tietynlainen uskonnollisuus vetää puoleensa psyykkisistä häiriöistä kärsiviä. Kun helluntailiike korostaa armonlahjoja, ihmisen uudistumista ja vapaata tunteiden ilmaisua, nämä voivat vedota juuri masennuksesta kärsiviin.

Samalla ne voivat kuitenkin olla merkki siitä, että voimakas, tunteisiin vetoava uskonnollisuus lupaa vaikeuksissa olevalle ihmiselle enemmän ja nopeammin kuin mitä se pystyy antamaan. Herätyskristillisyydelle on ollut tyypillistä korostaa, että uskoon tuleminen tai kääntymyskokemus muuttaa ja uudistaa nopeasti ihmisen elämän.

Mikäli näin ei kuitenkaan tapahdu esimerkiksi syntien tunnustamisen ja anteeksiantamuksen avulla, voi seurauksena olla kokemus omasta huonoudesta ja kelvottomuudesta, eli häpeän lisääntyminen. Tämän tyyppistä uskonnollisuutta jotkut yhteiskuntatieteilijät ovat Marxin tavoin kuvanneet ”kansan ooppiumiksi” eli jokaisen helposti saatavilla olevaksi lääkkeeksi kurjien elinolojen tuottamaan tuskaan. Myös Freud suhtautui samansuuntaisesti, hän ei leimannut uskontoa sinänsä mielenterveyden häiriöksi, vaan kuvasi sitä ”illuusioksi”, johon ahdistusta ja kuolemaa pelkäävät ihmiset takertuvat jonkinlaista lohtua saadakseen.

Uskonnollisuuden monet muodot
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että uskonnollisuuden muotoja on monenlaisia. Sosiaalipsykologi Erich Fromm on jakanut uskonnot autoritaarisiin ja humanistisiin uskontoihin. Autoritaariseksi uskonnon tekee hänen mukaansa juuri sen harjoittama kontrolli, oikeus vaatia tottelevaisuutta, kunnioitusta ja palvontaa. Ylin hyve tällaisessa uskonnollisuudessa on tottelevaisuus ja raskain synti tottelemattomuus. Jumala käsitetään kaikkivoivaksi ja kaikkitietäväksi ja vastaavasti ihminen on voimaton ja merkityksetön.

Frommin mukaan täydellinen alistuminen voimakkaalle auktoriteetille on yksi keino paeta yksinäisyyden ja rajoittuneisuuden tunteita. Yhtäältä ihminen pelkää menettää yksilöllisen vapautensa ja eheytensä, mutta toisaalta pelkoa ja kunnioitusta herättävä voima, jonka osaksi hän tulee, suojelee häntä, Kettunen toteaa. Keskustelin kirjamessuilla myös Vapaa-ajattelijoiden liiton entisen puheenjohtajan Jussi K. Niemelän kanssa siitä omasta havainnostani, että autoritaarisuutta, johtajavaltaisuutta esiintyy myös muissa liikkeissä kuin uskonnossa. Hän oli samaa mieltä.

Omasta mielestäni George Orwellin teos ”1984” on rankka, mutta havainnollinen kuvaus raa’an henkisen väkivallan käytöstä ihmisten käyttäytymisen kontrollointiin. Tunnetusti Orwellin teoksen kritiikki kohdistui lähinnä autoritaariseksi ja alistavaksi muuttunutta vasemmistolaisuutta, stalinismia, kohtaan, mutta siinä on terävää kritiikkiä yleensäkin diktatuureja ja aivopesua kohtaan.

Apua uskonnolliseen väkivaltaan

Uskontojen uhrien tuki (UUT) on vuonna 1987 perustettu sitoutumaton yhdistys, jonka perusti joukko uskonnollisista yhteisöistä irtautuneita henkilöitä.

He olivat huolestuneita siitä, että vallankäyttö uskonnollisissa yhteisöissä voi saada ikäviä piirteitä. Pahimmillaan johtaja tai pieni eliitti määrää jäsenen intiimeimmistäkin asioista ja sanelee suoraan mihin pitää uskoa. Rivijäsenet joutuvat tekemään kohtuuttomia taloudellisia ja henkisiä uhrauksia yhteisönsä hyväksi. Nämä vaaralliset uskonnolliset liikkeet uhkaavat yksilön vapautta, oikeuksia ja mielenterveyttä.

