Jurvan Baptistiseurakunta/Janne Saarela/Nahumin kirja/ Ketä sinun ainainen pahuutesi ei olisi koskettanut?

Nahumin kirja on yksi kahdestatoista pikkuprofeetasta. Hoosean, Aamoksen, Joonan, Miikan ja Jesajan toiminta keskittyi 700-luvulle eKr., mutta yhdessä Habakukin, Sefanjan ja Jeremian kanssa Nahum eli ja julisti 600-luvulla eKr. Nahum päätyi osaksi Vanhan testamentin profeettoja, koska hän julisti etukäteen Assyrian tuhoutumisen, joka tapahtui pian hänen toimintansa jälkeen. Assyria oli toiminut ensin Jumalan tuomion välineenä omaa kansaansa kohtaan, mutta kansan pahuus toi sille mukanaan lopulta oman tuomion.

Yhdessä Obadjan kirjan kanssa Nahum on tuominsanomaa pelkästään vieraalle kansalle (joskin Juuda on viisas jos lukee tekstin myös varoituksena itselleen!). Kreikankielinen Septuaginta (eli LXX) on sijoittanut Nahumin kirjan heti Joonan kirjan jälkeen. Niitä yhdistää se, että molempien sanoma koskettaa Niiniveä, mutta Nahum on Joonan kirjan täydellinen vastakohta, koska Jumalan armonaika on nyt päättynyt.

Tässä tekstissä tarkastellaan hieman tarkemmin Nahumia itseään, kirjan taustatilannetta ja lopuksi sen tekstistä esitetään lyhyt kommentaari.

Nahumin nimi tarkoittaa ”sääliä” tai ”lohdutusta”. Samannimisen miehen voi löytää Luukkaan evankeliumin sukuluettelosta, joskin kyseessä on eri henkilö (3:25). Jakeen 1:1 mukaan hän oli kotoisin Elkosista, mutta tutkijat ovat riidelleet paljon paikkakunnan maantieteellisestä sijainnista. Ainakin neljää erilaista vastausta kysymykseen on ehdotettu. Paikkunta on voinut olla Assyriassa, pohjoisessa Israelissa tai Juudassa. Perimätiedon mukaan profeetan hauta on Alqoshin kaupungissa Pohjois-Irakissa, joka on lähellä antiikin ajan Niiniveä, joskin tämä traditio alkoi vasta 1600-luvulta.

Profeetta julisti joskus vuosien 652-626 eKr. välillä. Tekstissä olevat muutamat vihjeet auttavat meitä rajaamaan profeetan aktiivisen julistusajan. Ensinnäkin jakeessa 3:8 mainittu Theba, joka on profeetan julistustoiminnan aikana vielä pystyssä, tuhoutui vuonna 664 eKr. Lisäksi itse Niinive, jota vastaan kirjan päätuomio on suunnattu, tuhoutui vuonna 612 eKr. On todennäköistä, että Nahum julisti aikana, jolloin Assyrian valtakunta oli vielä voimiensa huipulla eli ennen vuotta 630 eKr.

Tarkemmin sanottuna hän on kirjoittanut julistuksensa ylös ennen Assyrian kuninkaan Assurbanipalin (668-627 eKr.) kuolemaa (ks. alla). Tästä hetkestä alkoi nimittäin prosessi kohti alamäkeä ja lopullista tuhoutumista. Tämä huomio perustuu jakeeseen 1:12, jossa sanotaan ”Olkoot he kuinka täysissä voimissa, olkoon heitä miten paljon tahansa, heidät tuhotaan; mennyttä he ovat.” Itse Assyrian valtakunnan tuho ennustetaan jakeessa 3:18. Niinive oli tullut Assyrian pääkaupungiksi 600-luvulla. Nykyinen Mosul Pohjois-Irakissa seisoo nyt sen paikalla.

Goldingayn mukaan se, että profeetalla ei ole lainkaan huonoja uutisia Juudalle, näyttäisi soveltuvan kuningas Joosian ajanjaksoon (640-609 eKr.). Nahum julisti todennäköisesti siis aikana, jolloin Jeremia aloitti toimintansa (vuonna 626 eKr.). Jakeiden 2:1-2 preesens-kuvaus Niiniven tuhosta on tavallinen profeetoilla. Itse tapahtuma on siis julistuksen aikana vielä tulevaisuutta, mutta Jumala on päättänyt tuhota paikan, jonka vuoksi tuhoa kuvataan nykyisessä muodossa.

Vaikka kirjan sanoma on pelkästään Assyrian tuhon ennustamista, se on esitetty erityisesti Juudan kansalle rohkaisuksi. On siis epätodennököistä ajatella (kuten Pawson), että Nahum olisi ollut henkilökohtaisesti saarnaamassa Assyrialle kuten Joona.

