Janne Saarela Jurvan Baptistiseurakunta : Jumalan olemassaolo: moraaliargumentti

Jumalan olemassaolo: moraaliargumentti



Kirjoittaja Janne Saarela



Johdanto



Oletko joskus pitänyt jonkun ihmisen tekoja väärinä siitä huolimatta, että hän itse luuli toimivansa oikein? Oletko jakanut facebookissa hyväksikäyttäjäraiskaajien kuvia osoittaaksesi, että et siedä joidenkin ihmisten tekoja? Oletko joskus kokenut, että sinua vastaan on toimittu väärin, kun kumppanisi on pettänyt sinua toisen henkilön kanssa? Arkipäiväinen käyttäytymisemme osoittaa, että on olemassa asioita, jotka ovat mielestämme ehdottoman väärin. Toisin sanoen me käyttäydymme aivain kuin objektiivinen (mielipiteistä riippumaton) moraalitotuus olisi olemassa.



1. Objektiivinen moraali



Objektiivisen moraalin olemassaolo tarkoittaa sitä, että jotkut teot ovat aina väärin riippumatta siitä, mitä muut ihmiset niistä sanovat. Toisin sanoen jotkut asiat ovat aina väärin, vaikka kokonainen kulttuuri olisi asiasta eri mieltä. Objektiivinen moraalitotuus on sitova riippumatta siitä, uskooko ihminen siihen vai ei. Esimerkiksi Hitlerin suorittamat massamurhat Saksassa, jossa kuoli sekä 6 miljoonaa juutalaista että miljoonia mustalaisia, homoseksuaaleja ja slaavilaisia, olivat väärin siitä huolimatta, että natsit ajattelivat sen olevan oikein. Se olisi edelleen väärin, vaikka natsit olisivat voittaneet toisen maailmansodan ja onnistuneet aivopesemään kaikki ihmiset uskomaan, että teko oli oikein.

Kuvittele, että ajaudut tuntemattoman ihmisen kanssa autiolle saarelle. Kun olette viettäneet saarella useita vuosia, käy päivä päivältä kirkkaammaksi, että teitä ei koskaan tulla pelastamaan. Alat ruokkia ajatusta, että jos olisitkin saarella yksin, kaikki saaren varat olisivat vain sinun käytössäsi. Kukaan ei olisi tuomitsemassa sinua jos päättäisit riistää toiselta henkilöltä hengen. Paikalle ei tulisi pappia, poliisia, eikä äitiä. Yöllä toisen nukkuessa riistäisit häneltä hengen, jotta pääsisit nauttimaan yksinäsi saaren antimista. Mutta murha on edelleen väärin, vaikka kukaan ei tietäisi siitä. [1]



2. Kaiki ihmiset pitävät joitain asioita oikeina tai väärinä



Jos Pekka on pidempi kuin Maija ja Simo on pidempi kuin Pekka, niin onko Simo silloin pidempi kuin Maija? Samalla kun mietit vastausta kysymykseen niin voisit laatia listan, joko mielessäsi tai paperille asioista, jotka ovat mielestäsi väärin, siitäkin riippumatta, että joku toinen pitäisi tekoja oikeina. Yksi lista voisi näyttää tältä:

Sotilasjoukko raiskaa viisi musliminaista, joista nuorin on vain 12-vuotias. Motiivina miehillä on se, että naiset ovat vääräuskoisia, eivätkä he pidä naisten vaatetuksesta.
Kahden vauvan äiti laittaa molemmat lapset autoon ja ajatuttaa auton järveen. Hän haluaa päästä eroon lapsistaan, jotta hän voisi saada entisen poikaystävänsä – joka ei halunnut lapsia – takaisin.
Katolisen kirkon papit käyttävät lapsia seksuaalisesti hyväksi ja kirkko yrittää parhaansa mukaan suojella pappeja skandaalilta.
Yläasteikäinen opiskelija surmaa ampuma-aseella 10 luokkatoveriaan, koska hän ei yksinkertaisesti pidä heitä kovin mukavina ihmisinä.
Professorit testaavat laboratoriossa, millaisia ihmisiä vauvoista kasvaa, kun heiltä evätään kaikki hellyys ja rakkaudenosoitukset. Heille annetaan vain minimimäärä ruokaa hengissä pysymiseen.

Palatakseni pituuskysymykseeni niin kyllä, Simo on pidempi kuin Maija. Me tiedämme vastauksen intuitiivisesti. Kenenkään ei tarvitse tuoda eteesi Pekkaa, Maijaa ja Simoa pituusjärjestyksessä osoittaakseen, että Simo on Maijaa pidempi. Me tiedämme sen, intuitiivisesti. Samalla tavalla toimimme silloin kun kaverimme sanoo meille ruokatunnilla, että Suomessa on olemassa sellainen kylä kuin Norinkylä ja minuuttia myöhemmin hän sanookin, että ei Suomessa ole sellaista kylää kuin Norinkylä. Me emme tarvitse googlea tai kartastoa ymmärtääksemme, että molemmat väitteet eivät voi olla yhtä aikaa tosia.