Uskonnollisten yhteisöjen tai lahkojen vaarallisuutta arvioidessaan UUT toteaa ensin, että yhteisön jäsenyyteen voi liittyä myös myönteisiä piirteitä, kuten päihteistä pidättyminen, yhteistyö ja turvallisuuden tunne. Kuitenkin uskonliikkeeseen saattaa kuulua myös ahdistavaa manipulaatiota, joka vaarantaa jäsenen mielen tai fyysisen terveyden.

Teksti: Olli Stålström Kuva: Gustave Dorén kuvitusta Danten Jumalaiseen näytelmään, osa Helvetti

kirjoittaja Vierailija La Joulu 05, 2015 11:17 am

Miten arvioida uskonliikkeen vaarallisuutta?

Uskontojen uhrien tuki ry on tehnyt 16 kriteerin check-listan uskonliikkeen vaarallisuuden arvioinnin avuksi:

1. Sisäinen kontrolli: miten paljon lahko määrää jäseniensä henkilökohtaisista asioista, jäsenen velvollisuus raportoida tekemisistään ylemmässä asemassa olevalle.

2. Johtaja(ie)n autoritaarisuus: kuinka erehtymättöminä johdon määräyksiä on pidettävä, suljetaanko niiden arvostelija ulkopuolelle? Velvollisuus totella johtajan/johtajien käskyjä.

3. Opillinen dogmaattisuus: todellisuuskäsityksen ja oppien jäykkyys. Suvaitsemattomuus erilaista ajattelua kohtaan. Kuinka pitkälle oppi ajattelee jäsenen puolesta tarjoten valmiit mielipiteet.

4. Syyllistäminen: onko jäsenen etsittävä vikaa aina itsestään, jos ei sopeudu yhteisöön.

5. Vainoharhaisuus: kuinka paljon jäseniä pelotellaan todellisilla tai kuvitelluilla vihollisilla, joita voivat olla erilaiset viranomaiset, virallinen (lääke-) tiede, ja ennen kaikkea lahkosta lähteneet ja siihen kriittisesti suhtautuvat entiset jäsenet.

6. Maailmankielteisyys: näkeekö lahko ”maallisen” elämän lahkon ulkopuolella täysin arvottomaksi. Väittääkö se lahkoon kuulumattomien ihmisten joutuvan kuoleman jälkeen helvettiin.

7. Sensuuri: missä määrin johto rajoittaa jäsenten mahdollisuuksia tutustua ulkopuolisiin näkemyksiin lahkosta. Suoran kiellon lisäksi sensuuri toimii usein epäsuorana ryhmäpaineena: kunnon jäsenen ei odoteta haaskaavan aikaansa ”maallisiin” tai ”demonisiin” tiedonlähteisin.

8. Ihmissuhteiden rajoittaminen: onko paineita hylätä eri tavalla ajattelevien ystävien ja omaisten seura, ”entinen elämä” harrastuksineen ja ilonaiheineen

9. Uusien jäsenien värväys: kuinka paljon painoa annetaan uusien jäsenten hankkimiselle ja lähetystyölle.

10. Peiteryhmät: kuinka paljon poliittista vaikutusvaltaa lahko haluaa tai on pystynyt hankkimaan esim. sijoittamalla jäseniään vaikutusvaltaisiin asemiin yhteiskunnassa.

11. Varakkuus: kuinka paljon rahaa ja/tai omaisuutta lahkolla on tai se pyrkii haalimaan, lahkolle testamentatut perinnöt.

12. Poliittinen vaikutusvalta: kuinka paljon poliittista vaikutusvaltaa lahko on pystynyt hankkimaan.

13. Seksuaalinen manipulaatio: kuinka tarkkaan johtajat määräävät alaistensa seksielämästä.

14. Eroa harkitsevien painostus: kuinka voimakkaasti jäseniä pyritään estämään lähtemästä
liikkeestä tai painostetaan takaisin lahkoon

15. Väkivallan hyväksyminen: kun johto harjoittaa sitä tai on kyse liikkeen edusta

16. . Totisuus: kyvyttömyys sietää ryhmään, sen johtajiin tai oppeihin kohdistuvaa leikinlaskua.

kirjoittaja Vierailija La Joulu 05, 2015 11:21 am

Henkistä ja hengellistä väkivaltaa lakihenkisissä uskonliikkeissä

Olen koonnut eri lähteistä esimerkkejä uskonnollisen sorron ja väkivallan ilmenemismuodoista erilaisten uskonnollisten herätysliikkeiden ja lahkojen piirissä. oMA EsIMErKKInI Asia on ollut minua henkilökohtaisesti koskettava siksi, että isänpuoleinen isoäitini, joka antoi minulle varhaisen moraalikasvatuksen, oli mukana tuomassa Suomeen yhdysvaltalaiseen uskonnolliseen äärioikeistoon pohjaavaa Moraalisen jälleenvarustautumisen liikettä (MRA).