Nahumin kirja on muutamalla tavalla hyvin erityinen. Ensinnäkin hän on erinomainen runoilija. Hän mm. käyttää läpi kirjan paljon sarkasmia ja retorisia kysymyksiä (1:6, 9; 2:11; 3:7, 8, 19). Mutta ennenkaikkea kirjasta tekee erikoisen se, että Nahum ei ensin julistanut sanomaansa suullisesti kuten kaikki muut profeetat, vaan hän kirjoitti sen suoraan kääröön (1:1)! Tätä huomiota tukee myös se, että luvussa 1 on paljon akrostista runoutta eli teksti on tarkoitettu nimenomaan luettavaksi. (Akrostinen runous tarkoittaa sitä, että jokainen uusi lause alkaa järjestyksessä seuraavalla aakosella.) Tutkijat eivät kuitenkaan ole päässeet yksimielisyyteen siitä, onko koko luku 1 akrsotinen, vai ainoastaan jakeet 2-8. Joka tapauksessa kirja on kokoelma eri saarnoja, mutta niiden lukumäärä ei ole tiedossa.

Tiivistettynä kirja sisältää lohdutuksen sanoja Juudalle (1:12-13, 15; 2:2) ja tuomion sanoja Ninivelle (1:9-11, 14; 2:1). Ainoastaan Joonan kirja Vanhassa testamentissa päättyy samalla tavalla kuin Nahumin kirja: retoriseen kysymykseen.

Vaikka käännöksissämme kirja kattaa kolme lukua, heprealaisessa masoreettisessa tekstissä kirja jakautuu ainoastaan kahteen lukuun, josta kumpikin taas jakautuu kahteen osioon seuraavasti:
Luku 1: 1:1-14
A 1:1-11
B 1:12-14
Luku 2: 1:15-3:19
A 1:15-2:13
B 3:1-19
Tässä tekstissä teksti on kuitenkin jaoteltu käytännössä kolmeen käännöksissämme olevaan lukuun.

Raamatunkäännöksiin on mahdollisesti lisätty sanoja tekstin selventämiseksi. Alkutekstissä esimerkiksi Niinive on mainittu suoraan ainoastaan jakeissa 1:1; 2:8 ja 3:7. Assyria puolestaan mainitaan nimeltä vain jakeessa 3:18. Tämä johtaa Goldingayn mukaan siihen huomioon, että profetioilla on myös laajempi ulottuvuus. Ne ovat omalla tavallaan ajattomia. Hyvä esimerkki täsllaisesta tulkinnasta on Qumranin yhteisö. Yhdessä Qumranin luolan käärössä (4Q169) Assyrian nähdään selvästi edustavan Roomaa, joka oli parasta aikaa hallitsemassa Israelia. Se tulisi myös kohtaamaan tuomionsa. (Tässä Qumran oli oikeassa.)

Hankaluuksia tuo mukanaan myös se, että teksti ei aina heti sano ketä tarkoitetaan. Jakeet 1:2-13, 15 on suunnattu Juudalle, 2:1-3:17 on suunnattu Ninivelle ja 1:14; 3:18-19 Assyrian kuninkaalle. Jakeissa 1:11-13 mainittu feminiininen hahmo paljastuu vasta jakeessa 1:15 Juudaksi ja jakeessa 1:14 esiintyvä maskuliininen hahmo paljastuu jakeissa 3:18-19 Assyrian kuninkaaksi. Jakeen 2:1 feminiini hahmo on Ninive (3:7).

Taustatilanne

Nahumin kirjan sanoma on tuomion julistamista Assyrian pääkaupungille, Ninivelle. Jotta kirjan sisältö voisi olla ymmärrettävissä, lukijan on tiedettävä ainakin jotain laajemmasta historiallisesta taustakehyksestä. Itse Vanhan testamentin tekstistä lukijan kannattaa perehtyä 2. Kuningasten kirjan lukuihin 17-23 ja 2. Aikakirjan lukuihin 33-34.

Assyrian aikakausi alkoi noin 900-luvulla eKr., jolloin sen kuningas Assurnasirpal 2 (884-859 eKr.) laajensi valtakuntaa hirmuvaltiaan ottein sillä seurauksella, että tuhannet menettivät päänsä ja päätyivät roviolle. Hänen mukaansa hyökkäys oli paras puolustus. Kerrotaan, että hänen armeijansa julmuudelle ei vetänyt kukaan vertoja. Valloittaessaan Damdamusan hän poltti roviolla miehiä ja naisia kun kaupungin kuvernöörin Hulai ruoskittiin hengiltä, hänen nahkansa päätyi kaupungin muurille ripustettuna. Kapinat päättyivät yleensä kapinoitsijoiden ruumiskasoihin. Hänen poikansa Salmanassar 3 (858-824 eKr.) laajensi valtakuntaa Zagros-vuorien yli Meediaan ja Persiaan. Vielä 700-luvulla ja 600-luvun taitteessa Assyria eli voimiensa huipulla. Yhtenä sen merkittävimmistä kuninkaista toimi Tiglat-Pileser 3 (745-727 eKr.), mutta myös kuninkaiden Shalmaneser 5 (726-722 eKr.), Sargon 2 (721-705 eKr.), Sanherib (704-681 eKr.) ja Assarhaddon (680-669 eKr.) aikana valtakunta eli huippukauttaan.