Me emme tarvitse argumentteja osoittamaan, miksi edellä listaamani viisi tekoa ovat väärin. Me tiedämme sen intuitiivisesti ja reaktiomme yleensä paljastavat sen muille. Itse asissa tämä moraalinen intuitio toimii ajasta ja kultturista riippumattomasti. Yleinen harhaluulo, että eri kulttuurit ovat pitäneet täysin eri asioita oikeina ja väärinä ei pidä paikkansa. C. S. Lewis kirjoittaa:

”Jos joku viitsisi vaivautua vertailemaan toisiinsa vaikkapa muinaisten egyptiläisten, babylonialaisten, hindujen, kiinalaisten, kreikkalaisten ja roomalaisten opetuksia moraalikysymyksistä, hän joutuu huomaamaan, miten hämmästyttävän lähellä ne ovat toisiaan ja myös meidän moraalikäsityksiämme. - - Ihmiset ovat kyllä olleet eri mieltä siitä, ketä on kohdeltava epäitsekkäästi – ainoastaan omia sukulaisiaanko vai maanmiehiään vai kaikkia. Mutta siitä on aina oltu yhtä mieltä, ettei ihminen saa asettaa itseään etusijalle. Itsekkyyttä ei ole koskaan ihailtu. Ihmiset ovat kyllä olleet eri mieltä siitä, saako miehellä olla yksi vaimo vai neljä. Mutta aina on oltu yhtä mieltä siitä, ettei mies saa ottaa jokaista naista, joka häntä sattuu miellyttämään.” [2]



3. Mihin moraaliset kannanottomme perustuvat?



Kun olemme samaa mieltä siitä, että jotkut asiat ovat oikeita ja vääriä, meidän tulee miettiä, mihin me ankkuroimme näkemyksemme. Kristityn mukaan standardi on Jumalan hyvä ja täydellinen olemus. Ennen kuin me voimme olla kenenkään kanssa eri mieltä mistään moraaliin liittyvästä kysymyksestä, molempien keskustelijoiden on hyväksyttävä yksi asia: standardi siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

Kristinuskon mukaan on olemassa persoonallinen, kaikkivaltias ja täydellisen hyvä Jumala. Hän on moraalimme kiintopiste. Jumalan olemus määrittää mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Tästä käsin moraali on objektiivista, se koskettaa kaikkia ihmisiä kaikkialla. Koska jokainen ihminen on Jumalan kuva ja jokaiselle on annettu omatunto, kaikki ovat tietoisia hyvästä ja pahasta. Kuten Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä, Jumalan laki on kirjoitettu ihmisten sydämeen (2:14-15). Tämä selittää sen, että me tiedämme intuitiivisesti joidenkin asioiden olevan väärin. Jos Jumala ei ole moraalimme kiintopiste, niin mikä sitten? Väitän, että jos Jumalaa ei ole olemassa, objektiivista moraalia ei voi olla olemassa ja kaikista moraaliin liittyvistä kysymyksistä tulee suhteellista. Väite voidaan tiivistää seuraavasti: [3]

Jos Jumalaa ei ole olemassa, objektiivisia moraalisia totuuksia ei ole olemassa.
Ainakin jotkut moraaliset totuudet ovat objektiivisia.
Siksi Jumala on olemassa.



Loppusolmu



Niinpä arkipäiväiset kokemuksemme ja huomiomme antavat painavan syyn uskoa Jumalan olemassaoloon. Ilman Jumalaa objektiivista moraalitotuutta ei ole olemassa. Ja me tiedämme, että sellainen on olemassa. Niinpä Jumala on olemassa.



Viitteet:



1 Moreland & Muehlhoff 2007, 106, 115; Craig 2012, 139.
2 Moreland & Muehlhoff 2007, 119-120; Lewis 1978, 16. Relativismin ongelmasta voi lukea lyhyen ja hauskan esimerkin täällä. Hiukan pidempi versio löytyy täältä.
3 Gustavsson 1999, 78; Groothuis 2011, 89; Moreland & Muehlhoff 2007, 105.



LÄHTEET



Craig, William. 2012. Valveilla. Suom. Sini Luoma. Helsinki: Uusi tie.

Groothuis, Douglas. 2011. Christian Apologetics. A Comperehensive Case for Biblical Faith. Downers Grove, IL: IVP Academic / Nottingham England: Apollos.

Gustavsson, Stefan. 1999. Perusteltu usko. Suom. Teemu Haataja & Pekka Nieminen. Helsinki: Uusi tie.

Lewis, C. S. 1978. Tätä on kristinusko. Suom. Marja Liljeqvist. Helsinki: Kirjaneliö.

Moreland, J. P. & Muehlhoff, Tim. 2007. The God Conversation. Using Illustrations to Explain Your Faith. Downers Grove IL: IVP Books.