MRA oli monessa suhteessa autoritaarisen uskonnollisen liikkeen perikuva, johon sisältyi äärimmilleen kärjistettyinä vaatimuksia ehdottomasta ja sokeasta alistumisesta ja tottelevaisuudesta sekä muun kuin lapsentekotarkoituksessa harjoitetun seksuaalisuuden demonisoimisesta eli leimaamisesta totaalisen pahaksi. Minulla on myös kokemusperäinen tieto siitä, miten tällainen voi murskata kohteensa mielenterveyden.

Isoäitini kannattama MRA edusti kylmän sodan yhdysvaltalaista vainoaaltoa, jonka mukaan maailmassa vallitsee suuri homojen ja kommunistien salaliitto, jonka vuoksi nämä ryhmät on leimattava rikollisiksi ja sairaiksi ja tuhottava. Isoäitini toimi yhdessä Margit BorgSundmanin kanssa, josta tuli Kristillisen liiton kansanedustaja. Tähän ideologiaan kuului ehdoton sitoutuminen liikkeen johdon alaisuuteen ja korkeampien voimien kumartamiseen. Yksilötasolla se aiheutti vakavaa vahinkoa suvussamme. Isoäidin yksi poika tappoi itsensä, koska oli homo. Pojanpoika – eli minä – ajautui hyvin lähelle itsemurhaa uskonnollisen syyllistämisen johdosta ja vahingoittui henkisesti.

Yhteiskunnan tasolla isoäidin toiminta edisti henkistä väkivaltaa edustavien ns. eheytysliikkeiden syntyä, joiden yksi koulutuskeskus sijaitsee tänään isoäidiltä jääneellä maatilalla, jossa minäkin olen viettänyt lapsuuden kesiä pienenä poikana opiskellen suurta mustaa Raamattua, jossa oli helvetin kauhuista kertova Gustave Dorén kuvitus. MRA:n johdon raportoidaan kehottaneen yhdysvaltalaisissa sanomalehdissä juuri ennen toisen maailmansodan syttymistä yhdistämään maailman mahtavimmat voimat, Hitlerin asevoimat konservatiiviseen Raamatun tulkintaan.

Pappi ja psykiatri Asser Stenbäck kehotti kristillisessä Ad Lucem -ylioppilaslehdessä tuhoamaan yhdessä Hitlerin joukkojen kanssa länsimaiden perivihollinen Neuvostoliitto. Kun toinen maailmansota kuitenkin päättyi länsiliittoutuneiden voittoon, keskitysleirien kaasukammioiden ja ruumisröykkiöiden paljastuminen vähensi huomattavasti MRA:n suosiota. Se vaihtoi nimeä ja kuihtui pian sodan jälkeen. Muita lakihenkisiä uskonliikkeitä ja lahkoja esiintyy edelleen ja jopa syntyy uusia.

Lakihenkisiä uskonliikkeitä

Olen tehnyt koosteen tämän päivän mieltä murskaavista uskonliikkeistä ja koonnut tapauskertomuksia. Lähteenäni on ollut Uskontojen uhrien tuki UUT ry, joka on vuonna 1987 perustettu sitoutumaton julkinen keskustelupalsta erilaisten autoritaaristen, johtajavaltaisten uskonliikkeiden jäsenille (http://www.uskontojenuhrientuki.fi/). UUT:n sivuilla kuvataan useita uskonliikkeitä ja/tai lahkoja: helluntailaisia, mormoneja, vanhoillislestadiolaisuutta, Jehovan todistajia sekä Teknisen korkeakoulun piirissä aivan äskettäin syntynyttä lahkoa nimeltä ”Maitobaari”.

Näille kaikille on yhteistä fundamentalististen miesjohtajien vaatima kuri ja alistuminen, heidän harjoittamansa naisten sorto ja vaientaminen ja naisten terveyden ja hengen vaarantaminen ehkäisykiellon kautta. Autoritaariseen uskonnollisuuteen kuuluu myös vastalauseiden hiljentäminen ja epäkohtien salaaminen. Nämä ovat johtaneet siihen, että esimerkiksi vanhoillislestadiolaisten ja katolisen kirkon piirissä alaikäisten seksuaalinen kaltoinkohtelu on voinut jatkua uskomattoman pitkään.