(Näin siitä huolimatta, että Sanheribin pojat ajautuivat sisällissotaan, koska hän asetti kuninkaaksi Assarhaddonin, joka ei ollut veljistä vanhin. Muut veljet murhasivat isänsä, mutta Assarhaddon nousi kapinassa kuitenkin kuninkaaksi, ks. Jes. 37:38.) Erityistä nousukautta elettiin kuitenkin Assurbanipalin (668-627 eKr.) aikana. Assyrian valtakunnan voidaan sanoa saavuttaneen huippunsa Egyptin pääkaupungin Theban valloittamisessa vuonna 664 eKr. (ks. 3:12). Seitsemän vuotta aiemmin oli kukistunut Egyptin pääkaupunki Memfis. Erityisesti Assyria pakkosiirsi valloittamiensa kansojen ihmisiä uuteen paikkaan nujertaakseen heidän kapinamielensä. Tästä on kuvauksia myös Vanhassa testamentissa:

Hänen kimppuunsa hyökkäsi Salmaneser, Assurin kuningas; ja Hoosea tuli hänen palvelijakseen ja maksoi hänelle veroa. Mutta Assurin kuningas huomasi Hoosean olevan salahankkeissa, koska tämä lähetti sanansaattajat Soon, Egyptin kuninkaan, luo eikä suorittanut enää niinkuin ennen vuotuista veroa Assurin kuninkaalle. Niin Assurin kuningas vangitutti hänet ja piti häntä sidottuna vankilassa. Ja Assurin kuningas hyökkäsi koko maan kimppuun ja meni Samariaan ja piiritti sitä kolme vuotta. Hoosean yhdeksäntenä hallitusvuotena Assurin kuningas valloitti Samarian ja vei Israelin pakkosiirtolaisuuteen Assuriin ja asetti heidät asumaan Halahiin ja Haaborin, Goosanin joen, rannoille sekä Meedian kaupunkeihin. (2. Kun. 17:3-6)

Sen jälkeen Assurin kuningas antoi tuoda kansaa Baabelista, Kuutasta, Avvasta, Hamatista ja Sefarvaimista ja asetti heidät asumaan Samarian kaupunkeihin israelilaisten sijaan. Ja he ottivat Samarian omaksensa ja asettuivat sen kaupunkeihin. (17:24)
Valtakunnan ongelmat kuitenkin alkoivat vuonna 652 eKr. Babylonia oli ollut jo jonkun aikaa Assyrian vasallina, mutta nyt tässä suhteessa alkoi esiintyä ongelmia. Edellämainittu Assarhaddon keksi asiaan eräänlaisen ratkaisun. Suunnitelma oli toisaalta hyvä, mutta aiheutti toisaalta mahdollisia ongelmia hänen kuolemansa jälkeen. Antiikin Lähi-itä on täynnä verisiä yhteenottoja eri veljesten välillä, jotka kamppailevat valtaistuimesta (kuten Assarhaddon varsin hyvin itse tiesi!). Assarhaddon määräsi, että hänen kuolemansa jälkeen hänen poikansa Assurbanipal saisi haltuunsa Assyrian kuninkuuden ja hänen toinen poikansa Šamaš-šum-ukin saisi valtaansa Babylonian valtaistuimen, joka oli siis Assyrian alaisuudessa. Tämä tilanne tietenkin johti siihen, että Šamaš-šum-ukin joutui olla veljensä alamainen.

Tämä järjestely toimi noin vuosikymmenen, mutta sitten alkoi ongelmat. Vuonna 652 eKr. Šamaš-šum-ukin johti kaldealaisten kapinaa veljeään vastaan. Vaikka Assurbanipal lopulta voitti tämän yhteenoton, se maksoi hänelle paljon. Valtakunta heikkeni huomattavasti ja alkoi vyöryä kohti lopullista onnettomuutta. Assurbanipalin viimeiset hallitusvuodet sekä hänen kuolemansa seuraavat vuodet on huonosti dokumentoitu assyrialaisissa lähteissä. Babylonialaisista lähteistä ajanjaksosta saa kuitenkin paremman kuvan. Me tiedämme, että Nabopolassar nousi myöhemmin kapinaan ja tämä huipentui lopulta vuonna 612 eKr. Niniven tuhoon. Näyttää siltä, että meedialaiset olivat vastuussa kaupungin tuhosta. Babylonia otti kuitenkin pian lopullisen vallan. (Voit lukea aiheesta lisää Danielin kirja -kommentaarista.)

Ennen kuin Assyrian lopullinen tuho oli tapahtunut, Nahumin kirja lupasi Juudalle, että Jumala hoitaa Assyrian pois päiväjärjestyksestä. Juudan ei kuitenkaan saanut eikä tarvinnut itse kapinoida Assyriaa vastaan: heidän tuli vain odottaa Jumalan toimintaa. Nahumin kirjassa löydämme siten rakkaudellisen Jumalan, joka ei jätä omaa kansaansa hätään.

2. Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen. Herra kostaa vihollisilleen ja pitää vihaa vihamiehillensä.

3. Herra on pitkämielinen ja suuri voimassansa, mutta Herra ei jätä rankaisematta. Hänen tiensä käy tuulispäässä ja myrskyssä, ja pilvi on hänen jalkojensa tomu.

4. Hän nuhtelee merta ja kuivaa sen, ja kaikki virrat hän ehdyttää. Baasan ja Karmel kuihtuvat, ja Libanonin kukoistus kuihtuu.

5. Vuoret järkkyvät hänen edessänsä ja kukkulat sulavat. Hänen kasvojensa voimasta kohoaa maa, maanpiiri ja kaikki sen asuvaiset.

6. Kuka seisoo hänen tuimuutensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua? Hänen vihastuksensa vuotaa niinkuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessänsä.

7. Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat.

8. Mutta paisuvalla tulvalla hän tekee lopun sen paikasta; ja vihamiehiänsä hän ahdistaa pimeydellä.

9. Mitä teillä on mielessä Herraa vastaan? Lopun hän tekee: ei nouse ahdistus kahta kertaa.

10. Sillä vaikka he olisivat yhteenkietoutuneita kuin orjantappurat ja yhtä märkiä viinistä kuin itse heidän viininsä, heidät syö tuli niinkuin kuivat oljet - kokonansa.

11. Sinusta on lähtenyt se, jolla on paha mielessä Herraa vastaan, turmion hankitsija.

12. Näin sanoo Herra: Olkoot he kuinka täysissä voimissa, olkoon heitä miten paljon tahansa, heidät tuhotaan; mennyttä he ovat. Mutta jos minä olenkin vaivannut sinua en minä sinua enää vaivaa.

13. Nyt minä särjen hänen ikeensä painamasta sinua ja katkaisen sinun kahleesi.

14. Mutta sinusta on Herra antanut käskyn: Ei kasva enää sinun nimellesi siementä. Minä hävitän sinun jumalasi temppelistä veistetyt ja valetut jumalankuvat. Minä teen sinulle haudan, sillä sinä olet rauennut tyhjiin.

15. Katso, jo ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa: "Juhli, Juuda, juhliasi, maksa lupauksesi; sillä ei tule enää sinun kimppuusi turmiontuoja, hän on hävitetty kokonansa”.


Yleiskuvaus: Profeetan pääsanoma on kuvata Jumala, joka todella toimii maailmassa, eikä jätä rankaisematta niitä valtakuntia, jotka ovat Hänen vihollisiaan. Jakeet 3b-6 kuvaavat mitä tapahtuu, kun Jumala alkaa hoitaa tätä asiaa. Ellei lasketa Niiniveä jakeessa 1 ja Juudaa jakeessa 15, jaejakso ei nimeä ketään henkilöä tai kohdetta. (92-käännös lisää Niiniven muutamiin jakeisiin ja Juudan jakeeseen 12 auttaen näin lukijaa ymmärtään.) Jakeissa 2-8 profeetta puhuu Jumalan vihollisista, ei Juudan vihollisista. Ainakin teoriassa teksiä on mahdollista lukea niin, että Juudan tulee miettiä, onko se ehkä itsekin Jumalan vihollinen. Kyse on ainoastaan siitä onko jokin kansa tekemässä asioita, jotka rikkovat Jumalan luonnetta vastaan. Vaikka käännöksemme eivät tätä tietenkään paljasta, jakeet 2-8 ovat ainakin osaltaan aakkosjärjestyksessä eli teksti on ns. akrostinen. Tämä kertoo siitä, että kyseessä on eräänlainen Jumalallinen-Soturi -psalmi, kuten Ps. 24 ja 98.

Jakeet 2-8 kuvaavat Jumalaa hymnin/psalmin avulla. Nahum kuvaa Jumalaa kiivaana Jumalana (jae 2).  Tämä termi tarkoittaa ennenkaikkea sitä, että koska Jumala on ainoa todellinen Jumala, Hän ei salli kilpailijoita (2. Moos. 20:5). Lisäksi termi on liittotermi. Koska Jumala oli astunut liittosuhteeseen Israelin kanssa, muita osapuolia, ja erityisesti muita jumalia ei silloin hyväksytty (2. Moos. 6:7).  Kun olet naimisissa, et voi enää herätä vaikka kenen sängyssä! Hän on myös oikeudenmukainen Jumala, joka ei siedä vääryyttä, koska Hän on hyvä.  Mutta samaan aikaan Hän on pitkämielinen, joka haluaa antaa ihmsille aikaa katua vääryyksiään.

Jumala on siis persoona: Hän ei ole mikään abstrakti idea. Jumalalla on valtavan suuri tunne-elämä ja Häntä kiinnostaa hyvin paljon miten ihmiset elävät. Jumalalla on vihollisia, mutta vielä tässä ei kerrota tarkemmin heidän rikoksistaan. Hymni kuitenkin asettaa teologisen viitekehyksen koko kirjan sanomalle. On syytä painottaa, että tekstissä ei kuvata Juudan vihollisia, vaan Jumalan. Kun Jumalan kärsivällisyys loppuu, Hän tulee hoitamaan asiat voimalla.  

Tuossa ajassa ja kulttuurissa oli sopivaa verrata Jumalan tuomiota myrskyn nousemiseen, joka teki pahaa jälkeä (3b-6). Häntä voi myös verrata kuivattavaan tuuleen, joka kuivattaa virrat (4). Mainitut paikat ovat sekä itä- että länsipuolella Jordania.