Rikoksen tekijöille on annettu yksityinen ja salainen synninpäästö, mutta heidän rikoksiaan ei ole ilmoitettu poliisille, koska on haluttu varjella uskonnollisten liikkeiden julkikuvaa. Viime vuosina on myös käynyt ilmi, että monet lestadiolaiset naiset harjoittavan syntyvyyden säännöstelyä, vaikka eivät uskalla siitä kertoa. Tunnetusti lestadiolaisten keskuudessa on pitkään kierretty television katsomiskieltoa katsomalla ohjelmia kannettavien tietokoneiden eikä televisio-nimisen huonekalun kautta.

On syytä muistaa, että ei saa yleistää eikä demonisoida kaikkia tiettyihin uskonsuuntiin kuuluvia ihmisiä. Väkivalta tulee liikkeiden johtotasolta, jossa yleensä vanhat miehet asettavat kohtuuttomia vaatimuksia valta-asemaansa pönkittääkseen. Todella vaikeassa asemassa ovat autoritaaristen uskonliikkeiden piirissä elävät ihmiset, jotka eivät täytä liikkeiden vaatimuksia, eli muut kuin vanhat heteroseksuaaliset miehet.

Normeista poikkeavilla ihmisillä on ollut vaihtoehtoina joko tappaa itsensä tai yrittää muuttaa itsessään sellaista, mikä ei muutu, ja siten murskata mielensä, tai kokonaan joutua ulossuljetuiksi perheestään ja ystäviensä piiristä. Vain harva on uskaltanut nousta vastustamaan henkistä ja hengellistä väkivaltaa. Internet on kuitenkin haastanut tämänkin, sensuuriin nojanneen diktatuurin, samoin kuin poliittisella tasolla on tapahtunut Kiinassa ja Pohjois-Afrikassa.

Tapauskertomus helluntainuoresta

Olen valinnut esimerkiksi UUT:n sivuilta nuoren helluntailaismiehen kertomuksen siitä, miten hän selvisi hengellisestä painostuksesta: ”Luopuessani 19-vuotiaana uskostani, luovuin seurakunnasta, ajatuksen tasolla myös perheestäni, ystävistäni ja ennenkaikkea identiteetistäni. Ymmärsin että minun kohdallani usko oli ollut turvallisuudentunteen hakemista, sen tunteen mikä minun olisi pitänyt lapsena saada vanhemmiltani.

Seurakunta antoi ne rajat, joita vanhempani eivät minulle osanneet aikanaan laittaa. Pelkäsin ottaa vastuun omasta elämästäni, joten annoin sen jumalan käsiin. Jumala päätti kenen kanssa seurustelen, kenen sanomisiin luotan, kuka minä olen ja mitä opiskelen, mistä pidän ja mistä en. Tuntui kuin olisin ollut vain kuori vailla sisältöä, vailla persoonallisuutta. Ensin vaivuin vaikeaan masennukseen, jolle en löytänyt syytä tai ratkaisua. Psykologit eivät tuntuneet ymmärtävän.

Sitten vaihdoin paikkakuntaa, muutin isompaan kaupunkiin josta en tuntenut juuri ketään. Pääsin irti seurakunnasta, enkä enää törmännyt kaupungilla syyllistäviin katseisiin. Ymmärsin että masennus johtui uskosta luopumisesta, ja ryhdyin viimein käsittelemään asiaa. Nyt tunnen olevani viisivuotias 23-vuotiaan vartalossa. Opiskelen yliopistossa, mutta ajatukseni ovat toisinaan vielä päiväkotitasolla.

Joudun kehittämään itselleni luottamuksen elämään ja ihmisiin. Ilman synnin käsitettä, joudun päättämään mikä on oma moraalini, missä kulkevat rajat. Opettelemaan tuntemaan uskovilta kiellettyjä tunteita kuten vihaa, kateutta ja katkeruutta. Kun minun ei tarvitsekaan käyttää koko elämääni muiden ihmisten ja jumalan hyväksi, minun pitää myös etsiä asiat jotka oikeasti kiinnostavat minua. Olen kehittynyt muutaman vuoden sisällä paljon.