Vaikka lukija odottaisi, että jakeissa 7-8 mainittaisiin Juuda nimeltä, mutta sitä ei mainita. Tämä tarkoittaa sitä, että sekä Juudan että Niiniven ihmiset saavat valita kumpaa ryhmää he edustavat: ryhmää, jota kohtaa Jumalan viha, vai ryhmää, jotka luottavat Herraan ja saavat avun.  

Jae 9 näyttäisi puhuvan siitä, että aiemmin Assyria oli tullut ahdistamaan Juudaa ja Jerusalemia (Jes. 36:10), mutta näin ei enää tapahtuisi. Assyria todennäköisesti ajattelee tuhoavansa Juudan, mutta sen sijaan Jumala tuhoaakin sen!  Jae 9 tulisi kääntää: ”mitä te ajattelette Jumalasta?” Juudan on vaikea uskoa, että Jumala todella tekee tämän. Jae 10 kuitenkin vakuuttaa, että Jumala tulee tuomitsemaan Assyrian. Jakeessa 11 ei taaskaan ole mainittu kenestä on kyse, mutta se saattaa tarkoittaa tässä kontekstissa Assyrian kuningasta Sanheribia, joka hyökkäsi Juudaa vastaan 701 eKr. (ks. 2. Kun. 18:13-19:36; Jes. 36-37). Jakeessa 15 on kuitenkin selvästi kyse Juudasta.

Jakeesta 12 alkaa uusi kokonaisuus. Tämä myös osoittaa, että jakeet 2-11 olivat Nahumin sanoja, ei Herran. Nahumin aikainen sukupolvi voi huokaista helpotuksesta, koska enää Assyria ei tule aiheuttamaan sille harmia.  Ies, joka on ollut Juudan niskassa Assyrian asettamana, hajotetaan (jae 13). Assyria kohtaa loppunsa.  

Jakeissa 12-13 alkukielessä sanat on suunnattu feminiiniselle hahmolle, jakeissa 14-15 ne suunnataan maskuliiniselle hahmolle. Feminiinimuoto viittaa Juudaan, maskuliinimuoto tarkoittaa Assyrian kuningasta. Kun Jumala tuomitsee Assyrian kuninkaan, se tarkoittaa Juudalle hyviä uutisia. Assyrian kuninkaalla oli ollut paha mielessä Herraa vastaan (11), mutta nyt Jumala on antanut käskyn tätä kuningasta vastaan.

Seurauksia olisi kolme. Ensinnäkin kukaan kuninkaan jälkeläinen ei enää astuisi valtaistuimelle (jae 14). Assyrian viimeiseksi kuninkaaksi jäi Assuruballit 2, joka kaatui sodassa Syyriassa Harranin piirityksessä 609 eKr. Toiseksi hänen jumalankuvansa tuhottaisiin (jae 14) ja Jumalan nimi tulisi korotetuksi. Assyrian tärkein jumala oli ”Assur”, jonka nimissä kaikki kansat alistettiin valtakunnan alle. Mutta tämä ei ollut todellinen Jumala, sanoo Jahve. Kolmanneksi Jumala tulisi tekemään hänelle haudan (jae 14), koska kukaan muu ei halua haudata häntä. Huonoja uutisia Assyrialle, hyviä uutisia Juudalle.

Tässä kohden Jumala käskee kansaa kuvittelemaan ilosanomantuojan, joka juoksee ilmoittamaan ”shalomista”, rauhasta. Assyrian kuningas on kuollut. Juuda voi nyt juhlia uudella tavalla juhliaan. Kansa oli vannonut tiettyjä asioita, jotka he toteuttaisivat jos Jumala auttaisi heitä. Nyt heillä oli tilaisuus täyttää sanansa.

(1993-käännöksessä luvussa 1 on 15 jaetta, mutta 1992-käännös on asettanut jakeen 15 luvun 2 alkuun jakeeksi 2:1. Tämä johtuu siitä, että 1992-käännös seuraa masoreettista tekstiä, joka tekee jakeesta 1:15 jakeen 2:1. Goldingayn mukaan jae 1:15 kuuluu kuitenkin vielä lukuun 1.)

1. Hajottaja hyökkää sinua vastaan! Vartioitse varustuksia, tähystä tietä, vahvista vyötäiset, kokoa kaikki voimasi. 2. Sillä Herra saattaa entiselleen Jaakobin korkeuden niinkuin myös Israelin korkeuden, sillä ryöstäjät ovat niitä ryöstäneet ja turmelleet niiden viiniköynnökset. 3. Hänen sankariensa kilvet ovat punaiset, urhot purppurapukuiset, sotavaunut säihkyvät teräksen tulta hänen varustautumispäivänänsä, ja kypressikeihäät heiluvat. 4. Sotavaunut karkaavat hurjasti kaduilla, syöksyvät sekaisin toreilla; ne ovat nähdä kuin tulenliekit, ne kiitävät kuin salamat. 5. Hän muistaa ylhäisensä.