Uskalsin löytää sisältäni luovuuden ja rakkauden taiteeseen. Kokeilen asioita jotka uskovilta ovat kiellettyjä. Luotan ei-uskoviin ihmisiin, jotka eivät sittenkään olleet läpeensä pahoja kuten Raamatussa ja monissa kokouksissa uskotellaan. Rohkenin viimein ostaa itselleni kokonaisen suklaarasian, jakamatta sitä kenenkään kanssa, tuntematta huonoa omaatuntoa. En olekaan huono ihminen ilman uskoa.

Vaikeinta on ollut hyväksyä se, ettei ole jumalaa joka määrää jokaisen askeleeni. Kaikella ei olekaan valmiiksi annettua merkitystä, vaan minun pitää löytää merkitys elämälleni itse, ottaa vastuu teoistani ja ajatuksistani. Lukea psykologiaa Raamatun sijaan ja todeta miten paljon minulla on kasvatettavaa itsessäni. Uskon että joillekin ihmisille usko ja helluntailaisuus voivat tarjota paljon, mutta olen silti iloinen valitsemastani tiestä.”

Teksti: Olli Stålström Kuva: Gustave Dorén kuvitusta Danten Jumalaiseen näytelmään, osa Helvetti

Vertaistukiryhmiä

Uskonnollisen sorron kohteet ovat alkaneet järjestäytyä ja perustaa netissä toimivia vertaistukiryhmiä:

Uskontojen uhrien tuki UUT ry on vuonna 1987 perustettu sitoutumaton julkinen keskustelupalsta erilaisten uskonliikkeiden jäsenille: http://www. uskontojenuhrientuki.fi/

Omat polut on vanhoillislestadiolaisia käytäntöjä arvioiva sivusto, jossa tällä hetkellä käydään ankaraa keskustelua ehkäisyn sallittavuudesta: http:// freepathways.wordpress.com.

Ihmisoikeusliitto ja Suomen lääkäriliitto sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Ihmisoikeuskysymysten neuvottelukunta (KION) pitävät täydellistä ehkäisykieltoa ihmisoikeusrikkomuksena ja naisten hengen vaarantavana käytäntönä.
Piispat eivät ole vielä uskaltaneet ottaa kantaa asiaan.

kirjoittaja Vierailija La Joulu 05, 2015 11:27 am

ylläolevat tekstit löytyvät

http://www.mielenterveyshelmi.fi/kuvat/helmi_4_2011_screen.pdf

uusin numero
www.mielenterveyshelmi.fi

kirjoittaja Vierailija Su Joulu 06, 2015 6:27 am

Vastaavanlaisen auktoritäärisen kontrollisysteemin yhteydessä voitaisiin mainita myös helluntaiseurakunnat ja uskonsana järjestöt. Suomalainen helluntailasuus on 100 vuotta vanha ja sen 100 vuotias perinne elää ja vaikuttaa vieläkin. Onko se oikeaa raamatullista Jumalan Sanan pohjalta syntynyttä käytäntöä ja perinnettä, on hyvin kyseenalaista.

Mistä sitten johtuu, että vanha helluntaiperintö on säilynyt muuttumattomana, eivätkä vaatimukset ole epäraamatullisuudestaan huolimatta 100 vuodenkaan aikana (hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) päässet puhdistumaan? Ei suinkaan rehellisyyden ja avoimuuden kieltäminen ole sitä oikeaa USKOA, yhtä vähän kuin naisten alistaminenkaan, veljeskomitean salaisista synninpäästösistä huolimatta - ?
Siinäpä olisi keskustelunaihetta.

kirjoittaja jarrut Ke Maalis 15, 2017 9:18 am

100 -vuotias perinne-
Se on sitä vanhaa perinnettä että kaikista asioista ei saa puhua omien seinien ulkopuolella.'Joistakin asioista ei saa edes puhua ääneen. Pitää vain kärsiä. Joskus kärsii koko järjestö. Kaikki tietävät mitä kärsitään ja kukaan ei uskalla puhua siitä mikä sen aiheuttaa.

Voi olla, että on joku, joka määrää, että pitää vaieta asioista, tämä määrääjä osaa pitää väen hiljaisena. Uhkailu on hyvä tapa ja varsinkin helvetillä peloittelu ja kuolemalla tai sairaudella. Näinhän se on toiminut 100-vuotta ennenkin niin sen on toimittava tästä eteenkin päin, ainakin toiset 100 v...?