Ne tulevat niin, että kaatuilevat, kiiruhtavat sen muurille. Mutta suojakatos on pantu kuntoon. 6. Virranpuoleiset portit on aukaistu, palatsi menehtyy pelkoon. 7. Päätös on tullut: se on paljastettu, viety pois; ja sen orjattaret huokailevat, kujertaen kuin kyyhkyset, lyöden rintoihinsa. 8. Niinive on ollut kuin vetten täyttämä lammikko päiviensä alusta asti. Nyt ne pakenevat! - "Seis! Seiskää!" Mutta yksikään ei käänny. 9. Ryöstäkää hopeata, ryöstäkää kultaa. Loppumattomat ovat varat, ylen paljon kaikkinaisia kalliita kaluja. - 10. Tyhjänä kaikki, typötyhjänä, hävitettynä! Sydämet raukeavat, polvet tutisevat, kaikki lanteet vapisevat, ja kaikkien kasvot ovat kalpeat.

11. Missä on nyt leijonain tyyssija, nuorten jalopeurain syöntipaikka, jossa leijona käyskenteli, naarasleijona ja leijonanpentu, kenenkään peloittelematta? 12. Leijona raateli, mitä sen pennut tarvitsivat, ja surmasi naarasleijonillensa, täytti luolansa saaliilla ja tyyssijansa raatelemallaan. 13. Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, poltan savuksi sinun sotavaunusi, ja sinun nuoret jalopeurasi syö miekka. Minä lopetan maan päältä sinun raatelusi, eikä kuulla enää sinun sanansaattajaisi ääntä.



Yleiskuvaus: Luvun pääpointti on yksinkertainen: se kuvaa hyökkäyksen kaupunkiin. Luvussa sanotaan ainoastaan kerran mistä suoranaisesti on kysymys: Niinivestä (jae 8. Mutta samaan hengenvetoon Juuda on kuitenkin viisas jos osaa lukea luvun sanoman tarkasti siten, että luku voi jonain päivänä koskea myös heitä. Luvun lukeminen antaa sen kuvan, että asiat tapahtuvat jo nyt, mutta itse asiassa tämä kaikki oli vielä tulevaisuudessa. Jumalan tuomio on kuitenkin varma, joten Niiniveen tuho kuvataan nykyisellä aikamuodolla. Siksi mm. jakeessa 2 sanotaan kirjaimellisesti ”Jumala on jo asettanut entiselleen…”.  

Jakeet 1-2 asettavat taustan koko luvulle. Ensinnäkin Assyria oli ongelmissa, kun Babylonia nousi sotaan sitä vastaan 627 eKr. Vuonna 615 eKr. Meedia liittyi Babyloniaan ja vuonna 612 eKr. he valloittivat Niiniven. Assyrian aika oli oli. Tämä oli siten ennalleenasettamista koskien sekä Israelia että Jaakobia, sekä pohjoista että etelää. Jaakobin ”korkeus” viittaa pohjoisen valtakunnan pääkaupunkiin (ks. Aamos 6:8; 8:7), joka oli tuhottu Assyrian toimesta 721 eKr. Israel viittaa tässä etelään eli Juudaan. Tässä kohden termillä on teologinen merkitys, koska pohjoisen pakkosiirron jälkeen Juuda edusti Jumalan kansaa tässä uudessa tilanteessa.

Jakeessa 3 ja 5 mainittu ”Hän” on tässä kontekstissa itse Jumala, koska Hänet on erityisesti mainittu jakeessa 1. Läheinen vertauskohta on Jes. 13:2-16. Lopulta siis vuonna 612 babylonialaiset ja meedialaiset valloittivat ja tuhosivat Niiniven kaupungin. (Myöhemmin babylonialaiset hajottivat maan tasalle Jerusalemin kaupungin vuonna 586 eKr. Ja vielä myöhemmin persialaiset voittivat babylonialaiset vuonna 539 eKr.) Joka tapauksessa sotilaiden kilvet ovat veren peitossa (jae 3). Niinive oli Tigris-joen varrella, josta sivujoki virtasi itse kaupunkiin.

Tähän on viittaus jakeessa 6: ”Virranpuoleiset portit on aukaistu, palatsi menehtyy pelkoon.” Palatsi tarkoittaa tässä temppeliä, joka oli kaupungissa, ja jonka sisällä oli kansan jumalankuva kuten ajalle oli tyypillistä. Tuon ajan kulttuureissa jumalat nimittäin hallitsivat temppeleidensä kautta sen jälkeen, kun niiden kuvat oli asetettu sisälle. (Siksi ei ole yllättävää, että Raamatun ensimmäisissä luvuissa Jumala tekee itselleen temppelin, jonka sisälle Hän asettaa oman kuvansa: ihmisen!) Kaupungin arvotavaroiden ryöstäminen kuului aina osana taistelun voittoa (jakeet 9-10).

Jakeissa 11-13 vertauskuva vaihtuu leijoniin, joka on ymmärrettävää, koska Assyrian kansallissymboli oli juuri leijona. Leijona on kuitenkin nyt menettänyt luolansa, koska se on tuhottu. Jakeessa 13 myös nyt tunnustetaan, että tuleva tuho on vielä edessä. Näin sanoo Herra Sebaot! Tässä kohden on soveliasta puhua Jumalasta armeijan päällikkönä, jota Herra Sebaot tarkoittaa.

1840-luvulla brittiläinen arkeologi Austen Layard oli tekemässä kaivauksia Pohjois-Israkissa, josta hän löysi suuren raunioläjän. Paikka paljastui assyrialaisten suuren palatsin raunioläjäksi. Niinive oli löydetty. (Pian Layard julkaisi useamman teoksen Niiniven menneestä historiasta.) Hän pääsi todistamaan hyvin konkreettisesti miten profeetta Sefanjan sanat olivat käyneet toteen:

Herra ojentaa kätensä pohjoista kohti ja hävittää Assyrian, hän tekee Niniven autioksi, kuivaksi kuin aavikko. Eläimet asettuvat sinne suurin joukoin, villieläimet laumoittain. Siilit ja huuhkajat yöpyvät sortuneitten pylväitten seassa. Oudot äänet kuuluvat ikkuna-aukoista, kynnyksillä vallitsee hävitys, setrilaudoitus on revitty irti. (2:13-14)



3:1-19 (Jumala haastaa verivelkojen kaupungin)

1. Voi verivelkojen kaupunkia, joka on täpötäynnä valhetta ja raastosaalista; ei taukoa ryöstäminen! 2. Kuule! Ruoskat läiskyvät, pyörät ryskyvät, hevoset kiitävät, vaunut hyppivät, 3. ratsut karkaavat pystyyn, miekat välkkyvät, keihäät salamoivat. Paljon kaatuneita, läjittäin ruumiita, loppumatta raatoja! Heidän raatoihinsa lankeillaan. 4. Kaikki tämä porton suuren haureuden tähden, tuon ihanan sulottaren, ovelan velhottaren, joka myi kansakunnat haureudellaan, sukukunnat velhouksillansa. 5. Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot, nostan sinun liepeesi kasvojesi yli ja näytän kansakunnille sinun alastomuutesi, valtakunnille sinun häpeäsi. 6. Ja minä viskaan likaa sinun päällesi, häpäisen sinut ja panen sinut julkinähtäväksi. 7. Ja kaikki, jotka näkevät sinut, kaikkoavat sinusta kauas ja sanovat: "Hävitetty on Niinive! Kuka sitä surkuttelisi, mistä minä etsisin sinulle lohduttajia?"

8. Oletko sinä parempi, kuin oli Noo-Ammon [Theba], joka istui hallitsijana virtojen ääressä, vetten ympäröimänä, jolla oli virta varustuksena ja virta muurina? 9. Sen väkevyytenä oli Etiopia ja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää. Auttajinasi olivat Puut ja liibyalaiset. 10. Sekin meni pakkosiirtolaisuuteen, vankeuteen. Senkin pienet lapset murskattiin kaikkien katujen kulmissa, sen ylhäisistä heitettiin arpaa, ja kaikki sen suurmiehet pantiin kahleisiin. 11. Myös sinä olet juopuva ja vaipuva pimeyteen; myös sinä olet etsivä suojaa vihamiehen uhatessa. 12. Kaikki sinun varustuksesi ovat viikunapuita, joissa on varhaisviikunoita: jos niitä pudistellaan, ne putoavat syöjän suuhun. 13. Katso, sotaväkesi, mikä sinulla on, on naisia. Sinun maasi portit ovat selkoselällään sinun vihamiehillesi. Tuli kuluttaa sinun salpasi.

14. Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta, vahvista varustuksiasi, astu liejuun, polje savea, käy kiinni tiilenmuottiin. 15. Siinä on tuli sinut kuluttava, miekka on sinut tuhoava, se on syövä sinut niinkuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit heinäsirkkojen tavoin. 16. Sinä olet lisännyt kauppiaasi lukuisammiksi kuin taivaan tähdet: syöjäsirkat ryöstävät ja lentävät pois. 17. Sinulla on ennusmiehiä kuin heinäsirkkoja, kirjureita kuin sirkkaparvea, joka asettuu aidoille kylmänä päivänä; kun aurinko on noussut, ne pakenevat, eikä kukaan tiedä paikkaa, missä ne ovat. 18. Sinun paimenesi, Assurin kuningas, ovat nukkuneet, sinun ylhäisesi jääneet liikkumattomiksi. Sinun väkesi on hajaantunut vuorille, eikä ole kokoajaa. 19. Auttamaton on sinun perikatosi, parantumaton sinun haavasi. Kaikki, jotka kuulevat sanoman sinusta, paukuttavat sinulle käsiänsä. Sillä ketä ei olisi yhäti kohdannut sinun pahuutesi?



Yleiskuvaus: Luvut 1-2 eivät ole vielä kunnolla paljastaneet syytä sille, miksi Jumala oikeastaan tuhoaa Assyrian kuninkaan ja Niiniven ja tämä on voinut joitain lukijoita kenties häiritä. Miksi ihmeessä Jumala on näin ankara? Luku 3 tuo valoa Jumalan motiiviin. Läpi luvun Jumala puhuu itse Assyriaa vastaan. Jumala tuomitsee kaupungin, koska se on syyllinen niin monen ihmisen kuolemaan. Assyria on tappanut monia, koska on halunnut hankkia vaurautta, joka johti moniin (turhiin) sotiin. Aina 900-luvulta eKr. lähtien monet kansat olivat kärsineet sen hirmuvallan alaisuudessa. Kymmeniätuhansia oli surmattu ja runneltu raajarikoiksi. Lisäksi valtakunnan historian aikana noin 4,7 miljoonaa ihmistä oli pakkosiirretty toiseen paikkaan. Sen suuri voima ei kuitenkaan voi pelastaa sitä. Myös ironiaa on nähtävissä: kun kaupunki on tuhottu, on vaikea löytää juuri ketään, joka itkisi sen perään (jae 7).