Vain Sinä voit vaikuttaa siihen puhdistuuko vanha ummehtunut ilmapiiri vain Sinä voit vaikuttaa siihen saako Jumala puhdistaa vanhan saastan ja luoda uutta, ei vanhan päälle vaan kun asiat on tuotu päivänvaloon, voi uusi aika alkaa. Älä unohda ettei saarnaaja tai vanhemmistoveli joka määrää, ole Jumala.

kirjoittaja Vierailija Ma Heinä 03, 2023 6:00 am

kirjoittaja jarrut Pe Elo 02, 2024 4:13 am

TAPAUSKERTOMUS HELLUNTAINUORESTA

Olen valinnut esimerkiksi UUT:n sivuilta nuoren helluntailaismiehen kertomuksen siitä, miten hän selvisi hengellisestä painostuksesta: ”Luopuessani 19-vuotiaana uskostani, luovuin seurakunnasta, ajatuksen tasolla myös perheestäni, ystävistäni ja ennenkaikkea identiteetistäni. Ymmärsin että minun kohdallani usko oli ollut turvallisuudentunteen hakemista, sen tunteen mikä minun olisi pitänyt lapsena saada vanhemmiltani.

Seurakunta antoi ne rajat, joita vanhempani eivät minulle osanneet aikanaan laittaa. Pelkäsin ottaa vastuun omasta elämästäni, joten annoin sen jumalan käsiin. Jumala päätti kenen kanssa seurustelen, kenen sanomisiin luotan, kuka minä olen ja mitä opiskelen, mistä pidän ja mistä en. Tuntui kuin olisin ollut vain kuori vailla sisältöä, vailla persoonallisuutta. Ensin vaivuin vaikeaan masennukseen, jolle en löytänyt syytä tai ratkaisua. Psykologit eivät tuntuneet ymmärtävän.

Sitten vaihdoin paikkakuntaa, muutin isompaan kaupunkiin josta en tuntenut juuri ketään. Pääsin irti seurakunnasta, enkä enää törmännyt kaupungilla syyllistäviin katseisiin. Ymmärsin että masennus johtui uskosta luopumisesta, ja ryhdyin viimein käsittelemään asiaa. Nyt tunnen olevani viisivuotias 23-vuotiaan vartalossa. Opiskelen yliopistossa, mutta ajatukseni ovat toisinaan vielä päiväkotitasolla.

Joudun kehittämään itselleni luottamuksen elämään ja ihmisiin. Ilman synnin käsitettä, joudun päättämään mikä on oma moraalini, missä kulkevat rajat. Opettelemaan tuntemaan uskovilta kiellettyjä tunteita kuten vihaa, kateutta ja katkeruutta. Kun minun ei tarvitsekaan käyttää koko elämääni muiden ihmisten ja jumalan hyväksi, minun pitää myös etsiä asiat jotka oikeasti kiinnostavat minua. Olen kehittynyt muutaman vuoden sisällä paljon.

Uskalsin löytää sisältäni luovuuden ja rakkauden taiteeseen. Kokeilen asioita jotka uskovilta ovat kiellettyjä. Luotan ei-uskoviin ihmisiin, jotka eivät sittenkään olleet läpeensä pahoja kuten Raamatussa ja monissa kokouksissa uskotellaan. Rohkenin viimein ostaa itselleni kokonaisen suklaarasian, jakamatta sitä kenenkään kanssa, tuntematta huonoa omaatuntoa. En olekaan huono ihminen ilman uskoa.

Vaikeinta on ollut hyväksyä se, ettei ole jumalaa joka määrää jokaisen askeleeni. Kaikella ei olekaan valmiiksi annettua merkitystä, vaan minun pitää löytää merkitys elämälleni itse, ottaa vastuu teoistani ja ajatuksistani. Lukea psykologiaa Raamatun sijaan ja todeta miten paljon minulla on kasvatettavaa itsessäni. Uskon että joillekin ihmisille usko ja helluntailaisuus voivat tarjota paljon, mutta olen silti iloinen valitsemastani tiestä.”

Teksti: Olli Stålström Kuva: Gustave Dorén kuvitusta Danten Jumalaiseen näytelmään, osa Helvetti

Jeesus ei pakota ketään!

Jeesus pelastaa ihmisen ensin ihmiseksi, sitten vasta uskovaiseksi.

kirjoittaja Sponsored content

Mielenterveysasiaa: Mielenterveys ja uskonto