Ensimmäinen sana, joka on käännetty ”Voi” on profeetoilla yleensä sana, joka edeltää tuomiota (Jes. 5:8, 11, 18, 20, 21, 22). Kaupunkia kohtaa tuomio, koska se on täynnä verta, valheita, ja ryöstäsaalista (jae 1). Jakeessa 4 kaupunkia kuvataan portoksi tai naiseksi, joka hyppää petiin vain siksi, että voisi rikastua. (Ks. tästä vertauskuvasta Jes. 23:16; Hes. 16; 23; Ilm. 17-18). Niinive on yksinkertaisesti sotaisa ja omaa aluettaan laajentava rahanperässä kulkeva portto! Se on myynyt kansakuntia rahasta. Tähän tulisi loppu.

Jae 5 toistaa jakeen 2:13 alun. Jumala käy kaupungin kimppuun. Jakeiden 5-7 vertauskuva ei tarkoita sitä, että tällaisia naisia olisi käytännössä kohdeltu tuolla tavoin tuossa kulttuurissa. Mikään VT:ssa ei viittaa tällaiseen. Kielikuva on pikemminkin aviomiehen näkökulma, joka on vihainen vaimolleen, joka makaa muiden miesten kanssa. Jae 7 tekee selväksi kenestä on kyse. Mutta samalla tavalla, kun on vaikea löytää ketään, joka voivottelisi kaupungin perään, myöhemmin profeetta Jeremia suuntaa samat sanat Jerusalemille: ”Kuka säälii sinua, Jerusalem, kuka surkuttelee sinua, kuka poikkeaa kysymään sinun vointiasi?” (15:5) Juudan on siis oltava tarkkana, että se ei unohda sitä tosiasiaa, että se ei ole erikoisasemassa Jumalan edessä. Jos se elää väärin, se myös kohtaa rangaistuksensa.

Jakeessa 8 mainitaan Theban kaupunki (Noo-Ammon on translitteraatio heprean kielestä). Vuonna 664/3 eKr. Assyria oli tuhonnut tämän kaupungin etelä-Egyptissä (lähellä nykyistä Karnakia ja Luxoria.) Tämä oli erityisesti kaupunki, joka luuli olevansa turvassa maantieteellisen sijaintinsa vuoksi. Se ei kuitenkaan auttanut tuomion koittaessa. Niiniven asema oli juuri samantapainen, koska sekin oli suuren joen vieressä (Theba oli Niili-joen vieressä, Niinive Tigris-joen vieressä).

Kuten Niinive, myös Theba oli ollut suuri ja tärkeä uskonnollinen keskus. Hepreankielellä (kuten 33-käännös kääntää) kaupunki oli Noo-Ammon, ”Amonin kaupunki, joka oli kaikkien kuninkaiden jumala.” Sillä oli tukenaan Egypti, Libya ja Puut (Libya on termi Pohjois-Afrikalle). Pointti on yksinkertaisesti siinä, että Theba oli vahva. Mutta se kaatui. Niiniveläiset tietysti ajattelevat, että totta kai kaupunki kaatui, koska he itse ovat parempia. Mutta tämä osoittaa, että kaikissa kaupungeissa on heikkoutensa.  

Jesaja oli itse asiassa sanonut jo aiemmin, että ”Assurin kuningas [on] kuljettava Egyptin sotavankeja ja Etiopian pakkosiirtolaisia, sekä nuoria että vanhoja, vaipattomina ja avojaloin, takapuolet paljaina - Egyptin häpeä!” (20:4) Tämä oli toteutunut. Nahum lainaa Jesajan kieltä jakeessa 10. Mutta kuten Theba ja Niinive menivät pakkosiirtolaisuuteen (kuten myöhemmin myös Juudan kansa). Assyria on juopuva Jumalan vihan viinistä (jae 11) ja siksi heidän tulisi varautua pitkään piiritykseen (jae 14). Sen loppu oli oven takana. Assyria oli niin kypsä korjattavaksi, että pieni puun ravisuttaminen pudotti sen hedelmät hyökkääjän suuhun (jae 12). Armeija oli kuin kasa naisia (jae 13), joka ei voinut mitään viholliselleen.

Jakeessa 18 on kirjan ainoa kohta, kun Assyrian kuningas mainitaan suoraan. Hänen poliittiset neuvonantajansa ovat poissa, koska he ovat todennäköisesti kuolleet (jae 18). Kuningas on saanut haavan, joka on parantumaton. Hänenkin on kuoltava. Mutta vielä kun kuningas on nippa nappa hengissä, kirja kysyy häneltä kysymyksen, jota hän joutuu vakavasti miettiä:  

Ketä ei olisi yhäti kohdannut sinun pahuutesi?

Ja kun sinä ja valtakuntasi ovat poissa, kukaan ei jää kaipaamaan.

http://www.jurvanbaptistiseurakunta.fi/opetuksia/9-raamattu/132-nahumin-kirja